ANNA LAPSELLE RAITIS JOULU! Alkoholin liikakäyttö kuuluu ikävästi tänäkin päivänä edelleen monen kodin joulunviettoon. Anna lapselle raitis joulu -kampanja haluaa havahduttaa jouluna kaikki aikuiset näkemään lapsen näkökulman. Alkoholin käyttö jouluna voi lapsen silmin katsottuna olla hämmentävää ja vie pois lapsen huolettoman juhlatunnelman. Kun annat lapselle raittiin joulun, annat myös itsellesi mahdollisuuden hyvään jouluun! Raitis joulu -kampanja kannustaa kaikkia aikuisia iloiseen yhdessäoloon ja yhdessä tekemiseen. Voimme taas löytää sen aitouden ja rentouden, jonka osasimme lapsena. Raittiuden Ystävät ry.
Kuvassa oikealla joululehti vuodelta 1925, painettu Raittiuskansan Kirjapainossa, Helsingissä. Lehdessä on mm. Rudolf Koivun kuvittama joulusatu ja Alpo Noposen kirjoittamia joulurunoja. Lehden artikkeli ulkomailta kuvaa joulua suurkaupungissa, Berliinissä. joulutonttua juuri nyt kurkkimassa Tunturisuden Joulusivuilla! |
|
|
|
|
|
JOULULEHDET
Joululehdistön kultakausi alkaa Suomalainen joululehdistö kehittyi 1800-luvulla. Jouluaiheista lukemista oli satunnaisesti tarjolla jo 1800-luvun alkuvuosikymmenillä, mutta varsinainen joululehdistö syntyi vuosisadan lopulla. Varhaisimmat lehdet olivat ruotsinkielisiä. Suomenkielisten joululehtien esikoinen Betlehemin tähti ilmestyi jouluksi 1879. Seuraavalla vuosikymmenellä oli valittavana jo kymmenkunta erilaista joululehteä, ja 1890-luvulla nähtiin suoranainen lehtivyöry: suomenkielisiä lehtiuutuuksia oli tarjolla nelisenkymmentä. Joululehdistön kukoistus ja suurin kultakausi osui sekä Suomessa että Ruotsissa 1900-luvun taitteeseen. 
Orvon ja mierolaisen joulu - viinan kirot ja muut kolkot kohtalot Alkuaikoina lehtien sisältö oli hyvin uskonnollinen. Lehtien yleissävy oli samalla hyvin opettavainen. Tottelevaisuus, ahkeruus, terveet elämäntavat, isänmaallisuus, koti ja kristilliset hyveet olivat kunniassa. Vuosikymmenten kuluessa sävy keveni ja valistus väistyi fantasian myötä. Hyvin pian lehdissä havaittiin, että hartaan uskonnollisuuden lisäksi lehtiin tarvittiin lukijoiden mielenkiintoa ja myötätuntoa kiinnittävää dramatiikkaa. Mitä voimallisempaa, sitä parempi. Niinpä lehdissä alkoi olla keskeisenä sisältönä tositarinoita elävästä elämästä - nimenomaan laitapuolen elämästä. Toinen toistaan liikuttavammat tai kauhistuttavammat tarinat köyhien, sairaiden ja mieron tielle joutuneiden orpojen kohtaloista vetosivat äärimmilleen lukijan tunteisiin. Oman suuren osansa joululehdissä saivat juopot. Viinan kiroista ja vaaroista varoiteltiin miltei jokaisessa joululehdessä ja kuolemakin vieraili kertomuksissa tuon tuosta. Toki lehtien sisältö muutenkin monipuolistui. Kevennyksinä sisältöön tulivat tunnelmarunot ja kauniit painokuvat. Viihdykettä joulunpyhiksi antoivat myös monenlaiset askartelutehtävät, piilokuvat ja taitotemput. Silti raittiusaate ja moraalisaarnat kuuluivat lehtien sisältöön, vaikkakin lehtien päähahmoksi 1900-luvulla tuli joulupukki. Joululehdet ovat olleet tärkeitä joulutapojen levittäjiä. Niitä kuvittaneiden taiteilijoiden mielikuvat tontuista ovat muuttuneet meidänkin mielikuviksemme vanhan ajan joulusta. Ja joululehtien kuvat ja kertomukset tekivät joulupukin tutuksi kaikille Suomen lapsille. Itkevä joulukuusi Eräät joululehdet julkikuuluttivat jo nimessään joulun suruisia ja tummia sävyjä, joita mitä erilaisimmilla kytköksillä tungettiin jouluun ja lehteen. Suomen Vankilavirkailijainliiton joulujulkaisu Itkevä joulukuusi oli näitä joululehtiä, joissa sisällön pääpaino oli murheellisissa asioissa. Jo lehden ensimmäinen numero jouluna 1930 sisälsi runot "Syytetty" ja "Onneton" sekä kertomukset "Rautavanki" ja "Elinkautiseksi". Tänä päivänä tuon ajan joululehteä ei voi selata hymyilemättä, tarinoiden synkistä käänteistä huolimatta. Ja päättyihän tämän ensimmäisen numeronkin lukijapuhuttelu kuitenkin ylevän toivoa herättävästi: "Itkevän joulukuusemme kyynelhelmiin olemme nyt sisältäneet sen suuren ja hartaan toiveen, että kerran koittaisi aika, jolloin jokaisen joulukuusen ympärillä voisi läikehtiä ilo korkeimmissa laineissaan." Viinan kiroja vastaan Valistusta viinamäen vaaroista ei joululehdissä todellakaan unohdettu - ja ihan pikkupilttienkin joululehdet täyttyivät viinan huonoista puolista kertovasta hehkutuksesta. Viina johti syntiin, köyhyyteen ja ennen pitkää mieron teille. Viinan kirous lankesi koko perheen ylle. Aihe on toki vakava ja ikävästi on viina liikaa läsnä tänäkin päivänä monen perheen joulunvietossa - mutta silti meidän arviokyvyllämme joululehdissä aikanaan ruoskittiin kaikkia, viattomiakin lukijoita viinan vuoksi jo liikaakin. Näin joulun varsinainen sanoma jo hämärtyi. 1800-luvun lopulla raittiusaate sai lähes uskonnon piirteitä. Väkijuomia vastustettiin väkevän tunnelatauksen vallassa. Raittiuden puolesta kirjoitettiin lähes kaikissa joululehdissä, ja muutamat niistä omistautuivat miltei yksinomaan raittiusaatteen edistämiselle. Murhattu suomalainen noita-akka jouluna 1902 Jos oli paatos wiinan waaroista suurta, niin kamalia rikoksiahan tekiwät humalaiset jo entisinäkin aikoina. Wiinapäissään ei wain mellastettu ja tapeltu waan jälkeen jäi ruumiitakin. Wenäjän puolella murhattiin jouluna 1902 suomalainen noita-akka - tämä nimitys oli sanomalehden otsikossa. Ammatillaan, joka oli parantamista saunoissa erilaisilla taioilla ja loitsuilla, kerrottiin tämän noitana työskennelleen naisihmisen hankkineen itselleen siewoisen omaisuuden, jolla hän usein kerskailikin. Tämä kerskailu osoittautui sitten hänen kohtalokseen. Wiipurin Sanomien Supistus wuodelta 1903 kertoo kamalasta murhasta, joka sattui wiime joulupäivän edellisenä yönä. Murhatuksi tulleen talollisen lesken tapasiwat tienposkesta ohikulkewat hewosmiehet joulupäiwän 25 päiwän aamuna klo 7 aikaan, werissään kuolleena. Kuolon isku oli annettu jollakin seipäällä päähän niin, että wasen korwa ja poski oli murskana. Wainaja, jonka sanottiin toimitelleen welhon eli noidan tehtäwiä, oli joulunaattona iltapuolella ollut Walkeasaaren kylässä, ja sieltä luultawasti myöhään lähtenyt kotiinsa, jolloin murhaaja rahan himosta lienee tehtäwänsä toimittanut, koska murhatulla kuului olleen rahoja säästössä noin 600 ruplaa, joita ei enää löydetty hänen kotoaankaan. Murhaajaksi epäillään erästä Walkeasaaren kylässä asustawaa, köyhää torpan miestä Juho Lawosta, joka paikkakunnalla on tunnettu huonomaineiseksi ja useat kerrat rangaistu pienemmistä rikoksista, niinkuin juopottelusta, tappeluista ja warkauksista. Joulun aattonakin oli mainittu Lawonen esiintynyt hutikassa omalla kylällä, ja sen jälkeen kadonnut paikkakunnalta. Jos Wenäjän malliseen mustaan pikku takkiin ja mustiin huopatossuihin pukeutunutta Lawosta joku näkee, on hänet toimitettawa mitä pikimmin kruununmiesten haltuun. Aamulehden no 23 tammikuulta 1904 kertoo siitä, että Lawonen saatiin kiinni, tunnusti rikoksensa ja tuomittiin 10 wuodeksi pakkotyöhän sekä menettämään kaikki oikeutensa. Uhri ja rikollinen oliwat kohdanneet toisensa waltion wiinakaupan edustalla, jossa talollisen leski oli pyytänyt Lawosta hakemaan, kukkarostaan tarjoamallaan ruplalla neljännespullon wiinaa. Näin wiina oli monin tawoin mukana tässäkin joulun ajan murhenäytelmässä. |
Juopon lapsi mieron tiellä
Viinan kauheutta kuvailtiin inhorealistisen värikkäästi. Viesti meni parhaiten perille, kun asiat esitettiin sanoin ja kuvin jyrkän mustavalkoisina: yhtäällä oli juopon ankea joulu, toisaalla raittiin kodin seesteinen perhejuhla. Pekka Kalervo kuvasi vuoden 1908 Joulupukissa perheen onnetonta kohtaloa runossaan "Mieron tiellä". "Mieron tietä pieni poika hiljaksensa astuu, ehtimiseen kalvas poski kyynelistä kastuu. Kapakkahan isä polo viime pennin kantaa, kärsimyksen kyyneleitä kodillensa antaa... Äiti hellä ojennella isäraukkaa koittaa, mutta villi viinan himo uhrinsa vain voittaa. Sairastuupi äiti armas, ovi kuolon aukee, Silloin ruumis riutuvainen ainaiseksi raukee. Kylmä on nyt kotiliesi, kylmä äidin povi. Kuule isä! Mihin johtaa juoppouden ovi? Tämän jälkeen orpo aina mittaa tietä mieron. Isä viinaan vaivuttaapi kohtalonsa kieron. Kotiansa muistaa poika, isäraukkaa siellä himoihinsa vajonnutta juoppouden tiellä, muistaa vielä äidin neuvon, kädet ristiin liittää, lapsen mielin, nöyrin kielin Herraa hyvää kiittää. Unhoon kodin kurja kuva sielustansa haipuu, mättähälle pehmeälle unehen hän vaipuu. Ohjaa, ohjaa isäin Isä, pientä matkamiestä, suojaa häntä ennenkaiken juoppouden tiestä!" 
Amerikassa joulupukki tuo lahjat takan eteen ripustettuun sukkaan silloin, kun kaikki nukkuvat. Tämä lapsonen laittaa vuonna 1876 Santalle niin ison sukan, että siihen mahtuu varmasti kunnolla lahjoja! Pilalehtiä ja laatulehtiä Jotta joululehtien kirjosta välittyisi kokonaiskuva, on niiden kohdalla muistettava myös muuhun, kuin viinapropagandaan keskittyneet lehdet. Pilalehdistä tuli suosittuja - niissä raittiusaatettakin laitettiin puolestaan naurunalaiseksi oikein olan takaa. Joululehdissä oli myös suurten kustantamojen juhlapainoksia, joissa sisällön korkeasta laadusta vastasivat ajan parhaat suomalaiset kertojat ja kuvantekijät, graafikot ja maalarit. Kertojina joululehdissä olivat mm. Zacharias Topelius, Immi Hellén ja Anni Swan. Itseoikeutettuja kuvittajia olivat Martta Wendelin ja Rudolf Koivu - mutta myös muiden kansallistaiteilijoidemme työt koristivat joululehtiä. 
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva Copyright Arturo Donate 
Kauniin pullon pettävä kiilto Kaunis viskipullo hehkuu joulun valoissa. Kauneus voi olla väärinkäytettynä pettävää, ja johtaa mieron tielle ja turmioon. Ainakin vanhojen joululehtien mukaan. |
|
Lähteet
Sirpa Karjalainen: On jouluaatto. Ritva Lehmusoksa: Joulu, joulu armas aika - suuri suomalainen joulukirja. Leena Laulajainen: Mistä tuntee joulun? SKS: Joulu joutui Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Vintage-kortti vasemmalla Gopyright Image courtesy VintageHolidayCrafts.com *Helsinki kuva sivun alareunassa Copyright Niklas Sjöblom 
|
|