|
|
Japaninpeura eli japaninhirvi (Cervus nippon) muistuttaa saksanhirveä,
mutta on selvästi pienempi. Ruumis pituudeltaan enintään 130 cm, häntä 15 cm, säkä 74 - 95 cm,
keskipaino uroksella 64 kg, maksimipaino
80 kg ja tavanomainen paino naaraalla hieman yli 40 kg. Kesällä punaruskeassa
turkissa on riveittäin järjestyneitä kellanvalkoisia tai valkoisia
täpliä, talvella turkki on tumman ruskeanharmaa, täplät erottuvat
vain vaivoin. Vasoneella naaraalla
kesäpuku säilyy syksyllä kauemmin kuin vasattomalla. Valkoisen peräpeilin
yläpuolella ja sivuilla on tumma juova. Säikähtynyt eläin nostaa peräpeilin
karvat pystyyn, jolloin valkoinen ala suurenee - signaali lauman muille
yksilöille. Sarvet samanlaiset kuin nuorella saksanhirvellä, kuitenkin enintään
8-piikkiset. Piikeistä vain yksi molemmissa sarvissa suuntautuu eteen.
Uroksen kiimahuuto on omalaatuinen vihellys.
Tieteellinen lajinimi nippon, joka on Japanin omakielinen nimi, ilmaisee lajin alkuperän. Itä-Aasiasta lajia on tuotu moniin Euroopan maihin, joihin on kehittynyt villinä eläviä kantoja. Saksanhirven kanssa yhteisillä alueilla lajit ovat risteytyneet. |
|
|
Levinneisyys. Luontaiset elinalueet Japani,
Mantsuria Kiinassa, Korea, Siperian
itäosat Ussurin alueella, Taiwan sekä Vietnam. Siirretty mm. Australiaan,
Itävaltaan, Tanskaan, Englantiin, Ranskaan, Irlantiin, Uuteen Seelantiin,
Puolaan, Skotlantiin, Marokkoon, Ruotsiin, Tsekkiin ja Yhdysvaltoihin.
Japaninpeura Suomessa. Japaninpeura mainitaan metsästyslaissamme riistaeläimenä. Syynä tähän ovat olleet varautumiset sekä japaninpeurojen mahdollisiin siirtoihin tänne, että lajin ilmaantumiseen rajan takaa. Suomen Nisäkästieteellinen Seura ry. pitää listallaan Suomessa tavatuista nisäkäslajeista myös japaninpeuraa. Sen mukaan laji on elänyt täällä sekä istutettuna, että rajan takaa vierailijana. Vieraileva japaninpeura on maahamme voinut tulla Venäjän Karjalasta - tämän tapahtuman ajankohta ei ole tiedossa. Kyseessä lienee kuitenkin hyvin poikkeuksellinen ja harvinainen tapahtuma. Aikoinaan, rajan taakse sotien jälkeen jääneellä, Suomelle kuuluneella Karjalan Kannaksella, japaninpeuroja on sinne siirrettynä elänyt. Tällä hetkellä ei Venäjän Karjalassakaan pitäisi olla japaninpeuroja, mutta niitä elää ilmeisesti Pietarin seuduilla. Suomessa ei kesällä vuonna 2006 elä villinä luonnossa ensimmäistäkään japaninpeuraa. Myöskään tarhattuna ei pitäisi, samana vuotena, olla yhtään japaninpeuraa. Japaninpeuran elämää. Japaninpeura viihtyy parhaiten alueilla, joissa voi päivät piileskellä metsän tiheän aluskasvillisuuden suojassa ja käydä aamun taikka illan hämärinä hetkinä ruokailemassa pellolla. Myös sydänyöt se lepäilee aloillaan. Ruotsissa japaninpeuralla on todettu nisäkkäillä hyvin harvinainen käyttäytyminen, joka on tulkittava työkalun käyttämiseksi. Kun uroksen sarvet putoavat, se pureksii oksan pään pensselimäiseksi ja hankaa sarventynkää tätä vasten, kunnes haava puhdistuu ja verenvuoto lakkaa. Puhdistus voi kestää 20 minuuttia. Lisääntyminen. Toisin, kuin saksanhirvellä, lauman johtajauros suvaitsee oman sukupuolensa muiden yksilöiden oleskelun reviirillä kiima-aikana. Noin 220 vuorokauden kantoajan jälkeen vasoja syntyy tavallisimmin yksi. Syntyvän vasan paino on 4,5 - 7 kg. Vasalla on syntyessään tummanruskea väritys, selkein valkoisin täplin. Täplät katoavat talvikarvan kasvaessa ja niitä ei yleensä voi nähdä enää kolmen kuukauden ikäisellä. Ihan aluksi vasat viettävät ruohossa aloillaan hyvin piilossa aikaansa, ensimmäiset pari-kolme viikkoa. Sitten ne siirtyvät seurailemaan emoaan. Vasa jättää emonsa hieman sen jälkeen, kun uusi vasominen on tapahtunut. Urokset ja naaraat muodostavat omia pieniä laumojaan. Joskus urokset viettävät aikaansa yksin. Naaraat liikkuvat jälkeläistensä kanssa. Vankeudessa japaninpeura elää 15 - 18 vuoden ikäiseksi, mutta joskus jopa yli 20-vuotiaaksi. |
|
|
Otsikon kuva vapiteista
Yellowstone Digital Slide File Home Page
Turun biologinen museo. Metsästäjäin Keskusjärjestö Anders Bjärvall: Suuri nisäkäskirja Alempi kuva Copyright Ralf Schmode - ylempi kuva Public domain. Permission is granted to copy, distribute and/or modify this document under the terms of the GNU Free Documentation License. |