Mänttä
Mäntän vaakunassa on ilves. Mänttää kaupunkina ei enää ole,
vaan se on liittynyt Vilppulaan - ja omaa nykyisin nimen Mänttä-Vilppula.
Ilveksen jäljet
Kynnet ovat näkyvissä ilveksen jäljissä
vain poikkeustapauksissa, kuten kovalla hangella.
Kynnet ovat käyrät ja terävät, ja jopa 7-8 cm pitkät.
Lumessa ilveksen tassunjälki on ulkoreunaltaan hieman
epämääräisen näköinen polkuanturoiden karvoituksen
johdosta. Tämän takia ilveksen jälki näyttää lumessa
suurelta: se on 7-12 cm pitkä mitattuna jäljen ulkoreunojen
mukaan. Sen sijaan varvasanturoiden mukaan
mitattuna ilveksen jäljen pituus on 7-9 cm. Jäljen leveys
on 6-12 cm. Ilves voi tarvittaessa ojentaa varpaitaan leveämmälle,
minkä vuoksi yksilön koon määrittämisessä
jälkien perusteella tulee olla varovainen.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
Tambako The Jaguar
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright ©
Flickr/Tambako the Jaguar
Ravia, käyntiä ja pitkiä loikkia
Ilveksen jalat ovat suhteellisesti pidemmät kuin kotikissalla. Jaloissa
käpälät ovat suuret. Ilves on kissaeläinten tapaan varvasastuja, joka liikkuu
tavallisimmin käyden. Myös ravia ja laukkaa mennään silloin,
kun kiire yllättää. Saalistustilanteissa ilves voi tehdä jopa
seitsemän metrin pituisia loikkia. Ja kissaeläinten tavoin
ilveskin kykenee vetämään kynnet sisään.
Tavanomaisimmat ilveksen jäljet ovat käyntijälkiä. Ilves
myös ravaa, jolloin se usein laahaa jalkojaan. Tällöin jälkien
välissä lumessa on kaksi yhdensuuntaista jälkiuraa,
ja ilves astuu etu- ja takatassunsa samaan jälkeen. Ilveksen
käyntijäljen askelpituus on 80-110 cm, joka on selvästi
lyhyempi kuin sudella.
Ravatessa ilveksen askelpituus
on 130-150 cm, joskus yli puolitoista metriä.
Ilveksen jälkijono pehmeällä lumella voi muistuttaa
erehdyttävästi suden jälkeä. Etenkin jos jälkien päälle on
satanut lunta, jolloin jälkikuviota ei enää voi havaita.
Tällöin askelvälin mittaaminen ja jälkien seuraaminen
ovat keinoja, joilla voi päästä selville jälkien jättäjästä.
Esiintyminen - ilvesten elinpiirin laajuus yllätti riistantutkijat - vaellus voi olla jopa 800 km
Ilvestä tavataan Suomessa koko maassa. Se on Suomen ainoa luonnonvarainen
kissaeläin. 1950-luvulla elettiin ilveksen suhteen kriittisiä aikoja,
sillä ilveskanta oli romahtanut ja koko maassa oli jäljellä enää kymmenkunta ilvestä.
Ilves rauhoitettiin vuonna 1962 ja siitä kanta alkoi toipua.
Suomen ilvekset liikkuvat laajimmilla elinalueilla koko maailmassa. Se vaihtelee Suomessa 150 neliökilometristä 1 300 neliökilometriin.
Liikkumisalueen laajuus on yllättänyt riistantutkijatkin.
Etenkin uusille alueille levittäytyvät ilvekset liikkuvat pitkiä matkoja. Seurantapannat ovat antaneet uutta tietoa ilvesten liikkeistä.
Esimerkiksi vuonna 2010 Kuhmoisissa pannoitettu nuori uros lähti Etelä-Savoon yli 800 kilometrin päähän.
(Reijo Vesterinen/Maaseudun Tulevaisuus 13.7.2013)
Uroksella elinpiiri on kooltaan suurempi ja sen elinalueella voi elää useampiakin
naaraita. Ilves on liikkeellä hämärän aikaan ja öisin, jolloin se pimeässäkin
kissaeläinten tapaan hyvin näkee, mutta joskus myös
päiväaikaan.
Yhden yön kuluessa ilves voi saalista etsiessään pisimmillään taittaa taivalta
yli 20 kilometriäkin. Vaikka ilves parhaiten viihtyykin syrjäisillä metsäalueilla, on
se muuttuneissa oloissa sopeutunut asustelemaan myös ihmisasutuksen lähettyvillä
ja siten siitä voidaan käyttää osuvaa nimitystä kulttuuripeto.
Ilves muualla Euraasiassa
Ilves on levittäytynyt hyvin laajalle alueelle läntisestä
Euroopasta aina kaukaisimpiin, itäisiin Aasian ja Siperian kolkkiin - sinne,
missä Tyynen valtameren hiljaiset aallot vyöryvät Sahalinin saaren
vieläkin hiljaisemmille rannoille. Sahalin on äärimmäisen sijaintinsa
vuoksi myös sikäli poikkeuksellinen paikka, että sinne ilvekset
ovat levittäytyneet vasta 1900-luvulla. Pohjoisessa
ilveksistä on tehty havainto aivan Aasian mantereen reunalta, 72° pohjoista leveyttä.
Etelän suunnalla ilvekset elävät Iranin ja Intian pohjoisissa osissa.
Ilves on siten yksi kaikkein laajimmalle levittäytyneistä kissaeläimistä.
Vaikka ilves asusteleekin enimmäkseen metsäseuduilla, niin sitä tavataan
myös kallioisilta, aavikkomaisilta seuduilta ja se nousee joskus
vuoriseuduilla, kuten Himalajalla, puurajan yläpuolellekin.
Ilves oli levittäytynyt aikoinaan laajalti Eurooppaan. Se on puuttunut alkuperäiseläimenä
vain Pyreneitten niemimaalta (siellä elää Pyreneitten vuoriston eristämänä
omalla alueellaan espanjanilves) sekä saarivaltioista -
Englannista, Tanskasta ja Islannista. Myös Pohjoismaiden pohjoisimmat, tundramaiset osat,
Kreikan eteläisimmät osat ja Välimeren saaret, Sardiniaa lukuun ottamatta, ovat olleet ilveksettömiä.
1900-luvun puoliväliin tultaessa ilves oli tapettu sukupuuttoon laajoilta
alueilta Euroopan keski- ja länsiosista. Tällä hetkellä ilvestä yritetään
palauttaa monien maiden eläimistöön ja siinä on saavutettu myös
positiivisia tuloksia. Koko Euroopan ilvesmäärä tällä hetkellä on noin
7 000 yksilöä.