Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright
netg15
TRAKEHNER
Tyylikkään ja kestävän trakehnerin (trakehneninhevonen tai itäpreussinhevonen) kotimaa on Itä-Preussi -
joka kuuluu nykyisin Puolaan.
Trakehner on puoliverihevosista
puhdasrotuisin, koska viime aikoina siihen on lisätty vain jalostukseen hyväksyttyjä
englantilaisia täysiverisiä tai arabianhevosia. Se on myös hienostuneempi, kuin
muut puoliveriset, ja kevyemmän tyyppinsä vuoksi se on myös menestynyt muita
puoliverisiä paremmin esimerkiksi kenttäratsastuksessa.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© netg15
Trakehnerin historiaa
Rotu on nimetty sitä 1732 kasvattamaan perustetun Trakehnenin siittolan mukaan.
Kuningas Fredrik Vilhelm I perusti Trakehnenin siittolan Itä-Preussiin
vuonna 1732. Fredrik valitsi parhaat paikallisista schweikeponeista
ja alkoi jalostaa niitä. Schweiket olivat sitkeitä, monipuolisia poneja,
joita teutonien ritarikunta oli kehittänyt sotahevosiksi 1200-luvulta alkaen.
Uusi Trakehnenin siittolan hevoslinja jalostettiin kauniiksi, miellyttäväksi
ja nopeaksi hevoseksi ratsuväen tarkoituksiin. Se oli myös suosittu vaunuhevonen
ja kevyttyyppinen työhevonen maatiloilla.
Vuosien 1817 ja 1837 välillä siittola käytti arabianhevosia, englantilaisia
täysiverisiä ja turkmeeninhevosia keventämään rotua. Jälkeläiset saavuttivat
suuren suosion 1800-luvulla ratsuväen hevosina.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
SurfGuard
Selviytyminen sodasta
Toinen maailmansota oli vähällä koitua trakehnereiden kohtaloksi.
Syksyllä ja talvella 1944 rotu kärsi valtavia menetyksiä yrityksissä evakuoida
hevosia lähestyvien venäläisjoukkojen tieltä. Tuhannet trakehnerit, monet niistä tammoja
varsa vierellään, joutuivat pakenemaan 1450 kilometrin matkan länteen halki Euroopan.
Ennen pakomatkaa trakehnerin kantakirjassa oli ollut yli 25 000 hevosta.
Vain noin 1 200 hevosta selvisi länteen ja moni niistä menehtyi vielä Saksan
vaikeissa, sodan jälkeisissä oloissa.
Kuitenkin, nämä Saksaan pelastetut trakehnerit ovat nykyaikaisen
trakehnerin perusaines. Kiitos siitä kuuluu myös alkuperäisen kantakirjan pitäjille,
jotka uutterasti jäljittivät ja rekisteröivät Saksaan selvinneet hevoset.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
SurfGuard
Rodun tunnusmerkit
Trakehner muistuttaa hyvin paljon englannintäysiveristä.
Trakehnerit ovat kestäviä, pirteitä ja tyylikkäitä hevosia - ne ovat
innokkaita, älykkäitä ja vilkkaita, mutta tasaisia ja miellyttämishaluisia.
Niillä on hyvä suorituskyky ja ne muistuttavat raskaamman tyyppistä englantilaista
täysiveristä. Ne ovat huippuratsuja. Risteytysten vähyyden vuoksi niiden rotutyyppi on yhtenäinen,
ja siitoshevoset periyttävät ominaisuuksiaan luotettavasti.
Siksi ne ovat suosittuja muiden puoliveristen jalostuksessa.
Väriltään aina yksivärinen, usein rautias, ruunikko, musta tai kimo. -
Jalo- ja hienopiirteinen pää, täysiverisen vaikutus nähtävissä - turpa on kapea, silmienväli leveä.
Pitkä, tyylikäs ja kaareva kaula. -
Usein kovera profiili. -
Pitkät ja loivat, hyvin kulmautuneet lavat. -
Hyvä säkä - korkeus 157 - 173 cm. -
Syvä ja vahva runko, muistuttaa täysiveristen runkoa. -
Selkä vahva ja melko pitkä. -
Vahvat, pehmeästi kaartuvat lautaset - takaosa pyöreä. -
Hyvät ja vahvat jalat, lyhyet sääret - nivelet hyvinmuodostuneet. -
Kovat, erinomaiset kaviot. -
Erinomaiset, notkeat liikkeet.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
SurfGuard
Kilparatsu
1900-luvulle tultaessa trakehnerit
valloittivat uuden näyttämän kilpahevosina.
Jo 1920-30-lukujen olympialaisissa trakehnerit voittivat mitaleja ja ne menestyivät myös risuestelaukoissa.
Myöhemmin menestyneitä trakehnereja ovat muiden muassa estehevoset Abdullah (joukkuekulta ja henkilökohtainen
hopea olympialaisissa 1984, maailmancupin voitto 1985) ja Heuringer (joukkuehopea maailmanmestaruuskilpailuissa 1994),
kouluratsu Peron (joukkuekulta olympialaisissa 1996) sekä kenttäratsu Windfall II (joukkuepronssi olympialaisissa 2004).
Myös suomalaisen kouluratsastaja Kyra Kyrklundin menestyksekäs kouluratsu Edinburg (mm. viides sija olympialaisissa 1992
ja neljäs sija maailmanmestaruuskilpailuissa 1994) oli Venäjällä kasvatettu trakehner.
Trakehnerit nykyään
Sitkeys ja kestävyys, joiden ansiosta rotu selvisi toisen maailmansodan
kottelemuksista, tekevät trakehnerista menestyvän kenttäkilpailuhevosen
kaikkialla.
Trakehnerit ovatkin hyvin suosittuja ja niitä kasvatetaan kaikkialla maailmassa.
Ratsastuksen ohessa trakehnerit ovat erinomaisia valjakkohevosia. Ne ovat perineet
täysiverisiltä esivanhemmiltaan kestävyyden ja suuren rohkeuden ja sopivat siksi
erinomaisesti voimia vaativaan valjakkoajoon.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
Kathleen Conklin