Joulu
Punainen kahvimotti

JOULUATERIA

Jouluaterialle kokoonnutaan juhlavissa tunnelmissa, joulun värein, punaisin ja vihrein lautasliinoin katettuun joulupöytään. Perinteiset ruokalajit ovat peräisin jopa sadan vuoden takaa. Hämäläiset ja länsisuomalaiset ovat suosineet laatikoita, itäsuomalaiset erilaisia piirakoita.

Laatikoita ovat lanttu-, peruna- ja porkkanalaatikko. Lanttu- ja perunalaatikko olivat joulun ruokia koko Suomessa jo 1800-luvulla, porkkanalaatikko ilmestyi joulupöytiin vasta 1930-luvulla. Laatikoita ovat myös bataattilaatikko ja peruna-punajuuri-piparjuurilaatikko.

Myös kala on joulun perinneruokaa. Suomessa jouluna on syöty lipeäkalaa siksi, että muinoin juuri joulun aikaan oli lähes mahdotonta saada tuoretta kalaa. Lipeäkalan on nykyisin korvannut graavilohi.

Muita joulun kalaruokia ovat lasimestarinsilli, sitruunasilakat, perinteinen mäti ja savukalamousse, sekä silli etikkaliemessä, maustesilli tomaattikastikkeessa, sinappisilli, karrisilli ja sillisalaatti - ja myös blinit, savulohi, hunajamarinoitu lohi, turska tapenadon, parmankinkun ja rucolan kera, taimenesta, siiasta tai raudusta valmistettu hapankala sekä kalakeitto - ja venäläinen lohikeitto, siika-lohitartar, glögisilli, sillirulla, balsamisilakka, muikkuterriini, haukipullat ja kermaviilisilli - myös marsalkka Mannerheimin lempiruokiin kuulunut kuha walewska.

Joulupöytään kuuluu myös rosolli, eli peruna-porkkana-punajuuri-suolakurkku-sipulisalaatti. Aivan ehdottomasti useimpien joulupöytään kuuluvat joululeipä eli -limppu ja joulukinkku. Kinkun ovat jotkut korvanneet vähärasvaisemmalla, anglosaksisperäisellä kalkkunalla.

Joulukinkku

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva joulukinkusta Copyright Qtea

Joulukinkku

Joulun aterioinnissa joulukinkulla on oma erityisasemansa, onhan se sananparren mukaan joulupöydän kunkku. Vasta 1930-luvun jälkeen oli työläiskodeissakin varaa joulukinkkuun.

Miksi juuri sika on saanut erityisen aseman jouluruokana? Tästä on esitetty erilaisia uskomuksia. Erään legendan mukaan sika ei antanut Jeesuksen nukkua seimessään jouluyönä, vaan tökki tätä kaiken aikaa harjaksillaan. Rangaistukseksi tästä sikarukka sai sitten päätyä kristittyjen joulupöytään. Toisen tarinan mukaan sika olikin auttavainen. Se yritti peitellä pienokaista, mutta hevonen tuli ja sekoitti oljenkorret. Tästä aiheutui se, että hevonen tuomittiin lopuksi ikäänsä tekemään ihmisille töitä, mutta "onnekas" sika siunattiin syötäväksi. Onko kyseessä suurikin onni sian näkökulmasta, on eri asia.

Jouluporsaassa on myös uskottu olevan hedelmällisyyttä lisäävää voimaa. Erään tarinan mukaan taas varhaiskristitty paavi Sixtus hoveineen alkoi kiusallaan syödä joulumessun jälkeen siankinkkua, koska sika oli juutalaisilta kielletty.

Joulupuuro

Joulupuuro kuuluu suomalaiseen jouluun - se on riisipuuroa. Puuron kanssa nautitaan sekahedelmä- taikka rusinasoppaa - ja päälle ripotellaan sokeria ja kanelia. Riispuuroa meillä on syöty jouluna runsaat sata vuotta, aiemmin syötiin makoisaa ja tuhtia ohrapuuroa. Riisi oli alkuaikoina harvinaista, sillä se piti ostaa kaupasta - kun taas ohraa oli maalla useilla omissa aitoissaan. Riisipuuron erilaisuutta ja hienoutta korosti se, että se keitettiin maitoon siinä, missä ohrapuuro keitettiin veteen. 1800-luvun lopulta asti on joulupuuroon piilotettu manteli, jonka löytäjää onni suosii seuraavan vuoden! Kuten niin monet muutkin joulutavoistamme, on puuromantelikin omaksuttu naapuristamme Ruotsista.

Joulupuuron keitto

Jouluruokien valmistamisen aikataulu

Vanhan maalaisyhteiskunnan joulunviettoon liittyi monia tabuja mm. se, että ruokaa ei tällöin saanut keittää eikä muitakaan tehtäviä toimitella. Syötävää piti kuitenkin olla yllin kyllin, muuten taloa kohtasi onnettomuus. Niinpä jo hyvissä ajoin valmistettiin niin olut, leivät kuin muukin syötävä.

Joulun valmistelu alkoi usein jo syysteurastuksesta. Annanpäivä, 15., alunperin 13. tai jopa 9. joulukuuta, sääteli monia toimia. Olut oli pantava viimeistään annanpäivän aikaan, jotta se ehti valmistua. Annanpäivänä aloitettiin myös joululeipien leivonta. Joululeipiä leivottiin usein niin paljon, ainakin ns. kovan leivän alueella, että ne riittivät kevääseen asti.

Viimeistään tuomaanpäivään mennessä piti suurimpien joulunvalmistelujen olla tehtynä, eläimille oli haettu heinät, polttopuita oli noudettu riittävästi, siivoukset oli tehty jne. Tuomaanpäivänä oli tapana myös kiertää talosta toiseen maistamassa jouluolutta. (Irma Savolainen - Helsingin kaupunginmuseo).

Joulujuomia joulutorilla Český Krumlovissa, joka on pieni kaupunki Etelä-Böömin läänissä Tšekin tasavallassa.

Creative Commons
*Kuvat - Copyright © Donald Judge
Tähtitortut

Tähtitorttuja ja muita joulun herkkuja kauppahallissa. Kaartinkaupunki, Helsinki 24.12.2012.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Flickr/hugovk


Joulupiparit

Joulujuomat, joulumakeiset, joululeivonnaiset

Liiallisessakin määrin monien joulua siivittävät jouluviinakset. Kun 1500-1600-luvuilla opittiin Suomessakin tislaamaan, jouluna alettiin juoda väkeviä. Varsinkin talonpojat alkoivat innolla ottaa jouluryyppyjä ja syykin oli hyvä: humala turvasi seuraavan vuoden sadon!

Ennen vanhaan joulun ruokajuomana oli ehdottomasti olut eli sahti, siis joulukalja taikka kotikalja. Sahdinpano oli yksi tärkeimpiä jouluun valmistautumisen töitä. Uusin joulujuomatulokas on viini. Myös glögi on joulun perinnejuomia. Suomeen glögi tuli Ruotsin kautta 1900-luvun taitteessa. Juomaa valmistettiin aluksi vain Suomen länsirannikon ruotsinkielisissä perheissä. Glögin käyttö yleistyi Suomessa 1960-luvulla, jolloin monilla perheillä oli tapana valmistaa itse omat glöginsä, ja ennen joulua lehdissä julkaistiin usein erilaisia glögireseptejä. Rusinoilla ja manteleilla höystetty glögi tarjoillaan joko alkoholittomana tai usein alkoholilla terästettynä.

Jouluateria

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/frozenreindeer


Joulun juomia ovat myös snapsit, konjakki, calvados, mallasviski, fino- ja olorosotyyppiset sherryt, portugalilaiset portviinit, Madeira, kuohuviini, omenasiideri, panimoiden valmistamat jouluoluet - sekä piparminttumaito, kaneli-suklaajuoma, karpalosima, kahvi, tee, inkivääri-passiontee, seljankukka-inkiväärijuoma, arrakkipunssi, chili-kaakaojuoma ja vesi.

Makeat konvehdit ja karamellit sekä kuivatut hedelmät ja mantelit kuuluivat säätyläisten jouluun jo 1800-luvulla. Monet valmistivat niitä itse sokerileipurien reseptien mukaan: marsipaania, kinuskia, nekkuja, toffeeta, kermakaramelleja.

Joulun jälkiruokia taikka muuten vain naposteltavia juhlamakeisia tai muita makeita tai suolaisia herkkuja kera kahvin taikka ilman ovat suklaakonvehdit, luumurahka, kermahyytelöt, hedelmäjälkiruuat, jäädykkeet, joulupullat, piparkakut, maustekakut, joulutortut, marmeladit, pähkinät, rusinat ja hehkuvanpunaiset omenat, suklaaomenat, suklaaluumut, suklaaleivokset, suklaapikkuleivät, sinihomejuustopiparikiekot, muropikkuleivät, pekaanipähkinäpiiraat ja wanhan ajan joulukaramellit.

Joulukinkku

Ahmatin joulufantasiaa!

Joulunapostelussa tosivauhtiin päässeelle maistuvat varmasti myös joulutikkarit, suklaatryffelit ja mokkatryffelit - myös piparminttukaramellit, kotijuusto, mausteinen puolukkavuokaleipä, portviinissä marinoidut viikunat, Tainan suklaasalami, hillotut appelsiinikuoret, pähkinäiset rosmariinimakeiset, suklaa-suolapähkinävaahtokarkit, pistaasisuklaataatelit, mozzarella-broilerileivät sekä parmesaanikebabit.

Nyt ovat vuorossa saariselän savupororieskat, perunapyöröset, hirvenlihapiirakat, juustokeksit, salviatangot, joulutorttuleivokset, juhlakranssit, marsipaanipullat, puolukkakakku, puolukka-suklaakakku, joulunvalkea käpykakku, punaviinikakku, omena-kirsikkakakku, piparminttumarenkikakku, hedelmäkakku, marjamuffinit, kanelitähdet, piparkakkukirkko (loppiaisena) - ja tässä vaiheessa kaiken kruunaa Maija Halosen piimäkakku.

Jos vieläkään ei ole tullut kylläiseksi, voi napostella tähtitorneja, kiivikuusia, huopatossuja, sahramipullia ja pähkinäkuusia - ja toki vielä graavilohi-mätipiirakkaa sekä hyydytettyjä aprikoosijogurttisuklaapaloja - ja tuorejuustolla ja savulohella täytettyjä rieskarullia.

Ahmatille ja nautiskelijalle maistuvat vielä lasitähdet, aito hunajakakku, fattigmannit, hirvensarvet, serinakakut, hiekkahentuset, lehikäiset, kookosmarengit, vohvelitötteröt, berliininkranssit - sekä siirappisuunnikkaat ja norjalainen, perinteinen juhlakakku, kransekake.

Vielä voi maistella jouluista vehnäleipää, ruskeaa mantelikakkua ja Lucia-pullia - unohtamatta ranskanleipää, pieniä pähkinäleipiä, lehtileipää, sekä vehnä- ja grahamsämpylöitä - ja leipien ystävä syö vielä bergeniläistä mausteleipää, hapanleipää, sydänleipää ja ohuita perunarieskoja.

Mukava jälkimaku suuhun jää, kun napostelee vielä marsipaani-nugaaruutuja, delfiakakkua ja marsipaaniruutuja - nautinnon kruunaavat suklaaseen kastetut aprikoosit, lumipallot ja daim-nugaaleivokset - sekä tietenkin Mozart-kuulat, pistaasikoristeiset nugaakupit, tryffelit, poltetut mantelit, kandeeratut mandariinisydämet ja ehdottomasti kandeerattu inkivääri.

Jouluherneet

Tyhjä hernepurkki 1960-luvulta.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Turun Museokeskus


Pienen paussin jälkeen voi vielä syödä nauttien riisikermavaahtoa, suklaavaahtoa, marjoja mausteliemessä, hedelmäsalaattia tuoreista ja säilykehedelmistä, vaniljajäätelöä, punaviinissä keitettyjä päärynöitä - ja luonnollisesti karamellivanukasta, lakkakermavaahtoa, uuniomenoita vaniljakermavaahdossa ja lopuksi sherryhyytelöä.

Jouluaterialla

Ehkä sittenkin vatsaan mahtuu vielä hieman omenakiisseliä Halosten tapaan, hedelmäsalaattia sitruunavaahdolla, mango-appelsiinisorbettia, tonttumuorin erikoista, hunajavanukasta - ja miksipä ei myös vielä hieman luumukermahyytelöä, jalluluumuja rahkakermavaahdolla, kaarnikkajäädykettä, glögipäärynöitä vanilja-pähkinäkermalla ja vihoviimeiseksi omenapiirakkaa laseissa, sekä pehmeän täyteläistä jälkiruokaa, valkosuklaa panna cottaa.

Varhemmin jouluateria jätettiin pöytään koko yöksi. Uskottiin, että kuolleet omaiset tulevat vierailulle tuona pyhänä yönä ja heille piti olla valmiina ruokaa. Yöateriasta osansa saivat myös erilaiset kodin haltiat ja tontut, joiden liikkumisien varalle jätettiin valojakin palamaan.

Piparkakkuilua

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Wörthersee Tourismus, Daniel Waschnig, 2018 - Copyright © Flickr/Visit Woerthersee