Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Pasi Hiltunen

Hevoset hirnuvat ja hörähtelevät

Hevosilla on lukuisia erilaisia äännähdyksiä keskinäiseen kommunikointiin. Hevosen "sanavarastoon" kuuluvat hörähtely, kiljuntakin ja joskus harvoin jopa karjunta.

Hirnunta on hevosen tyypillistä ja kaikille tuttua ääntelyä. Kovaäänisellä hirnahduksella hevonen voi kutsua toista hevosta, josta se on joutunut eroon.

Hiljainen, pehmeä hörähdys on tyypillistä oriin ääntelyä tammalle. Hörähtely on myös tamman tapa puhua varsalleen ja hevosten tapa tervehtiä ystävää.

Kiljahtelut ilmaisevat jännittyneisyyttä ja kuuluvat hevosten lähiseurusteluun, varsinkin sukupuolisesti kiihottavaan tilanteeseen.

Taistellessaan tosissaan toistensa kanssa - ei leikkimielellä - hevoset voivat päästellä äänekkäitä huudahduksia ja karjahduksia.

Kurkunpäässä muodostetut äänet

Hirnunta. Tunnetuin hevosen ääntely, vahva värähtelevä ääni, joka vihaisella orilla voimistuu lähes kirkaisuksi. Hevosen vierestä kuultuna ääni vihlaisee korvia. Ratsailla tuntee, miten hevosen koko ruumis tärisee ja värähtelee. Hirnunta voi olla parittelukutsu, tervehdys taikka kutsu kauempana olevalle hevoselle tai muulle olennolle, myös ihmiselle. Se voi ilmaista mielihyvää ja yllättyneisyyttä, mutta myös huolta ja turvattomuutta, niin kuin silloin, kun hevonen kutsuu muita ollessaan yksin tai vieraassa paikassa.

Hirnahdus. Hirnahdus on hirnuntaa hiljaisempi ja syvempi ääni. Se ilmaisee odotusta ja mielihyvää, kenties silloin, kun hevonen näkee eläimen tai henkilön, johon se yhdistää mukavia asioita. Hirnahdukset suuntautuvat ihmisille tai eläimille, jotka ovat melko lähellä.

Kiljaisu. Kiljaisu on kimeä, lyhyt ääni, jonka hevonen saattaa päästää leikkiessään mutta myös eripuran sattuessa. Joskus hevoset kiljaisevat myös äkillisestä kivusta. Kiljaisu voi ilmaista ärtymystä ja siihen voi liittyä näykkäisy.

Valitus. Tuskissaan oleva hevonen voi päästää pitkän, matalan valituksen, jollaista on kauhea kuulla. Sen silmät voivat olla syvällä päässä ja korvat joko sivuilla tai takana.

Muut äänet

Ähkinä. Usein hevoset ähkivät ruumiillisesta ponnistuksesta, kuten noustessaan jalkeille, hypätessään isohkon esteen yli tai suorittaessaan vaikeaa liikettä. Usein ne ähkäisevät myös laskeutuessaan maahan.

Korskunta. Kun hevonen puhaltaa ilmaa laajentuneiden sieraimiensa kautta, se on kiihdyksissään. Hevoset tekevät näin silloin, kun lähellä on jotakin jännittävää ja kenties hieman pelottavaa, tai jos toisen hevosen taholta on odotettavissa vaikeuksia.

Pärinä. Usein tämä ääni huolestuttaa kokemattomia hevosenomistajia. Se ei kuitenkaan kerro hengitysvaikeuksista, vaan äänen aiheuttaa hevosen kummassakin sierainontelossa oleva läppä, joka värähtelee hengityksen vapaan kulun estyessä. Esimerkiksi silloin, kun ratsastaja vetää hevosen päätä taaksepäin ja näin kuristaa sen kurkkua.

Viheltäminen ja korina. Nk. hinkukurkussa on kyse äänihuulten hermohalvauksesta. Rasituksessa kurkkurusto painuu vasten toista, jolloin ilman kulku estyy ja sisään hengittäminen tuottaa korisevan tai viheltävän äänen. Koska häiriö heikentää hevosen hapenottokykyä, siitä kärsivä hevonen ei sovellu esimerkiksi laukkaratsastukseen. Tila on parannettavissa leikkauksella, joka tosin yleensä tekee hevosesta kokonaan mykän.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright alfstorm