Menu
Joulu
Minnan joulu-uni
Christmas links Minnan joulu-uni - kirjoittanut Saana Satumetsä

Minna luuli illalla, että hän ei saisi millään unta. Häntä oli jännittänyt niin kovasti, sillä seuraavana päivänä olisi jouluaatto. Pian hän oli kuitenkin jo syvässä unessa, vaikka ei itse tiennyt sitä, sillä unissaan hänestä kaikki tuntui ihan todelliselta.

Unessaan Minna näki aitan takaa kurkistavan pienen, vanhan riihitontun ja huudahti tälle hieman närkästyneenäkin:
"Kuka sinä oikein olet ja mitä sieltä kurkit?!"

Vanha riihitonttu, jolla oli päässään punainen piippalakki, naurahti hämillisesti ja tuli kokonaan esille.

"Olen Hjalmar, riihitonttu - ja vanhaa hienoa ruotsalaista tonttusukua!" Riihitontun äänikin kuulosti hieman kipakalta, sillä se ei selvästikään pitänyt siitä, että häntä ei tunnettu.

"Etkö olekaan joulutonttu?" huudahti Minna ja nauroi iloisesti, sillä ystävällinen tonttu-ukko vaikutti hänestä niin hassun näköiseltä.

"En ole joulutonttu", vastasi Hjalmar-riihitonttu. "Mutta olen tarkistelemassa täällä, että kaikki on kunnossa, kun joulupukki tulee. Joulutontut ovat serkkujani ja voin viedä sinut tapaamaan heitä, jos haluat?"

Jännitys ihan kihahti Minnan sisällä! Hän pääsisi näkemään ja tapaamaan joulutontut! "Miten....miten veisit?" - hän sai soperretuksi, sillä häntä epäilytti vieläkin hieman, että tonttu-ukko narraa häntä.

"Näin!" - hihkaisi vanha riihitonttu yllättävän reippaasti - ja samassa Minna huomasi istuvansa hyvin peiteltynä taivaalla kiitävässä reessä, jota riihitonttu ohjasti.

Minna nukkuu

Maisemat, metsät ja maat, kaupungit ja talojen valot suorastaan vilistivät heidän allaan, kun he kiisivät porojen vetämällä reellä kohti Korvatunturia. Samassa he jo tupsahtivat alas Korvatunturin pihamaalle ja riihitonttu kiidätti Minnan sisälle pukinpajaan. Iloisesti hälisevä ja nauraen kiljahteleva joulutonttulauma piiritti Minnan. Tontut eivät tyytyneet vain piirittämään Minnaa, vaan jokainen halusi koskettaakin tätä, sillä ihmiset olivat heidän luonaan harvinaisia vierailijoita. Vain riihitontut saattoivat tuoda mukanaan ihmisiä - mitään muuta mahdollisuutta päästä pukinpajalle ei ollut olemassa.

"Älkääpäs nyt ihan syökö sitä Minnaa", huudahti nauraen viisas ja vanha joulumuori, kaappasi Minnan pois tonttujen keskeltä ja kiidätti tämän joulupukin luokse tämän työhuoneeseen. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että Minnaa jo ihan huimasi ja pyörryttikin. Hän antautui silti tapahtumien pyörteeseen, eikä mikään tuntunut hänestä alun jälkeen enää kummalliselta.

Joulupukki oli juuri sellainen, millaiseksi hänet Minna oli mielessään aina ajatellut. Hyväntahtoinen, pikkuisen pullea ja pitkäpartainen.

"Tervetuloa Minna!" - toivotteli joulupukki ja se Minnaa hieman ihmetytti, että miten joulupukki jo tiesi hänen nimensäkin.

"Miten tiesitkin jo nimeni?" sai Minna sanotuksi, kun joulupukki jo koppasi hänet kouriinsa ja heitteli ystävällisesti kohti kattoa, kuten lapsia heitellään.

"Jalmari kertoi Jalmari kertoi!" - rallatteli joulupukki ja tontut, joita tuntui pakkautuvan taas satamäärin ympärille, roikkuivat kiinni pukissa ja Minnassa.

Hjalmar myhäili ovella tyytyväisenä. Hän oli selvästikin pidetty ja kunnioitettu vieras ja ystävä täällä, ei Hjalmar vaan Jalmari Korvatunturin väelle.
Pian oli tämä tapaaminen ohitse. Joulupukilla oli tavaton kiire, sillä ihan kohta valkenisi jo aattoaamu ja kaikenlaista viime hetken puuhaa oli vielä tekemättä. Joulupukki kyseli vielä Minnalta tarkistuksen vuoksi tämän lahjatoiveet, joulumuori syötti Minnalle annoksen kuuluisaa Korvatunturin joulupuuroa ja tontut kisailivat Minnan kanssa laulaen joulun piirileikkejä. Sitten oli lyhyt vierailu Korvatunturille ohitse. Kuin yhdessä hurauksessa riihitonttu jo kiidätti Minnaa taivaalla takaisin kotiin.

"Nukutko sinä vielä - herätyyyys!" Minna heräsi äidin huutoon ja avattuaan silmänsä hän näytti hetken aivan pöllämystyneeltä.
"Olet tainnut nähdä unta!" - nauroi äiti, katsoessaan Minnaa. Minnan kyljessä ja osin päälläkin yön nukkunut Kara-koira nuolaisi Millan naamaa antaen pikkupusut, vingahti ja hypähti vuoteesta touhukkaasti matkoihinsa. "Nousepas nyt, on jouluaatto!" - jatkoi äiti.

Pian Minna oli jo pukeutumassa. Hän harkitsi hetken, pitäisikö hänen kertoa äidilleen käynnistään Korvatunturilla ja pihapiirissä asuvasta riihitontusta, mutta päätti sitten pitää tämän salaisuuden sisällään. Äiti ei kuitenkaan uskoisi ja pitäisi kaikkea vain unena.

Näin alkoi jouluaatto kaikkine kiireineen. Vielä olisi tuotava kuusi sisälle, koristeltava se ja tehtävä kaikenlaista muuta jouluvalmistelua. Minna käytti pientä koiraansa ulkona aamulenkillä ja koko ajan hän odotti, että riihitonttu tervehtii häntä joltakin kulmalta. Tonttu ei näyttäytynyt, vaikka Minna kyllä tunsi ja tiesi, että tämä tarkkailee häntä.

Hetken juttelee lumiukon kanssa

Sen sijaan Minna tapasi pihalla hyväntuulisen lumiukon, jolle hän joulun kunniaksi sitoi kaulaan punaisen, lämpimän huivin. Tämä tuntui lumiukkoa suuresti ilostuttavan ja lumiukko nauroi niin, että porkkana ihan värisi!

Jouluaattopäivä kului jännityksen täyteisenä kohti iltaa - pian tulisi joulupukki. Iltapäivällä taivaalta alkoi leijua hitaasti joululunta, ihan kuin sadussa. Minna olisi halunnut, että aina ja ikuisesti olisi ollut joulu - hän ei olisi tahtonut jouluaaton ikinä päättyvän.

Hauskaa joulua Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright © Flickr/rithban


Minnan joulu-uni
Joulukello Unessa Hauskaa joulua Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Flickr/Paul Morris
Tonttupojat
En etsi valtaa loistoa Joulutontut - Joulupukin uutterat apulaiset Hauskaa joulua All Rights Reserved
*Kuva - Copyright © Flickr/Don-Pixel
Photo used with permission.
*** tunturisusi.com linkit ***