Susi (Canis lupus)
Susi eli vuosisatoja sitten kaikkialla pohjoisella pallonpuoliskolla, onhan se kaikkein laajimmalle levittäytynyt maanisäkäs. Laajat susivainot ovat kuitenkin pilkkoneet monet populaatiot pienemmiksi ja ainakin osin eristyneiksi etenkin Euroopassa - ja jo kauan aikaa sitten susi on laajoilta alueilta järjestelmällisesti hävitetty. Brittein saarilta viimeinen susi ammuttiin jo vuonna 1743, Tanskasta 1772, Irlannista 1786, Saksasta 1904, Ruotsista 1966, Norjasta 1976 - eikä susia ole myöskään Alankomaissa, Belgiassa, eikä monissa muissakaan Euroopan maissa. Ranskassa oli vielä 1800-luvun alkupuolella peräti 5 000 sutta, viimeinen tapettiin vuonna 1937. Sittemmin susi on tehnyt paluun eräisiin maihin, kuten Ranskaan, Saksaan, Norjaan ja Ruotsiin. Suomessa susia oli vielä 1800-luvulla niin paljon, että esimerkiksi vuosina 1866 - 1898 tapettiin 5 598 sutta, näistä tapettiin 2 400 vuosina 1861 - 1865 ja vuonna 1880 vielä 320. 1900-luvun alkupuolella susi oli maastamme käytännössä sukupuuttoon tapettu. 1970-luvulla koko kannan suuruudeksi arvioitiin 10 - 15 yksilöä. Vuoteen 1975 asti Suomen valtio jopa maksoi sudesta tapporahaa. Vuonna 1973 susi rauhoitettiin periaatteessa poronhoitoalueen eteläpuolella. Rauhoitus on kuitenkin ollut laadultaan varsin näennäistä, sillä susien kohtalo on kulloisinakin vuosina riippunut maa- ja metsätalousministeriön päätöksistä. 2000-luvun alkuvuosina susikantamme osoitti elpymisen ja runsastumisen merkkejä, tämän aikaansai se, että EU tuli erilaisine määräyksineen sutemme turvan takaajaksi. Vuosituhannen alun runsaasta sadasta susien määrä kohosi vuoden 2006 lopulla lähelle kolmeasataa. Tuosta ajankohdasta vuoteen 2011 tultaessa susikantamme oli puolittunut. Syinä tähän ovat olleet laajamittainen salametsästys sekä maa- ja metsätalousministeriön kaatolupapolitiikka. Kymmenittäin susiamme kaadetaan vuosittain erilaisilla kiintiö- ja poikkeusluvilla, vaikka on kyseessä vuonna 2010 julkistetun Punaisen kirjan mukaan erittäin uhanalainen laji, jota tulisi ponnekkaasti suojella. Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuvat sivun ylälaidassa vasemmalla - Copyright © Flickr/Jeremy Weber *Kuva sivun ylälaidassa oikealla - Copyright © Flickr/Massimo Valiani *Kuva arktinen susi oikealla - Copyright © Flickr/Tambako The Jaguar |
|
|
Susi (Canis lupus)
Suden ruumiilla on pituutta 90 - 140 cm. Hartiakorkeus on yli puoli metriä ja voi olla enimmillään jopa 80 - 90 cm. Vinosti alaspäin riippuvan, tuuhean hännän pituus on 30 - 50 cm, kärkikarvoineen enimmillään 65 cm. Susilla on talvi- ja kesäturkki. Talviturkissa on päällä peitinkarvaa, jolla pituutta hieman alle 13 cm eli viitisen tuumaa. Pohjavillan paksuus on 6 - 7 cm eli noin kaksi ja puoli tuumaa. 
Tiivis susi-tietopaketti
|
Viimeisimpiä susiuutisia
15.6.2013 - Salakaadettujen susien määrää mahdoton arvioida - Katoamisia tapahtuu
11.6.2013 - Viekkaiden susien hyökkäys lumimyrskyssä
11.6.2013 - Oikeusasiamieheltä poliisille puhtaat paperit susien salakaatotutkinnassa
9.6.2013 - Salametsästyksen todellisuus: Salaa tapetaan 50 sutta vuosittain
7.6.2013 - Susiuutisissa on näin kesällä
hiljaisempaa - mutta tutustu uusimpaan tilastoon Suomen karhukannasta - karhusivun alareunassa vasemmalla
|
Susien määrä Suomessa 120 - 135 helmikuussa 2013
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (Rktl) tuoreen arvion mukaan Suomen susikanta on kutistunut 120 - 135 suteen. Viime talvena susia arvioitiin olevan 150 - 160 yksilöä.
Susien sijoittuminen maassamme alueittain
|
|
|
Arktisen suden pentu (Canis lupus hudsonicus)
Katso kuvia tästä sudenpennusta.
|
Creative Commons
Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva Copyright Joachim S. Müller |
| SUSI - KOIRAELÄIMET - PERUSTIETOJA - FAKTAA JA ASIAA |
| SUSI - KULTTUURIA TAIDETTA HISTORIAA - FIKTIOTA JA VIIHDETTÄ |
Susi on Hiien hurtta ja Manalan rakki Kalevalassakin susi on mukana koiran asemassa, sitä nimitetään siellä ei kovinkaan mairittelevasti Hiien hurtaksi ja Manalan rakiksi. Näistä nimityksistä huolimatta suden voima ja sitkeys tuodaan kansalliseepoksessamme myönteisessä valossa esille. Sudella oli tärkeä sijansa Väinämöisen synnyttäessä rautaa. Susi ja karhu ovat olleet muinaissuomalaisille voiman ja lujuuden symboleita ja vain ne ovat olleet kelvollisia auttamaan aineista kovimman, raudan syntyprosessissa. 
Naali (Vulpes lagopus) Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva - Copyright © Flickr/Staffan Widstrand |
All rights reserved *Kuvassa viidakkosusi, kuva Copyright © Flickr/John Kuk Photo used with permission. Viidakkosusi (Cuon alpinus) - ja muut sudet Kuvassa yllä on viidakkosusi, joka tunnettiin aiemmin nimellä vuorisusi - ja josta Rudyard Kipling käytti hyvin kuvaavaa nimitystä "punainen koira". Muita susi-nimisiä lajeja koiraeläimissä ovat susi, punasusi, harjasusi ja etiopiansusi, jolle ehdotetaan uudeksi lajinimeksi nimeä etiopiansakaali. Koiraeläimissä isoandienketun yksi paikallinen nimitys on Lobo del Paramo - Paramon susi eli andiensusi. Kojoottiakin kutsutaan preeriasudeksi. Savannikoira on puolestaan "täpläsusi" taikka "värjätty susi". Savannikoiran tieteellinen nimi Lycaon pictus on kreikkaa ja latinaa ja tarkoittaa täpläsutta. (Engl. painted wolf, ornate wolf - suom. muotoa täpläsusi käytettiin TV1:n luontodokumentissa). Hyeenoissakin on ollut yksi susi, maasusi - sen nimi on nykyisin termiittihyeena. Merten susiksi kutsutaan miekkavalaita, jotka elävät ja saalistavat laumoina kuin sudet. |
| TUNTURISUDEN ELÄIN- JA LINTUSIVUJA AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ |
|
|
| KOIRAELÄIMET AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ |
| KISSAELÄIMET AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ |
|
|
Creative Commons
Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva Copyright Jeremy Weber |
| *** www.tunturisusi.com *** |