|
|
HIRVIELÄIMET (Cervidae)
Sorkkaeläinten (Artiodactyla) lahkossa on alalahko märehtijät (Ruminantia) - ja tämän alalahkon yksi heimo on hirvieläimet (Cervidae). Hirvieläinten heimossa on 36 lajia. Solakat ja hoikkaraajaiset hirvieläimet ovat ulkonäöltään sutjakkaan antilooppimaisia, mutta poikkeuksiakin on, muun muassa Huippuvuorten pedottomissa olosuhteissa elävä peuran alalaji huippuvuortenpeura on matalajalkainen käyskentelijä. Pienin hirvieläin pudu on alle kymmenkiloinen, kun taas suurimmat alaskanhirvisonnit voivat painaa yli 800 kg. Väriltään useimmat hirvieläimet ovat harmaita tai ruskeita. 
Metsäkauris. Sarvet Sarvet ovat kenties hirvieläimistä ensiksi mieleen tuleva piirre. Useimmilla lajeilla vain uroksilla on sarvet, mutta tästä on eräitä poikkeuksia. Poroilla molemmilla sukupuolilla on sarvet. Hirvieläinten sarvet ovat luumaista ainetta, kuten muidenkin märehtijöiden, mutta erikoista niissä on se, että hirvet pudottavat ja kasvattavat sarvensa joka vuosi. Sarvissa hirvieläimilläon kirjo erilaisia malleja - on piikikkäitä, haarautuneita ja lapiomaisia sarvia. Metsäkauriilla sarvet ovat yksinkertaiset pistoaseet, saksanhirvellä ja kuusipeuralla monihaaraiset kruunut. Hirvellä on suurimmat sarvet, jotka voivat painaa kymmenisen kiloa. Sarvillaan uros osoittaa muille omaa mahtiaan ja niitä käytellään urosten välisissä kiimakamppailuissa. |
Hirvi. Nopeus Sopusuhtaiset hirvieläimet ovat melkoisia pikakiitureita: hirven huippunopeudeksi on mitattu 56 ja tunturi- ja metsäpeuran jopa yli 70 kilometriä tunnissa. Juoksemalla pedot eivät siis saa kiinni tavallisissa oloissa vaikkapa metsäpeuraa. Hirvieläimet ovat myös erinomaisia uimareita, minkä vuoksi ne ovat levinneet moniin saariin. Vaellukset Yhteinen piirre monille hirvieläimille ovat vuodenaikaisvaellukset. Perussyy vaelluksiin on ravinnon riittävyyden varmistaminen. Amerikassa karibut vaeltavat jopa 1 000 kilometriä talvi- ja kesälaiduntensa välillä. Meillä metsäpeurojen vaellusten keskipituus on 60 kilometriä ja hirvet voivat laidunta vaihtaessaan vaeltaa jopa 300 kilometriä. Suomessa luonnonvaraisina viisi hirvieläinlajia Hirvieläimiin kuuluva poromme (Rangifer tarandus tarandus) edustaa samaa eläinlajia metsäpeuran kanssa, kumpikin ovat saman lajin alalajeja. 
|
|
Pyhän Hubertuksen yöllinen näky Hirvellä, metsän uljaalla kruunupäällä, on vanhastaan ollut tärkeä asema eri kansojen mytologioissa. Metsästyksen taidon eri muodoista on hirvenmetsästys ollut pisimmälle kehitetty ja siinä ovat eläimen ajoon ja surmaamiseen liittyvät seremoniat olleet yksityiskohtaisimmat ja monimutkaisimmat. Ei ole sattumaa, että metsästäjien suojelija Pyhä Hubertus, näyssään eräänä yönä näki ristin juuri hirven sarvien välissä. |
Kuvassa yllä, vaikka ollaankin hirvisivuilla, lintumetsästäjä koirineen.
Vanhaa kalenteritaidetta.
Koko maassa ammuttiin 68 500 hirveä vuonna 2010 Hirviä ammuttiin viime syksynä 68 500 eli 10 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna, Metsästäjäin Keskusjärjestö kertoo. Syyskuun viimeisestä lauantaista vuoden loppuun kestäneeseen hirvenmetsästyskauteen riistanhoitopiirit myönsivät 60 800 pyyntilupaa. Syksyn alun arvio noin 70 000 hirven saaliista toteutui, sillä hirviä metsästettiin yhteensä 68 500. Niistä aikuisia oli 35 900 ja vasoja 32 600. Yhdellä pyyntiluvalla saa pääsääntöisesti ampua yhden aikuisen hirven tai kaksi vasaa. Lapin ja Oulun riistanhoitopiirissä hirvilupia myönnettiin muita riistanhoitopiirejä enemmän, kummassakin noin 12 000 lupaa. Saalis oli myös selvästi muita piirejä suurempi, Oulussa metsästettiin noin 12 600 ja Lapissa 13 100 hirveä. Kainuun riistanhoitopiirissä hirviä metsästettiin jälleen runsaasti eli noin 6 500 hirveä. Kolmen pohjoisimman riistanhoitopiirin alueelta saatu saalis olikin lähes puolet koko maan hirvisaaliista. Myös muualla maassa hirvisaalis oli Kainuuta lukuun ottamatta edellissyksyä suurempi. Voimakkaimmin hirvisaalis kasvoi Kymen riistanhoitopiirissä (28 %) edellissyksystä. (Verkkouutiset 26.1.2011) 
|
|
|
Peräpeili vilkkuu
Luonnonvaraisista hirvieläimistä näkee yleensä vain nopeasti häipyvän takaliston - jos sitäkään. Hirvet ovat kaiken aikaa varuillaan petoeläinten vuoksi ja valmiina pakenemaan. Useilla hirvieläimillä on selvästi erottuva "peräpeili" - ympäristöä vaaleampi laikku takapäässä. Tämän laikun avulla hirvieläin lähettelee monenmoisia viestejä lajitovereilleen. Hyökkääjälle se on merkki siitä, että tämä on havaittu ja ajon voi lopettaa vaikka siihen paikkaan. Levinneisyys Hirvieläimiä on Antarktista, Australiaa ja Saharan eteläpuolista Afrikkaa lukuun ottamatta maapallon joka kolkalla. Ne ovat hyvin sopeutuneet vallitseviin oloihin. Esimerkiksi pohjoisessa hirveä auttavat sen suuri koko ja lämpöä hyvin eristävät ontot karvat. Lumessa liikkumista helpottavat pitkät raajat ja leviävät sorkat. Paikoin hirvieläimet ovat yleisimpiä ja laajimmalle levinneitä isoja nisäkkäitä, näin ovat muuli- ja valkohäntäkauris Pohjois-Amerikassa. Monipuoliset ravinnonkäyttäjät, kuten isokauris ja japaninkauris, taas mukautuvat nopeasti uusiin olosuhteisiin ja ravintokasveihin. Niitä onkin hyvällä menestyksellä siirretty eri puolille maailmaa. Esimerkiksi Uudessa-Seelannissa, jossa ei alun perin ollut hirvieläimiä, istutetut hirvieläimet ovat aiheuttaneet jopa ylilaidunnusongelmia. |
Uudet lajinimet
Lähteinä Anders Bjärvall: Suuri nisäkäskirja - Tammi Suomen luonto Nisäkkäät Eläimet - Weilin+Göös Luonnossa Nisäkkäät - Weilin+Göös Hirvieläinten saalistilastoja: Apaja 2/2009
|
|