Vikellystä Afrikassa - Cotonou Benin.
All Rights Reserved
*Kuva - Copyright
©
Flickr/Katrin Gaensler
©
Homepage/Katrin Gaensler - Unterwegs in Afrika
Photo used with permission.
VIKELLYS
Vikellystä on kuvattu kuin voimisteluksi ja tanssiksi hevosen selässä.
Vikellyksessä tasapainoillaan ja tehdään liikkeitä laukkaavan hevosen selässä
akrobaatin tapaan. Alun perin laji lähti kehittymään ratsuväen parista, kun
sotilaat pyrkivät parantamaan ratsastustaitoaan. Vähitellen vikellyksestä
tuli itsenäinen, kansainvälinen urheilulaji. Se on nykyisin näyttävä sekoitus
hevosen voimaa, tasapainoa ja kestävyyttä sekä voimisteluesitystä että
taiteellista sommittelua.
Vikellyksessä hevonen kiertää vastapäivään ympyrän kehää - keskellä
kehää olevan juoksuttajan sitä ohjatessa. Tyypillisesti vikeltäjät
hypähtävät vauhdikkaasti juoksevan hevosen selkään ja tekevät siellä
putoamista uhmaavia liikkeitä,
jotka saavat katsojan haukkomaan henkeään ihastuksesta ja jännityksestä.
Vikellys onkin
ollut sirkusten suosittu ohjelmanumero jo hyvin pitkät ajat.
Vikellys on erityisesti lasten laji ja suurin osa lajin harrastajista
on 11 - 17-vuotiaita tyttöjä.
Vikellysnäytös - Kelkheim, Saksa.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat Copyright
René Hering
VIKELLYKSEN HISTORIAA
Kreikka
Vikellyksen alku sijoittuu aikoihin, jolloin ihminen vasta ensimmäistä
kertaa kesytti hevosta. Skandinavian eteläosista löydetyt pronssikautiset
piirrokset kuvaavat vikellystä muistuttavia liikkeitä. Samankaltaisia
seinämaalauksia on löydetty Kreikasta ja Afrikasta.
Kreikkalainen
historioitsija Ksenofon kirjoitti jo
yli 2 000 vuotta sitten kirjassaan
Peri Hikkipes - "Hevosmiestaito",
vikellyksestä. Suurissa juhlissa Ateenassa, Parthenonin temppelissä
sekä Ateenan ympäristössä järjestettiin vikellyskisoja jo 400-luvulla.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Ken Owen
Rooma
Muinaisesta Roomasta juontaa nykyinen vikellyksemme, jossa hevonen laukkaa ympyrää
liinassa.
Itä-Eurooppa ja Aasia
Myös Itä-Euroopassa ja Aasiassa taituroitiin liikkuvien hevosten selässä
ja tehtiin omanlaisiaan voimisteluliikkeitä.
Länsi-Eurooppa
Ratsuväen sotilaiden valmennusmenetelmänä vikellys oli Länsi-Euroopassa
aina 1500-luvulta eteenpäin. 1700-luvulla kohtasi monia Euroopan ratsumestareita
työttömyys, mutta he eivät jääneet pyörittelemään peukaloitaan -
vaan sen sijaan alkoivat harrastaa taitoratsastusta elinkeinokseen.
Tuolloin heidän esityksissään hevoset eivät kiertäneet kehää, vaan
laukkasivat suoraa linjaa. Samantyyppistä vikellystä harjoitetaan nykyisinkin
Yhdysvalloissa, sekä Ranskassa ja Itä-Euroopassa.
All rights reserved
*Kuva, TPZ Peiler Hamm Team - Copyright
© Sophie Durieux - Club Hippique de Meaux
- Used with permission.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva, Voltige Birmensdorf 25.10.09 - Copyright ralphbassfeld
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva, Warm Beach + Cascade Composite Trot Team - Copyright
TSayles
Vikellyksen nykypäivää
Nykyisin vikellystä harjoitetaan ainakin 30 eri maassa. Nykyaikaista vikellystä
harjoitetaan sekä viihteellisesti, omaksi iloksi ja näytöksissä - että
urheillen ja kilpailumielessä. Lajin
harrastajat ovat suurimmaksi osaksi teini-ikäisiä. Vauhdikas ja näyttävä laji
on itselleen vikeltäjille hieno tapa ilmentää taiteellisin ja urheilullisin
muodoin itseään. Työskentely hevosen kanssa, yleisön keskipisteenä, on haastavaa
ja onnistuessaan tuo suurta tyydytystä ja iloa, kuten kaikkien esittävien
taiteiden kanssa tapahtuu.
Kilpailutoiminta
Useimmissa maissa, joissa vikelletään, järjestetään myös kansallisia
ja alueellisia kilpailuja. Niiden säännöt perustuvat Saksassa vuonna 1958
laadittuihin sääntöihin.
Vikellys Suomessa
Suomessa vikellys lajina kuuluu Suomen Ratsastajainliiton
alaisuuteen. Suomessa alettiin vikeltää laajemmin 1980-luvulla,
jolloin lajista tuli maassamme lasten ja nuorten urheilulaji.
Suomessa järjestetään vikellyskilpailuja muutamia kertoja vuodessa.
Vikellyspukki
Hevonen ei ole vikellysharjoituksissa välttämätön, vaan sen sijaan
voidaan harjoitella vikellyspukilla. Tämän vikellyspukin voi rakentaa
vaikkapa tynnyreistä. Vikellyspukilla voi kehitellä ihan uusia
liikkeitä, samoin kuin harjoitella myös vanhaa ohjelmistoaan.
Vikellyshevonen
Vikellysjoukkueen tärkein jäsen on hevonen. Se on koko esityksen perusta.
Hevosella liikkeitä harjoitellaan laukan lisäksi myös käynnissä ja joskus jopa ravissa.
Joukkuevikellyshevoselta vaaditaan erityisiä ominaisuuksia, sillä sen täytyy
kyetä tyynesti ja vakaasti kantamaan jopa kolmea vikeltäjää, jotka usein
taiteilevat korkealla, sen tasapainopisteen yläpuolella. Hevosen pitää
siten olla vahva ja voimakas ja sillä on oltava hyvä kunto, koska sen on pysyttävä
tasaisessa laukassa pakollisen esityksen kahdeksan ja vapaaohjelman viisi minuuttia.
Rodut ja tyypit vikellyshevosilla vaihtelevat. Kilpailussa käytettävältä vikellyshevoselta
vaaditaan vähintään seitsemän vuoden ikä - ja sillä täytyy olla helppojen luokkien
kouluhevosen koulutus. Vikellyshevosen säkä on yleensä 163 - 173 cm ja luonne
hyvä ja rauhallinen.
All rights reserved
*Kuva Copyright -
© batwrangler
- Used with permission.
All Rights Reserved
*Kuva, Cotonou Benin 16.2.2013 - Copyright
©
Flickr/Katrin Gaensler
©
Homepage/Katrin Gaensler - Unterwegs in Afrika
Photo used with permission.
Vikellyslajit ja -ohjelmat
Joukkuevikellyksessä joukkueessa on kuusi vikeltäjää ja varajäsen
sekä juoksuttaja ja hevonen. Joukkue kokoonpanoon vaikuttavia ikärajoja ei enää ole. Joukkue suorittaa perusliikkeet
sekä vapaaohjelman.
Yksinvikellyksessä voi kilpailla kuka tahansa, iästään riippumatta. Yksinvikellyksessä kilpailijat tekevät kolme
suoritusta; perusliikkeet tekninen ohjelma ja vapaaohjelma.
Perusliikkeitä ovat selkäänhyppy, perusistunta, polvivaaka, mylly, sakset, seisonta ja lankku.
Perusliikkeet vaativat vikeltäjältä monipuolisia taitoja, kuten voimaa, nopeutta, tasapainoa ja notkeutta.
Tekninen ohjelma on yksinvikeltäjien suorittama ohjelma, jossa on viisi pakollista, kahden vuoden välein vaihtuvaa liikettä.
Pakollisten liikkeiden lisäksi vikeltäjä suorittaa 1 minuutin mittaisessa ohjelmassaan vapaasti valittavia liikkeitä.
Vapaaohjelmassa ei ole pakollisia liikkeitä, vaan joukkue tai yksinvikeltäjä suunnittelee ohjelmansa itse.
Tässä vikeltäjällä on mahdollisuus tuoda esille omia vahvoja puolia sekä omaa taiteellista osaamistaan.
Hevosen selässä saa olla joukkuekilpailussa jopa kolme vikeltäjää yhtäaikaa. (Suomen Ratsastajainliitto)
All rights reserved
*Kuva Copyright
© Peter Deverell
- Used with permission.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Johann-Nikolaus Andreae
Vikellyksen osallistujia
Vikellys vaatii kilpailussa joukkueen, joka muodostuu vikeltäjistä eli voimistelijoista,
hevosen juoksuttajasta ja valmentajasta.
Vikeltäjät
Koska vikellysliikkeet voivat olla varsin erilaisia - voivat vikeltäjätkin
olla kooltaan ja ruumiinrakenteeltaan erilaisia. Yksi yhteinen perusvaatimus
kohdistuu kaikkiin joukkueen vikeltäjiin: heidän on oltava yhteistyökykyisiä
ja luotettavia, koska ehdoton luottamus muihin on välttämätöntä silloin,
kun oma suoritus ja turvallisuuskin on toisten varassa.
Juoksuttaja
Joukkueessa hyvin ratkaisevassa asemassa on juoksuttaja. Hän valmentaa,
sekä esityksessä juoksuttaa ja hallitsee hevosta - ja se, miten hän tässä
tehtävässään onnistuu, ratkaisee koko esityksen onnistumisen.
Juoksuttajan ja hevosen hyvä yhteistyö on koko vikellysesityksen perusta.
Valmentaja
Valmentaja koordinoi koko joukkueen toimia ja tekee samalla yhteistyötä tiiviisti
juoksuttajan kanssa. Valmentaja ja juoksuttaja voivat joskus olla sama henkilö,
mutta tehokkaammaksi vaihtoehdoksi on havaittu se, että molempia tehtäviä
hoitavat eri henkilöt. Valmentaja antaa yksittäisille vikeltäjille,
kaikkien urheilulajien valmentajien tapaan - ohjeita ja neuvoja siitä, miten
vikeltäjä voi parantaa esitystään. Hän puuttuu virheisiin, korjaa tekniikkaa
ja luo myös koreografiaa.
Tuomarit
Kilpailutapahtumassa tuomareita on useampia ja he ovat sijoittuneet kentällä
eri puolille niin, että suoritus nähdään kaikista kulmista. Heillä on samanlainen
koulutus, kuin kouluratsastustuomareilla.
Vikellystä Afrikassa - Cotonou, Benin.
All Rights Reserved
*Kuva, Cotonou Benin 16.2.2013 - Copyright
©
Flickr/Katrin Gaensler
©
Homepage/Katrin Gaensler - Unterwegs in Afrika
Photo used with permission.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat yllä - Copyright
© batwrangler
All rights reserved
*Kuva, TPZ Peiler Hamm Team - Copyright
© Sophie Durieux - Club Hippique de Meaux
- Used with permission.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Segeberg, Schleswig-Holstein, Saksa, Copyright Johann-Nikolaus Andreae
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
Cekispass