Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Flickr/Thomas Le Floc'H

MOUNTED GAMES

Tässä ratsastusurheilulajissa on lukuisa määrä - noin kaksikymmentä - erilaista kilpasuoritusta ja -tehtävää, jotka vaativat ratsastajalta hyvää ratsastustaitoa, sekä kilpailuosoiden mukaisesti koordinaatiokykyä ja taidokasta tekniikkaa. Näissä viestikisoissa ja erilaisissa peleissä ratkaisee nopeus, ketteryys ja taito.

Lajin synty

Edinburghin herttua, Prinssi Philip pyysi Sir Mike Ansellia suunnittelemaan sellaisen ratsukisalajin, joka sopisi myös lapsille, eikä vaatisi mitään erityisen kalliita poneja. Niinpä ensimmäiset mounted games-kisat näkivätkin päivänvalonsa vuoden hevosnäyttelyssä (Horse of the Year Show) vuonna 1957 Harringey-areenalla, Lontoossa, Englannissa. Nykymuotoiseksi lajin kehitti vuonna 1984 Norman Patrick ja tällöin huomioitiin myös se, että kaikenikäiset voivat osallistua, eivät vain lapset.

Lajilla on oma kansainvälinen liittonsa, Mounted Games Association. Sillä on jäseniä 24 maassa. Mukana ovat Ruotsi, Norja ja Tanska - mutta ei Suomi.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/Thomas Le Floc'H

Esimerkkejä kisan osioista

Kuvista näkyy, kuinka eri tehtävissä esimerkiksi kerätään erilaisia esineitä taikka niitä nakataan erilaisiin astioihin.



Speed Weavers - (kaavio yllä) ratsukko pujottelee mahdollisimman nopeasti, kentälle kepeillä eli tolpilla muotoillun radan läpi. Tolppia on viisi - ja kun yksi ratsukko palaa suorituksestaan, joukkueesta aina seuraava kiitää matkaan.

Flag Flyers - lippulentäjissä ratsastaja noukkii, samalla nopeasti ratsastaen, kentällä olevista purkeista pieniä lippuja ja siirtää niitä seuraavaan.

Sword Lancers - ratsastaja kerää puisella miekalla renkaita, jotka on asetettu radalle keppeihin.

Agility Aces - ratsastaja laskeutuu välillä satulasta, suorittaa vaaditut tehtävät - astelee läpi nurin käännettyjen ämpäreiden eli "astinkivien" - ja hyppää nopeasti takaisin ratsulleen.





Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © Florian Holzapfel

Joukkue-, pari- taikka yksilölaji

Mounted games voidaan kisata joukkeiden välisenä. Alunalkaen laji olikin joukkuekilpailu. Joukkueessa on viisi ratsukkoa, joista aina neljä kerrallaan osallistuu kuhunkin eri osaan.

Nykyisin kilpaillaan myös pareittain, sekä yksinkilpailuna. Parikilpailuissa ratsukoita on kaksi, yksinkilpailussa yksi. Kaikissa eri kokoonpanoissa noudatetaan yleisesti samoja sääntöjä.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/Thomas Le Floc'H

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © Florian Holzapfel

Gymkhanan historiaa

Kun Kreikan nuorukaiset ratsastivat ympyrällä osastoittain tai riveittäin, kun Rooman ratsumiehet harjoituskentällä iskivät miekallaan "palusta", maassa olevaa puista paalua, kun keskiajan ritarit yrittivät tyrkätä toisen peitsellään alas satulasta - tai kun Itävallan husaarit seivästivät laukkaavan hevosen selästä turbaaneihin kiedottuja tekopäitä, heidän kaikkien tarkoituksena oli ensisijaisesti parantaa omaa taisteluvalmiuttaan. Ratsastustaidon kanssa näillä sotilaallisilla taidonnäytteillä oli tekemistä vasta toissijaisesti.

Intialaisten sotilaitten ratsastusharjoitukset olivat kehittyneet Englannin siirtomaakaudella suorastaan hienoksi, monipuoliseksi taiteenlajiksi. Niitä kutsuttiin nimellä gymkhana, mikä merkitsi voimistelukoulua. Niiden avulla saatiin kehitetyksi monenlaisia taitoja, reaktionopeutta, ruumiillista suorituskykyä ja molemminpuolista luottamusta hevosen ja ratsastajan välillä. Sotilaat oppivat istumaan satulassa tavattoman varmasti ja täysin rentoina ja poneista tuli nöyriä, pienimpiinkin apuihin reagoivia ratsuja, jotka eivät pelänneet mitään.

Melko pian englantilaiset tajusivat, miten suuriarvoisia gymkhanaharjoitukset olivat. Samalla ne vetosivat heidän kilpailuviettiinsä. Kohta gymkhana kuuluikin Intiassa olevien, ratsastusta harjoittavien englantilaisten taitoihin ja oli osa heidän kilpailutoimintaansa.

Intiasta nämä harjoitukset ylsivätkin seuraavaksi Britteinsaarille, missä niillä nykyisin on oma vankkumaton harrastajakuntansa. Erityisen suuressa suosiossa ne ovat Yhdysvalloissa, etenkin länsirannikolla. Kuvaavaa kyllä, nämä kilpailut ovat saaneet suurimman jalansijan siellä, missä ratsastus on aina ollut itsestäänselvä, luonnollinen asia, ei mitään herrojen huvitusta ja missä on lisäksi aina ymmärretty, että hevosen tulee ennen kaikkea olla toimiva. Sen pitää olla nöyrä ja oppivainen, ei säikky, vaan ketterä, taitava, kuuliainen ja vielä varmaotteinenkin.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © dominique gavard



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Florian Holzapfel






Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © Florian Holzapfel