Menu
Joulu
Punatulkku, sinitiainen ja punarinta Hauskaa joulua
Hyvää Joulua

LINTUJEN JOULU

Joulutiainen

Muistakaa pikkulintuja!

Vuonna 1902 oli Joulukontti-nimisessä joululehdessä seuraavanlainen kehotus lapsilukijoille pikkulintujen muistamiseksi:

"Eivät kaikki pikkulintuset ole muuttolintuja, jotka talveksi matkailevat eteläisiin maihin. Niinpä esimerkiksi vilkas ja aina iloinen ja aina lauleskeleva tiainen, joka kesät asuu yksinäisissä metsissä, siirtyy talveksi talojen läheisyyteen, käy kurkistelemassa ikkunoistamme ja usein pistäytyy sisälläkin vieraana.

Ja niiden pikkulintusten joukossa, jotka talvehtivat maassamme, tavataan usein tuo tahi tämä muuttolintukin, joka syystä tahi toisesta on jäänyt maillemme. Talvi on ankara aika näille. Ruoan hankinta on vaivaloista, varsinkin pakkas- ja pyrypäivinä. Tässä on pienille lukijoillemme hyvä tilaisuus armeliaisuuden harjoittamiseen.

Siihen ei tarvita suuria puuhia eikä isoja varoja. Asetat pienen laudan tahi, mikä parempi, kupeesta avonaisen laatikon johonkin ulos niin korkealle, että yletät sinne ruokaa panemaan. Ja ruoaksi kelpaa: siemenet, leivänmurut sekä suolattomat rasva- ja lihamuruset, luun-ydin y.m. Tällä toimellasi tuotat iloa monelle linnulle, voitpa olla varma, että pelastat monen pikkueläjän hengenkin kovan talven kynsistä.

Ja asettamalla ruoka-aitan akkunasi eteen saat itsellesi hauskaa ja opettavaista huvia. Huoneestasi voit silloin katsella lintujen käyntiä ruokapaikalla, voit seurata heidän liikkeitään, tutustua heihin, tehdä huomioita heidän luonteestaan ja tavoistaan".
- (Joulukontti 1902).


Punatulkut joululyhteellä

Joululyhde

Oletetaan, että joululyhteen juuret juontavat pakanuuden aikoihin. Ensimmäiset tiedot niistä ovat 1700-luvulta Ruotsista ja Norjasta. Lyhde liittyi talonpoikaiseen jouluun, kaupungeissa niitä ei käytetty. Eläimille jouluna osoitettu ystävällisyys on helppo yhdistää Kristuksen syntymärakennukseen. Lintujen kauralyhde on myös selitetty pohjoismaisen viljauhrin jäänteeksi. Uskottiin, että elonleikkuussa ensimmäiseksi tai viimeiseksi sidottu lyhde takasi hyvän viljavuoden ja sen, etteivät linnut syöneet viljaa kesällä. Lyhde oli 1900-luvun alussa unohduksissa, mutta tuli uudelleen suosioon 1930-luvulla lehtien ja järjestöjen, kuten Marttaliiton, avustuksella. Leikkuupuimurien aikana lyhde on monessa maatalossakin muuttunut kaupasta ostetuksi koristeeksi, mutta sen suosio on säilynyt.

Kauralyhde

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva kauralyhteestä - Copyright Jyri Engestrom
Hyvää Joulua

Lintujen talviruokinnassa huomioitavaa - kaura kelpaa enää keltasirkuille - pähkinä suosituin linnunruoka

Lintujen talviruokinta on helppoa ja sillä saa elämää kylmyyden hiljentämälle pihamaalle. Kainuun lintutieteellisen yhdistyksen aluevastaavan Hannu Rönkön mielestä lintujen talviruokinnan ehtii aloittaa, kun ilma viilenee pakkasen puolelle ja lumi tulee maahan. Linnut ovat Rönkön mukaan tulleet nirsoiksi ruuastaan.

- Normaali kaura tai ohra ei enää kelpaa kuin keltasirkuille. Pähkinämurske tuntuu olevan suosikki, myös auringonkukansiemenet tuntuvat edelleen olevan suosittuja.

Lintujen ruokintapaikoilla vierailevat myös monet muut eläimet. Rönkkö arvelee, että oravista on tulossa tänä vuonna lintulautojen riesa.

- Jos on huono käpyvuosi, tulevat oravat varmasti lintulaudoille. Silloin linnut eivät oikein pääse ruokailemaan. Oravat kuluttavat lisäksi kovasti siemeniä, koska ne kantavat niitä metsiin varastoihin ja siemeniä saa jatkuvasti olla lisäämässä ruokintapaikalle.

Jan Södersvedin mukaan talipalloista on syytä irrottaa verkko, etteivät lintujen jalat sotkeudu. Hänen mukaansa yksinkertaiset, rasvaiset ruoat ovat tutuimpien talvilintujen suosiossa. Eräs tavallisimmista talvilinnuista, keltasirkku, ei välitä rasvaisia perusherkkuja hienommasta ravinnosta. Sama maku on esimerkiksi tali- ja sinitiaisella. Södersvedin mukaan on hyvä tarjoilla linnuille rohkeasti maapähkinöitä, auringonkukansiemeniä ja talia. Viljoissa on vähemmän energiaa kuin rasvaisissa siemenissä. Maaseudulla, peltojen reunalla, missä keltasirkut liikkuvat, kannattaa toki laittaa kauraakin tarjolle.

Joulun lintuja

Taajamassa linnut pärjäävät, vaikka tietyn ruokintapaikan palvelu ei pelaisikaan läpi talven. Linnut lentävät lähinaapuriin syömään. Mutta maaseudulla tai kesämökillä talviruokinnan katkeamista, esimerkiksi lomareissun vuoksi, kannattaa pehmentää hankkimalla hieman kookkaampi ruokinta-automaatti, josta syömistä riittää pidemmäksi aikaa.

Lintujen ruokintapaikka on pidettävä puhtaana, jotta eläinystävät eivät sairastu. BirdLifen mukaan helpoin tapa on käyttää ruokinta-automaattia, jolloin lintujen uloste ei pääse ruuan joukkoon. Lintujen ruokintapaikan alue kannattaa puhdistaa ainakin kerran viikossa tai vähintään peittää maahan pudonnut ravinto lumella. Kun maassa ei ole syötävää, hiiriäkin vilisee öisin vähemmän.

(YLE Kainuu 1.11.2011 - Aamu-TV 5.11.2014: Nakkele pähkinöitä laudalle - pähkinänakkeleita liikkeellä - BirdLife Suomi: Lintujen talviruokinta)

Joululyhteellä

JOULULYHDE

"Kerran aattopäivinä, kun lapset sattui yhteen,
päättivät he pihaan panna lintuin joululyhteen.
Taavi kuuli vaariltaan, ett' ennen vanhaan aikaan,
joululyhde joka taloon tiesi hyvää taikaa.
Missä oli sellainen, siell' oli kaunis karja,
komeasti hulmusi myös juoksijoiden harja.
Kaikki talon eläimet ne menestyivät hyvin,
lintuja jos joka joulu muistettihin jyvin.
Taavi tämän tovereille kertoi kerkein kielin,
lyhteen silloin kaikki päätti nostaa ilomielin.
Kilvan käytiin katsomaan, kun Taavi ehti ensin,
hei, jo kohta varpusparvi siihen syömään lensi!"
(J. Siltala. Lasten Joulu, 1913)
Varpunen

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvassa varpunen - Copyright © Flickr/Jeff Cushner


Varpunen jouluaamuna

Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
Järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen,
Järven aalto jäätynyt talvi pakkasessa.

Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:
Tule, varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton,
Tule tänne riemulla, ota siemen multa!

Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:
Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.
Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta!

En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta,
Olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
Pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
Pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.


Hyvää Joulua

Joululyhteen kuwausta wuodelta 1902

"Ennen muinoin luultiin wiljanjumalan eloa leikattaessa pakenewan leikkaajan edellä pellon toiseen päähän. Wihdoin hän kuitenkin tuli niin ahdistetuksi, ettei päässytkään enää pakoon ja jäi sitten oleskelemaan wiimeisessä lyhteessä. Tämä oli joululyhde.

Joululyhde laitettiin usein joko ihmisen tai jonkun eläimen (pukin tai kukon) muotoiseksi. Se esitti wiljanjumalaa. Paikottain Ruotsissa oli tapana, että jouluaattona kello 8 illalla isäntä otti sisään joululyhteen, jolle pyysi kuten huomattawalle wieraalle yösijaa ja asetti seisomaan keskelle lattiaa. Emäntä taas asetti wierrekakun lyhteen päälle, sitä kestitäkseen, ja kestitsi sitten isäntää wierrekakun palalla ja jouluolueella. Wasta sitten, kuin oli joululyhdettä näin terwehditty, oli joulu.

Meilläkin tawataan siitä muistoja. Wihdissä on pantu muistiin, että jouluaatto-ehtoona tuodaan yksi lyhde olkia tupaan. Ken sen tuopi, sanoo: "hywää ehtoota!" ja toiwottaa iloista joulujuhlaa. Terwetuliaisiksi kaataa isäntä ryypyn lyhteeseen. Lyhde awataan pöydän alle ja sen ympäristöön. Tällä tawalla tuliwat oljet joulujuhlan merkiksi ja koristeeksi."


Uusimaa no 147 - 22.12.1902


Urpiainen

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva urpiaisesta - Copyright © eugene beckes


Urpiainen (Carduelis flammea)

Wrightin taiteilijaveljeksille urpiaiset olivat yksi lintumaailman maalauskohteista. Harmillisesti veljekset ampuivat sumeilematta päiviltä ne linnut, joita he maalasivat, voidakseen tutkia tarkoin lähietäisyydeltä lintujen anatomiaa ja värejä. Wilhelm von Wright kuvailee 26.6.1832 päiväkirjassaan, kuinka hän ampui urpiaisia kotipihaltaan ja ikuisti sitten ne siveltimillään. Veljesten kertoman kansanperinteen mukaisesti, pohjoissavolainen kansa uskoi, että jos urpiaisia näkyi syksyllä, tiesi se pikaista pakkasten tuloa.
Punatulkku
Punatulkut

Punatulkut ovat joulun lintuja ja käytetyimpiä aiheita lintuaiheisissa joulukorteissa. Niiden mukana olo jouluisissa tunnelmissa johtuu varmasti myös niiden jouluisesta, punaisesta värityksestä.

Silti kaikkein tunnetuin lintuihin liittyvä joululaulu kertoo varpusesta. Varpunen jouluaamuna on tämän Sakari Topeliuksen sanoittaman ja Otto Kotilaisen säveltämän joululaulun nimi. Sakari Topeliuksen yksi tyttäristä ja molemmat pojat kuolivat aivan pieninä. Pojista nuorin, Rafael, kuoli isänsä syliin vuoden vanhana. Lapsen poismeno kuvastuu herkästi tämän joululaulun taikka runon sanoista, jotka Topelius kirjoitti vuonna 1859.

Tämä joululaulu sai erityistä merkitystä myös sotiemme jälkeen, sillä sen tunnelmissa muistettiin sodissa menetettyjä veljiä.

Teeret joulukiepissä

Talvisin teeret suojautuvat kylmältä ja saalistajilta, kuten kanahaukalta, kaivautumalla lumeen. Tällaista lumionkaloa nimitetään kiepiksi. Kiepissä teeri viettää yönsä, mutta huonoilla säillä lumimyräköiden tuivertaessa taikka tulipalopakkasilla, se voi vetäytyä kieppiin päivälläkin.

Mikseipä teeri hyvinkin voi joulunkin aikaan vetäytyä lumikieppiinkin, joulukieppiin.

Kalkkuna

Joulukalkkuna, jouluhanhi ja joulukana

Kalkkunalla, hanhella ja mikseipä kanallakin on niiden itsensä kannalta hieman kyseenalainen kunnia lukeutua myös joululintuihin.

Nämä linnut ihmiset popsivat joulunakin suihinsa täytettyinä, paistettuina ja maustettuina. Kalkkuna on monissa maissa, kuten Yhdysvalloissa, Iso-Britanniassa ja Ranskassa pääosassa joulupöydässä, meidän kinkkumme sijasta. Ehkäpä suomalaiseen makuun kalkkuna on kuivakkaa, kun sitä vertaa possuun. Hanhi puolestaan voidaan kokea vieraaksi ja liiankin ylelliseksi jouluruoaksi, kana puolestaan liian arkiseksi.
Joulusinitiaistonttu

Kiusaajille tunnontuskia!

Joulu on ollut erityisen hyvää aikaa tehdä suoranaista eläinpropagandaakin ja saada eläinten kaltoin kohtelijat tunnontuskiin. 1800-luvulla kaikissa joululehdissä otettiin tavaksi esittää liikuttavia vetoomuksia juuri pikkulintujen puolesta. Uskonnollisessa Lasten ystäwä-lehdessä oli jo vuonna 1863 kertomus "Linnun terweisillä käyntö", jossa viluinen ja nälkäinen tiainen lennähti tupaan ja sai pikkupojan tunnustamaan sisarelleen kivittäneensä pikkulintuja:

"Mitä hyötyä on siitä, olla niin häijy? Usein olen toisten poikain nähnyt heittelewän alas linnun pesiä ja raapottelewan turwattomia poikasia huolimatta emäin kuikutuksesta ja tuskasta. Tämmöinen murhanhimo ei ole Jumalalta. Warjelkoon Jumala meitä tästälähin kaikesta julmuudesta eläwiä kohtaan, ettemme astuisi häwittäjäin jälkiä, herättäisi murhan himoa sydämmissämme ja häwittäisi Jumalan luotujen tekoja".
(Lasten ystäwä 1863)


Enkelten joulumusiikkia Talvisten ruokintapaikkojen tavallisimmat ruokavieraat

Suomen runsaasta 240 pesimälajista noin 70 jää sinnittelemään meille talveksi. Osa lajeista esiintyy vain Pohjois- ja osa Etelä-Suomessa. Ihmisen tarjoama talviruokinta auttaa monen talvehtivan linnun selviytymisessä kevääseen. Paljon energiaa sisältävä ruoka auttaa lintuja kestämään koviakin pakkasia. Esimerkiksi sinitiainen joutuu tankkaamaan moninkertaisesti oman painonsa verran ruokaa selvitäkseen hengissä pakkasyön yli. Lisäksi talven aikana hyvin ruokaa saaneet linnut ovat paremmassa kunnossa keväällä pesimäajan kynnyksellä. Talviruokinnan vaikutukset näkyvät linnustossamme: talitiainen, sinitiainen ja viherpeippo ovat runsastuneet moninkertaisesti viime vuosikymmenten aikana ilmeisesti paljolti talviruokinnan vuoksi. Ruokintojen ansiosta myös yhä useampi mustarastas pystyy talvehtimaan Suomessa. Talviruokinta lienee vaikuttanut myös pikkuvarpusen runsastumiseen.

Tavallisimpia lajeja ruokintapaikoilla ovat:

Talitiainen, punatulkku, hömötiainen, viherpeippo, sinitiainen, harakka, keltasirkku, urpiainen, käpytikka, varpunen, närhi, peippo, kuusitiainen, järripeippo, mustarastas, varpushaukka, varis, naakka, vihervarpunen, töyhtötiainen, tilhi, lapintiainen, fasaani, varpuspöllö, pikkuvarpunen, kuukkeli, puukiipijä, harmaapäätikka ja tikli. (BirdLife Suomi).
Hyvää Joulua

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva hömötiaisesta - Copyright © Graeme Smith


Hömötiainen (Parus montanus)

Hömötiainen on talvisten ruokintapaikkojen vakiovieraita. Suuripäinen hömötiainen on päältä harmaa ja alta harmaanvalkea. Päälaki ja niska ovat himmeänmustat, posket valkeat ja leukalappu musta. Nuoruuspuvussaan hömötiaiset ovat ruskeasävyisiä. Koskaan ne eivät ole kuitenkaan yhtä ruskeita, kuin lapintiainen, etenkään päälaelta. Hömötiaiset muodostavat tavallisesti talvisten tiaisparvien rungon. Ne ovat varsin pelottomia ja etsivät ravintoa niin maasta, kuin puiden latvuksistakin.

Levinneisyys

Keski- ja Pohjois-Euroopassa, Aasian pohjoisosissa havumetsävyöhykkeellä. Suomessa pesii koko maassa, Pohjois-Lapissa harvalukuisena. Etelä-Suomessa laji on voimakkaasti vähentynyt. Syyt eivät ole tiedossa. Metsien hakkuulla ja metsien liiallisella siistimisellä on varmasti vaikutusta. Kilpailussa sinitiaisen kanssa hömötiainen yleensä häviää, ja voi olla, että sinitiainen on kaapannut sopivat pesäkolot. Pönttöön hömötiainen ei helpolla asetu.

Syksyllä hömötiaiset voivat lähteä vaellukselle. Meren yli ne eivät uskaltaudu. Parvet seuraavat rannikkolinjaa ja kiertelevät niemenkärjissä. Vaeltajat ovat enimmäkseen nuoria lintuja. Harvoin vaellukset ulottuvat Suomen rajojen ulkopuolelle. Vaellusparvissa voi olla myös muita tiaisia.

Suomessa pesivä hömötiaiskanta oli 1980-luvun lopulla n. 900 000 paria. Nykykanta vaihtelee 700 000 - 1,5 miljoonan parin välillä. Euroopan kanta on vähintään 4 - 6 miljoonaa paria. (Levinneisyys: Wikipedia)

Hauva ja mirri

Eläinten joulua

Eläinten Joulua Mirrien joulu

Eläinten Joulua Koirien joulu

Eläinten Joulua Kotieläinten joulu

Eläinten Joulua Hevosten joulu

Eläinten Joulua Hiirten joulu

Eläinten Joulua Metsänväen joulu

Eläinten Joulua Lintujen joulu (tämä sivu)
Punarinta
Punarinta (Erithacus rubecula)

Punarinta talvehtii leutoina talvina Suomessakin ja silloin sen voi nähdä joulun aikaan lintulaudallakin. Etelän joulukorteissa punarintoja on runsaasti ja punarinta on siten yksi erityisesti jouluun liittyviä lintuja. Jouluisin britit lähettävät toisilleen joulukortteja, joihin on kuvattu punarinta. Perinnettä on selitetty sillä, että 1800-luvulla englantilaiset postinkantajat pitivät punaisia virkapukuja. Heitä kutsuttiin nimellä Robin, punarinta. Punarinta on harvoja lintuja, jotka lauleskelevat likipitäen ympäri vuoden, myös joulun aikaan. (Kaleva: Punarinta, kevätiltojen lurittelija)
Sinitiainen
Enkelten joulumusiikkia Sinitiainen(Parus caeruleus)

Yksi talven ja joulun pienistä ja kauniista linnuistamme on sinitiainen. Sinitiaisen väreissä hohtaa sen lajinimen mukaisesti sininen. Talitiaista pienemmän sinitiaisen valkean reunustama päälaki on vaaleansininen. Posket ovat valkoiset, ja niiden kautta kulkee musta juova silmän kautta niskaan ja edelleen sinimustaan leukalappuun. Niskassa on valkeahko täplä. Selkä on harmaanvihreä, siivet ja pyrstö tummansiniset. Vatsapuoli on talitiaisen tavoin keltainen.

Joulu Kaikki tiaisemme.
Levinneisyys

Sinitiainen pesii suuressa osassa Eurooppaa. Idässä levinneisyysalue ulottuu Aasiaan aina Syyriaan ja Iraniin asti. Lisäksi sinitiaista tavataan Luoteis-Afrikassa ja Kanariansaarilla. Koko maailman populaation suuruudeksi on arvioitu 10 miljoonaa yksilöä. Arvio on vakava aliarvio, sillä yksistään Britanniassa arvioidaan pesivän yli 4 miljoonaa paria ja koko Euroopassa 16 - 21 miljoonaa paria.

Suomessa yhtenäinen esiintymisalue on linjan Tornio - Joensuu eteläpuolella. Lajia tavataan myös Lapissa. Sinitiainen on runsastunut voimakkaasti viime vuosikymmeninä ja laajentanut elinaluettaan kohti pohjoista. Syitä runsastumiseen ovat ainakin lisääntynyt lintujen talviruokinta, sopivien linnunpönttöjen määrän kasvu ja järviruokokasvustojen leviäminen (sinitiaiset syövät ruo'?on sisällä talvehtivia selkärangattomia, jotka ne kaivavat esiin vahvan nokkansa avulla).

1990-luvun lopulla Suomessa pesivä sinitiaiskanta oli noin 150 000 - 200 000 paria. Nyt arvio on yli puoli miljoonaa, ja talvella lintuja voi olla paljon enemmänkin. (Levinneisyys: Wikipedia)

Hauskaa joulua Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © la Truf
*** tunturisusi.com linkit ***