|
|
LINTUJEN JOULU
Muistakaa pikkulintuja!
Vuonna 1902 oli Joulukontti-nimisessä joululehdessä
seuraavanlainen kehotus lapsilukijoille pikkulintujen muistamiseksi:
"Eivät kaikki pikkulintuset ole muuttolintuja, jotka talveksi matkailevat
eteläisiin maihin. Niinpä esimerkiksi vilkas ja aina iloinen ja aina lauleskeleva
tiainen, joka kesät asuu yksinäisissä metsissä, siirtyy talveksi talojen
läheisyyteen, käy kurkistelemassa ikkunoistamme ja usein pistäytyy sisälläkin vieraana.
Ja niiden pikkulintusten joukossa, jotka talvehtivat maassamme, tavataan usein tuo
tahi tämä muuttolintukin, joka syystä tahi toisesta on jäänyt maillemme.
Talvi on ankara aika näille. Ruoan hankinta on vaivaloista, varsinkin pakkas-
ja pyrypäivinä. Tässä on pienille lukijoillemme hyvä tilaisuus armeliaisuuden
harjoittamiseen.
Siihen ei tarvita suuria puuhia eikä isoja varoja. Asetat pienen laudan tahi,
mikä parempi, kupeesta avonaisen laatikon johonkin ulos niin korkealle,
että yletät sinne ruokaa panemaan. Ja ruoaksi kelpaa: siemenet, leivänmurut
sekä suolattomat rasva- ja lihamuruset, luun-ydin y.m. Tällä toimellasi tuotat
iloa monelle linnulle, voitpa olla varma, että pelastat monen pikkueläjän
hengenkin kovan talven kynsistä.
Ja asettamalla ruoka-aitan akkunasi eteen
saat itsellesi hauskaa ja opettavaista huvia. Huoneestasi voit silloin katsella
lintujen käyntiä ruokapaikalla, voit seurata heidän liikkeitään,
tutustua heihin, tehdä huomioita heidän luonteestaan ja tavoistaan".
(Joulukontti 1902).
|
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä, talitiainen Copyright
©
Flickr/Olivier Klein
*Kuva alla, varpunen Copyright
©
Flickr/Jeff Cushner
Varpunen jouluaamuna
Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
Järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen,
Järven aalto jäätynyt talvi pakkasessa.
Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:
Tule, varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton,
Tule tänne riemulla, ota siemen multa!
Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:
Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.
Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta!
En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta,
Olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
Pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
Pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.
|
Punatulkut
Punatulkut ovat joulun lintuja ja käytetyimpiä aiheita
lintuaiheisissa joulukorteissa. Niiden mukana olo jouluisissa tunnelmissa
johtuu varmasti myös niiden jouluisesta, punaisesta värityksestä.
Silti kaikkein tunnetuin lintuihin liittyvä joululaulu kertoo varpusesta.
Varpunen jouluaamuna on tämän Sakari Topeliuksen sanoittaman ja Otto Kotilaisen
säveltämän joululaulun nimi. Sakari Topeliuksen yksi tyttäristä
ja molemmat pojat kuolivat aivan pieninä. Pojista nuorin, Rafael,
kuoli isänsä syliin vuoden vanhana. Lapsen poismeno kuvastuu herkästi
tämän joululaulun taikka runon sanoista, jotka Topelius
kirjoitti vuonna 1859. Tämä joululaulu sai erityistä merkitystä
myös sotiemme jälkeen, sillä sen tunnelmissa muistettiin sodissa
menetettyjä veljiä.
Kiusaajille tunnontuskia!
Joulu on ollut erityisen hyvää aikaa
tehdä suoranaista eläinpropagandaakin ja saada eläinten kaltoin kohtelijat tunnontuskiin.
1800-luvulla kaikissa joululehdissä otettiin tavaksi esittää liikuttavia
vetoomuksia juuri pikkulintujen puolesta. Uskonnollisessa Lasten ystäwä-lehdessä
oli jo vuonna 1863 kertomus "Linnun terweisillä käyntö", jossa viluinen ja nälkäinen
tiainen lennähti tupaan ja sai pikkupojan tunnustamaan sisarelleen kivittäneensä pikkulintuja:
"Mitä hyötyä on siitä, olla niin häijy? Usein olen toisten poikain nähnyt
heittelewän alas linnun pesiä ja raapottelewan turwattomia poikasia huolimatta
emäin kuikutuksesta ja tuskasta. Tämmöinen murhanhimo ei ole Jumalalta.
Warjelkoon Jumala meitä tästälähin kaikesta julmuudesta eläwiä kohtaan,
ettemme astuisi häwittäjäin jälkiä, herättäisi murhan himoa sydämmissämme ja
häwittäisi Jumalan luotujen tekoja".
(Lasten ystäwä 1863)
Lintujen talviruokinnassa huomioitavaa -
kaura kelpaa enää keltasirkuille - pähkinä suosituin linnunruoka
Kainuun lintutieteellisen yhdistyksen aluevastaavan Hannu Rönkön mielestä lintujen talviruokinnan ehtii aloittaa, kun ilma viilenee pakkasen puolelle ja
lumi tulee maahan. Linnut ovat Rönkön mukaan tulleet nirsoiksi ruuastaan.
- Normaali kaura tai ohra ei enää kelpaa kuin keltasirkuille. Pähkinämurske tuntuu olevan suosikki, myös auringonkukansiemenet tuntuvat edelleen olevan suosittuja.
Lintujen ruokintapaikoilla vierailevat myös monet muut eläimet. Rönkkö arvelee, että oravista on tulossa tänä vuonna lintulautojen riesa.
- Jos on huono käpyvuosi, tulevat oravat varmasti lintulaudoille. Silloin linnut eivät oikein pääse ruokailemaan. Oravat kuluttavat lisäksi kovasti siemeniä,
koska ne kantavat niitä metsiin varastoihin ja siemeniä saa jatkuvasti olla lisäämässä ruokintapaikalle.
Lintujen ruokintapaikka on pidettävä puhtaana, jotta eläinystävät eivät sairastu. BirdLifen mukaan helpoin tapa on käyttää ruokinta-automaattia, jolloin
lintujen uloste ei pääse ruuan joukkoon.
- On tärkeää, että maaruokinta-alueet, ruokintatelineet ja telineiden alapuolelle jäävä maa puhdistetaan säännöllisesti vanhasta ruoasta ja lintujen ulosteista.
Jos vain mahdollista, ruokintapaikan sijaintia voi vaihtaa muutaman metrin talven aikana, kerrotaan BirdLifesta. (YLE Kainuu 1.11.2011)
|
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä, punatulkku Copyright
©
Flickr/Steve Garvie
Joululyhde
Oletetaan, että joululyhteen juuret
juontavat pakanuuden aikoihin. Ensimmäiset tiedot niistä ovat 1700-luvulta Ruotsista ja
Norjasta. Lyhde liittyi talonpoikaiseen jouluun, kaupungeissa niitä ei käytetty.
Eläimille jouluna osoitettu ystävällisyys on helppo yhdistää Kristuksen syntymärakennukseen.
Lintujen kauralyhde on myös selitetty pohjoismaisen viljauhrin jäänteeksi. Uskottiin,
että elonleikkuussa ensimmäiseksi tai viimeiseksi sidottu lyhde takasi hyvän
viljavuoden ja sen, etteivät linnut syöneet viljaa kesällä. Lyhde oli 1900-luvun
alussa unohduksissa, mutta tuli uudelleen suosioon 1930-luvulla lehtien ja
järjestöjen, kuten Marttaliiton, avustuksella. Leikkuupuimurien aikana lyhde on monessa maatalossakin
muuttunut kaupasta ostetuksi koristeeksi, mutta sen suosio on säilynyt.
Joululyhteen kuwausta wuodelta 1902
"Ennen muinoin luultiin wiljanjumalan eloa leikattaessa pakenewan leikkaajan edellä
pellon toiseen päähän. Wihdoin hän kuitenkin tuli niin ahdistetuksi, ettei päässytkään
enää pakoon ja jäi sitten oleskelemaan wiimeisessä lyhteessä. Tämä oli joululyhde.
Joululyhde laitettiin usein joko ihmisen tai jonkun eläimen (pukin tai kukon)
muotoiseksi. Se esitti wiljanjumalaa. Paikottain Ruotsissa oli tapana, että
jouluaattona kello 8 illalla isäntä otti sisään joululyhteen, jolle pyysi
kuten huomattawalle wieraalle yösijaa ja asetti seisomaan keskelle lattiaa.
Emäntä taas asetti wierrekakun lyhteen päälle, sitä kestitäkseen, ja kestitsi
sitten isäntää wierrekakun palalla ja jouluolueella. Wasta sitten, kuin oli joululyhdettä
näin terwehditty, oli joulu.
Meilläkin tawataan siitä muistoja. Wihdissä on pantu muistiin, että jouluaatto-ehtoona
tuodaan yksi lyhde olkia tupaan. Ken sen tuopi, sanoo: "hywää ehtoota!" ja toiwottaa
iloista joulujuhlaa. Terwetuliaisiksi kaataa isäntä ryypyn lyhteeseen.
Lyhde awataan pöydän alle ja sen ympäristöön. Tällä tawalla tuliwat
oljet joulujuhlan merkiksi ja koristeeksi."
Uusimaa no 147 - 22.12.1902
JOULULYHDE
"Kerran aattopäivinä, kun lapset sattui yhteen,
päättivät he pihaan panna lintuin joululyhteen.
Taavi kuuli vaariltaan, ett' ennen vanhaan aikaan,
joululyhde joka taloon tiesi hyvää taikaa.
Missä oli sellainen, siell' oli kaunis karja,
komeasti hulmusi myös juoksijoiden harja.
Kaikki talon eläimet ne menestyivät hyvin,
lintuja jos joka joulu muistettihin jyvin.
Taavi tämän tovereille kertoi kerkein kielin,
lyhteen silloin kaikki päätti nostaa ilomielin.
Kilvan käytiin katsomaan, kun Taavi ehti ensin,
hei, jo kohta varpusparvi siihen syömään lensi!"
(J. Siltala. Lasten Joulu, 1913)
|
|
Punarinta
Punarinta talvehtii leutoina talvina Suomessakin
ja silloin sen voi nähdä joulun aikaan lintulaudallakin. Etelän joulukorteissa punarintoja
on runsaasti ja punarinta on siten yksi erityisesti jouluun liittyviä lintuja.
Jouluisin britit lähettävät toisilleen joulukortteja, joihin on kuvattu punarinta. Perinnettä on selitetty sillä, että 1800-luvulla
englantilaiset postinkantajat pitivät punaisia virkapukuja. Heitä kutsuttiin nimellä Robin, punarinta.
Punarinta on harvoja lintuja, jotka lauleskelevat likipitäen ympäri vuoden, myös joulun aikaan.
(Kaleva: Punarinta, kevätiltojen lurittelija)
|
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä, punarinta Copyright
©
Flickr/Jonathan Bliss
|
|
|
|
