Joulupukki, joululehdet - jouluorpo
Joulupukki on tunnetusti suuri nautiskelija. Hänen suurimpia ruoka- ja
juomanautintojaan
ovat poronjuusto ja poronmaito. Kauneinta musiikkia hänen korvilleen on
joulumusiikin ohessa:
tonttujen iloinen naurunkilakka, poronkellojen helske ja helinä
ja joulumuorin makea nauru. Joskus joulupukkikin on tavattu, kuten tässä
kuvassa, viihteellisemmissäkin tunnelmissa - ja saattaapa pukki silloin
polttaa piipullisen Korvatunturin omaa piipputupakkaakin.
Piipputupakkaa jäkälistä ja karpalonlehdistä.
Korvatunturin
piipputupakka on tehty jäkälistä ja kuivatetuista karpalon lehdistä, joten
se on kuitenkin paljon terveellisempää, kuin tavallinen tupakka - siihen joulupukki
ei koskaan koskekaan.
Pukillakin joskus pyöräkkyyttä.
Joskus joulupukki makustelee poronjuustoa ja muita joulumuorin valmistamia
herkkuja hieman liikaakin - ja hänen vatsanseutunsa voi hetkellisesti olla
liiankin pyöräkkä. Onneksi aattoillan pitkällä matkalla turhat kilot
taatusti karisevat.
Joululehdistön kultakausi alkaa
Suomalainen joululehdistö kehittyi 1800-luvulla. Jouluaiheista lukemista
oli satunnaisesti tarjolla jo 1800-luvun alkuvuosikymmenillä, mutta
varsinainen joululehdistö syntyi vuosisadan lopulla. Varhaisimmat lehdet olivat
ruotsinkielisiä. Suomenkielisten joululehtien esikoinen Betlehemin tähti
ilmestyi jouluksi 1879. Seuraavalla vuosikymmenellä oli valittavana
jo kymmenkunta erilaista joululehteä, ja 1890-luvulla nähtiin suoranainen
lehtivyöry: suomenkielisiä lehtiuutuuksia oli tarjolla nelisenkymmentä.
Joululehdistön kukoistus ja suurin kultakausi osui sekä Suomessa että Ruotsissa
1900-luvun taitteeseen.
Orvon ja mierolaisen joulu - viinan kirot ja muut kolkot kohtalot
Alkuaikoina lehtien sisältö oli hyvin uskonnollinen.
Lehtien yleissävy oli samalla hyvin opettavainen. Tottelevaisuus, ahkeruus, terveet
elämäntavat, isänmaallisuus, koti ja kristilliset hyveet olivat kunniassa.
Vuosikymmenten kuluessa sävy keveni ja valistus väistyi fantasian myötä.
Hyvin pian lehdissä
havaittiin, että hartaan uskonnollisuuden lisäksi lehtiin tarvittiin
lukijoiden mielenkiintoa ja myötätuntoa kiinnittävää dramatiikkaa.
Mitä voimallisempaa, sitä parempi.
Niinpä lehdissä alkoi olla keskeisenä sisältönä tositarinoita
elävästä elämästä - nimenomaan laitapuolen elämästä. Toinen toistaan
liikuttavammat tai kauhistuttavammat tarinat köyhien, sairaiden
ja mieron tielle joutuneiden orpojen kohtaloista vetosivat äärimmilleen lukijan
tunteisiin. Oman suuren osansa joululehdissä saivat juopot. Viinan kiroista
ja vaaroista varoiteltiin miltei jokaisessa joululehdessä ja kuolemakin vieraili
kertomuksissa tuon tuosta. Toki lehtien sisältö muutenkin monipuolistui.
Kevennyksinä sisältöön tulivat tunnelmarunot ja kauniit painokuvat.
Viihdykettä joulunpyhiksi antoivat myös monenlaiset askartelutehtävät, piilokuvat ja taitotemput.
Silti raittiusaate ja moraalisaarnat kuuluivat lehtien sisältöön,
vaikkakin lehtien päähahmoksi 1900-luvulla tuli joulupukki.
Joululehdet ovat olleet tärkeitä joulutapojen levittäjiä. Niitä kuvittaneiden
taiteilijoiden mielikuvat tontuista ovat muuttuneet meidänkin mielikuviksemme vanhan
ajan joulusta. Ja joululehtien kuvat ja kertomukset tekivät joulupukin tutuksi kaikille
Suomen lapsille.
Itkevä joulukuusi. Eräät joululehdet julkikuuluttivat jo nimessään
joulun suruisia ja tummia sävyjä, joita mitä erilaisimmilla kytköksillä tungettiin
jouluun ja lehteen. Suomen Vankilavirkailijainliiton joulujulkaisu Itkevä
joulukuusi oli näitä joululehtiä, joissa sisällön pääpaino oli murheellisissa asioissa.
Jo lehden ensimmäinen numero jouluna 1930 sisälsi runot "Syytetty" ja "Onneton"
sekä kertomukset "Rautavanki" ja "Elinkautiseksi". Tänä päivänä tuon ajan joululehteä
ei voi selata hymyilemättä, tarinoiden synkistä käänteistä huolimatta.
Ja päättyihän tämän ensimmäisen numeronkin lukijapuhuttelu kuitenkin
ylevän toivoa herättävästi:
"Itkevän joulukuusemme kyynelhelmiin olemme nyt sisältäneet sen suuren ja hartaan
toiveen, että kerran koittaisi aika, jolloin jokaisen joulukuusen ympärillä
voisi läikehtiä ilo korkeimmissa laineissaan."
Viinan kiroja vastaan. Valistusta viinamäen vaaroista ei joululehdissä
todellakaan unohdettu - ja ihan pikkupilttienkin joululehdet täyttyivät viinan huonoista puolista
kertovasta hehkutuksesta. Viina johti syntiin, köyhyyteen ja ennen pitkää
mieron teille. Viinan kirous lankesi koko perheen ylle.
Aihe on toki vakava ja ikävästi on viina liikaa läsnä tänäkin päivänä
monen perheen joulunvietossa - mutta silti meidän arviokyvyllämme
joululehdissä aikanaan ruoskittiin kaikkia, viattomiakin lukijoita viinan vuoksi
jo liikaakin. Näin joulun varsinainen sanoma jo hämärtyi.
1800-luvun lopulla raittiusaate sai lähes uskonnon piirteitä. Väkijuomia vastustettiin
väkevän tunnelatauksen vallassa. Raittiuden puolesta kirjoitettiin lähes
kaikissa joululehdissä, ja muutamat niistä omistautuivat miltei yksinomaan
raittiusaatteen edistämiselle.
|
Viinan kauheutta kuvailtiin inhorealistisen värikkäästi. Viesti meni parhaiten
perille, kun asiat esitettiin sanoin ja kuvin jyrkän mustavalkoisina:
yhtäällä oli juopon ankea joulu, toisaalla raittiin kodin seesteinen perhejuhla.
Pekka Kalervo kuvasi
vuoden 1908 Joulupukissa perheen onnetonta kohtaloa
runossaan "Mieron tiellä".
Mieron tietä pieni poika hiljaksensa astuu,
ehtimiseen kalvas poski kyynelistä kastuu.
Kapakkahan isä polo viime pennin kantaa,
kärsimyksen kyyneleitä kodillensa antaa...
Äiti hellä ojennella isäraukkaa koittaa,
mutta villi viinan himo uhrinsa vain voittaa.
Sairastuupi äiti armas, ovi kuolon aukee,
Silloin ruumis riutuvainen ainaiseksi raukee.
Kylmä on nyt kotiliesi, kylmä äidin povi.
Kuule isä! Mihin johtaa juoppouden ovi?
Tämän jälkeen orpo aina mittaa tietä mieron.
Isä viinaan vaivuttaapi kohtalonsa kieron.
Kotiansa muistaa poika, isäraukkaa siellä
himoihinsa vajonnutta juoppouden tiellä,
muistaa vielä äidin neuvon, kädet ristiin liittää,
lapsen mielin, nöyrin kielin Herraa hyvää kiittää.
Unhoon kodin kurja kuva sielustansa haipuu,
mättähälle pehmeälle unehen hän vaipuu.
Ohjaa, ohjaa isäin Isä, pientä matkamiestä,
suojaa häntä ennenkaiken juoppouden tiestä!
Anna lapselle raitis joulu 2009. Alkoholin liikakäyttö kuuluu
ikävästi tänäkin päivänä kuitenkin edelleen monen kodin joulunviettoon.
Anna lapselle raitis joulu -kampanja haluaa havahduttaa jouluna kaikki aikuiset
näkemään lapsen näkökulman. Alkoholin
käyttö jouluna voi lapsen silmin katsottuna olla hämmentävää ja vie pois lapsen
huolettoman juhlatunnelman. Kun annat lapselle raittiin joulun, annat myös
itsellesi mahdollisuuden hyvään jouluun!
Raitis joulu -kampanja kannustaa kaikkia aikuisia iloiseen
yhdessäoloon ja yhdessä tekemiseen. Voimme taas löytää sen aitouden ja rentouden,
jonka osasimme lapsena. Raittiuden Ystävät ry.
Amerikassa joulupukki tuo lahjat takan eteen ripustettuun sukkaan silloin,
kun kaikki nukkuvat. Tämä lapsonen laittaa vuonna 1876 Santalle niin ison
sukan, että siihen mahtuu varmasti kunnolla lahjoja!
Pilalehtiä ja laatulehtiä. Jotta joululehtien kirjosta välittyisi kokonaiskuva,
on niiden kohdalla muistettava myös muuhun, kuin viinapropagandaan keskittyneet
lehdet. Pilalehdistä tuli suosittuja - niissä raittiusaatettakin laitettiin
puolestaan naurunalaiseksi oikein olan takaa. Joululehdissä oli myös
suurten kustantamojen juhlapainoksia, joissa sisällön korkeasta laadusta
vastasivat ajan parhaat suomalaiset kertojat ja kuvantekijät, graafikot
ja maalarit. Kertojina
joululehdissä olivat mm. Zacharias Topelius, Immi Hellén ja Anni Swan. Itseoikeutettuja
kuvittajia olivat Martta Wendelin ja Rudolf Koivu - mutta myös muiden kansallistaiteilijoidemme
työt koristivat joululehtiä.
|
