|
|
MAAMME - Suomen kansallislaulu - J L Runeberg, suomennos Paavo Cajander
1. Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
soi, sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis isien!
2. On maamme köyhä, siksi jää,
jos kultaa kaivannet
Sen vieras kyllä hylkäjää,
mut meille kallein maa on tää,
sen salot, saaret, manteret,
ne meist on kultaiset.
3. Ovatpa meille rakkahat
koskemme kuohuineen,
ikuisten honkain huminat,
täht'yömme, kesät kirkkahat,
kaikk'kuvineen ja lauluineen
mi painui sydämeen.
|
4. Täss auroin, miekoin, miettehin
isämme sotivat,
kun päivä piili pilvihin
tai loisti onnen paistehin,
täss Suomen kansan vaikeimmat
he vaivat kokivat.
5. Tään kansan taistelut ken voi
ne kertoella, ken?
Kun sota laaksoissamme soi,
ja halla näläntuskan toi,
ken mittasi sen hurmehen
ja kärsimykset sen?
6. Täss on sen veri virrannut
hyväksi meidänkin,
täss iloaan on nauttinut
ja murheitansa huokaillut
se kansa, jolle muinaisin
kuormamme pantihin.
7. Tääll' olo meill on verraton
ja kaikki suotuisaa,
vaikk onni mikä tulkohon,
maa isänmaa se meillä on.
Mi maailmass on armaampaa
ja mikä kalliimpaa?
|
8. Ja tässä, täss' on tämä maa,
sen näkee silmämme.
me kättä voimme ojentaa
ja vettä rantaa osoittaa
ja sanoa: kas tuoss' on se,
maa armas isäimme.
9. Jos loistoon meitä saatettais
vaikk' kultapilvihin,
mis itkien ei huoattais,
vaan tärkein riemun sielu sais,
ois tähän köyhäänkotihin
halumme kuitenkin.
10. Totuuden, runon kotimaa
maa tuhatjärvinen
miss' elämämme suojan saa,
sa muistojen, sa toivon maa,
ain ollos, onnes tyytyen,
vapaa ja iloinen.
11. Sun kukoistukses kuorestaan
kerrankin puhkeaa,
viel lempemme saa nousemaan
sun toivos, riemus loistossaan,
ja kerran, laulus synnyinmaa
korkeemman kaiun saa.
|
ONNELLISET - Aleksis Kivi
Jo valkenee kaukainen ranta
ja koillisest aurinko nousee
ja auteret kiirehtii pois,
kosk Pohjolan palkeet käyvät,
kosk mennyt on yö,
kosk kimmeltää kesänen aamu
ja linnut ne laulelee.
|
Mä kiireelle korkean vuoren
nyt astelen raikkaassa tuules;
mun toivoni aamusen koin,
mun kultani kohtaan siellä,
kosk mennyt on yö,
kosk kimmeltää kesänen aamu
ja linnut ne laulelee.
Mut kauniimpi koittoa päivän
ja lempeempi auringon laskuu
hän hymyten luokseni käy,
mä syliini kierron immen,
kosk mennyt on yö,
kosk kimmeltää kesänen aamu
ja linnut ne laulelee.
|
Mun sydämmein autuudest sykkyy
ja taivaana otsani loistaa,
kosk seison täs impeni kans,
täs vuorella sammaleisel
kosk mennyt on yö,
kosk kimmeltää kesänen aamu
ja linnut ne laulelee.
Täss seison mä impeni kanssa,
ja kiharamm tuulessa liehuu
ja laaksoen hyminä soi
kuin ijäisen lemmen ääni,
kosk mennyt on yö,
kosk kimmeltää kesänen aamu
ja linnut ne laulelee.
|
|
JUHANNUSKUKAT ja -PUUT
Juhannukseen liitetään tavaton määrä eri puita ja kukkia. Oikeastaan kaikki sellaiset puut, pensaat ja muut kasvit,
jotka kukkivat kesäkuussa juhannuksen alla taikka juhannuksena, liitetään juhannukseen. Myöskin maassa eri lajit kukkivat
hyvin eri aikoina kasvupaikkansa mukaan. Niinpä, kun tuomi kukkii Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa touko-kesäkuun vaihteessa,
niin Peräpohjolassa ja Kainuussa se kukkiikin juuri juhannuksen tienoilla. Juhannusta eivät ole siten vain koivut, vaan myös
syreenit ja tuomet - ja eivät vain juhannusruusut, vaan myös kullerot, saniaiset ja lukuisat muut kasvit.
Monet juuri juhannuksen aikaan kukkineet kasvit ovat kansan keskuudessa olleet juhannuskukkia, kuten kehräsaunio,
mesiangervo, metsäkurjenpolvi, ojakellukka ja eurooppalainen kullero. Saniaisen, kukattoman itiökasvin, saattoi uskomuksen
mukaan nähdä kukkivan vain Juhannusyönä. Silloin kukka piti kiireesti poimia. Kukka toi poimijalleen taikavoimia. Juhannuksena
kukkivaan saniaiseen liittyviä uskomuksia on tunnettu Suomen lisäksi esimerkiksi Baltian maissa.
|
SUOMENMAA - Aleksis Kivi
Maa kunnasten ja laaksojen,
mi on tuo kaunoinen?
Tuo hohtees kesäpäivien,
tuo loistees pohjan tulien,
tää talven, suven ihana,
mi onpi soma maa?
Siel tuhansissa järvissä
yön tähdet kimmeltää
ja kanteleitten pauhina
siel kaikuu ympär kallioi
ja kultanummen hongat soi:
se onpi Suomenmaa.
En millonkan mä unohtas
sun lempeet taivastas,
en tulta heljän aurinkos,
en kirkast kuuta kuusistos,
en kaskiesi sauvua
päin pilviin nousevaa.
Kuva alla, Vaasankatu, Helsinki - 25.6.2010.
|
|
|
|
|
JUHANNUSPOLULLA - E.A. Wiksten
