Joulukuusi, kukkia, pipareita
Iso-Kohmon kuusen koristeet olivat vaatimattomia ja itse tehtyjä, ostettuja oli vähän.
Kuusessa oli ehdottomasti aidot kynttilät, yksi ainoa kultanauha sekä kaksi lippusiimaa, toisessa pelkkiä Suomen lippuja, toisessa myös muiden maiden.
Myös piparit ja omenat kuukuivat vanhan ajan kuuseen, ja tietenkin
pumpulipallot ikkunoiden eteen.
Koristettu talo oli täynnä erilaisia jouluasioita. Jouluisia kukka-asetelmia oli useampiakin.
Tuvan katossa pöydän päällä pyöri hiljakseen suuri himmeli.
Kaikkialta näkyi ja huokui tulevan joulun läheisyys. Jo eteisestä ulos rappusille
tunkivat jouluiset tuoksut kinkusta, riisipuurosta, pullista ja pipareista.
Joulukiireitä
Jos oli kiirettä joulun aikaan tontuilla, niin kiirettä oli talossa emännälläkin.
Koska tuvan permanto ei ollut lämmin, olivat pitkät villasukat sisälläkin tarpeen.
Noin muuten vilua piti loitolla kiire, joka juoksutti emäntääkin kaiken aikaa
askareissa sinne ja tänne, sekä kaiken aikaa päältä täytettävässä liedessä palava tuli, joka ei
saanut päästä hetkeksikään sammumaan. Myös salin puolella oleva, Turun
kaakelitehtaan kakluuni hohti kaiken aikaa kuumuutta. Salin puolella oli
mukavaa istahtaa joulun pyhien aikana puuselkäiseen, pegamoidipäällysteiseen sohvaan
juomaan joulukahvia.
Mitäpä olisi joulu ilman herkuista notkuvaa ruokapöytää? Vielä 1800-luvulla ei tunnettu kansallisia joulunruokia.
"Jouluksi kuitenkin laitettiin vähän tavallista parempia ruokia, kuten ryynipuuroa ja nisua." (SKS, Paltamo)
Maaseudulla jouluun varauduttiin syksyn aikana ja monille tehtäville oli omat nimikkopäivänsä:
"Annana oluet pannaan, juhlana joukolla juodaan".
Syksyisillä markkinamatkoilla hankittiin ostotavarat, kuten sokeri, kahvi, suola ja rusinat.
Jouluna syötiin hyvin, luumukiisseliä, riisipuuroa, lanttulaatikkoa ja muita herkkuja.
Välillä ennätti emäntäkin - joka oli pukeutunut aikakauden mukaiseen ruudulliseen flanellimekkoon ja tyykiesiliinaan,
vanhan ajan tupsutohveleihin ja pitkiin harmaisiin villasukkiin -
istahtaa hetkeksi hengähtämään tuvan keinutuoliin.
Siitä oli hyvä silmätä
oven suussa odottavia kangaspuita, joilla tehtiin aina kun ennätettiin
pellavaverhoja ja räsymattoja.
Pitkään ei emäntä kuitenkaan ennättänyt keinutuolissa haaveilemaan, sillä
siististi tiskipöydälle pinottu tiski odotti tiskaajaa. Tiskaamaankaan ei kuitenkaan voinut ryhtyä suin päin.
Ensin piti lämmittää vesi kattilassa puuhellalla, olipa juhla tai arki, sitten astiat pestiin perinteiseen
tapaan vadissa ja kuivattiin pyyhkeellä.
Melko ujo tonttu, kun on toimitellut lahjat vain pihamaalle. Mutta varmaan talon
emäntä toimittaa tontulle vastalahjaksi puuroa ja muuta maukasta jouluista
syötävää.
Tontturuno - tuntematon kirjoittaja vuodelta 1886
"Kilttejä me ollaan aina,
huutaa Mikko, Sanna;
Avaa pussis! pyytää Taina,
meille lahjat anna!
Näin nyt pienten tonttusten
lahjat täytyy jakaa,
ahdistaissa lapsosten
edestä ja takaa.
Kuinka tiesit, tonttu kulta,
tuoda nuken mulle?
Että puuttui humma multa,
kuka kertoi sulle?
Pois jo pyrkii tonttureki
joutuin toiseen taloon
siellä vartoo pikkuväki
pääsee jouluvaloon."
Surkuteltawaa joulunwiettoa Muhoksella 1891
Kun ihmiset jouluaattona Muhoksella oliwat matkalla joulukirkkoon, kuului
tappelun metakkaa muutaman torpan pihalta. Tämä on tämmöistä harwinaista
ja surkuteltawaa joulunwiettoa ilmoittaakin, waan eipä woi ilmoittamattakaan
olla.
Tapaus oli wielä sitä surkuteltawampi, kun tappelijat oliwat kowin läheisiä
sukulaisia, nimittäin isä ja poika. Jouluwiinat tietysti oliwat tappeluun syynä.
Poika näet oli hankkinut jouluksi wiinaa ja sitä sitten liiemmasti maisteltuaan
oli aikonut lähteä juowuspäissään kirkkoon, waan kun isä nuhteli tällaisesta
törkeästä käytöksestä, niin poika teki tappelun, johon waimowäkikin osaa otti.
Aika löylytyksen antoikin tunnoton poika isälleen. Waan poika saanee tästä törkeästä
teostaan wastata oikeuden edessä, sillä tapaus kuuluu olewan jo wiranomaisten
tiedossa, kirjoitetaan meille.
Oulun Ilmoituslehti no 149 30.12.1891
Ei tupakoivia morsiamia - Muhoksella 1895
Jos Muhoksella tapeltiin joulun aikaan, kuten edellisessä uutisessa, niin oltiinpas
Muhoksella siweitäkin. Eräskin mies jätti jouluna morsiamensa siksi, että tämä tupakoi!
"Eräs sulhasmies Muhoksella kun näki morsiamensa tupakoiwan,
kuuluu jättäneen naimiskaupan sikseen ja haluawan eronsa laillisessa järjestyksessä,
kun heidän awiolitto-aikomuksensa oli jo kolme kertaa kirkossa kuulutettu!"
Aura no 297 - 21.12.1895
Joululiikenteen waaroja ennenwanhaan - Muhoksella 1893
Autoilun aikanamme joululiikenne on wilkasta ja tapahtuu onnettomuuksiakin.
Waarallista oli joululiikenne hewostenkin aikana, mistä esimerkkinä surullinen tapaus,
jossa joulunwiettoon matkaawat ajoivat hewospelillä pimeydessä sulaan Oulujoella,
Muhoksella.
"Jouluaattoa wasten yöllä oli työmies A. Myllyoja waimonsa kanssa
Oulusta lähtenyt Muhokselle joulunpyhiä wiettämään, mutta Kärnän talon kohdalla
Laitasaaren kylässä oliwat he ajaneet keskellä jokea wielä löytywään sulaan.
Waimo saatiin wähissä hengin pelastetuksi, waan mies ja hewonen joutuiwat
wellamon uhriksi. Hukkunut hewonen rekineen ja muita kapineita löydettiin jään
alta, waan Myllyojan ruumista ei ole wielä löydetty (O.J.)"
Tämän joulutragedian hukkuneen miesuhrin "wielä haamullaan" ollut ruumis löydettiin Oulujoesta wasta juhannuswiikolla
1895, siis liki puolitoista wuotta myöhemmin, ja siitäkin uutisoitiin lehdissä.
Tampereen Uutiset no 2 - 03.01.1894 - Kaiku no 69 - 19.06.1895
Joulua wuodelta 1887
Wuonna 1887 kuwailtiin joulun tunnelmia Mikkelin Sanomissa. "Oi kuinka toiwottawa
ja iloinen eikö meille olekkin tuo Joulujuhla! Tuhansilla tuntehilla täyttää
se sydämemme, olemmeko sitten joko kurjimman mökin eli ylhäisen howin asukkaita.
Jotakin suurta ja käsittämätöntä, jotakin niin kallista ja ihmeellistä lahjaa
emmekö silloin mieliimme johdata, joka kerran maailmaan tuli alas sowittamaan langennutta
ihmiskuntaa Jumalan kanssa. Kuinka rakkaudella ja ikäwöiwinä muistamme
tuwassa noita lapsuutemme ajan ihania joulujuhlia, jolloin istuimme
kotituwan pöydän ympärillä kynttilän walossa ja luimme ewankeliumia."
Ilojuhla - joulujuhla 1895
Mikkeli-lehdessä vuodelta 1895 kerrotaan, kuinka ilojuhla, joulujuhla
on jo owillamme. Puhtaus ja siisteys on walmiina huoneissamme.
Lapset leikkii iloisina joululahjoistansa, mitä anteli heille kukin
tuttawansa.
Kauniilta kuulostaa kyllä, kun lapsetkin puhuwat joulujuhlasta ja jouluilosta,
tämä tuopi ajattelewalle wanhemmalle ihmiselle tunteellisia mietteitä
ja ajatuksia oikeasta jouluilosta. Sydän sykkii rinnassani, kun ajattelen,
kun olisin niin wiaton ja puhdas, kuin pieni lapsi, niin totta kyllä omistaisin
oikean joululahjan terwetulleena ja syntyneenä. Mutta walitettawasti on
ainakin itseni suhteen, ettei niin ole perin pohjin, waan se seisattuu
ulkokuoren kaunistuksiin, ja elämänmuotoihin, waan oikea joululahja
täyttäköön puuttuwaisuuteni! (Tällä viitataan Jeesuksen syntymään)
Jouluaskareita Itä-Suomessa 1800-luvulla
Kirjan Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista I - Joulun vietto, sisällysluettelo havainnollistaa jouluperinteiden ja jouluaskareiden
jakautumista eri päiville Itä-Suomessa 1800-luvulla seuraavaan tapaan:
21.12 - Tuomaan päivä. Tuomaanpäivä. Oluen pano. Nuotan veto. Kynttiläin teko. Ryynin teko.
23.12 - Joulun aaton-aatto. Tuvan sillanaluksen puhdistaminen. Veden kanto. Riihessä olo. Tuvan peso.
24.12 - Joulun aatto. Piirakasten teko. Viinan lasku. Saunan lämmittäminen. Vierasten vastaanotto. Saunan kylpy. Joulun tuojat. Illallinen.
25.12 - Joulupäivä. Aamurukous. Kirkkoon meno. Kirkossa olo. Kotiin tulo. Karjan konstaaminen. Kahvin juonti. Hartaushetki.
26.12 - Tahvananpäivä. (Tapaninpäivä). Tahvanan ajo. Joululeikkituvan pyyntö. Joululeikkiin meno. Niemelän Raisan ja Lippolan Juhanan liitto.
Joululeikit. Vastakkaistanssi. Rinkitanssi. Laivasilla olo. Vuorotanssi.
27.12 - Kolmas joulupäivä. Sudennuotan veto. Paistisilla olo. Laulun ja ulkoluvun kilpailu. Rinnakkaistanssi. Panttisilla olo. Joulusaarna.
28.12 - Neljäs joulu eli lasten päivä (viimeispyhä). Hiirisillä olo. Sikasilla olo. Seulau juoksu. Parisilla olo. Neito kammiossa. Vanhan joulun loppu.
Lähde
Salakirjat-kustantamo - Kansanperinne-blogi KLIK!
Waroitus joulun maallistumisesta 1897
Jo wuonna 1897 ilmeisesti eräät oliwat kadottaneet joulun sywimmän merkityksen, sillä
Wuoksi-lehdessä muistutettiin siitä, mitä joulu on. "Ihmislasten sisällisten tunteiden
elwyttäminen, henkisen elämän jalostaminen on joulun tarkoitus. Kowin tawaksi on tullut
wiettää nämä muutamat päiwät tawallisina joutohetkinä, jolloin tahdotaan ulkonaisesti
elää entistä herkullisemmin. Warsinkin warakkaimpien majoissa tuntuu joulu maallistuneen.
Joululahjoista, ruuista, juomista ja waatteuksista enimmän huolehditaan
ja sitten juhlapäiwinä nautitaan ruumiillisesti, jos kohta henkisestikin wiihdytään
taiteen ja kirjallisuuden seurassa.
"Mutta ulkonaisten tarpeitten nautinnon tyydyttäminen ei ole oikeaa joulujuhlan wiettoa.
Joulujuhlan tarkoitus tähtää paljoa korkeammalle - henkisemmälle alalle!"
|
Kaakkuja, paakelsseja, paketteja ja musiikkia
Jo eteisen kaapeista näki, että joulu oli lähellä, sillä hyllyissä oli
kaakkuja ja paakelsseja. Ihan ylimmillä hyllyillä, piilossa pienten tähtisilmien
katseilta, oli nippu salaperäisiä, pieniä paketteja, joukossa aina tietenkin joku suurempikin.
Sekä herkut että paketit saattaisivat näyttää vaatimattomilta nykyajan ylenpalttisuuteen tottuneesta.
Kääreenäkin oli vain valkoista paperia ja tavallista narua, ei kimaltelevia tähtiä, ei muovihörsöä.
Sotavuosien jälkeisestä köyhyydestä kärsineellä 1950-luvulla valkoiset paketit kuitenkin herättivät suurta
kunnioitusta ja jännittynyttä kikatusta ja kihelmöintiä.
1950-luvullakin kuunneltiin jouluna paljon musiikkia, ei stereona taikka YouTubesta,
vaan vanhan ajan radiosta. Radiosta kuultiin myös monenlaiset muut jouluohjelmat,
jouluhartaudet ja jouluviestit ja -haastattelut eri puolilta Suomea ja ulkomailtakin.
Radio oli kodin viihdekeskus silloin, kun ei ollut vielä televisioita.
Lähteet
Leena Teinilä-Huittinen: Talo muistoja tulvillaan/Kodin Pellervo
Pohjois-Pohjanmaan museo
Kaksi mukavaa toimitusta yhdistettynä, joulukuusen haku ja kelkkailu! Kelkkamäki on ollut
osa lasten joulua niin ennen wanhaan, kuin toiwottawasti nykyisinkin.
Mäkelän joulunwietto 1906 - palwelijan kertomus
Karjalan jalomailla, jossa olen syntynyt ja lyhyen ikäni elänyt, on talo Mäkelä, jossa
nykyisin oleskelen. Tahdon kertoa muutamin sanoin Mäkelän joulunwietosta.
Mäkelä on suurehko talo, paljon on siinä wakinaista työwäkeä ja usein wielä satunnaisia
apulaisia. Torpparit ja loiset tuntewat olewansa saman perheen jäseniä ja owat suurina
juhlina isäntäwäkensä kutsuwieraina ei ainoastaan nauttimassa ruumiillista rawintoa, vaan
koetetaan heille tarjota henki-elämänkin wirkistystä. Niinpä joulunakin kokoontuu
koko talon aluskunta Mäkelään wiettämään aattoiltaa koristetun kuusen ympärille.
Kun ensilumi peittää jäätyneen maan, muistuttaa se mökin lapsillekin joulun
lähestymisestä ja silloin alkaa tuo joulun odotus, sillä tuoreessa muistossa
on wielä wiimeinen joulun wietto Mäkelän lasten seurassa. Sama odotusaika
on talonkin lapsilla. Kysellään, montako päiwää ja yötä on jouluun.
Wiimein saapuu aattopäiwä. Kuusi tuodaan tupaan ja aletaan koristella.
Lapsilla on hupaista katsella tätä ja tahtoiwat meitä auttaa kuusta kroisteltaissa.
Sillä aikaa kun me valmistelemme sisällä yhtä ja toista,
menewät miehet hakemaan lapsia wanhempineen mökeistä, ja kohta alkaa
saapua joukkoa kylästä ja omat joukot töistään wapaina
juhlapuwuissaan kokoontuiwat awaraan tupaan. Kaikki näyttää juhlalliselta.
Joulu sisällä, joulu luonnossa ja ihmissydämet seisahtuiwat nyt
nauttimaan joulun sulorauhaa.
Lapset tutustelewat toisiaan, ihastelewat kuusen kauneutta, sen kuwia ja koristeita
ja kohta alkaa jouluwirsi kaikua woimakkaana, jonka jälkeen perheen isä
lukee joulusaarnan, joka waltaa kuulijain sydämet joulu-ilolla.
Perheen äiti lukee erittäin lapsille joulun merkityksestä, kyselee ja selittelee
heille joulun tapahtumista ja sitten alkaa joulu-pukki lahjojaan anniskella,
kelle mitäkin tarwis-tawaroita, kirjoja ja lehtiä koko joukolle.
Illan ohjelmaa jatketaan laulamalla ja lukemalla hywiä kertomuksia
ja kun yhteinen illallinen on nautittu ja kiitoswirsi weisattu, lopetetaan
yhdessäolo rukouksella ja kiitoksella kaiken hywän antajalle, ja että hän
jonka syntymisen muistojuhlaa wietämme ja joka meitä on tullut kutsumaan
pimeydestä ihmeelliseen walkeuteensa, ottaisi meidät luoksensa ijäistä
joulua wiettämään, jossa me saisimme weisata ijäistä jouluwirttä
uusilla kielillä. Ne jotka tahtowat mennä kotiin, kyyditään - toiset
yöpyiwät taloon, jatkaakseen aamulla matkaa kirkolle.
Niin hyvä lämmin hellä,
on mieli jokaisen,
oi jospa ihmisellä,
ois joulu ainainen.
Jouluaamuna noustaan aikaisin, sillä eläimet tarwitsewat hoitoa ennen kirkkoon menoa.
Hywin joudumme töistä, kun mies-wäki auttelee tehtäwissämme ja niin menemme
melkein kaikki kirkkoon kuulemaan saarnaa Wapahtajamme syntymisestä.
Tämmöinen on lyhyesti kerrottuna Mäkelän joulunwietto. Soisin samalla tawalla
joulua wietettäwän monen monessa perheessä, silloin tuntuisi palwelijastakin
joulu joululle.
Palwelija - Kotimaa no 148B - 22.12.1906
Amerikasta Suomeen joulunwiettoon 1890
Toissa iltana saapui junalla Hankoniemestä Ouluun kolme Amerikan suomalaista,
jotka oliwat lähteneet syntymämaahansa joulunwiettoon. Miehet owat kotoisin
Perä-Pohjolasta. Kaksi heistä on ollut Amerikassa Minnesotan waltiossa jo
8 wuotta ja kolmas 11 wuotta.
Kuukauden päiwät aikowat miehet wiipyä kotiseuduillaan ja sitten palaawat
jälleen uuteen kotimaahansa Amerikkaan. Muuan heistä oli tunnetun lestadiolaissaarnaajan
ja tämän lahkokunnan wanhimman johtajan, Pajalan pitäjässä Ruotsin Lapissa
asuwan J. Raattamaan poika.
Oulun Ilmoituslehti no 108 - 10.12.1890
Luettavaa ja kuunneltavaa - myös sotajouluista
Raimo Hieta: Pappilassa maalaisjoulu vuonna 1904 KLIK!
Jouluna 1937 Metsäpirtin pappilassa KLIK!
Marian ja Johanin jouluhetki vuonna 1939 KLIK!
Talvisodan joulu rintamalla KLIK!
Joulu rintamalla YLE Areena video KLIK!
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat yllä ja alla Copyright
©
Courtesy The Texas Collection, Baylor University
Inarin uuden kirkonkellon koesoitto jouluaatonaattona vuonna 1906
Jouluaatonaattona 1906 Inarin kirkossa koesoitettiin ensimmäisen kerran uutta kirkonkelloa.
Vanha ja käytöstä poistettu kirkonkello oli vuodelta 1648, kuningatar Kristiinan
Lappiin lahjoittama.
Ihan tyytyväisiä ei uuden kirkonkellon sointiin oltu, sillä Kalevassa kirjoitettiin
soitosta näin:
"Kirkossamme kajahteli jouluaatonaattona ensikerran uusi kirkonkello. Kauniilta kuului
sen sointu ja jotenkin kowalta. Tarwinnee kuitenkin tehdä pieniä uudistuksia tapulissa,
jos mielii saada sen täydellisesti ääntämään. Wanhan kellon sija on tälle liian pieni."
Uudessa kirkonkellossa oli hyvätkin puolensa, sillä sen ääni kantoi hyvin kauas ja herätti
nukkuvatkin mukaan kirkonmenoihin. Tosin tähänkin vielä esitettiin lehdessä varauksia,
sillä "kun kirkonkellon kuultiin soiwan sydäntalwen päiwänä, niin sekin pani miettimään,
että mennäkö kirkkoon, sillä siellähän paleltui kuoliaaksi".
Kirkkokansan sanottiinkin Inarissa tuolloin vain hytisten odottaneen saarnatuolista kantautuvaa kirkonmenojen päätössanaa "Amen",
jonka jälkeen sai lähteä puolijuoksulla kotiin lieden ääreen lämmittelemään.
Joulua wuodelta 1897
Wuoksi-lehti wuodelta 1897 herkistelee joulun tunnelmissa. "Joulu, ihmiskunnan jaloin ja suurin
juhla on saapunut. Wuosituhansia on tätä juhlaa wietetty, mutta sen waikutus on yhtä woimallinen
kuin ennenkin. Taaskin kaikkialla, missä Kristuksen nimeä tunnustetaan, kaikkialla missä
suuren mestarin esimerkki on elähyttäwänä waikuttimena - kaikkialla hetkeksi lakkaa,
juuri kuin taikasauwan määräyksestä, lewoton ihmismieli maallisista pyrkimyksistään,
jokapäiwäisistä askareistaan. Uusi tunnelma, lewon ja rauhan tunnelma on muutamaksi
päiwäksi wallitsewa semmoisetkin ihmislapset, jotka eiwät tawallisissa oloissa
sisällisistä tunnelmista, henkisestä elämästä wälitä."
|
Creative Commons -