Marsalkka Mannerheim
Carl Gustaf Emil Mannerheimin hevosia C.G. MANNERHEIMIN HEVOSIA Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright paolagospo
Mannerheimin hevosia
Smulan - Muru, Murunen - Louhisaaren kartanossa, Mannerheimin lapsuudessa, oli 1870-luvulla Smulan - Muru, Murunen - öölantilainen poni, joka oli lasten oma hevonen. Pieni, kartanon puusepän veistämä heinäreki kuljetti Murusen vetämänä heinäpellolle iloista lapsilaumaa, jolla oli omat pienet haravat. Vuonna 1880 Murusen kohtalo oli vaakalaudalla, kun Louhisaaren kartanon myynnin yhteydessä Mannerheimien vanha perheystävä, kreivi Carl Armfelt antoi siitä ankaran tuomion: se on niin lihava, että ei pysty hölkkäämään vähänkään pidempää matkaa. Muru pelastui - mutta Prinsessa jouduttiin myymään.
Mannerheimin hevosia
Prinsessa - Mannerheimin ikioma tamma lapsuudessa, Louhisaaren kartanossa. Kun Mannerheim 12-vuotiaana syksyllä 1879 erotettiin koulusta Helsingissä, hän muutti talveksi Louhisaareen äitinsä kanssa - ja kävi päivittäin pitkillä maastoratsastuksilla Prinsessalla. Hän viihtyi tallilla ja talliväki piti hänestä. Paras tallirenki Sten nousi joka aamu puoli tuntia aikaisemmin, ehtiäkseen sukia ja harjata Prinsessan kiiltäväksi ennen Mannerheimin ilmestymistä tallille. Ratsastus nosti Mannerheimissa esille runollisiakin tuntemuksia: "Eilen ratsastin täyttä laukkaa pitkin rantaviivaa. Rakastan purevaa tuulta, joka viiltää kasvoja".

Iltaisin Carl Gustaf ja hänen äitinsä lukivat toisilleen vuorotellen ääneen. Hevoset olivat mukana illoissakin, sillä ainut askartelu, johon äiti sai poikansa ryhtymään, oli paperisten hevosten ja rekien leikkely ja niillä leikkiminen.

Vuonna 1880 Carl Gustafin isä kreivi Carl Robert Mannerheim (1835-1914) ajautui vararikkoon. Tällöin Louhisaari myytiin Carl Robert Mannerheimin siskolle ja samassa yhteydessä jouduttiin myymään myös Prinsessa-hevonen. Se oli kova isku Carl Gustafille.
Mannerheimin hevosia
Puuhevonen - Junkkarina Mannerheim Pietarissa, Nikolain (Nikolajevin) ratsuväenkoulussa 1887 - 1889, alkuvaiheessa aloitti sulkeisharjoituksissa ratsastuksen puuhevosella. Puuhevosen kanssa harjoiteltiin ratsastajan oikeaa ryhtiä, sekä vartalon ja käsien asentoa. Näissä harjoituksissa suuressa harjoitussalissa raikui ohjaajan huuto junkkareille: "Kyynärpäiden tulee olla kuin vartaloon kiinni liimattuja! Ohjatkaa hevosta pelkillä ranteilla, pehmeästi ja huolettomasti!"
Mannerheimin hevosia
Nektor - Junkkari Mannerheimin uskollinen ystävä Pietarissa, Nikolain ratsuväenkoulussa 1887 - 1889. Vaikeasti ratsastettava ja tulinen hevonen, johon Mannerheimia yhdisti aito ratsumiehen "premier amour". Alussa, kun puuhevosesta siirryttiin oikeaan hevoseen, harjoitettiin paljon harjaamista ja sukimista, sillä hevosten tuli olla putipuhtaita ja niiden karvan tuli kiiltää. Tämän jälkeen harjoiteltiin satulointia ja ratsastusta, aluksi tyyliin ratsailta-ratsaille. Myöhemmin ratsastettiin käymäjalkaa ja ravia, mutta ilman jalustimia tai kannuksia.
Mannerheimin hevosia
Lilli eli Lilly - Unkarilainen vuonna 1886 syntynyt tamma, jonka Mannerheim hankki chevalierkaartin palvelusta varten vuonna 1890. Alussa hänellä oli liian pieni ja väärän värinen hevonen, sillä rykmentin vaatimukset olivat täsmälliset. Kaartinrykmentissä hevosen oli oltava ruskea. Vaatimukset täyttävä hevonen maksoi tuolloin Pietarissa vähintään tuhat ruplaa. Vähissä rahavaroissa ollut Mannerheim onnistui ostamaan 174 cm korkean Lillin Breslausta, 430 ruplan hintaan. Kun Mannerheim oli kuljettanut hevosen rautateitse Pietariin, kenraali tarkasti sen ja hyväksyi käyttöön. Vaikka Lilli täten oli upseeritallin halvin hevonen, se oli yksi rykmentin parhaista hevosista ja sai osakseen paljon ihailevaa huomiota. Lillillä Mannerheim osallistui menestyksekkäästi kaartin esteratsastuskilpailuihin. Lilli voitti näissä ratsastuskilpailuissa yhteensä 3 550 ruplaa. Mannerheim myi Lillin vuonna 1897 rouva A. Pampelille vetohevoseksi.
Mannerheimin hevosia
Mery-Boy - Englantilainen vuonna 1887 syntynyt valakka eli ruuna, jonka Mannerheim osti toveriltaan Arapovilta chevalierkaartin aikana vuonna 1890, maksaen siitä 900 ruplaa. Kenraali Arapov oli ostanut Mery-Boyn vuotta aikaisemmin pojalleen 1 800 ruplalla. Hevonen oli oikullinen ja niin kiivas, ettei nuorempi Arapov kyennyt sillä ratsastamaan. Siksi hevonen myytiin Mannerheimille. Leirin päätyttyä Mannerheim ajatteli myydä tämänkin hevosen ja käydä Saksassa ostamassa kaksi hevosta, toisen itselleen, toisen myytäväksi. Kun hän saisi siitä Pietarissa kaksinkertaisen hinnan, hän selviäisi hevosen hankinnasta pelkillä matkakuluilla. Tällaista hevoskauppaa Mannerheim harjoitti vuosia ja kun hän oli hovitallihallinnon palveluksessa, kaupankäyntiin myös omilla hevosilla tuli vieläkin parempi mahdollisuus, kun hän kiersi Eurooppaa hankkien hovitalliin hevosia.
Mannerheimin hevosia
Beverley - Vuonna 1890 syntynyt tamma, jonka Mannerheim osti vuonna 1890. Vuonna 1894 Mannerheim sijoittui Mihailin maneesin ratsastuskilpailuissa kolmanneksi valjakkoajossa parivaljakolla, jossa hänellä hevosina olivat Veer-Boy ja Beverley.
Mannerheimin hevosia
Veer-Boy - Vuonna 1890 syntynyt ruuna, jonka Mannerheim osti vuonna 1890. Vuonna 1894 Mannerheim sijoittui Mihailin maneesin ratsastuskilpailuissa kolmanneksi valjakkoajossa parivaljakolla, jossa hänellä hevosina olivat Veer-Boy ja Beverley.
Mannerheimin hevosia
Telephone - Vuonna 1888 syntynyt valjakkohevonen, ruuna, jonka hänen majesteettinsa chevalierkaartin rykmentin kornetti, paroni Gustaf Karlovitš Mannerheim hankki vuonna 1892 saamillaan myötäjäisrahoilla, mentyään samana vuonna naimisiin neitosen, Anastasia Nikolajevna Arapovan kanssa. Vuoden 1893 Mihailin maneesin ratsastuskilpailuissa Telephone, jota ohjasti Mannerheimin ajuri Johann Goe, saavutti raviajossa toisen sijan.
Mannerheimin hevosia
Al Koran - Vuonna 1890 syntynyt valjakkohevonen, ruuna, jonka hänen majesteettinsa chevalierkaartin rykmentin kornetti, paroni Gustaf Karlovitš Mannerheim hankki vuonna 1892 saamillaan myötäjäisrahoilla, mentyään samana vuonna naimisiin neitosen, Anastasia Nikolajevna Arapovan kanssa. Vuoden 1893 Mihailin maneesin ratsastuskilpailuissa Al Koran ja Kogel sijoittuivat parivaljakkoajossa Mannerheimin ohjastamina toiseksi. Uudet Rolley Cart- kärryt oli tilattu Lontoosta.
Mannerheimin hevosia
Kogel - Vuonna 1889 syntynyt valjakkohevonen, tamma, jonka hänen majesteettinsa chevalierkaartin rykmentin kornetti, paroni Gustaf Karlovitš Mannerheim hankki vuonna 1892 saamillaan myötäjäisrahoilla, mentyään samana vuonna naimisiin neitosen, Anastasia Nikolajevna Arapovan kanssa. Vuoden 1893 Mihailin maneesin ratsastuskilpailuissa Al Koran ja Kogel sijoittuivat parivaljakkoajossa Mannerheimin ohjastamina toiseksi. Uudet Rolley Cart- kärryt oli tilattu Lontoosta.
Mannerheimin hevosia
Kiss Me Quick - Vuonna 1885 syntynyt tummanruskea tamma, jonka hänen majesteettinsa chevalierkaartin rykmentin kornetti, paroni Gustaf Karlovitš Mannerheim hankki vuonna 1892 saamillaan myötäjäisrahoilla, mentyään samana vuonna naimisiin neitosen, Anastasia Nikolajevna Arapovan kanssa.
Mannerheimin hevosia
Lady - Vuonna 1890 syntynyt tamma, jonka Mannerheim osti vuonna 1893.
Mannerheimin hevosia
Fresco - Vuonna 1885 syntynyt irlantilainen valakka eli ruuna, jonka Mannerheim osti vuonna 1893. Myyty vuonna 1896 paroni A. Grevenitsille, joka puolestaan myi sen Svertškoville.
Mannerheimin hevosia
Trick - Vuonna 1888 syntynyt irlantilainen raudikko ruuna, jonka Mannerheim osti vuonna 1894 ja jolla hän osallistui mm. perinteisiin Mihailin maneesin ratsastuskilpailuihin maaliskuussa vuonna 1895. Mannerheim sijoittui palkinnoille, kuten myös hänen hevosensa Lilli, jota näissä kisoissa ratsasti baltialainen eversti Grigori Vattors. Trick herätti yleistä ihastusta upealla ulkomuodollaan, kuten myös Lilli. (Kreivitär Jelizaveta Suvalova ihastui puolestaan Mannerheimiin, mutta se on jo toinen kertomus). Myöhemmin Trick oli yhteisomistuksessa kreivi B. Seremetjevin kanssa.
Mannerheimin hevosia
Hypoteesi - Vuonna 1892 syntynyt tamma, jonka Mannerheim osti vuonna 1895.
Mannerheimin hevosia
Billy - Vuonna 1889 syntynyt ruuna, jonka Mannerheim osti vuonna 1895.
Mannerheimin hevosia
Toby - Vuonna 1887 syntynyt ruuna, jonka Mannerheim osti vuonna 1895. Myyty vuonna 1896 kauppias E. Tselibejeville.
Mannerheimin hevosia
Brudas - Venäjän-Japanin sodassa 1904-1905 yksi Mannerheimin ratsuista. Peltopyyn värinen kastroitu ori, joka siis oli ruuna eli valakka, maksoi Pietarissa 300 ruplaa. Ostohetkellä hevosen jänteet olivat hieman rasittuneet. Erään kerran, keskellä sodan melskeitä, Mannerheim ratsasti Brudasilla, harhaillen pimeässä kaoliang-pensaiden keskellä. Hän harmitteli tällöin mielessään sitä, että ei ollut ottanut Talismania mukaan, sillä Brudas oli jo päivällä hermostunut tykkitulesta. Nyt lunta paakkuuntui hevosten kavioihin niin, että ne kompuroivat ja kaatuilivat routaisilla pelloilla.
Mannerheimin hevosia
Arbus - Venäjän-Japanin sodassa 1904-1905 yksi Mannerheimin ratsuista. Mannerheim osti 11-vuotiaan valakan eli ruunan, Arbusin, Pietarissa hintaan 200 ruplaa. Arbus oli lähtöisin Limarevskin siittolasta, ja se oli suunnattoman iso, ehdottoman varma, mutta hidas hevonen. Erään kerran Mannerheim ratsasti niin korkeassa kuumeessa, että hädin tuskin pysyi Arbusin selässä.

Erään toisen kerran sattui niin, että kun Mannerheim kera kasakoiden oli kiikaroimassa lähellä olevaa muuria, kuului piiskan viuhahdusta muistuttava ääni. Tämän jälkeen alkoi kiivas aseiden rätinä kylän suunnalta. Kasakat käänsivät silmänräpäyksessä hevosensa ympäri ja ratsastivat suojaan läheisen hiekkakumpareen taakse, mutta Mannerheimin alla Arbus vauhkoontui. Hänen oli käytettävä kaikki voimansa, estääkseen Arbusia riistäytymästä käsistä ja nolaamasta häntä.

Hevosen rauhoittumiseen kului luotisateessa pari minuuttia, jonka jälkeen Mannerheim onnistui arvokkaasti käymäjalkaa ja välillä lyhyttä ravia ratsastaen pääsemään suojaan. Illalla majapaikassa juotiin lasillinen konjakkia Mannerheimin kunniaksi, kun hän nyt oli kokenut tulikasteensa. Häntä onniteltiin sen vuoksi - se oli vanha kaukasialainen tapa. Mannerheim joi myös veljenmaljan kaikkien läsnäolijoiden kanssa. Nyt he kaikki olivat aseveljiä keskenään.
Mannerheimin hevosia
Talisman - Venäjän-Japanin sodassa 1904-1905 yksi Mannerheimin ratsuista. Ruskea täysiverinen ori, virheetön - tottunut esteratsastukseen.

Talisman kaatui keskellä taistelua japanilaisten ampumaan luotiin Mannerheimin ratsastaessa sillä. Satulassa istuva Mannerheim tunsi, miten osuman saanut hevonen tärähti hänen allaan ja näki, miten vaahto alkoi pursuta sen suusta. Mannerheim ei heti oivaltanut osuman vakavuutta, kun hevonen kantoi häntä edelleen. Hän kykeni ratsastamaan sillä turvaan, laskeutui alas Talismanin selästä ja näki uskollisen hevosensa lyyhistyvän maahan. Jalo eläin oli kuollut, mutta se oli tehnyt velvollisuutensa loppuun asti. Tunnustuksena tästä taistelusta Mannerheim sai everstin arvon, mutta se ei hänestä korvannut Talismanin menetystä. Se oli hänen mukaansa ihmeellinen hevonen, eikä hänellä omien sanojensa mukaan koskaan ennen eikä jälkeenpäin ollut toista sellaista. Hän ei kaivannut ainoatakaan toista hevostaan niin kuin Talismania, joka tulisuudestaan ja jaloverisyydestään huolimatta oli rauhallisin hevonen, jota hän oli tulitaistelun keskellä ohjannut.

Mannerheim kuvaili Talismania eräälle sotakirjeenvaihtajalle näin: "Ette usko, miten minä kaipaan sitä hevosta. Se oli ihmeellinen eläin, jonka isä oli Derby-kisojen voittaja. Se oli perinyt tämän klassisen nopeuden ja olin saanut sen talven aikana erinomaiseen kuntoon. Sillä oli mainio ja tulinen luonne, hyvä askel, joustava ravi, hieno laukka ja erittäin kohtuullinen rehun käyttö. Ellei se olisi ollut niin ilkeä muille hevosille, se olisi yksinkertaisesti ollut täydellinen ihanne".
Mannerheimin hevosia
Filip - Helposti ratsastettava, kestävä, peloton ja jalo hevonen, jolla Mannerheim ratsasti Aasian matkansa 1906 - 1908. Mannerheim antoi sitkeälle ja rohkealle ratsulleen tunnustuksen: ”Uskollinen Filipini oli varmoin liikkein vienyt minut halki koko Aasian.” Tosin eräin paikoin, kun Mannerheim ratsasti Filipillä pelottavan jyrkällä vuorenseinämällä, hän hermostui uskolliseen hevoseensa, joka halusi kulkea polun ulkoreunaa. Mannerheim totesi tällöin: "Epäilen, että se hautoo itsemurhaa. Tai sitten se on niin maiseman lumoissa". Matkan myötä tien varsilla kohdattiin suuri määrä hevosen raatoja ja aluksi Filip säikkyi hevosten pääkalloja, mutta pian se tottui näkyyn ja tuskin vilkaisi kalloja. Mannerheim möi Filipin matkan päättyessä Pekingissä, Venäjän Pekingin sotilasasiamiehelle, eversti Lavr Korniloville.
Mannerheimin hevosia
Panache - Kauniit liikkeet ja hyvän lihaksiston omaava ori, jonka Mannerheim osti syksyllä vuonna 1911 ja joka tällöin oli viisivuotias. Komean, täysiverisen hevosen nimi Panache tarkoittaa kypärässä olevaa plyymiä, hienon tyylin vertauskuvaa. Mannerheim kirjoitti Panachesta Johanille, eräälle sukulaiselleen näin: "Se on kaunis, mutta hyvin kallis. Annoin kuohita sen, se on toistaiseksi aika veltto, mutta sillä on hyvät liikkeet ja se on hyvä merkki". Panache kaatui Mannerheimin alla laukassa, kenttäharjoituksissa Varsovan ulkopuolella heinäkuun lopulla 1914. Kaatumisessa Mannerheim venähdytti nilkkansa.
Mannerheimin hevosia
Daisy - Eurooppa tulessa, ensimmäinen maailmansota. Syyskyyn 16. päivän iltana 1914 Mannerheim ylitti Metsäkarpaateilta alkunsa saavan Wislan sivujoen Sanin Bystrzycan kylän länsipuolella ja oli Länsi-Galitsiassa, Itävalta-Unkarin maaperällä. Ylitys oli hankala voimakkaan virtauksen vuoksi. Joen ylityksessä Mannerheimin hevonen Daisy, joka hänellä oli ollut Varsovasta saakka, kunnostautui jälleen kerran. Mannerheim antoi Daisyn etsiä sopivimman ja matalimman ylityspaikan ja hänen sotilaspalvelijansa totesi: "Eikö ole merkillistä, että Daisy löytää aina niin matalan kahluupaikan, ettei paronin tarvitse kastella saappaitaan!"

Daisy, joka oli sotilaspalvelijan jatkuvan huolenpidon ansiosta palvellut Mannerheimia jo kauan uskollisesti, ei löytänyt sotaretkillä vain sopivimpia joen ylityskohtia, vaan se löysi aina lyhimmän tien. Daisy kulki aina varovasti, kaula suorana ja tuijottaen kaukaisuuteen suurilla, tummanruskeilla silmillään. Välillä se lisäsi vauhtiaan, ja silloin Mannerheim tiesi, että muutama minuutti saataisiin kulkea tasaisella, kuopattomalla tiellä. Tai sitten Daisy saattoi yhtäkkiä kääntyä jollekin metsään hakatulle linjalle ja kopisuttaa varovasti jalkojaan, mikä oli varma merkki siitä, että edessä oli kuoppia tai kaatuneita puita.

Mannerheimilla oli aina aikaa käydä vilkaisemassa lemmikkiään, kun hänen rykmenttinsä lepäsivät. Nähdessään isäntänsä Daisy hieroi päätään hänen olkaansa vasten. Mannerheim puolestaan tarttui Daisya kaulasta ja painoi suukon vasemman silmän alapuolelle. Hevonen vastasi hellyyteen hirnumalla hiljaa ja odotti saavansa sokeripalan.
Marsalkka Mannerheim
Mannerheimin hevosia
Neptun - Valkoinen kenraali Mannerheim otti vastaan Neptun-ratsunsa selässä Vapaussodan päätösparaatin 16.5.1918. Tämä tapahtui Helsingissä Esplanadilla, Suomen siihen saakka kiistattomimman suurmiehen, Runebergin, patsaan edessä.

Marssi alkoi Mannerheimin johdolla Töölöstä pääkaupungin keskustaan, ja sitä on kaunopuheisesti kuvannut Jarl Hemmer vuotta 1918 käsittelevässä romaanissaan "Mies ja hänen omatuntonsa". Kenraali ratsasti kauniilla Neptunillaan, joka oli äskettäin hankittu Johan-veljen hevossiittolasta. Marssittiin pitkin niitä katuja, jotka nykyisin muodostavat Mannerheimintien. Kaupungin pormestari oli vastassa siinä kohdassa, missä nyt on ratsastajapatsas. Marssi jatkui Senaatintorille. Mannerheimin otti vastaan senaatti tervehtien sen jälkeen armeijaa. Jumalanpalveluksen jälkeen ylipäällikkö otti vastaan joukkojen ohimarssin Runebergin patsaan luona Esplanadilla.
Mannerheimin hevosia
Andermann - Jykevä, komea ja kookas hannoverilainen ruuna, joka Mannerheimilla oli 1930-luvulla. Hän hankki hevosen Ruotsista Ernst Linderin kautta siksi, että Neptun oli 1930-luvun alussa tulossa vanhaksi. Mannerheimin nähtiin usein ratsastavan Andermannilla aamuvarhaisella Töölöstä Meilahden ja Munkkiniemen kautta Talin kartanoon. Hän oli hyvin tyytyväinen hevoseen, ja totesi siitä: "Se on erittäin sopiva vanhalle herralle, joka ratsastaa vain liikunnan vuoksi. Se ei säiky ja on hyvin koulutettu". Mannerheim koulutti Andermannia Kaartin maneesissa. Hänelle oli määrätty hevosenhoitajaksi varusmies Uudenmaan rakuunarykmentistä. Kesällä 1938 Andermann sairasteli. Mannerheim kirjoitti Linderille: "Se on jatkuvasti eläinlääkärin hoidossa. Etujalkoja on ilmeisesti säästettävä, vaikka se ei suoranaisesti onnukaan". Andermann kuoli vuonna 1939 ja sen luuranko lahjoitettiin Eläintieteelliseen museoon.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Guillaume Baviere


Lähteet
*C.G. Mannerheim: Ratsain halki Aasian 1906-1908
*www.mannerheim.fi
*Mannerheim Museo
*Kirjayhtymä: Suomalaiset Aasian-kävijät
*Keskisuomalainen: Jonathan Clements - Mannerheim - Presidentti, sotilas ja vakooja
*www.sukuposti.fi
*Robert Brantberg: Mannerheim - Tsaarin upseeri 1867 - 1914 / Mannerheim - Valkoinen kenraali 1914 - 1918 / Mannerheim - Sotamarsalkka 1918 - 1940 / Mannerheim - Ylipäällikkö ja presidentti 1940 - 1951
*C.G. Mannerheim: Muistelmat
*Eva Mannerheim-Sparre: Lapsuuden muistoja
*Turun Sanomat: Surujuhla seisautti Suomen - 28.1.2001
*Museovirasto: Louhisaaren kartanolinna
*Stig Jägerskiöld: Viimeiset vuodet - Mannerheim 1944 - 1951
*Veijo Meri: Suomen marsalkka C.G. Mannerheim
*Leonid Vlasov: Mannerheim Pietarissa - 1887 - 1904
*Leonid Vlasov: Mannerheim: - upseeri ja tutkimusmatkailija - 1904 - 1909
*Leonid Vlasov: Mannerheim - tsaarin kenraali 1914 - 1917
*Leonid ja Marina Vlasov: C.G.E. Mannerheim - Pietarin vuodet 1887 -1917


Mannerheim

  • Mannerheimin esittely
  • Mannerheim ratsastajana
  • Mannerheimin hevoset (tämä sivu)
  • Yllä videolla museomestari Juha Erola Ypäjän hevosopistolta selvittää Mannerheimin Käthy-hevosen lopettamiseen liittyneet tapahtumat.

    - Lopettamispäätös tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tamma oli terve. Se lopetettiin turhaan, Erola sanoo.

    Huom! Tarkkaavainen katsoja huomaa videon alussa, että kun siinä zoomataan lähikuvaan Käthyn muistokivi, niin kiveen Käthyn kuolinvuodeksi on merkitty 1952, vaikka Käthy kuoli vuonna 1953. Virhe johtuu siitä, että ratsuttajaoppilaat tekivät alkuperäiseen pyramidin muotoiseen hautakiveen laatan, jossa vuosi on lipsahtanut 1952. Tämä tehtiin siis samana keväänä kun Käthy oli lopetettu, pojat kai tohkeissaan ottivat väärän vuoden päästään. Ikävää oli, että kun 1991 Sailon reliefi paljastettiin, niin sama virhe oli tullut jälleen mukaan ja historia toistaa itseään. (Selitys museomestari Juha Erola)

    Mannerheimin hevosia
    Käthy eli Kate - Tamma Käthy syntyi Ruotsissa vuonna 1934. Sen isä oli Flyingen siittolan omistama trakehner-ori Kyffhäuser.

    Kun Andermann alkoi sairastella, alkoi Mannerheim etsiä itselleen uutta ratsua. Hän halusi kookkaan, ruskean, noin viisivuotiaan hevosen, joka astuisi tasaisesti ja olisi herkkä ohjaksille. Hevonen ei saanut pelätä liikennettä kuten raitiovaunuja, junia ja linja-autoja, taikka sotaväkeä, musiikkia ja muuta vastaavaa. Mannerheimia huoletti kuitenkin hyvän ratsun hinta. Hänen mielestään kuusituhatta kruunua hevosesta olisi kovin paljon. "Eikö puolella summalla löytyisi rauhallista ja vankkaa otusta, joka sopisi tällaiselle vanhalle herralle?" - hän kyseli Linderiltä. Linder esitti useita vaihtoehtoja Mannerheimille. Lopulta he päätyivät hevoseen, jonka nimi oli Käthy eli Kate. Tamma oli saanut Ruotsissa 4-vuotiaana hyvät arvostelut ja todistuksen mukaan tamman hinta oli 3000 kruunua. Näin Käthy päätyi Mannerheimille vuonna 1938 ja Andermann pääsi eläkkeelle.

    Niinpä syksyn 1939 sotaharjoituksissa Karjalankannaksella Mannerheim ratsasti Käthyllä, joka oli sitten sotien ajan hänen ratsunaan. Sillä hän tilaisuuden tullen ratsasti Mikkelin päämajassa. Käthy oli näyttävä hevonen. Se oli 171 cm korkea tamma, väriltään rautias ja päässään sillä oli leveä läsi. Käthyä hoiti korpraali Aaro Pölönen.

    Kun ikä alkoi painaa marsalkkaa, niin hänen oli mukavampi ratsastaa peitsaavalla hevosella. Niinpä hänen kaksi viimeistä ratsuaan - Andermann ja Käthy - opetettiin peitsaamaan. Kesällä 1947, jo täytettyään 80 vuotta - Mannerheim suunnitteli ratsastamista Käthyllä ja teki satulahankintoja tämän vuoksi. Hän kirjoitti kälylleen 11.8. näin: "Muistin Pallan ystävällisen tarjouksen sen ratsuväen satulan lähettämisestä minulle, jonka aikoinani olin lähettänyt Johanille, ja arvelin, että kun sitä ei tarvittu Grensholmissa, se saattoi yhtä hyvin riippua täällä ja suoda minulle tilaisuuden tuolloin tällöin antaa liikuntoa Katelle. Olen nimittäin nyttemmin siinä määrin paremmassa kunnossa, että voin lähteä ratsastusretkelle silloin tällöin, kun aikani sallii tämän ylellisyyden. Melkeinpä pariin vuoteen en ole voinut ratsastaa ja kauan sitä ennenkin ennätin ratsastamaan vain harvoin, mutta olen pitänyt ratsuhevoseni, ja siihen ovat tunnesyyt epäilemättä vaikuttaneet".

    Mannerheimin hautajaiset järjestettiin Helsingissä 4.2.1951. Suomen marsalkkaa saattoi haudan lepoon kunniaeskadroona. Ratsut palvelivat tämän jälkeen vielä pitkään Suomen armeijassa, mutta satapäisenä joukkona ei ratsuväkeä Suomessa ole sen koommin nähty. Käthykin oli mukana Mannerheimin hautajaisissa. Everstiluutnantti Lars Rönnquist oli hankkinut sille suruloimen Tukholmasta. Marsalkka itse oli toivonut Käthyä mukaansa viimeiselle matkalleen ja tästä pidettiin kiinni. Käthyä piiloteltiin Helsingissä poliisiaseman sisäpihalla Suurkirkon surutilaisuuden aikana, koska valtioneuvosto vastusti sen osallistumista hautajaisiin epäsopivana. Kun surusaatto eteni pitkin Unioninkatua, Käthyä talutettiin sille kuuluvalla paikalla lyhyen matkaa tykkilavetin perässä - mutta pitempään saattomatkaan Käthy ei kyennyt, sillä se oli viimeisillään raskaana. Hautauskulkueen edelleen marssiessa kohti Hietaniemeä, Käthy oli jo matkalla kohti kotia, jossa se seuraavana yönä varsoi.

    Käthy lopetettiin eläinlääkärin määräyksestä 24.2.1953 ja se haudattiin Valtion hevossiittolan puistoon. Tai näin on historian kirjoissa tähän saakka esitetty. Viimeisimmän tiedon mukaan Käthy oli lopetushetkellä täysin terve ja se lopetettiin ampumalla. Käthyn lopettamispäätös tuli eräänä helmikuun talvisena iltana, kuin salama kirkkaalta taivaalta.

    Ennen lopettamista näyteltiin pieni episodi. Eräs nimeltä mainitsematon rehumestari sai Käthyn lopettamisen tehtäväkseen. Tällöin toinen rehumestari sulkeutui talliin ja suostui avaamaan tallin oven vasta pitkällisen neuvottelun jälkeen, jolloin sitten Käthy tuotiin ulos ja ammuttiin ykköstallin edessä. (Katso video yltä)

    Kesäkuussa 1991 sille paljastettiin Finnderbyn yhteydessä muistomerkki. Muistokiveen on kiinnitetty Jyrki Sailon tekemä korkokuva. Muistomerkin paljastuksen yhteydessä piti puheen everstiluutnantti Rönnquist, joka oli aikoinaan Ypäjän hevoshuoltokoulu 1:n johtaja. Mannerheim vieraili 1949 Ypäjällä katsomassa Käthyä ja kertoi samalla Rönnquistille vanhoista tavoista, joilla ratsuväen upseeri haudataan. Tässä syy, miksi juuri Rönnquist toi suruasuisen Käthyn Mannerheimin hautajaisiin, valtioneuvoston vastustuksesta huolimatta.
    *** www.tunturisusi.com ***