Alku   Hirvieläimet   Hirvi   Poro   Metsäpeura   Metsäkauris   Valkohäntäpeura   Kuusipeura   Saksanhirvi   Japaninpeura  
Huippuvuortenpeurat
PORO-, ERÄ-, TUNTURI- JA LAPPISANASTOA

Tässä pienessä sanastossa osa sanoista periytyy lapinkielestä, eli saamesta 1800-luvulta, osa ehkä norjasta ja ruotsista - ja osa taas nykypäivän suomen kielestä. Saamenkieliset sanat, jotka kursiivilla, Samuli Paulaharju, T.I. Itkonen, Kullervo Kemppinen. Lähteenä myös Nykysuomen sanakirja ja eräät muut alan teokset, sekä Paliskuntien yhdistys.
Poro-, erä-, tunturi- ja lapinkielen perussanasto

  • aapa, aaphe = suuri puuton suo
  • aihki = iso ja tuuhea petäjä, aarnihonka
  • aita, kaarre, erotusaita = johdinaidoin eli siuloin varustettu aitaus, jossa erotus tapahtuu
  • asentopaikka = tilapäinen levähdyspaikka taivasalla
  • autsi, ävdzi = syvä rotko, kanjoni
  • autto = matala, metsäinen laakso
  • elo, eällu = suuri porolauma (tuhansiakin poroja)
  • eno, eädnu = iso joki, virta
  • erotus, pykällys = tilaisuus, jossa syksyllä tai talvella porot merkitään, teurastetaan tai kuohitaan ja samalla erotellaan omistajilleen, eläviksi ja teuraiksi
  • etiäiset = ennusmerkit
  • etto, ettoaminen = porojen kokoaminen erotusta varten
  • gaissa = korkea tunturi, jonka huipulla lumi pysyy kesät talvet
  • haasio = riu'uista tehty aidan muotoinen teline, jota käytetään mm. heinän kuivatukseen
  • hirvas, sarvis = kolmea vuotta vanhempi urosporo
  • hurhaus = vetoketju
  • härkä = kuohittu urosporo, ajoporo
  • jauri, jävri = järvi
  • jaurotus, jävradah = umpinainen järvenlahti, jonka kapea salmi erottaa pääjärvestä
  • jokka, johka = joki
  • jokos, jotos, rannio, juvake = porojen kulkema ura hangessa
  • jolma, tsoalbmi = salmi, lyhyt joki kahden järven välissä
  • jukko = ahkion vetohihna
  • juolu, juovva = louhikko
  • juonto = jono, tunturijono
  • juovattaa = seurata jonkun jälkiä
  • jurmu, jorbmi = joen syvännepaikka, joenmutkan lahti
  • juroutua = olla paikallaan liikkumatta
  • jutaa, jottih = kulkea, ajaa
  • juto = ajoporo
  • jutokeino = kulkutie
  • jänkä, jänkkä, jiegge, jeäggi = neva, aava, pientä koivua tai mäntyä kasvava suo, räme
  • järämä = syvä, tyyni joen laajentuma kosken alla
  • kaamos, skaabma = keskitalven auringoton, valoton pimeä aika
  • kaarre, kaarri = aitaus, johde
  • kaarto, palsadah = jänne, mätässilta aapasuossa
  • kaha = aidasta lähtevät sivuaidat
  • kahvinporot = eräpannun pohjalla kahvittelun jälkeen
  • kaira = jokivarsien välinen laaja ylänne, selkonen
  • kaisa, kaisi, kaisa = korkea, särmikäs, suippolakkinen tunturi, gaissa
  • kaita, skäidi = kahden jokilaakson välinen tunturiselänne, kairaa vähäisempi
  • kaivos = lumisuhteet jäkälän kaivamisen kannalta
  • kalakenttä = kalamiehen asentopaikka kalajärven rannalla
  • kallokkaat = poron kallonahasta ommellut kengät
  • kalppinokka = valkeaturpainen poro
  • kaltio, kaldu = lähde, hete
  • kalve = varjopaikka
  • kammi = turvemaja
  • karppa = vitsa, jolla piiskataan lapsia tai ajetaan lehmiä
  • kasa = kulma
  • kaskakka = äskettäin purtu poro
  • keino, keäidnu = tie
  • kelo = pystyyn kuivunut puu, mikä puulaji tahansa
  • kemppi, gämpa = kaunis, soma
  • kenkätä = antaa, lahjoittaa
  • kermikkä = poro toisena kesänään, paikoin ensimmäisestä syksystä saakka
  • kero, tseärru = paljas, kekomainen tunturinlaki
  • kesakko = kesällä syntynyt vasa
  • kesukka = kesy poro
  • kieddi, kieddi = kenttä, tasanne
  • kiedgam = lapin kätkyt, komsio
  • kiekerö = poron jäkälänkaivukuoppa
  • kiela = poronsarvesta tehty rengas, jonka läpi suopunki heitettäessä juoksee tehden silmukan
  • kielas, kielas = kapea, poikki maanselän ulottuva ylännemaa tuntureilla, koivikkoa kasvava
  • kieppi = metsälinnun lumeen kaivama nukkumakuoppa
  • kiisa, gisa = lipas, arkkunen
  • kinnipeski = peski, josta karva on kulunut pois
  • kippa = sairas poro
  • kirmu, kirnu = erotusaidan pyöreä osa - aidan osa, karsina jossa erotus tehdään
  • kirnuaminen = erotus
  • kirvata = kirota
  • kisura, kurtsa, kermi, rautsa, morri = pieniä, raihnaita poroja
  • kiveliö = suuri, asumaton erämaa
  • koarvi, koarvi = kovera, suuren jyrkänteen reunama, röytä
  • koddi, koddi = peura
  • kojamo = uroslohi
  • kollostaa = valjastaa poroja joko ahkioineen tai ilman - peräkkäin toisiinsa kiinni sonnustaen
  • kolo = kolkko, ruma
  • komsio = lapinkätkyt, selässä kannettava
  • konelo, koadnil = joenlahti, joenmutkan laajentuma
  • konto = sumu, usva
  • kopara = poron sorkka
  • koppa = aita, aitaus
  • kopukka = pieni kelolautta
  • koranus = kirosana
  • kortsi, gorzze = jylhän tunturikurun äkkijyrkkä, louhikkoinen vesiputous
  • kortto = paha, käytetään myös kirosanana
  • kosompi = viileämpi
  • koste = suvantopaikka koskessa kiven tai saaren suojassa, akanvirta
  • konttori = erotusaidan sivukarsina
  • kosotus, kosatus = poro viidennellä ikävuodellaan
  • kuer = taimen
  • kuetsamo, kauttsam = laaja, matalahko vaara, usein ylin laki paljas tai harvapensaikkoinen
  • kuksa = pahkakuppi, puinen juomakuppi
  • kulvakko = rykimän uuvuttama hirvas
  • kunteus = poro neljännellä ikävuodellaan
  • kuolpuna, kuolba = tasainen, hietapohjainen jäkäläkangas (myös kuolpana)
  • kuorata, guorrot = seurata jälkiä, mennä perässä
  • kurkkio = korkea, louhinen vesiputous
  • kurmu, permu = toukka, saulakka
  • kurmupaarma = porokiiliäinen
  • kuru, kurra gurra = ahdas tunturirotko
  • kusikas = poro, joka on perso ihmisen virtsalle
  • kuu = rasva
  • kuukkeli = lapinnärhi, kuusanka
  • kätkä, keätgi = ahma (vrt. geädge=kivi)
  • köngäs, keävngis = voimakas, vaahtoava vesiputous
  • laavu, laavvu = avoin vinokatos, havuista tai telttakankaasta kyhätty
  • lako, lahku = laaja, matalahko alanko tunturissa
  • lanta = saamelaisten suosima haukkumanimi erit. ruotsalaisista ja suomalaisista
  • lantto, laaddu = lampi, kosteikkopainanne, joka voi olla loppukesästä kuivilla
  • lappalainen = saamelainen
  • lappilainen = Lapin läänin asukas
  • laskea = päästää irti
  • laudi = kauttaaltaan, yleisesti
  • letto = aukea, märkä hyllyvä suo
  • leuku, niibi = lapinpuukko, iso leuku =tuorraniibi, muorraniibi
  • lieko = tuulen kaatama puu, josta parkki on irronnut raippa, vitsa
  • liemu = räkkäsuoja, porolato
  • linkka = köngäs, vesiputous
  • lohisääski = eräs koskikorentolaji, joka lentää jäitten lähtiessä samaan aikaan, kun ensimmäiset lohet nousevat Tenoon
  • loito, loaidu = erävuode, havuista tai varvuista
  • lompolo, luobbal = lampimainen suvanto, jokijärvi
  • loude, loue loavdda, loavda = kotavaate, iso hamppuvaate
  • loussa, loassa = lohi
  • lovinoita = noita, joka lankesi hurmostilaan, jolloin hänen sielunsa uskottiin vaeltavan
  • lukea = yli yksivuotiaat porot on luettava (Iaskettava) vuosittain verotusta varten
  • luokka, luöhkkä = mäki, peitteinen vaara
  • luostakka = valkeakylkinen poro
  • luppo, lahppu = naava
  • maahinen = maanalainen taruolento
  • maakkanas = urosporo kuudennella ikävuodellaan
  • maanija = arka, ihmistä karttava poro
  • mainikka = mainio
  • marasto = pitkä, erillinen selänne vailla korkeita kohtia
  • matka, muot'ke = taival
  • mella, mielli = veteen vyöryvä, korkea hiekkatörmä
  • muistelus, muittalus = kertomus, tarina
  • mukka, mohkke = joen mutka, laakson kainalo
  • muorra, muorra = puu, tarvepuu
  • muotka, muötki = kapea, vesistöjen välinen vetokannas
  • murku, murkko, murku = paksu sumu, usva
  • mutsikki, musikki = tumma poro
  • myrä = ankara tunturimyrsky, joka ikään kuin pyörii tunturin ympärillä
  • naamasarvet = nahan peittämät kasvavat sarvet
  • niesta, nieste = ruoka, eväs
  • nilapahta = niljainen kallio
  • nili = saamelaisten varastoaitta, joka tavallisesti rakennettiin korkealta katkaistun ja kuoritun kannon päähän
  • nimiloppu = kuutta vuotta vanhempi poro
  • niva, njavve = kova virtapaikka joessa
  • njarga = niemi
  • njunni, nunas, njunni, nonas = vaaran tai tunturin madaltuva nokka
  • nokko = kylliksi
  • nulkata, njolkastet = juosta hiljalleen (porosta)
  • nulkki, tsulppe = pienehkö korkea vaara, kukkula
  • nulppo = sarvensa pudottanut hirvas
  • nuora, nyöri = pitkä, kapea ja suora salmi
  • nuotti, nuortah = itä (ilmansuunta)
  • nutukkaat = lapinkengät
  • oaivi, oaivi = kuperalakinen, paljas tunturipää
  • outa, vuövte, vuövdi = isopuinen metsä, salo, metsäseutu
  • paanne = tielle uhkunut ja jäätynyt vesi
  • pahla = raippa, vitsa
  • pahta, pahte = jyrkkä, korkea kallioseinä
  • pailakka = kuohittu urosporo
  • palas, paalkes, peälgis = polku
  • paliskunta, palkinen = poronhoitopiiri tai -yhtymä
  • paljakka, jalgadas = avoin tunturimaa, oudan vastakohta
  • palkia, palgah = kulkea kesälaitumella, käydä laitumella (poroista)
  • pallas = iso Jäämeren kampela
  • palsa, palsa = korkea turvekumpare
  • paltsaraja = vanha, karvaton peski
  • parttio, tsoora = pieni porolauma (muutamia kymmeniä poroja)
  • pasa = rekeen sijoitettu vesisäiliö, jolla ajettiin metsätyömaan tilapäisteiden jäädyttämistä varten vettä
  • peski = lappalaisten porontaljainen, edestä umpinainen turkki, jonka karvapuoli on ulospäin, lapinturkki
  • peura, peurakorva = poro, jolla ei ole korvamerkkiä
  • peurakka = pitkäsäärinen tai vauhko ja arka poro
  • pieska, peski = matala kannasmaa, keväällä usein veden alla
  • piettiö = vaillinaisesti purtu poro
  • pihtsus, pidzus = kurmitsa, kapustarinta
  • pirrilakki = piippalakki
  • poatsu, poadzu = poro (esim. Poatsuoaivi = porokero)
  • pola, pussi = kuohupaikka koskessa
  • poro = puolikesy, pääasiassa luonnosta ravintonsa saava, tunturipeurasta polveutuva hyötyeläin
  • poroisäntä = paliskunnan johtaja, joka on poronomistaja ja paliskunnan valitsema - poronhoitoasetus luettelee poroisännän tehtävät, poroisäntä toimii virkavastuulla
  • poronkusema = vanha lappalaisten käyttämä pituusmitta ja se matka, jonka ajoporoa voi ajaa virtsaamistaukojen välillä - poro ei pysty virtsaamaan juostessaan, ja liian pitkä juoksuttaminen voi aiheuttaa halvaustilan - maksimissaan poronkusema on 7,5 kilometriä
  • poropolku = porojen maastoon uurtama polku, tullut suomalaisille tutuksi mm. Kullervo Kemppisen kirjasta "Poropolku kutsuu"
  • posio, poassu = lapinkodan pieni peräovi
  • pounikko = mättäikkö, usein jängällä
  • pounu, bovdna, povdna = iso jänkämätäs
  • punavasa = vasa niin kauan kuin säilyttää syntymäkarvansa
  • puoldsa = usein jyrkkä hieta- tai soraharju
  • puranaika = karvan ajoaika, kesällä talvikarva vaihtuu uudeksi
  • purku, porga = sakea pyry lauhalla ilmalla
  • purra = kuohita poro puremalla
  • pälvi, biew'lâ = sula kohta lumella niin, että paljastunut maa näkyy
  • pääläri = kannellinen, sangallinen läkkipeltinen maito- tai piimäastia
  • pöönät = kahvinporot, kahvijauho, josta kahvi veden kanssa valmistetaan
  • raamoa, ramedet = kerskua, kiitellä itseään
  • raavas = aikuinen
  • raitio = poropaimen
  • raito, raido, raidu = useampia poroja ahkioineen tai ilman - valjastettu jonoon, porojono
  • rakka, rassa rassa = kivinen ja louhikkoinen tunturialue
  • rankinen = liinavaatteesta (sideharsosta) laitettu teltan kaltainen sääskien suoja
  • rannio = porotokan lumeen tekemä polku, otuksen polku
  • ratkoa = erotella porot omistajilleen
  • ridhu, ridhu = myrskytuuli
  • riekki = virran mukana ajelehtiva risukko tai juurinen, oksikas puukasa
  • rimpi = suonsilmäke, hete
  • rito, riddo = tunturien lumi tai kivivyöry
  • riuku = neiti, rouva, ei lapinpukuinen
  • riutta = haaskalla käyvä peto tai lintu
  • rouot, rouhko = vällyt
  • rova, roavvi = kivikkoinen, harvametsäinen vaara, usein vanha palomaa
  • rukattaa, ruohtet = kiiruhtaa, laukata
  • rukka = peski
  • ruko = kekomainen heinäkasa
  • runo = tilapäisesti mahoksi jäänyt naarasporo
  • ruode, ruoteet = kodan tai laavun kehikkoriu'ut
  • ruoktu = koti, maja
  • rusakka = ruskeankellertävä poro
  • ruska, ruskah = ruskea, syksyn värikäs aika
  • ruto, rotto, rohttu = tiheä lehtimetsä, pajupusikko, yleensä puron taikka joen äärellä
  • ruukaltaa = laukata, syöksyä kiireesti
  • rykimä = porojen kiima-aika
  • räkkä = poroa ahdistavat, vertaimevät ja poroissa loisivat hyönteiset: hyttyset, paarmat, kurmut, saulakat
  • räme = kuivanlainen, mättäinen, kituvaa mäntymetsää kasvava suo
  • saaga, viikinkisaaga = kertomuksia varhaisista viikinkien matkoista ja sukuvihollisuuksista
  • saajo = metsäsaareke jängässä
  • saaloa = läähättää
  • saamelainen = se, jonka vanhemmista tai isovanhemmista ainakin yhden ensiksi oppima kieli on saame
  • saiho = syksyllä kalan tai riistalihojen säilyttämistä varten maahan kaivettu kuoppa, joka reunustetaan kivillä tai haljispuolikkailla, painoksi pannaan kiviä tai kelleksiä
  • saivo, saiva = lähdelampi, pieni lampi tai järvi, josta lähtee puro, mutta johon ei laske vesiä
  • sapilaat = kaksi sileää, ohutta salkoa, joilla heinät kahteen mieheen kannetaan sauralle tai ladolle
  • sati = jos
  • saulalintu = poron nenäsaivartaja
  • saura = kahden tai useamman pystypuun väliin tehty pitänomainen esim. heinän säilytyspaikka
  • savu, savu = suvantopaikka joessa
  • seita, sieidi = palvoesine, haltia, tunturi tai ihmisenmuotoinen puupylväs, kivi tai kallio, muinaisten saamelaisten palvontakohde
  • sevä, tseävvi = miestä kantava hanki
  • sieppuri, sieben = karhunnahkainen hartiapeite
  • siida, siita = lapin kotakylä
  • siima = kahan jatkoksi laitettava leveä värikäs nauha (katso kaha)
  • siljo, sialjo = tasainen kenttä kodan luona ja muuallakin, kotakenttä, tanner, pihamaa
  • silkosi = kiipesi (oksattomaan) puuhun
  • sisnakkaat = sisnanahasta (karvattomasta nahasta) tehdyt säärystimet
  • siula, kielas = pitkä, madaltuva tunturinselänne - johdinaita
  • skaidi, skaide, skäidi = kaita selänne kahden vesistön välissä
  • solaus = kengän tai saappaan pohjaus (sola puolipohja)
  • sopsata, copsut = pysyä sijassaan, ei liukua - esim. poron jalka ei sopsaa jäätiköllä
  • soro, corro - kivikkomäki
  • staalo = saamelainen haltiaolento
  • stuorra, stuorrah = iso, suuri
  • sulju = kalan sisälmykset
  • summa seutu = synkkä, pimeä seutu
  • suohkana, suohkkan = pitäjä
  • suolu, suolu = saari järvessä, joessa tai meressä
  • suopunki, suöphan = lassomainen heittonuora - silmukkapäinen, ohut köysi, jolla poro heitetään kiinni
  • säpikäs, säpikkäät = poronnahkasäärystin
  • taajoa, dagjot = leikkiä, telmätä
  • taamoa, taabmah = opettaa, kesyttää, taltuttaa, masentaa
  • tainakka = ikimaho naarasporo
  • taivaannasta = tähti
  • talvaanvalkeat = revontulet
  • tapannut = hävinnyt, joutunut tappiolle
  • teno = iso virta
  • tieva, dievva, tievva = hiekkakumpu tai -mäki, kunnas, matala ja pitkänomainen harjanne, metsäinen tai paljas
  • tokka = suuri porolauma (satoja tai jopa tuhansia poroja)
  • tokkakunta = joukko poronomistajia, jotka hoitavat poronsa yhdessä
  • tolvata, doalvastet = juosta nopeasti ravia (porosta)
  • torkotulet = (tervas) kantoon tehdyt tulet
  • tsohka = terävähuippuinen tunturi
  • tunturi, tuodtar = paljaslakinen, laaja, useita lakia, kuruja ja harjanteita käsittävä vaara- tai kukkulamaa
  • turnis = rehunauris, mieluista ruokaa porolle
  • tuölji, tuölji = talja
  • törmä, teärbmi = jyrkkä tunturirinne
  • ummenoius = umpea suoraan oiustava poro
  • umpitakki = lapintakki
  • uovaten = uhoten, kerskuen
  • urakka = urosporo toisella ikävuodellaan
  • uurto, orda = puuraja tunturissa
  • vaadin, aldu = kolmea vuotta vanhempi naarasporo
  • vaana, vadne = puute, niukkuus
  • vaara = metsänpeittämä, suhteellisen korkea vuori
  • vaarri, vaarri = vuori, suuri, usein kalliolakinen ja pahtaseinäinen tunturi
  • vadha, vosa, vadha = matala ja laakea, puuton kukkula tunturimaisemassa
  • valkko = valkea poro
  • vankka, vagge = tunturimaan jokilaakso
  • varri = vaara, paljaslakinen tunturi
  • vasa, vasikka, miessi = poro ensimmäisellä ikävuodellaan, paikoin vain ensimmaiseen syksyyn saakka
  • vasamerkitys, kesämerkitys = tilaisuus, jossa keväällä syntyneet vasat merkitään
  • vasotusaita = rautalankaverkoista tehty siirrettävä aitaus, jossa vaatimet vasovat ja vasat merkitään
  • veneenrossi = veneen kiinnitysköysi
  • vennikko = hihnaporojen ruokamaa
  • viekkaasti = nopeasti, sukkelasti
  • vieroporo = aitaan joutunut vieraan palkisen poro; tuntematon poro
  • vimpa, vimmata = työväline; puusalko, jossa narulenkki ja jonka avulla pyydetään poro kiinni
  • visto, vistottaa = pelottava, kammottava - pelottaa, kammottaa
  • visu = saita, nuuka, pihi
  • vuoma, vuobmi vuobme = tunturien välinen pitkä ja loiva jokilaakso, myös puuton, suuri suo
  • vuonelo, vuongeli = naarasporo toisella ikiivuodellaan vaadin, vaami,
  • vuorso = urosporo kolmannella ikävuodellaan
  • vuottoraippa = ahkion vetohihna
  • ylilappi = tunturilappalainen
  • äiji = isoisä
  • Saamessa paljon ilmaisuja porosta ja luonnosta. Jokaisessa kielessä on omat erityisalueensa, joihin se on kehittänyt tavallista runsaammin ilmaisuja. Saamessa näitä ilmaisuja ovat esimerkiksi luontoon ja poroon liittyvät. Luettelossaan poroon liittyvistä nimityksistä Suomen saamelaisalueella T.I. Itkonen luetteli aikanaan yli puolisen tuhatta ilmaisua. Porot erotetaan toisistaan värin, iän ja sarvien muodon perusteella. Professori Pekka Sammallahden mukaan poron nimityksiin liittyy satakunta perusvartaloa, joiden avulla voidaan rakentaa lukemattomia muunnoksia jopa jokaisen poron erottamiseksi. (Veli-Pekka Lehtola: Kieli - todellisuuden kartta).

    Kolme saamen kieltä Suomessa. Saamen kieliä on yhteensä kymmenen, joista kolmea puhutaan Suomen saamelaisalueella. Suomen saamelaiset voidaan siten kielellisesti jakaa kolmeen ryhmään: pohjoissaamelaisiin, inarinsaamelaisiin ja kolttasaamelaisiin. Saamen kieltä puhuvien henkilöiden määrää on vaikea arvioida, mitä osoittavat asiasta esitetyt varsin erilaiset lukemat. Oletettavasti saamen kieltä puhuvia on kaiken kaikkiaan noin 30 000 - 50 000. Virallisissa yhteyksissä Suomessa saamen kieli eli saame tarkoittaa yleensä pohjoissaamea. Pohjoissaame (norjansaame, tunturisaame) on kielistä ylivoimaisesti suurin: sillä on noin 30 000 puhujaa, joista arviolta 2 000 Suomessa. Inarinsaame on ainoa kieli, jota puhutaan yksinomaan Suomessa ja sillä on noin 300 puhujaa Inarijärven ympäristössä. Koltansaame (sää´mkiõll), Suomessa noin 300 puhujaa Inarijärvestä koilliseen, myös Venäjän puolella arviolta 20 - 30 puhujaa. Erillisinä kielinä saamen kieliä on alettu pitää erityisesti sen jälkeen, kun kuudelle päävariantille luotiin omat ortografiat, standardisoidut oikeinkirjoitusjärjestelmät. Nämä kuusi saamen kieltä ovat eteläsaame, luulajan saame, pohjoissaame, inarinsaame, koltansaame ja kildinin saame. Saamen kielet kuuluvat uralilaisten kielten suomalais-ugrilaiseen haaraan, ollen sukua suomen kielelle ja muille Itämeren suomalaisille kielille kuten virolle.

    Huippuvuortenpeurat. Tämän sivun yläosassa on kuva huippuvuortenpeuroista (Rangifer tarandus platyrhynchus). Kuva Jouni Filppa Paliskuntain yhdistys - Poronet. Huippuvuortenpeura, jota esimerkiksi venäläiset metsästivät aikoinaan ahkerasti, rauhoitettiin vuonna 1925. Huippuvuortenpeura on meidän poroamme matalampi ja tukevarakenteisempi. Se on sopeutunut arktisiin, viimaisiin oloihin ja kylmyys aiheuttaa ns. töppöjalkaefektin: lyhyemmät jalat, mahdollisimman vähän ulkopintaa ja paljon ihonalaista rasvaa, mikä on energiataloudellista. Kannan suuruus 11 000 yksilöä vuonna 2000. Uroksen paino 60 kg talvella ja 90 kg kesällä, naaraan 40 kg talvella ja 70 kg kesällä. Huippuvuortenpeura syö talvella paljon heinäkasveja ja pajua, sillä jäkälää ei ole juuri saatavilla.

    Huippuvuoret on saariryhmä Jäämerellä, noin 580 km Norjasta pohjoiseen. Saarilla on runsaasti laajoja kansallispuistoja ja luonnonsuojelualueita, kuten myös sekä norjalaisten että venäläisten hiililouhoksia. Huippuvuorilla ei ole koskaan ollut alkuperäistä väestöä. Viikingit ovat siellä aikoinaan vierailleet ensimmäisinä ehkä 1100-luvulla ja antaneet saarille nimen Svalbard, kylmä rannikko. Viikinkien kadottua horisonttiin seurasi saarilla 400 vuoden hiljaisuus, kunnes Willem Barents toi ne muun maailman tietoisuuteen. Hollantilainen Willem Barents merkitsi lokikirjaansa kesäkuussa vuonna 1596 löytäneensä terävähuippuisen vuorijonon, jolle antoi nimeksi Spitsbergen, Huippuvuoret.
    Poro Otsikon kuva vapiteista Yellowstone Digital Slide File Home Page
    RKTL
    PoroNET - Porotalouden tietoverkko
    Lappi
    Anders Bjärvall: Suuri nisäkäskirja
    Lapin Radio
    Inarin paliskunnat.
    Timo Helle: Lappi 3 - Porotalous
    Netti- OKTAVUOHTA sähköinen teemalehti saamelaiskulttuurista - Saamen kieli on suomen sukua.
    Samuli Paulaharju
    T.I. Itkonen
    Kullervo Kemppinen
    Nykysuomen sanakirja
    Kuva huippuvuortenpeuroista (Rangifer tarandus platyrhynchus). Kuva Jouni Filppa Paliskuntain yhdistys - Poronet.
    www.tunturisusi.com