|
TÄPLÄKAURIS (Dama dama)
Täpläkauris on ollut suosittu tarhojen ja puistojen ”koristehirvi”. Kivikaudella täpläkaurista metsästettiin vielä Keski-Euroopassa, mutta se lienee kuollut maanosastamme sukupuuttoon jo esihistoriallisella ajalla. Holoseenikauden alkaessa, viimeisen jääkauden päättyessä 11 550 vuotta sitten, täpläkauriita asui Välimeren seuduilla, Pohjois-Afrikassa ja Turkissa. Sieltä sen leviäminen alkoi ihmisen myötävaikutuksella ja roomalaiset kuljettivat niitä Brittein saarille asti. Keskiajalla täpläkauriita alettiin istuttaa linnojen ja kartanoiden puistoihin koristeiksi ja metsästettäväksi. Suomeen täpläkauris tuli 1930-luvulla, silloinhan sen nimi oli kuusipeura. Istutuksen tarkoituksena oli lisätä metsästettävien hirvieläinlajien määrää. Ihmisen käden jälki Täpläkauriissa näkyy monia piirteitä, jotka osoittavat ihmisen jo kauan vaikuttaneen eläimen ominaisuuksiin. Eläimen koko, sarvien ominaisuudet ja ennen muuta väritys vaihtelevat kaurisesiintymästä toiseen. Myös käyttäytymisessä voi olla kesytyksen mukanaan tuomaa ainesta. 
|
Ominaisuuksia Täpläkauris noudattaa monessa suhteessa hirvieläinten kultaista keskitietä. Pituus täpläkauriilla on 130 - 160 cm, hännän pituus 16 - 25 cm. Täpläkauriin korkeus on 70 - 90 cm ja paino 30 - 100 kg, pukki on kahden naaraan kokoinen. Täpläkauriin karvapeite on useimmiten kesällä punaruskea, valkotäpläinen, talvella yksivärisemmän harmaanruskea - väreissä esiintyy muuntelua mustasta valkoisiin albiinoihin. Ravinto Täpläkauriin ruoansulatuselimistö on sopeutunut avoimiin oloihin. Se on heinäkasvien sulatuslaitos, joka sietää myös helpommin sulavia lehdeksiä ja ruohoja. Eläin pystyykin sopeuttamaan ruoansulatuksensa vastaamaan vuoden mittaan vaihtelevaa ravintoa ja keskittymään siihen mitä milloinkin on tarjolla. Joskus ateriaksi näyttävät kelpaavan ainakin kokeeksi pyykkinarut, mansikkamaan muovit ja muukin heitteille joutunut tavara. Täpläkauriille pitää kuitenkin olla tarjolla ravintoa jatkuvasti, sillä se ei hirven, valkohäntäkauriin ja metsäkauriin tavoin varastoi ruumiiseensa kovin tehokkaasti rasvaa. |
|
|
Täpläkauriiden määrä Suomessa
Ihan tuoretta tietoa määrästä ei ollut tätä kirjoitettaessa käytettävissä, mutta vuonna 2005 määrä oli 590. Täpläkauriita saatiin riistasaalina vuonna 2008 yhteensä 162, mikä on samaa suuruusluokkaa, kuin edellisten vuosien riisasaaliit. On arvioitavissa, että vuonna 2009 täpläkauriiden määrä on samaa suuruusluokkaa kuin se oli vuonna 2005. Tarhaus Täpläkauris on villeistä hirvieläimistämme ainoa, jota voidaan lihantuotantomielessä tarhata. Se ei ole helppo hoidettava ja voimakkaat pukit voivat panikoitua ja riehaantua milloin mistäkin syystä. Tarhuri joutuukin siksi viettämään paljon aikaansa täpläkauriittensa kanssa, saadakseen ne kesyiksi ja hallittaviksi. 
|
Lisääntyminen
Kiima-aika, joka täpläkauriilla jakautuu syyskuun ja tammikuun väliin, on poikkeuksellisen pitkä ja sen vilkkain ajankohta vaihtelee eri kauriskannoissa. Vahvimmat urokset keräävät ympärilleen lauman lähes pariutumisvalmiita naaraita. Haaremia puolustetaan kilpakosijoilta ja samalla uros tarkkailee naaraiden pariutumisvalmiutta. Tämä järjestelmä on hirvieläimillä hyvin yleinen. Täpläkaurisuros kaiuttelee kiima-aikana komeita, käheän kaikuvia röhkäisyjä. Tämä ääntely pitää oman lauman koossa ja kilpailijat loitolla. Kantoaika on noin 230 vuorokautta ja vasoja syntyy yleensä yksi, joskus kaksi. Emo vetäytyy pari viikkoa ennen synnytystä toukokuussa omiin oloihinsa ja hoitaa aluksi jälkeläistä hieman erillään laumasta, mutta tuo sen pian muiden emo-vasaparien ja etenkin edellisvuotisten naarasvasojensa seuraan. Lähteinä Anders Bjärvall: Suuri nisäkäskirja - Tammi Suomen luonto Nisäkkäät Eläimet - Weilin+Göös Luonnossa Nisäkkäät - Weilin+Göös
|
|
| *** www.tunturisusi.com *** |