Menu
Juhannus
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © August Schwerdfeger


Lauri Merikallio, Suomen Kuvalehti 1917

Kun aattoilta on alkanut viiletä yöksi ja hämärtyä, silloin ovat monella nuorella pohkeet alkaneet vetää ankarasti kokkovuorelle päin. Siellä on Mikko tiennyt Miinan tapaavansa, Maija Mattinsa. Siellä on heitä odottamassa iloinen juhannushyppy, nauru, laulu ja soitto. Siellä saa taas tuntea, ettei ole köyhä, ei kipeä.

Juhannusyö on lemmentaikojen aikaa. Siksipä aina joku joukosta on päättänyt salaa, että nyt, nyt minä keinon koetan, tuli mikä tuli. Niin hiipii muiden tietämättä joku neito nuori lähteen reunalle, kumartuu alas ja uteliaana kurkistaa veden kalvoon. Eipä kurkistakaan sinisilmä neito norja kuvaistansa, vaan antaa uhrin lähteelle. Nuppineulan vain, tai jopa sormuksen, jolla on yhdeksän avioparia vihitty - ja odottaa vastalahjana nyt saavansa nähdä oman sulhonsa kuvan.

Toinen tyttö tietää toisen taian. Hän menee siunaamatta levolle, ei puhu sitten sanaakaan. Kello yhdentoista aikaan nousee ylös, menee pohjoiseen päin virtaavalle lähteelle ja riisuutuu alastomaksi. Rahan hän nyt ottaa hampaihinsa ja pudottaa sen lähteeseen, jonne sulhon kuva ilmestyy. Mutta se tapahtuu vain, jos hän koko ajan on malttanut olla äänetönnä.



Suomen lippu "Juhannus on meillä herttainen,
kirkas taivas on sininen.
Pirtti on jo pesty, valkoinen,
pihamaakin laastu on.
Koivujen lehvät portailla huiskii,
kesän juhlasta pihlaat kuiskii,
metsiköstä kielot kannettiin,
sinikukat huoneisiin."




Juhannus - Eino Leino

"Kaikki palas: Suomen linnut,
Suomen kesä, kukkaset,
taas kuin ennen kirkkahina
kisaa järven lainehet.

Jälleen yössä valkeassa
saaret, salmet uneksii,
jälleen päällä metsänpuiden
punapilvi purjehtii."
- Eino Leino


Virvatulet ja aarnivalkeat palavat sinisinä juhannusyössä

Juhannusyönä kannattaa katsella maisemia tarkoin, sillä silloin saattaa nähdä hentojen, sinihehkuisten virvatulien ja aarnivalkeiden palavan. Tänä erityisenä yönä haltiat polttavat raha-aarteistaan hometta ja ruostetta, ja tästä kohoilevat liekit värjyvät kuultavina hämärässä yössä. Liekkejä ei kuitenkaan näe noin vain, vaan näkeminen vaatii erityisehtojen täyttymistä.

Katsojan täytyy istua sydänyöllä kolmesti muutetun huoneen katolla tai maakivellä, jonka ympäri on kynnetty. Ja jos on niin onnekas, että näkee liekit - omat ongelmansa on vielä aarteen ylös saamisessa, sillä aarretta vartioi jokin vaarallinen eläin, kuten musta käärme, joka tekee tungettelijasta selvää.

Äkäisen ukonkarilaan juhannus - katkelma romaanista Arkielämää, Maria Jotuni 1909

"Aivan talon eteen pistihe llkamoistenlahdesta Käärmetsaari, jonka pää talon kohdalla katkesi jykevänä kalliorykelmänä järveen.

Rykelmän kiviseinät olivat mustuneet monista juhannuskokoista. Ei sitä kesää, ettei siinä kokkoa poltettu.

- Miehet kokon tekoon!, ärähti ukko aina aaton edellisenä päivänä.

Ei hän itse kokolle tullut, ikkunastaan vaan katseli saarelle päin, jossa tuli loimotti ja nuoret kisaansa pitivät. Siinä istui vaan ja katseli. Miettinyt olisiko tuo jotakin itseksensä vanha, äkäinen ukonkarilas."


Saimaan rannoilla

"Pieni höyryvenhe viilteli vikkelästi Saimaan siniselkiä. Kuin joutsen kiiti se eteenpäin halkoen laineita, jotka kohisten jakautuivat kahtia, muodostaen päilyviä valkoharjanteita.

Laivassa oli väkeä paljon, sillä vuoden ihanin aika, juhannus, oli tulossa. Koivut rannikoilla seisoivat juhlavina tuoreessa, vaaleassa puvussaan. Päivän paistetta oli kaikkialla, metsän rinteessä, veden väikkeessä, rantakivillä ja hietikossa. Käki kukkui kukkumistaan Saimaan rannalla ja laivasta kuului kaiun tapaista vastausta, jolla matkustajat kehoittivat ahkeraa kukkujata."
- "Murusia", Marja Salmela 1904.




Mittumaari

Ruotsinkielisillä alueilla ja Lounais-Suomessa juhlaa kutsuttiin keskikesään viittaavalla midsommar-sanalla ja sen suomenkielisillä väännöksillä kuten mittumaarja, mettumaari ja mittumaari. Johannes Kastajan mukaan juhlan nimi on Virossa jaanipäev ja venäläisillä Ivanov denz tai Ivan Kupala.

Kristillisen kulttuurin myötä juhannus on levinnyt ympäri maailmaa, muun muassa Brasiliassa São João (Pyhä Johannes) on suuri karnevaalipäivä.

Juhannus-idylli - Eino Leino

"Juhannus on tullut, ja tule tyttö mukaan,
valmis ma oon, mua varro ei kukaan!

Juhannus on minulla ja juhannus on sinulla,
vaan mitä kanssas on tekemistä minulla?

Sua kaiken jo talvea katsoin ma, kulta,
silmäsi sytti mun sydämeni tulta.

Entä jos seuraisin, siis mitä sinulla?
Minulla on riippuva mattokin, minulla!

Minulla on vene, joka varmana kiikkuu,
vaikka sen laidoilla lempikin liikkuu.

Vakavamman varaan mieli on minulla!
Lie kuten lainehet lempikin sinulla?

Lempeni luja on kuin purressa ruori,
kun sitä kätesi sun kääntävi nuori.

On joka sormella moisia minulla?

Matkaani menen, jos on toisia sinulla!

Älä mene vielä! Ma tahtoisin jatkaa...

Jatkatko kanssani elämäni matkaa?

Juhannus on minulla ja juhannus on sinulla,
mutta ei muuta kai tekemistä minulla!"


Juhannusnovellit ja -runot

Millaista on ollut juhannuksen vietto Suomessa menneinä, kaukaisina aikoina. Entäpä, millaisin säkein ovat runoilijamme kuvanneet tätä suven kaunista juhlaa.

Tunturisusi Juhannusnovellit ja muut tarinat.

Tunturisusi Juhannusrunot.

Näin luonnehti juhlapäiviä Juhani Aho

Pääsiäinen. Pitkässäperjantaissa on jotain alakuloista, harmaata ja ikävää. Pääsiäinen on jo iloisempi, samalla kuin sitä kuvaa leveys.

Helluntai. Helluntai tekee keveän, kirkkaan vaikutuksen, se on kuin läpikuultavan puhdasta lasia, jonka läpi näkee kauvas valoisan kesän maailmaan.

Juhannus. Juhannus on hentoinen ja hieno, niin hieno, että pelkää sen käsistään haihtuvan, niinkuin se haihtuukin, sillä siitä pitäenhän alkavat päivät lyhetä ja yöt pitenevät.

Joulu. Mutta joulujuhla on jykevä juhla. Aina kun muistuu mieleeni joulu, seuraa sitä tunne jostain, joka on tanakkaa ja tukevatekoista.

Vuodessa on aina yksi suuri juhla - Jussinpäivä. Silloin kaikki, joiden nimi on Johannes, sekä ne, joiden nimi ei olekaan Johannes, viettävät nimipäivää. On se sentään ihmeellinen nimi se Jussi.

Suuresti sitä on varustettu tuota nimipäivää viettämään taasen tänäkin vuonna. Tuomi ja pihlaja ovat puskeneet kukkaa, minkä ovat ennättäneet. Isäntä on saanut "litransa" piirongin "klaffin" taakse ja emäntä on tuonut korvapuusteja ja piparikakkuja leipurilta. Kaupunkilaiset ovat käyneet myös saunassa ja saaneet paidat ja kaulukset Tannerilta.

Naiset taas ovat niin kuin sorvattuja puunukkeja, uusine kureliiveineen. Ja ankarasti se puristaa sivistys jaloissakin, että Jussi vaan saisi hyvän käsityksen ja naurahtaisi tuon hymyilyn, jonka seurauksia ei voi purata. Näin siis kaikki on valmista ottamaan vastaan Jussinpäivän.



Vakkajuhlaa ja Ukon juhlaa

Juhannuksen vieton historia ulottuu aina pakanalliselle ajalle asti ja joskus muinoin tämä juhla tunnettiin nimellä vakkajuhla. Itä-Suomessa juhannusta vietettiin säänjumala Ukon juhlana.

Kesän valoisimpana aikana vietetyn juhlan avulla pyrittiin varmistamaan sekä hyvät sadot että ihmisten ja karjan hedelmällisyys. Vielä 1800-luvulla ortodoksit Etelä-Karjalassa kutsuivat juhannusta Ukon juhlaksi. Ukon juhlaa vietettiin veden äärellä ja ukon kunniaksi kallisteltiin "Ukon maljoja", joiden sisältönä oli juhlan kunniaksi pantu olut.



Nettikameroilla kurkkaus Pohjois-Suomeen, Amerikkaan ja Hollantiin

Juhannuksen nettikamerat Katso - miltä Salla näyttää juuri nyt
Juhannuksen nettikamerat Katso - miltä Rovaniemen Lordin aukio näyttää juuri nyt
Juhannuksen nettikamerat Katso - miltä Levi Kittilässä näyttää juuri nyt
Juhannuksen nettikamerat Katso - miltä Times Square New Yorkissa näyttää juuri nyt
Juhannuksen nettikamerat Katso - miltä Amsterdam Hollannissa näyttää juuri nyt



Kun on juhannus - Sakari Topelius

"Juhannuksena on vihantaa ja valoisaa elää maan päällä. Silloin kaikki linnut laulavat, silloin kaikki puut viheriöitsevät ja aurinko sukeltaa järveen sil'aikaa, kun kukko pikimältään ummistaa silmänsä orrella, ja nousee taaskin, ennenkuin kukko edes on ennättänyt saada sukat jalkaansa.

Suomi on niin suuri maa, että pohjoisissa osissa on kesä paljon valoisampi ja talvi paljon pimeämpi kuin eteläisemmissä seuduissa. Sen vaikuttaa maan erilainen etäisyys päiväntasaajasta, josta saa oppia maantieteessä.

Turussa, Helsingissä ja Viipurissa täytyy sytyttää kynttilä juhannus-yönä, jos tahtoo lukea, ja jos taivas sattuu olemaan pilvessä. Mutta Oulussa voi kolmen kuukauden kuluessa lukea kirjaa läpi koko yön ilman kynttilää, jos olisi kuinkakin pilvistä.

Juhannus-aattona on poikien tapana olla niityllä pallosilla, ja tytöt leikkivät ja tanssivat. Ne, joilla on varaa, saavat tippaleipiä, rinkeliä ja mettä, ja köyhät lapset saavat sitä vaan katsella, ell’ei joku jaa osaansa heidän kanssansa. Yöllä palaa korkeilla paikoilla tuli, jota Suomessa nimitetään kokoksi ja muutamilla seuduilla Ruotsissa Balderin rovioksi, ja tuli merkitsee, että kaikki ihmiset iloitsevat valon ajasta."


Juhlapäivien ruokalajit - Walistuksen lasten lehti : Suomen lapsille ratoksi 1914

Kekri: Talkkuna.

Joulu: Puuro.

Laskiainen: Rokka.

Pääsiäinen: Mämmi.

Juhannus: Velli.
Nuori sotilas

Pelastusarmeijan nuori sotilas 1914

Suomen Pelastusarmeijan vuoden 1914 Nuoren sotilaan juhannusnumerossa oli mm. artikkeli nuorista uskollisista sotureista. Heitä olivat Helsingissä Lyyli Savander ja Sigrid Juslin. Ensiksi kumpikin olivat lapsisotilaita ja sitten he ylenivät koulutuksen jälkeen osastokadeteiksi. Suomessa Pelastusarmeijan ensimmäinen virallinen kokous pidettiin Siltasaaren maneesissa 8.11.1889.
Nyt on juhannus

Juhannusvirsi - Ampiainen 1912, Veisu-Ville

Runon nimi Juhannusvirsi saattaa johtaa lukijaa hieman harhaankin. Tässä virressä ei nimittäin olla kovinkaan hartaissa tunnelmissa, vaan Matti vie Maijaa puskaan, sillä on lemmen ja pusujen aika. Viinakin virtaa ja virren mukaan on peräti "kiimaisten kisojen aika".
Lasten juhannus

Lasten Kuvalehden juhannus 1892

Lasten Kuvalehti oli Jyväskylässä vuosina 1880–1918 ilmestynyt lastenlehti. Lehdellä oli nimekkäitä avustajia, kuten Sakari Topelius. Jo omana aikanaan vanhahtavalta vaikuttanut lehti saavutti parhaimpina vuosinaan yli 16 000 tilaajaa.
Kesäkoivut
Juhannus-idylli - I. Ojala - Kuuromykkäin lehti 1912

Oli juhannus, tuo kauan ja hartaasti odotettu valonvoiton juhlapäivä. Päivä oli kirkas ja helteisen kuuma. Aurinko paistoi täydeltä terältään pilvettömällä taivaalla. Luonto oli pukeutunut kauneimpaan kesäpukuunsa.

Kaikkialla uhkui luonto kauneutta, henkeä ja elämää; kaikkialla vallitsi juhlatunnelma. Kukkaset kedolla hymyilivät kauniina ja viehättävinä. Niitten suloinen ja miellyttävän huumaava tuoksu täytti ilman.

Heinäsirkat sirisivät heinikossa; perhoset ja paarmat parveilivat niityillä ja nurmikoilla iloisesti leikkiä lyöden ja ilakoiden. Mehiläiset ja mettiäiset lentää liitelivät kukista kukkiin etsien hunajaherkkua pesiinsä.

Ilma ja koivikot olivat tulvillaan lintuin sataäänistä laulua ja visertelyä, jota metsä hiljaa huminoiden säesti.

Kanat pihalla kaakattivat. Mutta ylinnä aidan päällä komean korskea kukko veisasi soinnukasta kieku-virttään niin lujaa, että kaiku liiteli kauas ympäri kylää. Kylän toiset kukot yhtyivät heti kuorossa laulamaan kanalan virttä. Se on varsin kaunista kuorolaulua!
Laitumilta kuului lehmien ammunta sekä vasikkain kimakat äänet, jotka vapaudesta nauttien ja ilosta valloillaan hyppivät, tanssivat tai kirmasivat kilpaa toistensa kanssa pää pystyssä ja häntä ylös ilmassa liehuen. Härät mörisivät ja mylvivät vihaisesti. Täytyihän niittenkin edes jollain tavoin osoittaa juhlatuultaan.

Entäs mirri? Silläkin oli omat juhlatunnelmansa! Se loikoili nurmella kehräten ja lämmittäen itseään auringon paisteessa. Se oli jättänyt hiiret rauhassa viettämään kesän juhlapäivää ja oli itse tyytyväinen, kun aamulla oli saanut latkia lämmintä maitoa, eikä muuta kaivannut!

Järvellä aallot hiljaa lainehtivat läikkyen komeassa tahdissa. Valkeat veneet halkoivat vettä siellä täällä pitkin aavaa ulappaa. Rantamilla pulikoi alastomia pienokaisia.

Pitkäkorennot surisivat ja sorsat piilopaikoissaan opettivat poikasiaan uimaan. Kalalokit hyppivät vedessä ja sen pinnalla.
Ihmisetkin oli vallannut juhlatunnelma. Jo päiviä ennen juhannusta oli kaikkialla tehty valmistuksia juhlaa varten suurella touhulla ja pauhulla. Tehtiin oikea suursiivous, joka sai kaikki ylös alaisin, kaikki mullin mallin. Huonekalut kannettiin ulos tuuletettaviksi ja pestäviksi. Tuvat, pirtit ja kamarit pestiin puhtaiksi väellä ja voimalla.

Pihatkin siistittiin. Aattopäivänä tuotiin metsästä nuoria koivuja, joista tehtiin lehtimajat pihoille ja juhlakäytävät portaitten eteen. Tuvat, pirtit ja kamarit koristettiin tuoreilla koivun, haavan ja pihlajan oksilla, ynnä kieloilla ja kukilla.

Sitten illalla riennettiin saunaan, jossa kukin kylpi ja pesi itsensä puhtaaksi, otettiin ylle puhtaat ja hyvin pestyt vaatteet ja ruvettiin illastelemaan aattopäivän juhla-ateriaa.

Näin, kun kaikki oli valmista, mitä ruumiin hoitoon ja ylläpitoon tulee, oltiin viimeinkin valmiit vastaanottamaan kesän kauneinta juhlapäivää. Vanhempi väki meni luonnollisesti heti uinailemaan juhannusunta.

Mutta nuoret hilpeinä istuivat ulkona lehtimajoissa tai vuorilla ja mäillä juhannuskokon ympärillä, joissa punaiset tulipatsaat mahtavina hulmuten kohosivat kohti korkeutta. Täällä nuoret viipyivät puoliyöhön asti, kunnes uni ja väsymys hiipivät raukaisemaan, vieden nuoretkin kotiin unen tuuditeltaviksi!
Oulunsalon Varjakka
Juhannustanssit Lumijoen Varjakassa.

All Rights Reserved
*Kuva - Copyright © Juha Hartikainen
*Photo used with permission.
Juhannusyö - Larin-Kyösti Hauholla juhannuksena 1912

"Nuoret ne kulkee parittain nyt juhannuksen yöllä,
ja niityn koreet kirjokukat tuoksuu neitten vyöllä,
ja haavat soittaa haassa,
nyt on suuri rauha maassa,
sydän suloisesti lyö,
kun on juhannuksen yö,
kun on juhannuksen yö.

Juhannustaikaa

Ja iltarastas raksuttavi lehdon lepopuulla,
ja kera oman kumppanin se ihanaa on kuulla,
täm' on armahinta aikaa,
nyt on yössä jotain taikaa,
sydän suloisesti lyö,
kun on juhannuksen yö,
kun on juhannuksen yö."


Juhannustaikaa

"On ilmassa kuin ihmeitä ja enteitä, mi kiehtoo,
niin lempeästi läntinen nyt metsän rintaa liehtoo,
kun veellä valkeet tuikkaa,
ja nuoret lehtoon luikkaa,
sydän suloisesti lyö,
kun on juhannuksen yö,
kun on juhannuksen yö.

Ja rinta on niin täynnänsä elon kylläisyyttä,
se on täynnä rakkautta, se on täynnä ystävyyttä,
ja koko luomakunta,
on kuin ihaninta unta,
sydän suloisesti lyö,
kun on juhannuksen yö,
kun on juhannuksen yö."
Ja tauonnut on tanssi nyt kisakalliolla,
on ilotuli sammunut nyt nurmen nuotiolla,
ja linnut silmän sulkee,
mut kaiku kauvas kulkee,
sydän suloisesti lyö,
kun on juhannuksen yö,
kun on juhannuksen yö.

Juhannustaikaa

Pään alla taika-yrtit nyt neidot luhdissansa,
ne uneksuvat häistä ja sulo sulhoistansa,
ja onnen käet kukkuu,
kun nuoret neidot nukkuu,
sydän suloisesti lyö,
kun on juhannuksen yö,
kun on juhannuksen yö."


Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © Carlos Torres
*** tunturisusi.com linkit ***