|
|
|
Kuusipeura (Dama dama), (Linnaeus 1758) on suosittu tarhojen ja puistojen
”koristehirvi”.
Kivikaudella kuusipeuraa metsästettiin vielä Keski-Euroopassa,
mutta se lienee kuollut maanosastamme sukupuuttoon jo esihistoriallisella ajalla.
Holoseenikauden alkaessa, viimeisen jääkauden päättyessä 11 550 vuotta sitten,
kuusipeuroja asui Välimeren seuduilla, Pohjois-Afrikassa ja Turkissa.
"Eläimistön kehityshistorian tutkiminen on jo hankalampaa. Muinaisten lajien tunnistamisen kannalta olennaisen tärkeä luuaines säilyy Suomen voittopuolisesti happamassa maaperässä vain poikkeustapauksissa, hiiltyneinä, tavallisesti nuotiossa palaneina tai kivikauden ihmisten ns. ateriatunkioissa. Varmaa tietoa on vähän, mutta esimerkiksi kivikauden eläimistö poikkesi tuskin, jo luonnonolojenkin perusteella kovinkaan paljon nykyisestä. Suurikokoisista riistaeläimistä tavallisia olivat karhu ja hirvi. Pyynnin kohteina olivat myös hylje, metsäpeura ja majava... Lisäksi saaliseläiminä ovat etenkin lämpökaudella olleet metsäkauris, kuusipeura ja villisika... (Markku Moisanen). |
Kuusipeuran karvapeite on useimmiten kesällä punaruskea, valkotäpläinen, talvella yksivärisemmän harmaanruskea - väreissä esiintyy muuntelua mustasta valkoisiin albiinoihin. Täplikkyytensä vuoksi kuusipeuralle on ehdotettu uudessa nisäkäsnimistössä nimeä täpläpeura. Kantoaika noin 230 vuorokautta ja vasoja syntyy 1 - 2. |
|
Roomalaiset palauttivat kuusipeuran Eurooppaan.
Roomalaisille kuusipeura oli uhrieläin ja he siirsivät sen takaisin Eurooppaan -
Keski-Eurooppaa myöten. Normannit toivat
kuusipeuran Brittein saarille, joskus ehkä 1000-luvulla.
Normanniylimystö aloitti varhain kuusipeuran metsästyksen ylläpitämissään
metsästyspuistoissa. Lupa tällaiseen metsästämiseen
piti kuitenkin ensin saada kuninkaalta. Varhainen Tudor-aika oli
kuusipeurapuistojen kulta-aikaa ja peurapuistoja oli Englannissa eniten
Henrik VIII:n kaudella. Nykyisin kuusipeura on Brittein saarilla laajimmalle levinnyt nisäkäs.
Etenkin 1800-luvulla kuusipeuroja alettiin laskea vapauteen,
metsästystarkoituksia varten.
Suomeen vuonna 1890.
Suomeen kuusipeuraa siirrettiin Saksasta Aulangolle jo vuonna 1890, mutta
nämä yksilöt kuolivat. Vuosina 1934 - 1935 sekä 1950-luvulla Ruotsista tuotiin maahamme,
aluksi tarhaoloihin, uudelleen kuusipeuroja mm. Kytäjän kartanon
maille ja Inkooseen.
Kytäjän kuusipeurat. Kytäjälle tuotiin vuonna 1955 Ruotsista 21 kuusipeuraa, jotka sijoitettiin 450 hehtaarin kokoiseen aitaukseen. Seuraavana vuotena kymmenittäin kuusipeuroja kuoli ilveksen hyökättyä aitaukseen. Myös tämä aitaukseen hyökännyt urosilves lopetettiin. Seuraavina vuosina kuusipeuroja tuotiin tarhaan lisää ja niiden lisääntyminen alkoi onnistua. Lumitalvena vuonna 1958 aidat murtuivat ja peurat pinkaisivat tarhasta vapauteen. Tästä kanta alkoi lisääntyä ja levittäytyi lähikuntien alueelle. Tämän jälkeen kannan suuruus on tehnyt aaltoliikettä, välillä pienentyen ilvesten ja metsästyksen vuoksi ja välillä kasvaen. Enimmillään seudulla oli kuusipeuroja 1980-luvun alussa, jolloin yksilömäärä oli lähes 250. Kuusipeurat Suomessa. Nykyisin maamme erilliset, suppeat vapaat kuusipeurayhteisöt ja -tarhat sijaitsevat Etelä-Hämeessä, Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa. Erityisesti etenkin Hyvinkäällä Kytäjän seuduilla on edelleen vankin kuusipeurakanta. Kuusipeura ei sovellu hyvin lumisiin ja kylmiin oloihimme. 
Sarvet. Kuusipeurauroksella on leveän lapiomaiset, kookkaat sarvet.
Naaraalla ei ole sarvia. Kuusipeuran sarvet muodostuvat vanhemmiten leveälapaisiksi
erotuksena valkohäntäpeuran piikkisarvista.
Uroksen sarvet putoavat huhti-kesäkuussa ja alkavat kasvaa heti uudelleen,
sarvien kelonta-aika on elo-syyskuussa. Mitat.
Ruumiinpituus 13 - 160 cm, lapakorkeus 80 - 110 cm, naaras hieman matalampi kuin uros.
Uros painaa 60 - 100 kg,
naaras 40 - 80 kg. Kuusipeura on
selvästi lyhytjalkaisempi kuin valkohäntäpeura ja kooltaan sitä hieman pienempi muutenkin.
Muita
eroja löytyy peräpeilin tienoilta. Kuusipeuralla sitä rajaa musta reunus.
Väritys.
Kuusipeuran väri vaihtelee huomattavasti enemmän kuin yleensä luonnoneläimillä.
Kuusipeurasta on olemassa poikkeuksellisen monia värivariaatioita. Luultavasti
ominaisuus johtuu lajin pitkästä tarhaushistoriasta. Eläimen väritys vaihtelee
mustasta valkeaan albiinoon. Esimerkiksi Kytäjän kannassa esiintyy hyvin paljon
tummia yksilöitä.
Useimmiten kesällä vaaleampi, punaruskea ja valkotäpläinen - talvella
yksivärisemmän ruskeanharmaa. Selän keskilinja on kuitenkin täplätön. Miltei
alati heiluvan hännän yläpuoli on musta. Peräpeili on valkoinen ja laidoilla on mustaa.
Tavataan myös vaaleanharmaita ja tumman mustanharmaita yksilöitä.
Ääntely. Säikähtäessään kuusipeura päästää haukahtavan äänen
ja loikkii tiehensä omalaatuisen jäykkäkoipisena näin varoittaen
lajitovereitaan. Uroksen kiimahuuto on matala ja rämisevä. Sitä on
verrattu traktorin ja porsaan äänten välimuotoon. Elinympäristö.
Elinympäristönään kuusipeura suosii viljelymaiden laitamilla olevia lehti- ja sekametsien
tiheikköjä. Syksyllä ja keväällä kuusipeurat laiduntavat orasmailla.
Elinympäristöä ovat myös myös havumetsät viljelysten
lähellä - yleensä seudut, joissa on tiheä
aluskasvillisuus ja aukkopaikkoja. Ravinto. Kuusipeura syö kesällä heiniä,
myös puiden lehtiä ja marjoja -
kesällä se ruokailee mielellään pelloilla. Talvella se käyttää ravinnokseen esim.
puiden kuorta, oksia, varpuja, heinää jne.
Tammen- ja pyökinterhot ovat Etelä-Euroopassa
sen talviherkkua. Lisääntyminen. Kiima-aika on loka-marraskuussa
ja tällöin uros kerää itselleen haaremin saksanhirven tapaan.
Kiima-aika on niin myöhään, että silloin huono talvisää voi olla
kohtalokas monelle muutoinkin rasittuneelle urokselle.
Kantoaika on noin 234
vuorokautta ja vasoja, painoltaan 4,5 kg, Etelä-Suomessa syntyy 1 - 2 kesä-heinäkuussa.
Pohjoiseen siirrettyinä, esimerkiksi Ranuan eläinpuistossa, kuusipeurat
vasovat vasta elokuussa. Elinikä. Kuusipeurat saavuttavat enimmillään noin 15 - 20
vuoden iän.
Kuusipeurojen määrä maassamme vuonna 2005 oli 590. Kuusipeurojen määrästä antavat kuvaa kaatotilastot ja riistanhoitopiirien arviot kannan suuruudesta. Vuonna 2005 maassamme kaadettiin 151 kuusipeuraa. Niistä eniten kaadettiin Uusimaalla 117, Varsinais-Suomessa 78 ja Etelä-Hämeessä 29. Samana vuotena arvioitiin metsästyksen jälkeen jääväksi kannaksi maassamme 590 kuusipeuraa. Kuusipeurojen määrä on pysynyt koko 2000-luvun suunnilleen samana, sillä vuonna 2001 arvioitiin kaadetun 136 yksilön jälkeen jääneen kannan suuruudeksi 606 kuusipeuraa. Kuusipeuroja on 2000-luvulla metsästetty vuosittain 136 - 199. Kuusipeurojen tarhaus. Kuusipeura on villeistä hirvieläimistämme ainoa, jota voidaan lihantuotannollisesti kasvattaa. Suomessa on ollut muutamia kuusipeuratarhoja ja juuri tällä hetkellä, vuonna 2006 yksi niistä on Porin seudulla. Tiukka lainsäädäntö estää tehokkaasti uusien tarhojen perustamista. 1997 tuli voimaan laki peurojen terveysohjelmasta. Se edellyttää tarhan jokaisesta eläimestä otettavaa verinäytettä 6 kertaa kahden vuoden aikana. Verinäytteitä tutkitaan kolmen helposti leviävän taudin varalta. Terveysohjelman läpivieminen antaa oikeuden ko. tarhalle myydä eläviä kuusipeuroja eloon laitettavaksi eli siis katselutarkoituksiin, mutta ei lihantuotannollista tarkoitusta varten. Terveysohjelman toteuttaminen vaatii eläinten vangitsemista ja suuria taloudellisia panostuksia. Suomessa on vain yksi terveysohjelman läpikäynyt peuratarha. Villisikojen jälkeen maassamme tarhataan eniten peuroja, mutta kaiken kaikkiaan peurojen tarhaus meillä on vähäistä. Tarhoissa meillä on ollut hirvieläimistä eniten kuusipeuroja, valkohäntäpeuroja ja metsäkauriita - vähäisemmin myös metsäpeuroja, saksanhirviä ja japaninpeuroja. Peuratarhat sijaitsevat lähinnä lounais- ja länsirannikolla ja saaristossa Pääasiassa tarhaaminen tapahtuu lihantuotantoa varten ja siitoseläimiä tarhataan myös lähinnä lihantuotantoa silmällä pitäen. Nisäkäsriistalihan markkinat Suomessa ovat ehkä poroa ja villisikaa lukuun ottamatta verrattain rajalliset johtuen mm. maamme verrattain runsaasta hirvi- ja valkohäntäpeurakannasta. Lihaa tulee markkinoille myös metsästyksen kautta. Nisäkäsriistan osalta pätevät myös yleiset ongelmat riistamarkkinoiden suhteen (riistamarkkinat ja niiden ongelmat). Suoranaisesti metsästysmatkailua varten tapahtuva isojen nisäkkäiden tarhaus on Suomessa kiellettyä. Riistanhoidollisina toimenpiteinä voidaan kuitenkin suorittaa istutuksia, joiden avulla pyritään pitämään luonnonvaraista kantaa elinvoimaisena ja ennen pitkää myös metsästettävänä lajina. Tilantarve ja ruokinta. Peuraeläinten ollessa kyseessä tilaa vaaditaan yleensä noin 300-1000 m2 eläintä kohden. 1000 m2 tilaa/eläin vaatii mm. metsäpeura, joka on erittäin reviiritietoinen laji. Kuusipeura taas on selvästi sosiaalisempi laji ja sen tilasuositus on vain 300 m2/eläin. Kuitenkin, kasvatusolosuhteissa myös kuusipeura vaatii runsaasti tilaa ja hyvälaatuista laidunmaata. Tarhaoloissa ruokinnassa on otettava huomioon, että peuraeläimillä on kaksi selvää kautta, jolloin ravinnontarve lisääntyy selvästi. Toinen on keväällä vasomisaikana ja hieman sitä ennen ja toinen puolestaan syksyllä, jolloin kerätään vararavintoa talvea varten. Varsinkin syksyn lisääntynyt ravinnontarve on tärkeää huomioida, vaikka tarhaeläimiä ruokitaankin säännöllisesti ympäri vuoden. 
Kuusipeuroja Korkeasaaressa - Ähtärissä ja Ranualla. Kuusipeuroja elää myös Korkeasaaren, Ähtärin ja Ranuan eläintarhoissa. Kuusipeurat puolikesyyntyvät helposti ja siksi niitä on kautta aikain mieluusti pidetty erilaisissa eläinpuistoissa. Kuvassa yllä kuusipeura Korkeasaaressa - kuva Copyright Pasi Laaksonen. Hyvinkään nimikkolaji. Kuusipeura on Hyvinkään nimikkolaji. |
|
Mesopotamiankuusipeura eli persiankuusipeura (Dama mesopotamica) on toinen Dama-suvun kuusipeura. Mesopotamiankuusipeuraa ei ole koskaan tuotu Suomeen. Laji elää sukupuuton partailla Iranissa ja Irakissa. Lajia pidetään joskus kuusipeuran alalajina (Dama dama mesopotamica). Kuvassa oikealla mesopotamiankuusipeura. Kuva ja samoin sivulla ylempänä kuva sarvipäästä kuusipeurasta Copyright Brent Huffman, www.ultimateungulate.com . |
|
|
|
Yllä kuvassa kuusipeuran vasa.
Täpläpeura. Suomessa istuu parhaillaan ja edelleen, keväällä vuonna 2006 nisäkkäiden nimistötoimikunta, joka on suunnitellut kuusipeuralle uutta nimeä täpläpeura. Valkohäntäpeuralle ehdotetaan ehkä nimeä valkohäntäkauris - ja saksanhirvelle nimeä isopeura. Nimimuutoksen taustalla on halu saada eläimille kuvaavammat nimet. Uudet lajinimet saattavat tulla voimaan kesän 2006 kuluessa. Otsikon kuva vapiteista Yellowstone Digital Slide File Home Page Turun biologinen museo. Ylin kuva Copyright Ralf Schmode. Keskimmäinen kuva kuusipeurasta Public domain. Permission is granted to copy, distribute and/or modify this document under the terms of the GNU Free Documentation License. Metsästäjäin Keskusjärjestö Anders Bjärvall: Suuri nisäkäskirja Metsästäjäin Keskusjärjestö - Riistaweb. Kuva kuusipeuran vasasta Kanadassa - Public domain. Metsästäjä: Riistanhoitajan reviirillä. Nisäkästarhauksen yleiset perusteet - Yleisimmin Suomessa tarhattavat nisäkkäät. Riistankasvattajat ry. Kuva mesopotamiankuusipeurasta ja samoin ylempänä kuva sarvipäästä kuusipeurasta Copyright Brent Huffman, www.ultimateungulate.com . |