Ensimmäiset joulutontut maassamme vuonna 1881
Vuonna 1881 painettiin Helsingissä ruotsinkielellä
saksalainen lastenkirja, jossa kuvattiin saksalaista joulu-ukkoa ja sen kääpiömäisiä
apulaisia. Samana vuonna pidettiin vähän ennen joulua Helsingissä Ylioppilastalolla
Suomalaisen teatterin hyväksi arpajaisjuhlat. Juhlassa nähtiin todennäköisesti
ensi kertaa maassamme ilmieläviä joulutonttuja. Kaksitoista lasta oli ruotsalaisen
esikuvan mukaan puettu tontuiksi.
Kulkusen koristamaan, punaiseen hiippalakkiin sonnustautunut
tonttu on yhteispohjoismainen hahmo ja kuulunut joulukuvastoomme 1800-luvun loppupuolelta
alkaen. Tontun harmaapukuinen, puuhakas esikuva on peräisin kansanomaisista
haltijatarinoista, joiden pohjalta tanskalaiset taiteilijat muokkasivat nisse-veijarin. Ruotsissa tonttuhahmo kehittyi
Jenny Nyströmin kuvitusten kautta ja
Suomessa rakastettuja tonttutaiteilijoita olivat Martta Wendelin ja
Rudolf Koivu.
Ensimmäinen suomenkielinen joulutonttukirja vuonna 1890
Vuonna 1890 ilmestyi Aatami Hakkaraisen suomentamana "Joulu-ukko ja tontut. Tarina jouluaaton riemuista M. Schererin
ja H. Englerin piirtämällä 8 kuvalla".
Tässä kirjassa
kuvattiin joulu-ukkoa tonttuineen suomeksi ensimmäistä kertaa. Näin oli joulu-ukko
eli joulupukki tonttuparvineen tullut suomalaiseen jouluun, ei vain jäädäkseen,
vaan löytääkseen täältä Korvatunturilta ikikodinkin itselleen.
Jouluruno - Anni Swan
"Tontut pyörivät ja hyörivät heillä kiire mahdoton,
sillä ihan kohta jouluaatto taas jo kerran on,
kilke ja kalke kaikuu pukin pajasta yötä päivää näin,
rientää itse joulupukkikin jo tuolta tänne päin.
Tovin katselee pukki tuimanakin tonttujaan,
jaellen sinne tänne määräyksiään ja ohjeitaan,
lahjavuoret kasvavat jo ihan kohta kattoon asti,
onpa kohta vedettävänä porolla taas aikamoinen lasti.
Mutta kas, kun aatto saa niin kaikki valmista on juuri,
rauha ja odottava hiljaisuus on Korvatunturilla suuri,
ja kun tähdet taivahalla kirkkaimpana leimahtaa,
niin Joulupukki tonttuinensa taas matkaan saa!"
Koko tonttujen kansa
Axel Munthe on sanonut tonttujen näkemisestä näin:
"Olen hämmästyksekseni
kuullut, että on olemassa ihmisiä jotka eivät milloinkaan ole nähneet tonttua.
Sellaisia ihmisiä ei voi olla säälimättä. Olen varma että heidän näössään
on jotakin vikaa."
Vaikka Suomesta ei viime ajoilta olekaan olemassa tieteellisesti todistettuja
havaintoja tontuista -
ovat kansanperinteessä säilyneet tiedot tonttuhavainnoista niin ylenpalttisen runsaat,
että heidän esiintymistään ei kukaan järkevä ihminen voi asettaa kyseenalaiseksi.
Tosin sellainen herra, kuin Ganander on kirjoittanut muinoin, että
"vaaditaan
hyvää mielikuvitusta taikka taikauskoa, jotta tonttuja näkisi - tai sitten kunnon viinahumalaa
taikka kuumehoureita". Hänen esitystään ei tule kuitenkaan ottaa kovin
vakavasti.
Tontturuno - tuntematon kirjoittaja vuodelta 1886
"Yöpakkasen kylmässä palossa
talven tähtöset tuikkaa
nukkuvi väki talossa
unen hevot mielessä luikkaa.
Kuuhut taivaltaan kulkee,
valo on talven mahti,
ja katonkin valkeus sulkee.
Vain tonttu väkeä vahtii...
Hän vartoopi luhdin luona
valppaana talven valossa
täällä on taas kuoma
joulun tuojana talossa.
Tulee rauha pihaan,
tonttu jos mökkiä valvoo
mikään ei mene silloin vikaan
kun piltit lahjoja palvoo."
Aikoinaan tontut olivat Länsi- ja Itä-Euroopassa sekä Siperiassa yhteiskunnan
tunnustettuja jäseniä. Heitä näkivät säännöllisesti niin ylhäiset kuin alhaisetkin -
ja kun he palkitsivat, rankaisivat, auttoivat tai kiusasivat ihmisiä, nämä
pitivät sitä aivan normaalina.
Näin oli silloin kun vesistöt olivat puhtaita ja loputtomat metsät koskemattomia;
kun hiljaiset tiet johtivat kylästä toiseen ja asumattomat alueet ulottuivat
silmänkantamattomiin; kun taivaalla näkyi vain lintuja ja tähtiä. Sittemmin tontut
on pakotettu vetäytymään maanalaisiin ja maanpäällisiin piilopaikkoihin, joissa
he yleensä pysyvät poissa näkyvistämme niin tarkoin, että jopa usko heidän
olemassaoloonsa on suurelta osin hävinnyt. Mutta niin kuin ihmiseltä vaaditaan
erittäin tarkkaa silmää, jotta hän näkisi niityllä kyyhöttävän jäniksen tai metsässä
seisovan peuran tai hirven, niin on tonttujenkin havaitsemisen laita. Heitä on,
vaikka heitä ei näkisikään!
Nykyään, kun me pyrimme pelastamaan niitä luonnon
aarteita mitä vielä on pelastettavissa, on toiveita että tontut alkavat liikkua jälleen
vapaammin.
Mistä on tontut tehty?
"Tontut ovat syntyneet ruusuntuhkasta,
unelmakuteesta, naavanjauhoista, kuusenkerppusista, rakkaudesta, ilosta ja riemusta." - (Tuula Lukic)
Tonttujen yleisiä ominaisuuksia
Tonttuja on mies- ja naispuolisia.
Hyvin nuorena, noin sadan vuoden iässä tonttu alkaa ajatella avioitumista, joskin pieni osa
heistä jää naimattomiksi. Tontut elävät useamman sadan
vuoden ikäisiksi.
Tontuilla on kuudes aisti ja he ovat selvänäköisiä.
Kaikki tontut ovat yleensä hyväntahtoisia,
valmiita kepposiin tai pieneen kiusantekoon, mutta eivät koskaan pahansuopia, vain hyvin
harvinaisia poikkeuksia lukuun ottamatta. Jos tonttu on todella ilkeä -
sellainen on enintään yksi tuhannesta - se johtuu syrjäisillä seuduilla risteytymisen
kautta tulleista vieraista perintötekijöistä.
Haltioiden ja tonttujen ulkonäkö määräytyy niiden hallitseman asian mukaan. Mm. saunatonttu
on noesta musta tai aivan putipuhdas. Sukupuoli vaihtelee eri tonttutehtävissä yleensä melko vapaasti,
mutta silti keittiössä ja navetassa hääräävät tontut ovat naispuolisia. Kodista,
jossa haltia on saatu suopeamieliseksi, ei lämpöä ja tunnelmaa puutu ja leivänkin
kehutaan olevan parempaa tällaisessa talossa.