Alku Hevostietoa Hevosrodut Hevoskuvat Ratsukot Virkapuvut Ponit ja minit Suomenhevonen Ensimmäisiä kirjallisia merkintöjä hevosista Suomessa on 1200-luvulta. Tarkalleen ei tiedetä, mistä on kotoisin suomenhevonen, joka käytännössä oli maamme yksinomainen hevonen aina 1950-luvulle saakka. Monessa suhteessa suomenhevonen muistuttaa hevosen alkutyyppiä. Osaksi se on sukua mongolihevoselle, osaksi se polveutuu luultavasti vanhasta, pohjoismaisesta hevostyypistä, joita viikingeillä on ollut. Ominaisuuksia Suomalainen rotu on selvästi kylmä- ja lämminverisen välimuoto - vaikkakin suomenhevonen luokitellaan kylmäveriseksi. Se on vankkarakenteinen, kiinteämuotoinen ja luonteeltaan rauhallinen - mutta toisaalta myös liikkuva, vireä ja tarmokas. All rights reserved *Kuva Copyright Vilhelm Sjöström - All rights reserved: Keikkakuva.fi - Photography by Vilhelm Sjöström - Used with permission. Suomenhevoselle vaaditaan virallista liputuspäivää Suomenhevonen on uskollinen työtoveri ja jälleenrakentamisen sankari. Se on aito ja alkuperäinen, tuhansien tarinoiden hevonen. Suomenhevosia on jalostettu puhtaana rotuna yli sata vuotta. Tällä hetkellä niitä on Suomessa noin 20 000. Suomenhevosen päivää on juhlittu vuodesta 2007, ja jo muutaman vuoden ajan raviurheilun ja hevoskasvatuksen keskusjärjestö Suomen Hippos ry on suosittanut virallista liputusta suomenhevosen kunniaksi sunnuntaille 6.9. (Turun Sanomat 7.9.2009) Kuva *Kuva oikealla Copyright Tunturisusi. Vossikan kauramoottorina Suomenhevosella on ollut historiansa aikana, eri aikakausina, hyvin erilaisia tehtäviä - yksi niistä oli työ vossikan hevosena. Suomenhevosten ensimmäinen vuosikymmen oli vossikoiden kulta-aikaa - jos nyt Venäjän vallankumoukseen ja Suomen itsenäisyyteen johtanutta levotonta vuosikymmentä kulta-ajaksi voi kutsua. Ne olivat kaupunkiliikenteessä korvaamattomia ajoneuvoja. Kaduilla tuoksui heinä, hevosenlanta, valjasnahka ja suuren eläimen lämmin, höyryävä hiki. Helsingissä oli suomenhevosen kantakirjauksen alkaessa vuonna 1907 noin viisisataa vossikkaa, Tampereella parisataa. Kuopiossakin vossikoita oli useita kymmeniä. Vossikkakyydissä oli talvellakin suhteellisen lämmintä vällyn alla, mutta kuskipukilla odottelu alkoi pian hytisyttää. Siinä, missä ajuri tarvitsi turkkia ja kunnon huovikkaita, hevoselle oli tarpeen paksu loimi ja sateella peite. Vossikoiden liikennesäännöt muistuttivat nykyisiä autojen liikennesääntöjä. Varomattomuus, piittaamattomuus, hurja vauhti ja juopuneena ajaminen olivat tuolloinkin rangaistuksen ja moitteiden aiheita. Vanhat ajurit parittajia ja viinanmyyjiä Poliisien ja vossikka-ajurien välit olivat jännittyneitä. Ajurit pitivät poliiseja pahanpäiväisinä kyttääjinä ja simputtajina, poliisit vosikoita viinan ja irtosuhteiden välittäjinä. "Vanhoja ajureita pidettiin parittajina ja viinanmyyjinä. Niiden kanssa oltiin kaveria silloin kun tarvittiin nainen tai pullo. Ajurintaloissa oli usein kova meteli, ajureita vietiin paljon aamuyöstä putkaan, kun ne olivat kännissä ja akat syytteli ja tappeli." Vossikoiden kyydit alkoivat vähentyä itsenäisyyden jälkeen. Sota-aika toi polttoaineensääntelyineen vossikoillekin lisä-aikaa, mutta sen jälkeen vossikka-aika oli ohi. Tampereella oli vuonna 1951 jäljellä enää yksi vossikka. Yksittäisiä, turistikäytössä olevia vossikoita on maassamme ollut tuonkin jälkeen. (Liinaharja - suomenhevosen taival) Kuva *Kuva Copyright Tunturisusi. Suomenhevonen Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva Public domain - Copyright Markku Rajala Suomenhevonen - Muhos, Suomi - 3.8.2010. Kuvat *Kolme kuvaa yllä - Copyright Tunturisusi.

*** www.tunturisusi.com ***