Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Jared Enos

Carl Gustaf Emil Mannerheim

Vapaaherra Carl Gustav Emil Mannerheim oli Suomen marsalkka, valtionhoitaja (1918-19) ja tasavallan presidentti (1944-46).

Mannerheim ratsasti niin sodissa, paraateissa kuin tutkimusmatkoillakin. Hän ratsasti kilpaa ja hän ratsasti muuten vaan, ilokseen ja nautinnokseen. Mannerheimin asiantuntemus hevosten ja ratsastuksen suhteen oli vertaansa vailla. Hänen ratsastusharrastuksensa alkoi jo lapsuudessa Louhisaaressa, ja aloittaessaan sotilasuransa Venäjällä, hänestä tuli ratsastuksen ammattilainen.

Junkkarista kenraaliksi ja marsalkaksi

Ratsusotilaan uran Mannerheim aloitti vuonna 1887, jolloin hän aloitti junkkarina Pietarissa Nikolain ratsuväkikoulun, josta valmistui upseeriksi kaksi vuotta myöhemmin. Tämä ratsuväen upseerin arvo, jonka hän saavutti 22. elokuuta 1889, oli kornetti. Kornetti oli ratsuväen upseerien arvoista alin ja se vastaa jalkaväen aliluutnanttia. Kornettina Gustaf Karlovits Mannerheimin (kuten häntä Venäjällä kutsuttiin) ensimmäinen työpaikka oli Aleksandran, hänen korkeutensa suuriruhtinas Nikolai Nikolajevits vanhemman (Nikolai I:n, sotamarsalkan pojan) rakuunarykmentti. Pian tämän jälkeen seurasi siirto chevalierkaartiin. Venäjän vuosinaan Mannerheimia odottivat yhä uudet tehtävät ja sodat. Niiden myötä hän kiersi ympäri koko Euraasiaa ja samalla yleni yhä ylemmäksi kohti sotilaallisen hierarkian huippua.

Venäjän vallankumouksen myötä vuonna 1917 Mannerheimin aika Venäjällä päättyi ja hän siirtyi Suomeen, jonne saapui 18. joulukuuta 1917. Mannerheim oli myös Suomen armeijassa ratsuväen "oma" mies, ja hänet ylennettiin 1918 ratsuväenkenraaliksi. Hänestä tehtiin perinnerikkaan Uudenmaan Rakuunarykmentin kunniapäällikkö ja hän oli suurten ratsastuskilpailujen vakiokatsoja.

Mannerheimin monipuoliseen ja laajaan, henkilökohtaiseen ratsastushistoriaan kuuluu hänen tuhansien kilometrien mittainen ratsastusmatkansa tiedustelu- ja tutkimusmatkalla Kiinassa. Koko matkan pituus oli 14 000 km - siitä Mannerheim taivalsi satulassa 10 000 km.

Mannerheimin ura

Haminan kadettikoulu 1882 - 1886; ylioppilas 1887; Nikolain ratsuväkikoulu, Pietari 1887 - 1889. Kornetti 1889; luutnantti 1893; aliratsumestari 1899; ratsumestari 1903; everstiluutnantti 1904; eversti 1905; erikoistehtävissä Keski-Aasiassa 1906 - 1908; Ulaanirykmentin komentaja 1909 - 1913; kenraalimajuri 1911; ratsuväkiprikaatin komentaja 1914 - 1915; 12. ratsuväkidivisioonan komentaja 1915 - 1917; VI ratsuväkiarmeijakunnan komentaja 1917; kenraaliluutnantti 1917.

Suomen tasavallan sotajoukkojen ylipäällikkö 26.1.1918 - 31.5.1918; ratsuväenkenraali 1918; Suomen valtionhoitaja 12.12.1918 - 26.7.1919; Suomen armeijan ylipäällikkö 30.12.1918 - 12.9.1919; puolustusneuvoston puheenjohtaja 1931 - 1939; sotamarsalkka 1933; tasavallan puolustusvoimain komentaja 17.10.1939 - , ylipäällikkö 30.11.1939 - 5.10.1944; Suomen marsalkka 1942; tasavallan presidentti 4.8.1944 - 8.3.1946. (Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura)



Luutnantti Hans Wind, Mannerheimristin ritari, kuuluisa hävittäjälentäjämme, joka on ampunut alas 33 1/2 viholliskonetta. Kuva Ville Koivumäki/SA-kuva.

POIMINTOJA AASIAN MATKALTA 1906-1908

Hevosia ostamassa Uzgenissa

Mannerheim kuvaa eloisasti sitä, kuinka hän kävi ostamassa hevosia Kiinan matkaa varten Uzgenin hevosmarkkinoilta. Näin kirjoitti tsaarin armeijan eversti C.G.Mannerheim päiväkirjaansa elokuussa 1906.

"Hevosia, myyjiä ja ostajia kirjaimellisesti kiehui paikalla. Kaikki keskittyi tälle vähäiselle kaistalle, jossa joka askeleella oli henki vaarassa. Euroopassa en ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa, vaikka sielläkään hevosmarkkinat eivät juuri kunnostaudu mallikelpoisen järjestyksen pitämisessä. Ei ollut helppo juttu ostaa täällä hevosia, ja jos ei joutunut puijatuksi, niin se oli mielestäni täysin sattumaa. Ostin 6 hevosta: kaksi ratsuhevosiksi itselleni ja kiinalaiselle tulkilleni Liulle, 4 muuta kuormajuhdiksi".

Näiden ostettujen hevosten lisäksi Mannerheimin karavaaniin kuului hevosia niin paljon, että kokonaismääräksi tuli noin 75 hevosta.

Ma Da-Han

Mannerheimin papereissa on maalattuna hänelle kiinalainen nimi, Ma Da-Han. Se tarkoittaa kirjaimellisesti käännettynä "Hevonen saapuu Kiinaan". Professori ja entinen Kiinan Suomen suurlähettiläs Wang Jiaji suomensi saman nimen sanoilla "Taivaallinen hevonen nousee nelistäen pilville".

Eläinten kurjat olot

Mannerheim huolsi hyvin hevosensa ja aasinsa. Tarvittaessa hän piti ylimääräisiä lepopäiviä, jos jotkin vaikkapa kuormahevoset olivat hyvin rasittuneita.

Paikallisen väen suhde eläimiin hänen matkansa varrella oli toinen. Mannerheim näki täydellistä piittaamattomuutta ja julmuutta eläimiä kohtaan. Erityisesti hän kiinnitti huomionsa siihen, miten sartit - Venäjän, Kiinan ja Turkestanin muslimit - kohtelivat paitsi muita ihmisiä, myös eläimiään. Mannerheim totesi: "Myötätunto on ominaisuus, jota sartilla ei näytä olevan". Sartit eivät ruokkineet eläimiään juuri lainkaan. Ne laitettiin raatamaan viimeiseen elonkipinään saakka. Matkansa varrella Mannerheim näki sadoittain eläimiä, jotka oli jätetty niille sijoilleen kuolemaan nälkään sen jälkeen, kun huudot ja lyönnit eivät enää olleet auttaneet ajamaan niitä eteenpäin.

Jättikamelikaravaanit

Kauppakaravaanit, toinen toistaan suuremmat, vaelsivat samoja reittejä Mannerheimin kanssa. Erään kerran Mannerheim pysähtyi katselemaan jättimäistä, yli 600 kamelin kauppakaravaania. Erityisesti hän ihasteli kamelikolonnan hienoa, tarkkaa ja systemaattista järjestäytymistä, joka toi hänelle mieleen muotoon järjestäytyneen sotilasosaston etenemisen.

Silkkivuoteiden pienet yllätyshyökkääjät

Sattuipa kerran niin, että Mannerheim ohjattiin majapaikassa makuuhuoneeseen, jossa odottivat upein, värikkäin silkkipeittein peitellyt, ylelliset vuoteet. Oliko tuo niin ihmekään, kun oltiin silkin alkulähteillä eikä silkkitiekään varmasti ollut kaukana. Mikä nautinto olikaan pitkän ja rasittavan ratsastuksen jälkeen upottautua noiden kilmaltelevien ja säihkyvien silkkien sekaan. Saattoi vetäytyä ihan huppupäihin, jotta mikään ei voisi häiritä.

Tosin, ehkä kauneus oli ollut petollista - sillä vuoteiden uumenissa odotti joukko pieniä yllättäjiä. Mannerheim joutui hirvittävän, kuhisevan syöpäläisarmeijan armottoman hyökkäyksen kohteeksi. Hän kävi elämässään monia menestyksekkäitä sotia vahvoja vihollisia vastaan, mutta tämän pikkuarmeijan kanssa hänelläkään ei ollut pienimpiäkään voiton mahdollisuuksia.

Tekevälle sattuu

Erään kerran oli lähdetty päivän ratsastustaipaleelle tapojen mukaan jo aamulla anivarhain, eli klo 5.30. Kuinkas sattuikaan, Mannerheim, vaikka olikin maanmittari, kartanlukija ja suunnistaja vailla vertaa - lähti ratsastamaan päinvastaiseen suuntaan, kuin olisi ollut oikea. Kukaan karavaanista ei uskaltanut huomauttaa hänelle mitään. Puolentoista tunnin ratsastuksen jälkeen Mannerheim huomasi itse erehdyksensä, ja teki täyskäännöksen oikeaan suuntaan.

Vaaralliset ratsastusmaastot vuorilla

Ratsastaminen tavallisimmillaankin, myös tasangoilla, oli Aasian oloissa hyvin vaativaa ja rasittavaa. Usein myös vaarallista. Hyvin usein ratsukoiden polku kulki poikki kivikoiden, rotkojen taikka kipusi liukkaille, äkkijyrkille vuorten seinämille, joilla oli kaiken aikaa uhkana syöksyminen kuiluun. Reitti saattoi käydä yhä henkeäsalpaavammaksi, juostessaan kapeana kinttupolkuna paikoin pystysuoralla vuoren seinämällä milloin alas jonkin rotkon suulle, milloin taas kallion kylkeä korkealle ylös. Hevoset liukastelivat kaiken aikaa ja niiden odotti joka hetki syöksyvän kuiluun.

Tuskin Mannerheim karavaaneineen oli päässyt jonkin vaarallisen kohdan ylitse, kun oli jo seitsemän kertaa pahemmassa paikassa. Mannerheimilla oli usein vähältä piti tilanteita, jolloin vain hänen neuvokkuutensa, nopeutensa ja onnensa pelasti hänet varmalta syöksyltä syvyyksiin.

RATSASTUSSEURA JA -KILPAILUT SUOMESSA

Hubertusseura ry

Ratsuväen prikaatin upseerit perustivat Suomessa oman ratsastusseuransa helmikuussa vuonna 1923. Sen kunniapuheenjohtajistossa on kaksi suurta suomalaista, marsalkka Mannerheim ja jalkaväenkenraali Adolf Erik Ehrnrooth (9. helmikuuta 1905 Helsinki - 26. helmikuuta 2004 Turku).

Mannerheim-kenttäratsastuskilpailu

Vuonna 2004 Suomen Marsalkka Mannerheimin Perinnesäätiö päätti käynnistää uudelleen perinteisen, Mannerheimin nimeä kantavan kenttäratsastuskilpailun.

Kilpailu käynnistettiin Mannerheim-suvun suostumuksella. Kilpailun synnyn mahdollisti aikanaan konsuli Karl Stockmannin valtionhoitaja Mannerheimille vuonna 1918 luovuttama 150.000 markan lahjoitus: rahaston korot kenraali ohjasi nimeään kantavan kilpailun palkinnoiksi. Ensimmäisen kerran C.G. Mannerheimin palkinnosta kilpailtiin jo vuonna 1919, jolloin kilpailun saatteena oli ranskankielinen määre "Championat de cheval d'armes".

Ensimmäisinä vuosikymmeninä kilpailun tarkoituksena oli lähinnä kehittää puolustusvoimien kantahenkilökunnan ratsastustaitoa, mutta sittemmin myös siviilit saivat osallistua. Paikkakunnaksi vakiintui vuodesta 1921 Lappeenranta ja järjestelyvastuun kantoi Uudenmaan Rykmentti.

Marsalkka Mannerheimin vuonna 1923 hyväksymiä sääntöjä muokattiin 30- ja 40-luvuilla, viimeksi vuonna 1945. Kilpailun erikoisuuksiin kuului mm. oma kouluratsastuskokeen ohjelma. Säännöllisesti kilpailua järjestettiin 1950-luvun alkupuolelle. Mannerheimin kenttäratsastuskilpailu oli koko tuon ajan maamme merkittävin vuotuinen ratsastustapahtuma.

Voittaja saa merkittävän rahapalkinnon lisäksi kunniapalkinnon. Lisäksi kilpailussa on arvokas kiertopalkinto, jota säilytetään Ypäjän Hevosopiston tiloissa yleisön nähtävillä. Kolme parasta palkitaan myös alkuperäisen mallin mukaan valmistetulla jetongilla, jossa on Mannerheimin vaakuna. (www.marianna.fi)

Lähteet
*C.G. Mannerheim: Ratsain halki Aasian 1906-1908
*www.mannerheim.fi
*Mannerheim Museo
*Kirjayhtymä: Suomalaiset Aasian-kävijät
*Keskisuomalainen: Jonathan Clements - Mannerheim - Presidentti, sotilas ja vakooja
*www.sukuposti.fi
*Robert Brantberg: Mannerheim - Tsaarin upseeri 1867 - 1914 / Mannerheim - Valkoinen kenraali 1914 - 1918 / Mannerheim - Sotamarsalkka 1918 - 1940 / Mannerheim - Ylipäällikkö ja presidentti 1940 - 1951
*C.G. Mannerheim: Muistelmat
*Eva Mannerheim-Sparre: Lapsuuden muistoja



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Janne Moren

Ystävien kirja

Kesällä vuonna 1882 oli muodissa ns. ystävien kirja. Carl Gustaf Mannerheim kirjoitti 15-vuotiaana tuolloin ihastuksensa, Constance Hisingerin pyynnöstä tämän ystävien kirjaan näin:

"Parasta, mitä tiedän on hyvin harjoitettu ratsuhevonen. Ja pahinta on huono kyytihevonen".

Mannerheim Tunturisuden sivuilla

Mannerheimin esittely (tämä sivu)
Mannerheim ratsastajana
Mannerheimin hevoset