|
|
|
|
Saksanhirvi, eli punahirvi (Cervus elaphus). Hirven jälkeen Euroopan suurin
hirvieläin. Ruumis 165 - 260 cm, lapakorkeus jopa 150 cm, painomaksimi uroksella 255 kg
ja naaraalla 120 kg. Aikuinen vain poikkeuksellisesti täplikäs, kesällä lyhytkarvainen
ja pääosin punaruskea, talvella pitkäkarvaisempi ja tumman ruskeanharmaa. Vasa
parikuukautiseksi täplikäs. Peräpeili kellanvalkoinen, hännässä ei ole mustia
täpliä. Sarvet kasvavat kevään-kesän aikana, ne kelotaan elokuussa ja putoavat
maalis-huhtikuussa. Sarvet eivät koskaan ole lapiomaiset ja ne ovat suurimmillaan
vähintään 10-piikkiset. Näistä 2 alinta molemmissa sarvissa suuntautuu eteen.
Laji kuorii erityisesti talvella puita, nimenomaan havupuita. Näin tekee myös
hirvi ja jäljet ovat samantapaiset, mutta erotettavissa. Saksanhirven kiimahuuto
on kuuluva, kumea mylvintä.
Lajin laaja yhtenäinen levinneisyysalue käsittää suuren osan Itä- ja Keski-Eurooppaa. Laikuttaisesti sitä on lisäksi monin paikoin muuallakin Euroopassa. Saksanhirvet näyttävät eri alueilla hieman erilaisilta ja tämä on herättänyt keskustelua lajin jakamisesta alalajeihin. Ajoittain saksanhirvi on ollut ankaran metsästyksen kohteena ja se on ensimmäinen eurooppalainen laji, jota on järjestelmällisesti metsästetty tuliasein. Lajia on siirretty mm. Yhdysvaltoihin, Argentiinaan ja Australiaan. Suomessa saksanhirviä on istutettu jo 1500-luvulla Ahvenanmaalle ja Ruissaloon. Ruissaloon saksanhirviä tuotiin vuonna 1562, sinne perustettuun Juhana Herttuan eli Suomen herttuan metsästyspuistoon. Nämä saksanhirvet sinnittelivät saarella yli 30 vuotta. Myöhemmin, 1900-luvulla saksanhirviä on siirretty mm. Inkooseen ja siellä Hättön saareen, Barön saaristossa. Näistä Inkoon saksanhirvistä viimeinen kuoli jo 1970-luvulla. Ahvenanmaalla saksanhirvi elää edelleen ja se on maakunnan suurin eläin. Alkujaan jalojen lehtimetsien laji on muualla maailmassa sopeutunut hyvin erilaisiin ympäristöihin. Monin paikoin se elää seudulla, jossa metsä ja viljelyalueet vuorottelevat, mutta myös puuttomilla kanervanummilla, vuoristoissa puurajan yläpuolella ja ruohotasangoilla. |
|
|
|
Hirvieläimiä tarhassa. Hirvieläinten kesyttäminen on vanhaa perua,
sillä peuran ottaminen hyötykäyttöön poroksi - alkoi Siperiassa ehkä jo 7000
vuotta sitten. Myös saksanhirviä ja kuusipeuroja on elänyt puolikesyinä
vuosisatojen ajan Euroopan linnojen puistoissa. Hirvieläimiä ei kuitenkaan
pidetty samaan tapaan kotieläiminä kuin nautoja, lampaita ja vuohia.
Hirveä on koetettu kesyttää montakin kertaa. Ruotsin Kaarle XII:lla välkkyi 1700-luvulla mielessään hirvirykmentti ja taannoisessa Neuvostoliitossa kokeiltiin hirveä lihan- ja maidontuottajana 1930-luvulta lähtien. Hirvi ei kuitenkaan sopeudu elämään tiheyksissä, joita taloudellinen tarhaus edellyttäisi. Sen sijaan Cervinae-alaheimon jalohirvet, kuten kuusipeura ja saksanhirvi, soveltuvat paremmin tarhaukseen. Ne elävät muutenkin suuremmissa laumoissa ja stressaantuvat vähemmän tarhassa. Loiset ja taudit eivät myöskään vaivaa niitä yhtä pahasti kuin hirveä ja sen sukulaisia. Tarhaus on laajinta Uudessa-Seelannissa, missä hirvieläimiä - lähinnä juuri saksanhirviä - on aitauksissa yli 1,5 miljoonaa. Euroopassa tarhahirviä on eniten Saksassa, Ruotsissa ja Englannissa. Täällä kuusipeuroja tarhataan enemmän kuin saksanhirviä. Suomessa tarhoja on puolentusinaa, ja niissä on yhteensä pari sataa eläintä. |
|
|
Ravinto ja lisääntyminen.
Maan ollessa paljas saksanhirvi syö pääasiassa
heiniä ja ruohoja maasta. Vähäisen lumen se kuopii pois, mutta jos lunta on
paljon, se turvautuu puihin ja pensaisiin. Sille kelpaavat lehdet, silmut,
versot ja myös puiden kuori. Kolmen viikon kiima-aika sijoittuu elokuun lopun
ja lokakuun alun tienoille. Tällöin suurimmat urokset keräävät ison naaraslauman.
Muut urokset karkotetaan kovalla mylvinnällä ja äkäisillä hyökkäyksillä.
Naaraat tulevat yleensä sukukypsiksi 2-vuotiaina, poikkeuksellisesti 1-vuotiaina.
Kantoaika kestää lähes 8 kk. Vasa (miltei aina vain yksi) syntyy touko-kesäkuussa.
Laji lisääntyy täten paljon hitaammin kuin esimerkiksi sekä hirvi, että metsäkauris.
Euroopan äänikuninkaat. Saksanhirvet ovat Euroopan äänekkäimpiä eläimiä, joiden huuto ja mylvähtely kuuluu hyvissä oloissa kilometrien päähän. Sosiaalisilla hirvieläimillä, kuten juuri saksanhirvillä, on melkoinen määrä erilaisia ääniä, joilla ne viestivät muun muassa kiima-aikana. Vilukissoja. Saksanhirviurokset eivät ole niin uljaita ja sitkeitä kuin ulkonäkö antaa ymmärtää. Niiden rotevasta vartalosta haihtuu niin paljon lämpöä, että sade tai muuten viileä sää saa ne heti palelemaan. Kun sää viilenee, urokset hakeutuvat suojaan. Pienemmät naaraat sen sijaan eivät pientä kylmää hätkähdä. Laumaelämää. Jos karibut ja porot jätetään pois laskuista, muodostavat saksanhirvet suotuisissa oloissa hirvieläimien joukossa kaikkein suurimpia laumoja, joissa voi olla jopa 400 yksilöä. Tällaista laumaa johtaa vanha naaras. Ahvenanmaan vaakunaeläin. Ahvenanmaan läänin vaakuna on on Ahvenanmaan maakunnan vaakuna. Kilven päällä on kreivikunnan kruunu. Sinisessä kentässä on kävelevä kultainen saksanhirvi. Isopeura. Suomessa istuu parhaillaan ja edelleen, keväällä vuonna 2006 nisäkkäiden nimistötoimikunta, joka on suunnitellut saksanhirvelle uutta nimeä isopeura. Kuusipeuralle ehdotetaan nimeksi täpläpeura - ja valkohäntäpeuralle nimeä valkohäntäkauris. Nimimuutoksen taustalla on halu saada eläimille kuvaavammat nimet. Uudet lajinimet saattavat tulla voimaan kesän 2006 kuluessa. Noin kaksikymmentä alalajia. Saksanhirven alalajeja ovat mm. (Cervus elaphus elaphus) - saksanhirvi. (C.e. atlanticus) - norjansaksanhirvi. (C.e. bactrianus) - afganistaninhirvi. (C.e. barbarus) - atlaksenhirvi. (C.e. canadensis) - vapiti, kanadanhirvi. (C.e. cashmeriensis) - kasmirinhirvi, hanguli. (C.e. corsicanus) - korsikansaksanhirvi, sardiniansaksanhirvi. (C.e. hanglu) - kashmirinhirvi. (C.e. hippelaphus) - euroopansaksanhirvi. (C.e. macneilli) - macneillinhirvi. (C.e. maral) - kaspianhirvi, maraali. (C.e. sibiricus) - altainvapiti. (C.e. wallichi) - shou, sikkiminhirvi. (C.e. yarkandensis) - jarkandinhirvi. |
|
|
Otsikon kuva vapiteista ja kuvat
Yellowstone Digital Slide File Home Page
Turun biologinen museo. Hirvieläimiä tarhassa - Maailman luonto, Nisäkkäät 2, Petri Nummi. Ylin kuva saksanhirvestä Heinz Seehagel. Anders Bjärvall: Suuri nisäkäskirja. Tieteen kuvalehti. Piirros oikealla Credit: painting by Elizabeth McClelland from Kays and Wilson’s Mammals of North America, © Princeton University Press (2002) Smithsonian Institution Alin kuva U.S. Fish and Wildlife Service's online digital media library. Oikealla piirroksessa saksanhirven amerikanserkku, eli saksanhirven (Cervus elaphus) alalaji kanadanhirvi eli vapiti (Cervus elaphus canadensis). |
|