Jouluoljet
Jouluoljet ovat osa mennyttä jouluperinnettämme. Entisaikoina jouluoljet
levitettiin hiekalla kuuratulle, puhtaalle lattialle kaikkialla Pohjolassa.
Olki muodosti raikkaalle tuoksuvan, lämpimän maton, jolla saattoi nukkua ja leikkiä.
Olkiin uskottiin liittyvän taikavoimaa, joka
takasi tulevan vuoden sadon. Samalla oljet edustivat kristillistä perinnettä,
sillä Jeesus-lapsi syntyi talliin pehmikkeinään olkia. Pehmeät oljet toivat
entisaikaan kylmille ja koville lattioille myös pehmeyttä,
mukavuutta ja puhtautta. Nykypäiväänkin oljet kuuluvat -
olkikoristeet ovat yhä olennainen osa suomalaista joulukotia.
Monet ovat halunneet nähdä jouluoljissa juuri Jeesuksen syntymäpaikan, tallin edustajan.
Olkien käyttö lattioilla on kuitenkin kristinuskoa vanhempi tapa. Alunperin oljet olivat
oikeastaan maton korvike, yleinen lattianpeite niin kodeissa, palatseissa kuin kirkoissakin.
Olavi Pyhän käydessä vuoden 1020 tienoilla isäpuolensa Sigurd Syrin luona lattialle
sirotettiin olkia ja seinät peitettiin vaatteilla.
Olkien tuominen tupaan oli merkkinä jouluntulosta. Olkien heittämisestä kattoon
katsottiin vuodentuloa. Jouluoljilla piti yleensä käyttäytyä siivosti, eikä niihin
saanut sekoittua mitään työntekoon viittaavaa. Myös erotiikka jouluoljilla oli
kiellettyä, sillä muuten viljaan tuli ohdakkeita. Siivot joululeikit olivat
kuitenkin sallittuja. Jouluolkien jälkikäyttöönkin liittyi maagisia uskomuksia.
Joulun jälkeen ne sidottiin hedelmäpuiden ympärille, kertoi Linne 1745. Toinen
tapa oli levittää ne karjapihaan, jotta karja tervehtyisi. Kourallinen jouluolkia
kasvatti hyvän viljan, ja jos jouluoljet poltettiin kaalimaalla, siihen ei kesällä
tullut matoja. Joulunpyhien jälkeen oljet kuitenkin vietiin yleensä useinkin vain pihalle ja poltettiin.
Kun tuvassa paloi elävä liekki, sen vuoraaminen syttymisherkillä, kuivilla
oljilla oli uhkarohkeaa. Esimerkiksi Turussa jouluoljet kiellettiin
tästä syystä 1700-luvulla kodeissa. Kirkoissa jouluolkia nähtiin paikoin
vielä 1900-luvun alussa.
Mattojen yleistyttyä oljet ja havut katosivat lopullisesti lattioilta.
Ruotsalainen, perinteinen olkitähti kuusen latvassa.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
©
Vilseskogen
Olkipukit.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
©
Brian Yap
|
Oljet ympäröivät myös tallissa syntynyttä Jeesusta. Kuva yllä.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright
©
Nenyaki
*Ylin kuva sivulla, Pyhä perhe Copyright
©
violscraper
Olkityöt - himmeli ja olkipukki
Oljet ovat joululattioiltamme kadonneet, mutta olkiperinnettä pitävät yllä
olkiset joulukoristeet, himmeli ja olkipukki. Himmeli on ikivanha pohjoismainen
koriste, se takaa tulevan sadon. Kristillinen jouluperinne on korottanut himmelin
Kristuksen kruunuksi. Himmeli tuli uudelleen muotiin toisen maailmansodan jälkeen,
kun vanha joulu palautettiin kansalliseen muistiin. Himmeli tuo kodin joulusisisustukseen
ajatonta kauneutta.
Olkipukki juontuu vanhaan jouluperinteeseen, jolloin
itse joulupukkikin oli vielä kuin pukki sarvineen kaikkineen. Perinteinen olkipukki
tehdään rukiin- tai vehnänoljista, jotka sidotaan tiukasti narulla. Olkipukki voi
olla ihan pieni, kuusenkin koristeeksi käyvä, taikka suuri, vapaasti lattialla seisova.
Uudellamaalla oli muinoin tapana sitoa jouluoljista joulu-ukko, julbisi.
Olkinen joulu-ukko istui juhla-aterialla pöydän päässä ja sille tarjottiin kaikkia
antimia ensimmäisenä.
Himmeli.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä, himmeli, Copyright
©
rosipaw
Kauran röyhyt ja kuusenkoristeet
Viljankorret tähkineen ovat olleet myös jouluajan koristeita. Kauran röyhyt kävivät leikkokukista
joko sellaisinaan tai kultamaalilla käsiteltyinä. Oljista ja tähkistä tehtiin myös kuusen koristeita.
|
