Petteri Punakuono
Petteri Punakuono on joulupukin kuuluisin poro, mutta vain yksi niistä.
Joulupukin muiden porojen nimet ovat Ailu, Suivakka, Mutsikki, Valkko, Tilkku, Sipsu, Täpy,
Turpo, Pyry, Kipinä, Maskotti, Saukki ja Poku. Petteri Punakuonon nenä valaisee illalla
joulupukille tien. Joulupukin kaikki porot ovat urosporoja ja ne painavat noin sata kiloa -
niillä on voimia kuljettaa itse Joulupukkia ja monia lahjasäkkejä pitkienkin matkojen päähän.
Petteri punakuonon nimi on englanniksi Rudolph the Rednosed. Poron punainen nenä valaisee
joulupukin porovaljakolle tietä halki pimeän maiseman.
Poronhoitoa Korvatunturin paliskunnassa
Koko Suomen poronhoitoalue on rajattu 57:ään paliskuntaan, mutta 58. on
pukin ikioma, Korvatunturin paliskunta.
Korvatunturi ilman poroja ei olisi oikea Korvatunturi. Tontut oppivat jo lapsena
tulemaan mainiosti toimeen näiden sarvipäiden kanssa: valjastamaan, ohjastamaan
ja tietysti lypsämäänkin. Joulun lähetessä vetoporot, pulkat ja valjaat huolletaan.
Jouluaattona kaiken pitää olla valmiina matkaa varten. Kesällä tai vähän lumen
aikaan kuljetukset hoitaa taakkaporo, jolla on selässä kylkipussit. Poron herkkua
on jäkälä, jota se osaa etsiä myös lumen alta. Poro syö myös erilaisia sieniä aina
kun niitä on saatavilla. Vaadinporosta saadaan maitoa, josta tulee herkullinen
juoma, varsinkin jos siihen lisää pari hyppysellistä suolaheinää. Poronmaidosta
tehdään myös valkoista, maukasta juustoa. Pyöreät juustokiekot
kuivataan ja viedään sitten kellariin.
Joulupukin herkkuja - joskus parrassakin
Poronjuusto on joulupukin erityistä herkkua
ja hän syö sitä joulun lähestyessä jokainen päivä, ollakseen parhaassa mahdollisessa
kunnossa, kun pitkä matka aattona alkaa. Poronjuuston päälle joulupukki
aina juo isosta pahkakupista suuret määrät poronmaitoa, jota usein hassusti
pisaroi vielä pukin parrassakin. Onneksi joulumuorin tarkka silmä huomaa
aina pukin maitoparran - ja tonttujen iloisesti hälistessä ja nauraessa
partaa sitten puhdistellaan ja oiotaan juhlakuntoon.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
©
Flickr/Keven Law
|
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright
©
Flickr/Visit Finland
Porojen joulueväät
On jouluaattoilta. Hangelle on ilmestynyt pienten huopatossujen jäljet. Harakka
on tehnyt hälytyksen ja poronhoitajatontut ovat matkalla hätistelemään poroja
pois taimikosta. Käy hiljainen tuhina ja myssyjen alta kohoaa pieniä höyrypilviä
pakkasilmaan. Tontut eivät palele nutuissaan ja huopatossuissaan, sillä ne ovat
tottuneet luonnonolosuhteisiin, joilla pohjoisessa on tapana äityä toisinaan
ankariksi. Harvemmin nautitaan jouluna lauhaa säätä, mutta joskus niinkin on
tapahtunut, tosin tuolloin pakkanen on jättänyt ovelleen lapun: ”Jos en ole
jouluna kotona, niin tulen uudeksi vuodeksi”. Lumipyry jouluna sen sijaan
tarkoittaa sitä, että lunta sataa koko tammikuun.
Tänä jouluna Kuu-Ukko on puhaltanut taivaan tähtikirkkaaksi ja juhlan kunniaksi
odotellaan revontulien tanssiesitystä. Tontut eivät jouda moisia miettimään.
Heillä on kiire harharetkille eksyneiden porojen luo. Siellä tokka tölvääkin
taimikossa. Ystävällisiä tervehdyksiä vaihdetaan puolin ja toisin. Porot ovat
komeita eläimiä ja tonttujen hyviä kavereita, mutta joskus vähän yksinkertaisia
ja kömpelöitä käytännön asioissa. Eivät ne ymmärrä olevansa väärässä ruokapöydässä,
vaan kuopivat tarmokkaina maasta ruuanmurenta, heinänkorsia ja varpuja.
Siinä samalla ne tallovat hentosia taimia sorkillaan. Tonttujen on taas kerran
selvitettävä poroille, kuinka maa makaa. Porojen mielestä on hölmöä, että niitä
kielletään syömästä keskelle metsää katettua herkkuateriaa. Onhan vielä
jouluaattokin! Tontut eivät halua suututtaa poroja, vaan lupaavat niille
vielä paremmat herkut, jos ne vaan jättävät taimikon rauhaan. Yksissä tuumin
koko joukko lähtee ruokintapaikalle ja hyppääpä poronhoitajatontuista pienin
erään sarvipään selkäänkin, mutta tulee pian ravistelluksi maahan. Siitä ei
tonttu ole moksiskaan. Tämä on poroille ja tontuille tuttua leikkiä.
Ruokinta-aitta avataan ja pian ovat ruokintahäkit täynnänsä kuivaa jäkälää ja
heinää. Iloinen rouske ja tuhina vaan käy, kun sarvipäät pääsevät juhla-ateriansa
kimppuun.
Tonttujenkin on aika lähteä joulunviettoon. Toki ne ovat porojen käytettävissä
niin jouluna kuin arkenakin, mutta siinä välissä ehtii kyllä pistellä poskeensa
tonttulan herkkuja, pelata lautapelejä ja ottaa vaikka pikku nokoset. Taivaalla
tanssivat revontulet, jotka tuovat Aurinkomuorin terveiset taivaanrannan takaa.
PETTERI PUNAKUONO
Sävel: John D. Marks
Sanat: Sauvo Niilo Pellervo Puhtila
Muistat Tuhkimon, Lumikin, Ruususen varmaan
ja Punahilkan ja sudenkin harmaan,
mutta poro tää sulta usein unhohon jää.
Petteri Punakuono oli poro nimeltään,
ollut ei loiste huono Petterimme nenänpään.
Haukkuivat toiset illoin majakaksi pilkaten.
Tuosta vain saikin silloin joulupukki aattehen:
Aattoilta pitkä on, taival valoton.
Petteri vois nenässään valon tuoda pimeään!
Petteri siitä asti pulkkaa pukin kiskoen
johtaa sen riemuisasti luokse lasten kilttien.
joulutonttua juuri nyt kurkkimassa Tunturisuden Joulusivuilla!
|