Kuva yllä. Kuuluisan pariisilaisen Falize-yrityksen valmistama korulipas vuodelta 1875 on koristeltu persialaiseen tyyliin kukilla ja lehdillä,
jotka on emaloitu syvän punaisiksi, vihreiksi, tummiksi ja turkoosin sinisiksi sekä keltaisiksi valkoisella pohjalla.
Kultareunustettu kansi on koristeltu upeasti ja reunustettu helmillä, jotka tuovat mieleen 1700-luvun ranskalaisen hienosti muotoillun kultalippaan perinteen.
- Kuva The Metropolitan Museum of Art.
Puiset, käsinmaalatut jalokivilippaat. - Kuva Copyright © PINKE - Creative Commons.
Antiikin Roomassa korut olivat statussymboli ja esimerkiksi sormuksia saivat käyttää vain tietyssä, korkeassa asemassa olevat henkilöt. Vaatteita kiinniteltiin hienoilla rintakoristeilla ja tämän myötä tarvittiin myös lippaita, jollei ihan arkkuja, korujen säilytykseen.
Keskiajalla sulhanen usein lahjoitti morsiamelleen korulippaan, joka saattoi olla täynnä jalokiviäkin - tai tyhjä, kaikista lupauksista huolimatta. Lippaan kannen nahkaan kirjailtiin usein jokin sopiva kirjoitus. Suosikkivalinta oli lainaus 1200-luvun runoilijan Chrétien de Troyesin tarinoista: "Lady, sinulla on avain, ja sinulla on rasia, johon onneni on lukittu." Tapa antaa neidolle korurasia kihlajaislahjana jatkui renessanssiin asti. Silloin naiset alkoivat hankkia itse itselleen sekä koruja että korurasioita.
Belgialainen taiteilija Pierre Olivier Joseph Coomans (1816 - 1889) on ikuistanut maalauksen, haaveita korulippaan äärellä. Kaunottaren etäisestä katseesta ja paljaasta olkapäästä voi päätellä, että mielessä eivät ole vain jalokivet...
Firenzessä lahjaksi annettu korulipas kyllästettiin myskin tuoksulla ja se kuvitettiin kultalehdin ja metästyskohtauksin. Haavoitettu eläin symboloi lihallista himoa ja niinpä lahjaan saatiin mukaan hieman ylimääräistä vihjailuakin.
Ranskan kuninkaan Ludvig XVI:n puoliso Marie Antoinette (1755 – 1793) omisti niin paljon timantteja, että hän joutui teettämään niitä varten massiivisen timanttikaapin. Kahdeksan ja puoli jalkaa korkea ja 6 jalkaa leveä, helmiäisellä, merenvihreällä marmorilla ja kullatuilla yksityiskohdilla varustettu kaappi oli yhtä kimalteleva ulkopuolelta kuin jalokivet sisällä.
Viktoriaaniseen aikakauteen asti korujen omistaminen oli silti harvinaista ylellisyyttä. Siten korujen säilytystilaakin tarvitsivat vain korkeimmissa asemissa olevat ja kuninkaalliset.
Teollisen vallankumouksen jälkeen alkoi korujenkin massatuotanto ja säilytystilaa koruilleen alkoivat tarvita ihan tavallisetkin ihmiset. Nykypäivän korulippaat ovat usein samettivuorattuja laatikostoja, täynnä kiilteleviä koruja. Jos timantit todellakin ovat tytön parhaita ystäviä, niin eikö hän tarvitse myöskin paikan niiden säilyttämiseen?
Korulipasto. - Kuva Copyright © PumpkinSky - Creative Commons.
Puiset, käsinmaalatut jalokivilippaat. - Kuva Copyright © PINKE - Creative Commons.
Jalokivi- ja korulippaat, -rasiat ja -laatikot
Arvokkaita jalokiviä ja koruja varten on rakennettu vuosituhansien ajan mitä kauneimpia lippaita ja laatikostoja säilyttämistä varten. Ensimmäisinä näitä lippaita käyttivät muinaiset egyptiläiset jo peräti 5 000 vuotta eaa. - sillä silloin sekä miehet että naiset käyttivät koruja.Antiikin Roomassa korut olivat statussymboli ja esimerkiksi sormuksia saivat käyttää vain tietyssä, korkeassa asemassa olevat henkilöt. Vaatteita kiinniteltiin hienoilla rintakoristeilla ja tämän myötä tarvittiin myös lippaita, jollei ihan arkkuja, korujen säilytykseen.
Keskiajalla sulhanen usein lahjoitti morsiamelleen korulippaan, joka saattoi olla täynnä jalokiviäkin - tai tyhjä, kaikista lupauksista huolimatta. Lippaan kannen nahkaan kirjailtiin usein jokin sopiva kirjoitus. Suosikkivalinta oli lainaus 1200-luvun runoilijan Chrétien de Troyesin tarinoista: "Lady, sinulla on avain, ja sinulla on rasia, johon onneni on lukittu." Tapa antaa neidolle korurasia kihlajaislahjana jatkui renessanssiin asti. Silloin naiset alkoivat hankkia itse itselleen sekä koruja että korurasioita.
Belgialainen taiteilija Pierre Olivier Joseph Coomans (1816 - 1889) on ikuistanut maalauksen, haaveita korulippaan äärellä. Kaunottaren etäisestä katseesta ja paljaasta olkapäästä voi päätellä, että mielessä eivät ole vain jalokivet...
Firenzessä lahjaksi annettu korulipas kyllästettiin myskin tuoksulla ja se kuvitettiin kultalehdin ja metästyskohtauksin. Haavoitettu eläin symboloi lihallista himoa ja niinpä lahjaan saatiin mukaan hieman ylimääräistä vihjailuakin.
Ranskan kuninkaan Ludvig XVI:n puoliso Marie Antoinette (1755 – 1793) omisti niin paljon timantteja, että hän joutui teettämään niitä varten massiivisen timanttikaapin. Kahdeksan ja puoli jalkaa korkea ja 6 jalkaa leveä, helmiäisellä, merenvihreällä marmorilla ja kullatuilla yksityiskohdilla varustettu kaappi oli yhtä kimalteleva ulkopuolelta kuin jalokivet sisällä.
Viktoriaaniseen aikakauteen asti korujen omistaminen oli silti harvinaista ylellisyyttä. Siten korujen säilytystilaakin tarvitsivat vain korkeimmissa asemissa olevat ja kuninkaalliset.
Teollisen vallankumouksen jälkeen alkoi korujenkin massatuotanto ja säilytystilaa koruilleen alkoivat tarvita ihan tavallisetkin ihmiset. Nykypäivän korulippaat ovat usein samettivuorattuja laatikostoja, täynnä kiilteleviä koruja. Jos timantit todellakin ovat tytön parhaita ystäviä, niin eikö hän tarvitse myöskin paikan niiden säilyttämiseen?
Korulipasto. - Kuva Copyright © PumpkinSky - Creative Commons.
Antiikkinen jalokivilipas. - Kuva Copyright © Nupur Shah - Creative Commons.
Puinen, pystymallinen jalokivilipas, pronssivetimin, suunnittelu ja valmistus Otto Braun. - Kuva Copyright © Maurya Braun - Creative Commons.
Vaahterapuinen Art Nouveau -korulipas, pähkinäpuuvetimet, vuoraus siannahka, suunnittelu ja valmistus Otto Braun. - Kuva Copyright © Maurya Braun - Creative Commons.
Matkakorulaatikko, valmistettu linnunsilmävaahterasta ja messingistä, vuorattu siannahalla, suunnittelu ja valmistus Otto Braun. - Kuva Copyright © Maurya Braun - Creative Commons.
Intialainen jalokivilipas. - Kuva Copyright © Khalili Collections - Creative Commons.
Antiikkinen korulipasto lintukuvin. - Kuva Copyright © Thomas Quine - Creative Commons.
Skottiladyn hieno jalokivilipas, vuodelta 1811. Lippaan sisältö saattoi olla noina aikoina käsittämättömän arvokas. Edinburghin linna, Skotlanti. - Kuva Copyright © Steve Swayne - All Rights Reserved.
Jalokivilaatikosto, valmistusaineena lännenkataja. - Kuva Copyright © Oregon Department of Forestry - Creative Commons.
Martin Carlinin Pariisissa vuonna 1770 valmistama jalokivilippaan ja pöydän yhdistelmä. Yhdistelmä toimitettiin Madame Du Barrylle (1743-1793), joka oli kuningas Ludvig XV:n rakastajatar. - Kuva The Metropolitan Museum of Art.
Dovetail korulaatikosto. - Kuva Copyright © Didriks - Creative Commons.
Sivuston lähteet.
Marokonnahalla ja punaisella silkillä vuorattu jalokivilipas. - Kuva Copyright © Auckland Museum Collections - Creative Commons.