ISOKAURIS (Cervus elaphus)
Isokauris eli saksanhirvi on lauhkean vyöhykkeen kookkain hirvieläin,
boreaalisten metsien hirviä kuitenkin selvästi pienempi. Isokaurista
esiintyy luonnonvaraisena Pohjois-Afrikasta Skotlantiin, minkä lisäksi
sitä on istutettu mm. Norjaan ja Suomessakin Ahvenanmaalle jo 1500-luvulla.
Istutusinto selittyy sillä, että eurooppalaisessa metsästysperinteessä
isokauris on haluttua, varsinkin aikaisemmin kuninkaallista, riistaa.
Hirven jälkeen Euroopan suurin
hirvieläin. Ruumis 160 - 240 cm, lapakorkeus jopa 150 cm, paino
160 - 295 kg, sukupuolten välillä on suuri kokoero. Aikuinen vain poikkeuksellisesti täplikäs, kesällä lyhytkarvainen
ja pääosin punaruskea, talvella pitkäkarvaisempi ja tumman ruskeanharmaa. Vasa
parikuukautiseksi täplikäs. Peräpeili kellanvalkoinen, hännässä ei ole mustia
täpliä.
Sarvet kasvavat kevään-kesän aikana, ne kelotaan elokuussa ja putoavat
maalis-huhtikuussa. Sarvet eivät koskaan ole lapiomaiset ja ne ovat suurimmillaan
vähintään 10-piikkiset. Näistä 2 alinta molemmissa sarvissa suuntautuu eteen.
Laji kuorii erityisesti talvella puita, nimenomaan havupuita. Näin tekee myös
hirvi ja jäljet ovat samantapaiset, mutta erotettavissa. Isokauriin kiimahuuto
on kuuluva, kumea mylvintä.
|
Ravinto
Maan ollessa paljas isokauris syö pääasiassa
heiniä ja ruohoja maasta. Vähäisen lumen se kuopii pois, mutta jos lunta on
paljon, se turvautuu puihin ja pensaisiin. Sille kelpaavat lehdet, silmut,
versot ja myös puiden kuori.
Lisääntyminen
Kolmen viikon kiima-aika sijoittuu elokuun lopun
ja lokakuun alun tienoille. Tällöin suurimmat urokset keräävät ison naaraslauman.
Muut urokset karkotetaan kovalla mylvinnällä ja äkäisillä hyökkäyksillä.
Naaraat tulevat yleensä sukukypsiksi 2-vuotiaina, poikkeuksellisesti 1-vuotiaina.
Kantoaika kestää lähes 8 kk. Vasa (miltei aina vain yksi) syntyy touko-kesäkuussa.
Laji lisääntyy täten paljon hitaammin kuin esimerkiksi sekä hirvi, että metsäkauris.
Elinympäristö ja laumat
Isokauriit ovat sopeutuneet hyvin monenlaisiin, toisistaan poikkeaviin
elinympäristöihin. Avomaastossa, kuten Skotlannin nummilla, isokauriit elävät
kymmenien kauriiden laumoissa, mutta metsäalueilla ryhmään kuuluu vain muutamia
yksilöitä. Jos karibut ja porot jätetään pois laskuista, muodostavat
isokauriit suotuisissa oloissa hirvieläimien joukossa kaikkein suurimpia laumoja,
joissa voi olla
jopa 400 yksilöä. Tällaista laumaa johtaa vanha naaras. Talven isokauriit viettävät
mieluiten metsämaastossa, mutta nousevat keväällä ylängöille ja vuoristoihin,
jos se on mahdollista.
|
|
Euroopan äänikuninkaat
Isokauriit ovat Euroopan äänekkäimpiä eläimiä,
joiden huuto ja mylvähtely kuuluu hyvissä oloissa kilometrien päähän.
Sosiaalisilla hirvieläimillä, kuten juuri isokauriilla, on melkoinen
määrä erilaisia ääniä, joilla ne viestivät muun muassa kiima-aikana.
Vilukissoja
Isokaurisurokset eivät ole niin uljaita ja sitkeitä kuin
ulkonäkö antaa ymmärtää. Niiden rotevasta vartalosta haihtuu niin paljon lämpöä, että
sade tai muuten viileä sää saa ne heti palelemaan. Kun sää viilenee, urokset
hakeutuvat suojaan. Pienemmät naaraat sen sijaan eivät pientä kylmää hätkähdä.
|
|
Säiden armoilla - NAO
Vaihtelevilla sääoloilla on huomattava vaikutus isokauriiden elämään.
Skotlannissa isokaurisikäluokat, jotka syntyvät lämpimän alkukevään
jälkeen, saavuttavat sukukypsyyden varhaisemmin, kuin kylmän kevään
jälkeen syntyvät ikäluokat. Isokauriiden elämään vaikuttava
talvien ja varhaiskeväiden säiden vuosivaihtelu liittyy ilmiöön, joka
tunnetaan nimellä Pohjois-Atlantin värähtely - North Atlantic Oscillation.
|
Lähteinä
Anders Bjärvall: Suuri nisäkäskirja - Tammi
Suomen luonto Nisäkkäät Eläimet - Weilin+Göös
Luonnossa Nisäkkäät - Weilin+Göös
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Otsikkokuva Copyright
law_keven
*Ylin kuva Copyright
. SantiMB .
*Alin iso kuva Copyright
mprivoro
|
|
|