Joulumusiikkia on jokaiseen tunnelmaan ja makuun, vaikkapa
joulubaletistajoulumariachiin ja
kauneimpiin suomalaisiin joululauluihin -
unohtamatta noita kaikkein kauneimpia muistojakaan.
On hilpeyttä ja hartautta, on vanhoja perinteisiä
joululauluja ja aivan uusia. Joululaulujen suosittuja aiheita ovat joulumaisemat, kirkkomatkat, joulutontut, ruuat, lahjat
ja tietenkin hyvä joulumieli. Vaikka joululauluja on tuhansittain, niin sellaisia ikisuosikkeja
niiden joukossa on vain muutamia kymmeniä.
Vanhojen joululaulujen oudompia sanoja
Vanhoissa joululauluissa on useita sellaisia sanoja, joita ei nykyisin ainakaan arkikielessä enää juurikaan käytetä.
Ehkäpä joidenkin sanojen merkityskin voi olla nuorimmille joulun juhlijoille epäselvää.
Joululaulussa "Arkihuolesi kaikki heitä" lauletaan, että "viel on auvona ihmisten". Auvo tarkoittaa riemukasta ja ihanaa.
Auvo on joulun ihanuutta siinä, missä herttaisessa juhannuksessa herttainen on juhannuksen ihanuutta.
Joululaulussa "Kun joulu on" äiti laittelee "kystä kyllä". Kystä tarkoittaa kypsää, ja kyllä samaa kuin tarpeeksi, kylliksi.
Siis kylliksi kypsää.
Joululaulussa "Tuikkikaa, oi joulun tähtöset" lauletaan "mieltä viihtäen kuin muinen lasna". Varsin vanhahtava runomuotoinen
ilmaus on yksinkertaisemmin ilmaistuna: mieltä viihdyttäen kuin entisaikaan lapsena.
Ja kun joulupukkia kehotetaan "painamaan puuta", tarkoittaa se ystävällistä pyyntöä ja kehotusta käydä istumaan.
Puuhkalakki on tietenkin karvalakki, eli karvareuhka, jossa on korville vedettävät laput.
Kun joululaulussa tonttu jää "uksen suuhun" - niin hän jää oven suuhun eli ovelle.
Silkohapsi tarkoittaa
sileää hiusta. Niinpä todella kilttien lasten hiukset ainakin joskus ovat olleet hyvin ohuita ja sileän silkkisiä,
silkohapsia.
Yksi kaikkein eriskummallisimmista ilmauksista on Tiernapojissa, kun he laulavat "no tain tähtein".
Tuosta ilmauksestahan tulevat mieleen jotenkin ainakin tähdet - joista siinä ei kuitenkaan ole laisinkaan
kyse. Nykysuomella selkeästi ilmaistuna sanoilla tarkoitetaan: tämän tähden. Sanan "tain"
taustalla on sana tämä ja "tähtein" on runollinen ja murteellinen muoto sanasta tähden.
Joulupukin sanavirhe
P.J.Hannikaisen iki-ihanassa joululaulussa Joulupukki toivotetaan joulupukkia
käymään tänne, koska "emme pelkää". Alkuperäisessä sanoituksessa lauletaan kuitenkin
"en mä pelkää". Virheellinen ilmaus on juurtunut niin syvälle suomalaiseen joululauluperinteeseen,
että mitä ilmeisimmin emme pelkää joulupukkia jatkossakaan. Joku voi kuitenkin halutessaan
tämän mukaisesti korjata laulamistaan ja laulaa vastedes: en mä pelkää!
Berliner Dom eli Berliinin tuomiokirkko on evankelinen kirkkorakennus Saksan pääkaupungissa Berliinissä. Se on rakennettu vuosina 1894 - 1905.
Kirkko sijaitsee Lustgartenin ja Berliner Stadtschlossin alueiden vieressä, Spreeinsel-saarella.
Toisessa maailmansodassa kirkko vaurioitui pahoin. Korjaustyöt aloitettiin 1975
ja kirkko avattiin kunnostettuna 1992.
Kirkon pituus 114 m, leveys 74 m, korkeus 115 m. (Virtual Tourist: Berliner Dom (Berlin Cathedral), Berlin)
Suuri saksalainen säveltäjä Johann Sebastian Bach on säveltänyt myös joulumusiikkia,
kuten jouluoratorion,
mutta kuunnelkaamme joulusivuillakin hänen sävellyksensä, kaikille tuttu Air.
Air on osa orkesterisarjaa - Orkesterisarja nro. 3, D-duuri, BWV 1068.
Airista on kautta aikain tehty ensimmäisenä Bachin sävellyksistä äänite,
vuonna 1902. Klikkaa oikeaan alakulmaan, ja näet Full Screen - koko näytöllä.
Berliinin tuomiokirkon joulukonsertti 1924
Joululehdessä vuodelta 1925 kuvailee T.J. Hintikka haltioituneena tuntemuksiaan,
saatuaan käydä Berliinin tuomiokirkon joulukonsertissa. Siirtykäämme hetkeksi
noihin tunnelmiin, jotka välittyvät koskettavina vielä aikojenkin takaa.
"Viettää joulu etelässä, Berliinin nelimiljoonaisessa kaupungissa, keskellä
ihmispaljoutta, johon yksityinen ihmisolento uppoaa kuin pisara meren äärettömyyteen - se tuntuu
suomalaisesta perin tukalalta. Kun on tottunut jo lapsesta lähtien ajamaan joulukirkkoon yön verhotessa hanget
ja lumiset metsät, kulkusten ja aisakellojen kilistessä, tottunut kotoiseen kuuseen
ja joulupöydän livekalaan, kinkkuun, puuroon ja torttuihin, niin on vaikeata mukautua
toisiin, vaikkakaan ei vallan vieraisiin oloihin, siihenkin, miten Lutherin omassa
maassa joulua vietettiin.
Erityisesti yksi tapahtuma on jäänyt mieleeni, Berliinin tuomiokirkon joulukonsertti.
Kuorohan on maailmankuulu - Suomessakin käynyt - ja esittää juhlallisemmissa jumalanpalveluksissa
kirkkolaulua Berliinin suurimmassa kirkossa, Domissa. Joulun alla se antaa joulukonsertteja,
ja laulaa osan ohjelmistostaan jouluaamun jumalanpalveluksessa.
Tuomiokirkkokuoro on poikakuoro. Noin satakunta poikaa sen muodostaa, lisänä, matalimpina
ääninä, jonkin verran miehiäkin. Sain tuttavani välityksellä lipun - niiden hankinta on vaikeata.
Saksalaisille jokapaikassa ominaisia voileipiä ei otettu sentään kirkkoon mukaan.
Ihmeellinen teho oli tuolla musiikilla, eikä suinkaan yksistään tämän kirjoittajaan!
Ohjelmistossa oli suuren kirkkomusiikkimestarin Palestrinan kahdeksanäänisiä sävellyksiä,
eikä niissä tiennyt, mitä eniten ihailla, kirkkaita lapsenääniä, läpikuultavia alttoääniä,
joiden väri on vallan toinen kuin naisalttojen, vaiko kaikkien äänten ihmeellistä sulautumista vaikeimmissakin sävelyhdistelmissä.
Siinä oli vanha, tuttu, "Pyhä yö, juhlayö", jossa kuvataan seimessä syntynyttä vapahtajaa, tuskien kirvoittajaa.
Siinä oli vanhoja, osaksi tuttuja, osaksi outoja joululauluja: "Tehkää portit avaraksi",
"Tulkaa tänne, enkelparvet", "Paimenten ylistyslaulu" y.m.
Ja kuullessaan noita helmeilevän kirkkaita ääniä vilpoisan pylvään vieressä istuja hetkeksi unohti
olevansa ihmismeressä, siirtyi kauvas kedolle, jossa tavallisena työläisenä, halpana paimenena
sai kuulla ylhäältä enkelten riemulaulun säveliä.
Tutuin ja kotoisin oli "Nyt ruusu puhjennunna" - mieskuoron esittämänä. Muistin, miten kotosalla kansakoulussa
olimme sitä vanhaa Pretoriuksen sävelmää laulaneet. Hiukan toisin täällä:
hitaassa tahdissa se esitettiin, ja sellaisena se tehosi. Se oli sydämen laulu, vanhojen laulu.
Ihmeellinen oli tuon vanhan sävelmän teho: nenäliinoja oli esillä ja moni korskea
preussilainen pyyhkäisi silmäkulmaansa kihonneen kyyneleen.
Kotoisen joulutunnelman toi Buxtehuden koraalimuunnelma "Kuin kirkas nyt kointähtönen".
Paitsi pääaihetta, oli siinä lukuisia muunnelmia useista tutuista jouluvirsistämme ja
-lauluistamme, eikä sitä esitystä kykene sanoin kuvaamaan. Siinä kuullessaan
luuli kuulevansa, ei urkuja, vaan jotain orkesteria, jossa ei ollut rämiseviä rumpuja
eikä eri soittimia,
ja oppimatonkin eroitti sävelmaalauksen kuvioita: paimenten torviäänet, hiljaisia
yötuulten väreilyjä ja henkäyksiä, hopeakellojen ja kulkusten helinää,
tähtien tuikkeen, taivaallisen kuoron, ensin kaukaa kuuluvan hiljaisen hyminän, sitten
mahtavaksi paisutetun joulukoraalin, joka muuttui sävelvuoksi,
jollaista ei olisi luullut itseasiassa vähäpätöisen näköisistä, vähäkoristeisista
uruista lähtevän.
Hiljaisina ja hartaina olivat kuulijat. Yksin lapsetkin, joita oli suuret määrät, vaikenivat
pyhän kunnioituksen vallassa. Vallan varmasti hekin tajusivat musiikin täydellisen
kauneuden. Ehkä eräs poikakuoron esitys ei ainakaan vieressäni istunutta
tytöntylleröä miellyttänyt, silllä esityksen loputtua hän kuiskasi äidilleen: -
Äiti, sen lauloimme me paremmin.
Suosituimmat joululaulut 2011
1. Hei mummo - Suvi Teräsniska
2. Sydämeeni joulun teen – Vesa-Matti Loiri
3. Joulumaa – Katri Helena
4. Varpunen jouluaamuna – Vesa-Matti Loiri
5. Joulun tarina – Kari Tapio
6. Toive – Paula Koivuniemi
7. Tulkoon joulu – Taikakuu & Cantare-kuoro
8. Sylvian joululaulu – Tapani Kansa
9. Lumilinna – Jari Sillanpää
10. Joulu valtaa sydämen – Antti Ketonen
1. Wham!: Last Christmas
2. Leevi & The Leavings: Jossain on kai vielä joulu
3. John Lennon: Happy Xmas (War is over)
4. Katri Helena: Joulumaa
5. Suvi Teräsniska: Hei mummo
6. Band Aid: Do They Know It's Christmas
7. Coldplay: Christmas Lights
8. Vesa-Matti Loiri: Sydämeeni joulun teen
9. Juice Leskinen: Sika
10. Mariah Carey: All I want for Christmas Is You
Joulupuu on rakennettu - suomalainen kansansävelmä, yksi kauneimmista perinteisistä joululauluistamme.
Sanat tähän kansansävelmään kirjoitti pappi, Gustaf Oskar Schöneman (1839 - 1894).
Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella.
Namusia ripustettu ompi kuusen oksilla.
Kuusen pienet kynttiläiset valaisevat kauniisti.
Ympärillä lapsukaiset laulelevat sulosti.
Kiitos sulle, Jeesuksemme, kallis Vapahtajamme,
kun sä tulit vieraaksemme, paras joululahjamme.
Tullessasi toit sä valon, lahjat rikkaat, runsahat.
Autuuden ja anteeks'annon, kaikki taivaan tavarat.
Anna, Jeesus, Henkes valon jälleen loistaa sieluumme
sytytellä uskon palon. Siunaa, Jeesus, joulumme.
Virsikirjamme sisältää 21 jouluvirttä, joista yksikään ei ole sataa vuotta nuorempi. Myös
hengellisissä laulukokoelmissa on useita arvokkaita joululauluja. Adventtina ja jouluna
Suomen luterilaisissa seurakunnissa veisataan eniten perinteisiä jouluvirsiä.
Enkeli taivaan (virsi 21), Juhlimaan tulkaa (27) ja Joulu riemukas, juhla autuas (35) ovat lauletuimmat jouluvirret adventti- ja joulunajan
jumalanpalveluksissa sekä aattohartauksissa. Neljäntenä on lasten suosikki Nyt sytytämme kynttilän (13).
Suomen kansalle tutuin ja rakkain jouluvirsi on Martti Lutherin "Enkeli taivaan lausui näin".
Ei liene joulukirkkoa, jossa sitä ei veisattaisi, ei seurakunnan kerhon joulua eikä liioin
kristityn kodin jouluaattoa, jossa sitä ei laulettaisi. Virttä ei alunperin ole tarkoitettu
kirkkovirreksi, sillä Luther kirjoitti sen suuren perheen isänä omien lastensa iloksi.
Viisi suosituinta jouluvirttä.
1. Enkeli taivaan lausui näin (virsi 21)
2. Juhlimaan tulkaa (virsi 27)
3. Joulu riemukas, juhla autuas (virsi 35)
4. Nyt sytytämme kynttilän (virsi 13)
5. Maa on niin kaunis (virsi 30)
Pelastusarmeija tekee jouluna tärkeää työtään ja mukana kaduilla ja toreilla ovat myös
armeijan omat muusikot. Sanotaan, että pakkasessa torvet jäätyvät - mutta kuvissa oikealla tulee luntakin
vielä taivaan täydeltä, eikä se näytä soittoa hidastavan.
Pelastusarmeijalle musiikki on ollut aina tärkeää. Maailmanlaajuisesti suosittuja ovat olleet – etenkin aiempina vuosikymmeninä – torvisoittokunnat,
koska niiden esittämän musiikin avulla on helppoa herättää ihmisten huomio kaduilla. Pohjoismaista erikoisuutta ovat olleet kitarakuorot.
Tänään osastoissa kuulee enemmän yksinlauluja tai erilaisten lauluryhmien esityksiä bändin, kitaran tai pianon säestyksellä.