Hirvieläimet

HIRVIELÄIMET

Sorkkaeläinten (Artiodactyla) lahkossa on alalahko märehtijät (Ruminantia) - ja tämän alalahkon yksi heimo on hirvieläimet (Cervidae). Hirvieläinten heimossa on 36 lajia.

Solakat ja hoikkarajaiset hirvieläimet ovat ulkonäöltään sutjakkaan antilooppimaisia, mutta poikkeuksiakin on, muun muassa Huippuvuorten pedottomissa olosuhteissa elävä peuran alalaji huippuvuortenpeura on matalajalkainen käyskentelijä. Pienin hirvieläin pudu on alle kymmenkiloinen, kun taas suurimmat alaskanhirvisonnit voivat painaa yli 800 kg. Väriltään useimmat hirvieläimet ovat harmaita tai ruskeita.

Sarvet

Sarvet ovat kenties hirvieläimistä ensiksi mieleen tuleva piirre. Useimmilla lajeilla vain uroksilla on sarvet, mutta tästä on eräitä poikkeuksia. Poroilla molemmilla sukupuolilla on sarvet. Hirvieläinten sarvet ovat luumaista ainetta, kuten muidenkin märehtijöiden, mutta erikoista niissä on se, että hirvet pudottavat ja kasvattavat sarvensa joka vuosi. Sarvissa hirvieläimilläon kirjo erilaisia malleja - on piikikkäitä, haarautuneita ja lapiomaisia sarvia. Metsäkauriilla sarvet ovat yksinkertaiset pistoaseet, saksanhirvellä ja kuusipeuralla monihaaraiset kruunut. Hirvellä on suurimmat sarvet, jotka voivat painaa kymmenisen kiloa. Sarvillaan uros osoittaa muille omaa mahtiaan ja niitä käytellään urosten välisissä kiimakamppailuissa.

Nopeus

Sopusuhtaiset hirvieläimet ovat melkoisia pikakiitureita: hirven huippunopeudeksi on mitattu 56 ja tunturi- ja metsäpeuran jopa yli 70 kilometriä tunnissa. Juoksemalla pedot eivät siis saa kiinni tavallisissa oloissa vaikkapa metsäpeuraa. Hirvieläimet ovat myös erinomaisia uimareita, minkä vuoksi ne ovat levinneet moniin saariin.

Vaellukset

Yhteinen piirre monille hirvieläimille ovat vuodenaikaisvaellukset. Perussyy vaelluksiin on ravinnon riittävyyden varmistaminen. Amerikassa karibut vaeltavat jopa 1 000 kilometriä talvi- ja kesälaiduntensa välillä. Meillä metsäpeurojen vaellusten keskipituus on 60 kilometriä ja hirvet voivat laidunta vaihtaessaan vaeltaa jopa 300 kilometriä.

Suomessa luonnonvaraisina viisi hirvieläinlajia

Hirvi (Alces alces)

Valkohäntäkauris (Odocoileus virginianus) - entinen valkohäntäpeura.

Metsäkauris (Capreolus capreolus)

Metsäpeura (Rangifer tarandus fennicus)

Täpläkauris (Dama dama) - entinen kuusipeura.

Hirvieläimiin kuuluva poromme (Rangifer tarandus tarandus) edustaa samaa eläinlajia metsäpeuran kanssa, kumpikin ovat saman lajin alalajeja.

Pyhän Hubertuksen yöllinen näky

Hirvellä, metsän uljaalla kruunupäällä, on vanhastaan ollut tärkeä asema eri kansojen mytologioissa. Metsästyksen taidon eri muodoista on hirvenmetsästys ollut pisimmälle kehitetty ja siinä ovat eläimen ajoon ja surmaamiseen liittyvät seremoniat olleet yksityiskohtaisimmat ja monimutkaisimmat. Ei ole sattumaa, että metsästäjien suojelija Pyhä Hubertus, näyssään eräänä yönä näki ristin juuri hirven sarvien välissä.

Hirvieläimiä 52 miljoonalla eurolla vuonna 2008

Nykyään länsimaissa hirvieläimiin liittyy niin taloudellisia kuin virkistyksellisiä arvoja. Suomessa hirvieläimiä tavoitteli vuonna 2008 yhteensä 114 000 metsästäjää. Hirvi on myös taloudellisesti tärkein riistaeläimemme. Vuonna 2008 hirviä kaadettiin 57 100 yksilöä. Koko riistasaaliin laskennallinen lihantuotto oli noin 10 miljoonaa kiloa, josta hirven osuus oli 7,5 miljoonaa ja muiden hirvieläinten 1,3 miljoonaa kiloa. Koko riistasaaliista saadun lihan laskennallinen arvo oli runsaat 70 miljoonaa euroa. Siitä hirvieläinten osuus oli 52 miljoonaa euroa.

Peräpeili vilkkuu

Luonnonvaraisista hirvieläimistä näkee yleensä vain nopeasti häipyvän takaliston - jos sitäkään. Hirvet ovat kaiken aikaa varuillaan petoeläinten vuoksi ja valmiina pakenemaan. Useilla hirvieläimillä on selvästi erottuva "peräpeili" - ympäristöä vaaleampi laikku takapäässä. Tämän laikun avulla hirvieläin lähettelee monenmoisia viestejä lajitovereilleen. Hyökkääjälle se on merkki siitä, että tämä on havaittu ja ajon voi lopettaa vaikka siihen paikkaan.

Levinneisyys

Hirvieläimiä on Antarktista, Australiaa ja Saharan eteläpuolista Afrikkaa lukuun ottamatta maapallon joka kolkalla. Ne ovat hyvin sopeutuneet vallitseviin oloihin. Esimerkiksi pohjoisessa hirveä auttavat sen suuri koko ja lämpöä hyvin eristävät ontot karvat. Lumessa liikkumista helpottavat pitkät raajat ja leviävät sorkat. Paikoin hirvieläimet ovat yleisimpiä ja laajimmalle levinneitä isoja nisäkkäitä, näin ovat muuli- ja valkohäntäkauris Pohjois-Amerikassa.

Monipuoliset ravinnonkäyttäjät, kuten isokauris ja japaninkauris, taas mukautuvat nopeasti uusiin olosuhteisiin ja ravintokasveihin. Niitä onkin hyvällä menestyksellä siirretty eri puolille maailmaa. Esimerkiksi Uudessa-Seelannissa, jossa ei alun perin ollut hirvieläimiä, istutetut hirvieläimet ovat aiheuttaneet jopa ylilaidunnusongelmia.

Uudet lajinimet

Valkohäntäkauris (ent. valkohäntäpeura)

Isokauris (ent. saksanhirvi)

Japaninkauris (ent. japaninpeura)

Täpläkauris (ent. kuusipeura)

Lähteinä
Anders Bjärvall: Suuri nisäkäskirja - Tammi
Suomen luonto Nisäkkäät Eläimet - Weilin+Göös
Luonnossa Nisäkkäät - Weilin+Göös
Hirvieläinten saalistilastoja: Apaja 2/2009

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Otsikkokuva Copyright law_keven
*Ylin iso kuva hirvet Copyright wallyg
*Kuva metsästäjästä Copyright Steffe
*Alin iso kuva kauris Copyright cmefish

www.tunturisusi.com