Joulu
Joulukuusenhaku

Joulukuusen historiaa

Ensimmäinen tieto joulupuusta Kristuksen syntymän juhlinnan yhtenä symbolina on Tallinnasta vuodelta 1441. Joulukuusesta on enemmän irrallisia tietoja 1500-luvun alusta. Vuosina 1510 ja 1514 Riiassa ja Tallinnassa Musta­päiden kauppiaskilta pystytti kaksi ruusuin kauniisti koristeltua kuusta. Jouluvihreää oli monin paikoin mm. Strassburgissa ja Freiburgissa. Vihreä kasvi ei aina ollut kuusi. Kyseessä oli luultavasti misteli, jota käytettiin erityisesti ranskalaistalojen koristeluun. Puhuttiin "maista", joka merkitsee vihreitä lehtiä eikä havupuita.

Joulukuusenhaku

Joulun tunnelmissa

All rights reserved
*Kuva yllä Copyright © KentuckyRanger
Used with permission.

Joulukuusi vuonna 1605

"Jouluna he pystyttävät tupiinsa kuusia, joihin ripustavat monivärisestä paperista tehtyjä ruusuja, omenoita, piparkakkuja, kultapaperia ja makeisia . . . "

Tuntemattoman kirjoittajan kuvaus Strassburgista vuodelta 1605 on varhaisimpia kirjallisia kuvauksia joulukuusiperinteestä, jonka historiallisten juurien tiedetään ulottuvan 1500-luvulle asti. Keski-Euroopassa joulukuusiperinne levisi uskonpuhdistuksen rinnalla, mikä osaltaan vaikutti siihen, että joulukuusesta vähitellen muodostui katolisen jouluseimen protestanttinen vastine.

Joulukuusenhaku

Joulupukki matkalla kuusenhakuun.

Joulukuusenhaku

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Ilkka Jukarainen

Ateneumin joulukuusi

Ateneumin joulukuusi jouluna 2016 harvoine mutta isoine joulukoristeineen edusti Ateneumille sopivasti taiteellisesti tyyliteltyä, ei niinkään perinteistä joulukuusta.

Kuusen kotiin tuoda saamme

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © The Texas Collection, Baylor University


Porvoon joulu

Joulukuusi mummon makuukamarissa - vanhan ajan joulun aitoa tunnelmaa.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Mikael Korhonen

Martti Lutherin joulukuusi

Vanhan uskomuksen mukaan Martti Luther keksi joulukuusen kulkiessaan Wittenbergissä kotiin pilkkopimeän metsän halki. Taivaalla tuikkivat tähdet saivat kuusenlatvat näyttämään siltä, että ne olisivat täynnä tähtiä. Kotiin päästyään Luther kaatoi pienen kuusen ja toi sen koristamaan kotiaan. Joulukuusiperinteen uskotaan siis olevan lähtöisin 1500-luvulta.

Lutherin keksimästä joulupuusta ei ole varmuutta, mutta se tiedetään, että juuri protestantit aloittivat kristillisen joulukuusitradition. Perinne lähti maailmalle saksalaiselta Strassbourgin alueelta. Aivan aluksi joulukuusia ei nähty yksityiskodeissa, vaan julkisilla paikoilla ja yhteisöjen juhlatiloissa.

Todistettavasti on koristeltuja kuusia Saksasta löytynyt ainakin 1600-luvulta alkaen. Ensimmäiset historialliset tiedot joulukuusesta ovat Elsassista, Strassburgin hiippakunnasta. Saksassa joulukuusi omaksuttiin seuraavalla vuosisadalla samaa tahtia uskonpuhdistuksen oppien kanssa. Vähitellen siitä muotoutui katolisen seimen protestanttinen vastine.

Joulukuusi

Kuva www.freepik.com.

Lukuisat kansat ovat käyttäneet juhlissaan puita tai niiden oksia koristeina tai onnea tuovina esineinä. Kotoisen joulupuumme juuret ovat mannereurooppalaiset, runko pakanallinen ja tuuheimmat oksat protestanttisia. Joulukuusella on yhteys vanhoihin vihreyssymboleihin: siunauksellisiin, uuden satokauden takaaviin taikaoksiin. Kuusen vihreyttä selitti legenda rajumyrskyn yllättämästä Vapahtajasta, joka turhaan etsi suojaa muiden puiden alta. Vain kuusi levitti uskolliset lehvänsä ympäröimään Vapahtajaa, joka kiitollisena siunasi puun viheriöimään kesät talvet.

Saksasta joulukuusi levisi eri maihin, Yhdysvaltoihin 1770-luvulla, Tanskaan noin 1806-07 ja Englannin hoviin 1800-luvun alussa. Vuonna 1896 Schlettstadter Zeitung haukkui protestanttisuutta "joulukuusiuskonnoksi", sillä Saksan protestanttisia kirkkoja oli koristettu joulukuusin jo 1840-luvulta alkaen. Kaksi kynttilöin ja sokerikoristein somistettua joulukuusta oli Englannin hovissa 1832 ainakin silloin kolmetoistavuotiaan kuningatar Viktorian päiväkirjan mukaan. Lahjat oli pantu kuusien juurelle ja kuuset seisoivat pöydällä.

Varhaisin tieto joulukuusesta suomalaiskodissa vuodelta 1829

Pohjoismaissa joulukuusta ovat edeltäneet joulusalot, joulupihlajat, jouluomenajalat ym. Paikoin on talojen porteille pystytetty joulupuut, joista ruotsinkielessä käytetään nimitystä "julruska". Paroni Klinkowströmin suurilla jouluaaton kutsuilla Helsingissä 1829 oli peräti kahdeksan joulukuusta, joista yksi oli niin suuri, että sen takana oli posetiivinsoittaja.

Vuonna 1839 Topelius tavanomaisesta poiketen vietti joulua Helsingissä Rosenkampfin perheessä. Hänen saapuessaan kyläpaikkaansa iltaseitsemältä joulukuusen kynttilät oli jo sytytetty. Talonpoikaiskodeissa kuusi kiinnitettiin varhaisimmin kattoon ja se saattoi olla kynttilätön.

Joulukuusi tuli Suomessa tunnetuksi 1800-luvun lopulla

Vuonna 1878 Kyläkirjaston kuvalehti julkaisi kuvan Martti Lutherin perheen joulunvietosta. Kuvassa Luther säestää jouluvirttä kitaralla. Pöydällä on joulukuusi kynttilöineen sekä enkelinkuva latvassa, ja sen ääreen Lutherin perhe lähimpine ystävineen on kokoontunut. Tämä kuva on täysin saksalaisen taiteilijan mielikuvituksen tuotetta 1800-luvun alkupuolelta, mutta kuvalla oli suuri merkitys joulukuusen leviämiselle ja käyttöönotolle. Ajan joululehdet ja Topeliuksen Talvi-iltain tarinat tekivät myös joulukuusta tunnetuksi koko kansalle.
Joulukuusi tuodaan sisälle

Hauskaa joulua Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Herald Post

Joulukuusi kansakouluihin ja koteihin 1900-luvun alkupuolelta alkaen

1900-luvun alkupuolella moni näki kansakoulussa joulukuusen ensimmäistä kertaa. Aluksi joulukuusen sai hakea mistä vain, se oli jokamiehen oikeus. Nykyään puu on ostettava kuusikauppiaalta, jollei itsellä tai ystävällä satu olemaan metsää.

Kun joulukuusen koko Suomen valloitusretkeen kului aikaa 1820-luvulta alkaen lähes sata vuotta, niin 1900-luvun alkupuolella tuli nopea loppukiri. Parissa vuosikymmenessä kuusi levisi lännestä ja etelästä kaikkialle Suomeen; kaupungeista, kartanoista, pappiloista ja kouluista lähes kaikkiin kirkkoihin ja koteihin. 1920-luvulle tultaessa joulukuusesta oli Suomessa tullut jo kotien keskeisin joulukoriste. Kaikkien uutuuksien tavoin kuusi sai osakseen myös kritiikkiä, mm. ääriuskovaisilta, sosialisteilta ja tulipalovaarasta huolestuneilta. Monessa maalaistuvassa viimeistään joulupuun saapuminen merkitsi jouluoljista luopumista.

Joulukuusen koristelua

Koristeet olivat ensin syötäviä esim. juuri omenia, karamelleja, piparkakkuja tai vehnäsiä, mutta 1800-luvun lopulla ostokoristeet alkoivat yleistyä ja kuusenkaramellitkin muuttuivat lähinnä vain mauttomiksi pötkyiksi, joissa oli korea paperi. Helsingissä on aivan oma koriste, kuusi koristellaan kreppipaperiruusuilla. Vanhimpiin koristeisiin kuului ns. marsalkanvyö, nauha, jossa oli teksti "Gloria in excelsis Deo" ja latvan koristeena tähti tai enkeli.

Suuret ulkokuuset

Ensimmäinen sähkölampuin koristeltu ulkokuusi seisoi Pietarsaaren torilla jo 1905, Helsingin Suurtorilla amerikkalaisten esikuvien vaikutuksesta 1930. Vuodesta 1954 lähtien Helsinki on lahjoittanut joulukuusen Brysselin kaupungille. Joulupuun asema suurimpana ja tärkeimpänä koristeena on horjumaton, olipa sen virkaa sitten toimittamassa kuusi, mänty, kataja, sypressi tai varisematon muovipuu.

Joulukuusi on Suomessa yli miljoonassa kodissa

Suomessakin joulukuusta on ruvettu viljelemään. Näin siksi, että nykyajan metsäkoneet tallovat alleen hakkuissa tähteeksi jäävät kuusenlatvukset, jotka olisivat parhaita joulupuita. Sitä paitsi joulukuusia on ruvettu tuomaan, kun laadukkaasta joulupuusta on esiintynyt puutetta. Suomessa joulukuusi hankitaan runsaaseen miljoonaan kotiin. 400 000 kuusista ostetaan, muut tulevat omasta tai tuttujen metsästä taikka varkain, mikä on kielteisimpiä jouluperinteitä.

Kuusen haussa

Joulukuusen haku

Yksi tärkeitä jouluun liittyviä perinteitä on kuusenhaku. Suomalaisissa kodeissa perinteinen, aito ja metsässä kasvanut, metsäntuoksuinen joulukuusi on edelleenkin tärkein kodin joulukoristuksista.

Kuusi on totuttu hakemaan jouluaattona. Jotkut voivat hakea joulukuusensa suoraan omastakin metsästä, mutta useilla joulukuusenhakumatka suuntautuu toreille, joilla kuusikauppa joulunaluspäivinä käy vilkkaana.

Joulukuusi

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Steve Glover

Pieni enkeli Joulukuusen latvassa - Tyko Hagman

Oli joulukuusi pystytetty talon parahimpaan suojaan. Ja oli se myös mitä parahimmassa puvussa. Siinä oli jos jotakin. Oli omenat oksissa, oli kirkkaat kynttilät päre-ristissä, oli hienot hopea-langat heilumassa oksain välissä, miltei koko puuta peittämässä.

Oli kirjavasta paperista laaditut liput ja moniväriset viirit, oli viikunat ja muut viehättimet. Mutta kuusen korkeimpaan huippuun, melkein lakehen ulottuvaan latvaan, oli vanhin sisar, suopea Sofia, kiinnittänyt enkelin kuvan.

Oli se korttelin pituinen vain ja messingistä valmistettu, mutta siivet sillä oli, ja se nojasi pientä kutrihapsista päätänsä käsiänsä vasten, joita leuan alla ristissä piti. Ja kun sitä katsoi oikealta taholta, välkkyi se niin kauniisti kynttiläin valossa, kimalleli kuin jalokivi latva-kynttilän loistossa.

Helmi, Hilma, Hannu ja Heikki äitinsä ja isänsä kanssa siinä kauniin kuusen ympärillä iloitsivat, vaikk’ei ilo tänä jouluna oikein ilolle tuntunut. Mutta suopea Sofia oli pienen Paulin luona, joka makasi sairaana sängyssään toisessa huoneessa. Pauli parka!

Hän oli jo pari viikkoa kitunut hivuttavaa tautia, jonka laatua ei tietävä tohtorikaan tyystin ymmärtänyt. Tämänpä tähden ei nyt ilo muillekkaan oikein iloksi ollut. Mutta jo toi suopea Sofia pienen potevan Paulinkin juhlahuoneeseen, kantaen häntä käsivarsillaan. Ja vaikka Pauli oli kalpeana kovin ja näytti surkastuneelta katsojan silmissä, niin selvästi häntä kaunis kuusi kynttilöineen ynnä monien muiden koristustensa kanssa kuitenkin miellytti, ilahutti, jopa ihmettikin.

Mutta varsinkin välähtelivät hänen silmänsä, nuo muuten niin väsyneiltä näyttävät silmät, kun niiden katse kohtasi enkelin kuvaa joulukuusen latvassa. Se oli Paulin mielestä niin mainion mieluinen. Ja kun suopea Sofia jälleen aikoi viedä Paulin pois hänen vuoteelleen, jott’ei rasittaisi pientä raukkaa olo täällä juhlivien joukossa, niin eipä tahtonutkaan poika pois. Päin vastoin hän tahtoi että sairaan-sänky kannettaisiin tänne juhlahuoneeseen ja pantaisiin joulukuusen viereen.

Niin tehtiinkin; sillä isä arveli että ehkäpä pieni muutto olisi Paulille vallan terveellinen vain. Pian oli siis Paulin sänky potilaineen päivineen kuusen vieressä. Ja Pauli nyt iloitsi kuin muutkin, iloitsi erittäinkin enkelin kuvasta, ja muutkin jo olivat iloisemmat, kun muassa oli Paulikin.

Vietettiin siinä sitten joulu-iltaa kuten ainakin. Kaikki korjasivat lahjansa ja olivat tyytyväiset tuiki. Mutta kun oli lopussa ilon ilta ja levolle lähtöä tehtiin, ei Pauli ensinkään tahtonut erota enkelistään, vaan halasi niin hartaasti äitiänsä ja pyysi että eikö hän saisi jäädä tänne kuusen juurelle yöksikin.

Arvelutti tosin tämä anomus vanhempia, mutta koska huone oli hyvä ja lämmin, niin sai hän jäädä, kun saikin. Ja suopea Sofia jäi häntä hoitamaan. Ja kun kynttilät kuusesta oli sammutettu, pyysi Pauli että hänen sänkynsä asetettaisiin ihan kuusen alle. Siten väitti hän näkevänsä paremmin enkeliä oksien välistä. Tehtiin hänen mielensä mukaan. Muut menivät majoihinsa. Mutta Pauli vaipui uneen vuoteessansa kauniin joulukuusen alla. Sofia sohvalle uinahti.

Sydän-yön aikaan kuitenkin heräsi Pauli, sillä ei ole sikeää sairaan uni. Sofia niinikään unen helmasta heltyi.

Täysikuu taivaalla heitti akkunoista sisään vaalean valonsa. Ja Sofia näki miten Pauli kuusen oksien alta kirkkahin silmin katseli enkelin kuvaa, joka kimalsi niin kauniisti kuutamossa. Ja Sofia kuuli miten pieni potilas-veljensä niin hartaan hellällä äänellä rukoili taivaan ruhtinasta.

"Hyvä Jumala", rukoili Pauli, "anna enkelisi minua auttaa. Lähetä se hyvä enkeli, jonka soma-siipinen kuva tuossa leijuu kuusen latvassa, auttamaan, että paranisi pieni Pauli raukka. Sen kuva vain on tuossa, mutta ehkä enkeli itsekin on lähellä. Kyllä se on. Nyt nukun taas. Tulkoon nyt enkeli nukkuessani minua yhtä lähelle kuin hänen kirkas kuvansa; tulkoon nukkuessani, jos pelkää kun Pauli valvoo. Tule, enkeli, tule!"

Niin rukoili Pauli, pieni Paulimme armas. Ja sisar yhtyi sydämensä pohjasta hänen rukoukseensa. Molemmat menivät unen helmoihin jälleen. Mutta joulu-aamuna herättiin koko talossa, kuten ainakin. Isä ja äiti heti pientä potilasta katsomaan. Pauli heräsi, tervehti vanhempiansa, katseli sitten enkelin kuvaa ja hymyili.

"Enkeli on käynyt täällä". hän lausui. Sofia kuiskasi hiljaa vanhemmille mitä yöllä oli nähnyt ja kuullut. Ja hienoinen hymy hypähteli vanhempain huulille, mutta kyynelhelmi kasteli heidän silmänsä. Pauli näkyi todellakin vähän virkistyneen. Ainakin oli hän koko joulupäivän tavattoman iloinen.

Ja yö kun taasen tuli, sai hän jäädä kuusensa alle ja ehtoisan enkelinsä suojaan. Sofia kuuli hänen taaskin rukoilevan että enkeli kävisi häntä katsomassa. Ja miten lieneekään ollut, mutta toisena joulu-päivänä Pauli jo taaskin näytti terveemmältä, niin että jo melkein mieli lähteä Tapania ajamaan. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään. Mutta isä ja äiti olivat ihan ihastuksissaan.

Illalla tuli tohtori, tarkasteli poikaa, tunnusteli kuusen raitista tuoksua ja lensi oikein kirkkaaksi kasvoiltaan.

"Antakaa pojan vain nukkua kuusen alla. Jumalan avulla hän paranee."

"Niin, ja enkelin avulla", lisäsi lapsen lailla luottavasti hymyillen Pauli. Ja Pauli parani Jumalan ja enkelin avulla. Ja enkelin kuva oli kauniin joulukuusen latvassa.