|
HEVOSEN HISTORIA - EOHIPPUS
Hevosen kehitys alkaa Pohjois-Amerikassa Vaikka intiaanit saivat hevosensa vasta eurooppalaisilta valloittajilta ja nykyhevosta ei conquistadorien Amerikkaan tullessa siellä ollut, niin on hevosen varhaisia esimuotoja aiemmin kuitenkin mantereella ollut. Sillä hevosen kehityshistoria alkoi Pohjois-Amerikasta. Fossiilisten löytöjen perusteella on pystytty varsin tarkasti selvittämään nykyhevosen kehityshistoria noin 60 miljoonan vuoden aikana ja osoittamaan, kuinka se vähitellen on sopeutunut elinolosuhteiden muutoksiin. Nykyhevosten historia alkaa Eohippuksesta, joka on elänyt Pohjois-Amerikassa eoseenikaudella, 54 - 38 miljoonaa vuotta sitten. 
Eohippus eli Hyracotherium Pienen koiran kokoinen Eohippus eli metsissä ja söi puiden lehtiä ja liikkui pehmeällä alustalla. Sillä oli neljä varvasta etu- ja kolme takajaloissaan sekä samantapaiset polkuanturat, kuin koiralla. Sen pienet, matalakruunuiset hampaat soveltuivat lehtien ja muun matalakasvuisen, pehmeän kasvuston syömiseen. Ilmeisesti Eohippuksella oli suojavärityksinen turkki, minkä avulla se saattoi pysyä piilossa saalistavilta pedoilta. |
Hevosen evoluutio Esitys siitä, miten pieniä olivat ensimmäiset hevoset - ja miten koko evoluution myötä kasvaa. Santa Barbara Museum of Natural History - Kalifornia, USA. |
|
|
Koko kasvaa ja selkä suoristuu
Oligoseenikaudella, 37 - 26 miljoonaa vuotta sitten alkoi ilmetä selviä muutoksia, ensin Mesohippuksessa ja sitten Merychippuksessa. Näiden hevosten esi-isien jalat pitenivät ja selkä suoristui, Eohippuksellahan selkä oli ollut ylöspäin kaareva. Myös eläimen koko kasvoi ja etujalasta katosi yksi varvas, jolloin sekä etu- että takajaloissa oli kolme varvasta. Myös hampaiden muoto muuttui, välihampaiden alkaessa entistä enemmän muistuttaa aitoja poskihampaita. Hevonen siirtyy tasangoille ja juoksee lujaa Hitaassa kehitysketjussa merkittävä muutos tapahtui mioseenikaudella, 25 - 7 miljoonaa vuotta sitten. Maisema alkoi muuttua, metsien väistyessä ja tasankojen vallatessa alaa. Ympäristön muuttuessa myös hevoset muuttuivat ja siirtyivät puuttomille tasangoille, alkaen laiduntaa tasankojen ruohomailla. Hevosen hampaat vahvistuivat niin, että niillä oli helpompaa syödä ruohoa, pehmeiden kasvinosien sijaan. Kaula piteni, jotta ruohon syöminen helpottui. Merkittävä kehitys tapahtui hevosen jaloissa, jotka pitenivät ja juoksunopeudessa, joka kasvoi huomattavasti, sillä tasangoilla oli petoja kyettävä pakenemaan nopeasti. Samalla jalat sopeutuivat liikkumiseen kovalla maaperällä. Hevosille kehittyi lopulta yksi varvas eli kavio; uloimmat varpaat eivät enää koskettaneet maahan ja keskimmäinen varvas suureni ja vahvistui. Nykyhevonen kehittyy - hevonen katoaa Amerikasta Tämän jälkeen hevosten heimo monipuolistui ja uudet alalajit kehittyivät. Nämä kuolivat kuitenkin miljoonien vuosien saatossa sukupuuttoon ja tältä ajalta Pliohippus oli se yhdistävä lenkki, joka yhdisti varhaisen kantamuodon, Eohippuksen ja nykyhevosen toisiinsa. Pliohippus kehittyi noin 15 - 10 miljoonaa vuotta sitten. Pliohippuksen jälkeen, noin miljoona vuotta sitten kehittyi nykyhevonen Equus. Pleistoseeniajan jääkaudella Equukset vaelsivat pitkin silloisia maasiltoja Eurooppaan, Aasiaan ja Afrikkaan. Jääkauden loputtua, noin 10 000 vuotta sitten, nämä maasillat olivat hävinneet ja siirtymistä ei siten voinut tapahtua. Amerikasta olivat hevoset, noin 10 000 - 8 000 vuotta sitten, tuntemattomasta syystä, kuolleet sukupuuttoon. Niinpä ne eivät sinne enää, maakannasten puuttuessa, voineet omin avuin milloinkaan palata ja näin Amerikka jäi varsin pitkäksi aikaa ilman nykyhevosta (Equus caballus). |
Camarguenhevonen
Kuvassa yllä, Etelä-Ranskassa Rhônejoen karulla suistoalueella elävä Camarguenhevonen, joka rotuna rekisteröitiin vasta vuonna 1968. Siitä huolimatta rotu on mitä todennäköisimmin hyvin vanha. Se muistuttaa hyvin paljon niitä hevosia, joita on kuvattuna Lascauxin luolien seinämaalauksiin - ajalta 15 000 eaa. Vieläkin vanhempia hevosten jäänteitä on löydetty - ja niidenkin otaksutaan olevan Camarguenhevosen esi-isien jäännöksiä. Nykyisin Camarguen hevoslaumat, manadesit, elävät puolivilleinä yhden oriin hallitsemissa yhteisöissä. Laumat kootaan vuosittain tarkastusta varten. Nuoret yksilöt polttomerkitään, siitoseläimet valitaan ja siitokseen kelpaamattomat oriit ruunataan. Nämä valkoiset hevoset ovat saaneet uuden tehtävän turismin palveluksessa. Niiden selässä ratsastaessaan turistit voivat kokea ainutlaatuisia elämyksiä tutustuessaan seudun rikkaaseen luontoon. Lähteinä mm: Villi Länsi - toimittaneet William C. Davis ja Joseph G. Rosa Pentti Virrankoski: Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit Mike Sotter: Villi Länsi Royal B. Hassrick: The Colourful Story of The American West Norman Bancroft-Hunt ja Werner Forman: The Indians of The Great Plains Michael Johnson: Villi Länsi - Otava Kultainen Villi länsi - Tammi The Apaches - Osprey Publishing Colin F. Taylor, William C. Sturtevant: Suuri Intiaanikirja - Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat Suuri Intiaanikirja - Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat (Colin F. Taylor, William C. Sturtevant, 1991) Gummerus: Suuri hevoskirja Horses and indians Ancient American Horses Mustangs and Man About wild horses Hevosmaailma Horse Evolution America’s Disappearing Wild Horses Mustang Hyracotherium kuva Copyright Joe Tucciarone. Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva evoluutiosta Copyright Travis S. *Camarguenhevonen Copyright Wolfgang Staudt |
|
|
Hevosmaailman kiireitä
Nykypäivän hevonen ja nykypäivän hevosmaailman kiireitä. |
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Johann Snyman |