Tunturisuden sivut
Saksa TRAKEHNER

Tyylikkään ja kestävän trakehnerin (trakehneninhevonen tai itäpreussinhevonen) kotimaa on Itä-Preussi - joka kuuluu nykyisin Puolaan. Trakehner on puoliverihevosista puhdasrotuisin, koska viime aikoina siihen on lisätty vain jalostukseen hyväksyttyjä englantilaisia täysiverisiä tai arabianhevosia. Se on myös hienostuneempi, kuin muut puoliveriset, ja kevyemmän tyyppinsä vuoksi se on myös menestynyt muita puoliverisiä paremmin esimerkiksi kenttäratsastuksessa.

Villihevonen Rodun tunnusmerkit

Trakehner muistuttaa hyvin paljon englannintäysiveristä. Trakehnerit ovat kestäviä, pirteitä ja tyylikkäitä hevosia - ne ovat innokkaita, älykkäitä ja vilkkaita, mutta tasaisia ja miellyttämishaluisia. Niillä on hyvä suorituskyky ja ne muistuttavat raskaamman tyyppistä englantilaista täysiveristä. Ne ovat huippuratsuja. Risteytysten vähyyden vuoksi niiden rotutyyppi on yhtenäinen, ja siitoshevoset periyttävät ominaisuuksiaan luotettavasti. Siksi ne ovat suosittuja muiden puoliveristen jalostuksessa.

  • Väriltään aina yksivärinen, usein rautias, ruunikko, musta tai kimo.
  • Jalo- ja hienopiirteinen pää, täysiverisen vaikutus nähtävissä - turpa on kapea, silmienväli leveä.
  • Pitkä, tyylikäs ja kaareva kaula.
  • Usein kovera profiili.
  • Pitkät ja loivat, hyvin kulmautuneet lavat.
  • Hyvä säkä - korkeus 157–173 cm.
  • Syvä ja vahva runko, muistuttaa täysiveristen runkoa.
  • Selkä vahva ja melko pitkä.
  • Vahvat, pehmeästi kaartuvat lautaset - takaosa pyöreä.
  • Hyvät ja vahvat jalat, lyhyet sääret - nivelet hyvinmuodostuneet.
  • Kovat, erinomaiset kaviot.
  • Erinomaiset, notkeat liikkeet.
  • Trakehner tamma ja varsa
    Villihevonen Trakehnertamma varsoineen - Haemelschenburg, Saksa - 27.5.2009. Arabianhevonen Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
    *Kuva Copyright Kathleen Conklin
    Villihevonen Trakehnerin historiaa

    Rotu on nimetty sitä 1732 kasvattamaan perustetun Trakehnenin siittolan mukaan. Kuningas Fredrik Vilhelm I perusti Trakehnenin siittolan Itä-Preussiin vuonna 1732. Fredrik valitsi parhaat paikallisista schweikeponeista ja alkoi jalostaa niitä. Schweiket olivat sitkeitä, monipuolisia poneja, joita teutonien ritarikunta oli kehittänyt sotahevosiksi 1200-luvulta alkaen. Uusi Trakehnenin siittolan hevoslinja jalostettiin kauniiksi, miellyttäväksi ja nopeaksi hevoseksi ratsuväen tarkoituksiin. Se oli myös suosittu vaunuhevonen ja kevyttyyppinen työhevonen maatiloilla.

    Vuosien 1817 ja 1837 välillä siittola käytti arabianhevosia, englantilaisia täysiverisiä ja turkmeeninhevosia keventämään rotua. Jälkeläiset saavuttivat suuren suosion 1800-luvulla ratsuväen hevosina.

    Villihevonen Selviytyminen sodasta

    Toinen maailmansota oli vähällä koitua trakehnereiden kohtaloksi. Syksyllä ja talvella 1944 rotu kärsi valtavia menetyksiä yrityksissä evakuoida hevosia lähestyvien venäläisjoukkojen tieltä. Tuhannet trakehnerit, monet niistä tammoja varsa vierellään, joutuivat pakenemaan 1450 kilometrin matkan länteen halki Euroopan.

    Ennen pakomatkaa trakehnerin kantakirjassa oli ollut yli 25 000 hevosta. Vain noin 1 200 hevosta selvisi länteen ja moni niistä menehtyi vielä Saksan vaikeissa, sodan jälkeisissä oloissa. Kuitenkin, nämä Saksaan pelastetut trakehnerit ovat nykyaikaisen trakehnerin perusaines. Kiitos siitä kuuluu myös alkuperäisen kantakirjan pitäjille, jotka uutterasti jäljittivät ja rekisteröivät Saksaan selvinneet hevoset.
    Villihevonen Kilparatsu

    1900-luvulle tultaessa trakehnerit valloittivat uuden näyttämän kilpahevosina. Jo 1920-30-lukujen olympialaisissa trakehnerit voittivat mitaleja ja ne menestyivät myös risuestelaukoissa. Myöhemmin menestyneitä trakehnereja ovat muiden muassa estehevoset Abdullah (joukkuekulta ja henkilökohtainen hopea olympialaisissa 1984, maailmancupin voitto 1985) ja Heuringer (joukkuehopea maailmanmestaruuskilpailuissa 1994), kouluratsu Peron (joukkuekulta olympialaisissa 1996) sekä kenttäratsu Windfall II (joukkuepronssi olympialaisissa 2004).

    Myös suomalaisen kouluratsastaja Kyra Kyrklundin menestyksekäs kouluratsu Edinburg (mm. viides sija olympialaisissa 1992 ja neljäs sija maailmanmestaruuskilpailuissa 1994) oli Venäjällä kasvatettu trakehner.

    Villihevonen Trakehnerit nykyään

    Sitkeys ja kestävyys, joiden ansiosta rotu selvisi toisen maailmansodan kottelemuksista, tekevät trakehnerista menestyvän kenttäkilpailuhevosen kaikkialla. Trakehnerit ovatkin hyvin suosittuja ja niitä kasvatetaan kaikkialla maailmassa. Ratsastuksen ohessa trakehnerit ovat erinomaisia valjakkohevosia. Ne ovat perineet täysiverisiltä esivanhemmiltaan kestävyyden ja suuren rohkeuden ja sopivat siksi erinomaisesti voimia vaativaan valjakkoajoon.
    Trakehner
    Villihevonen Trakehner - Panker, Saksa - 26.6.2008. Arabianhevonen Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
    *Kuva Copyright SurfGuard
    Trakehnerit laitumella
    Villihevonen Trakehnerit laitumella - Panker, Saksa - 26.6.2008 Arabianhevonen Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
    *Kuva Copyright SurfGuard
    Trakehnerit laitumella
    Villihevonen Trakehnerit laitumella - Panker, Saksa - 26.6.2008 Arabianhevonen Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
    *Kuva Copyright SurfGuard
    *** tunturisusi.com linkit ***