|
|
Porvoon punaiset juhannusaitat
Porvoon punamultaisia ranta-aittoja voisi pitää jouluaittoina, koska ne ovat joulunpunaisia.
Ihan hyvin niitä voi pitää myös juhannusaittoina, sillä onhan Porvoo kesän ja juhannuksen kaupunki -
ja punainen on juhannuksenvihreän vasta- eli komplementtiväri. Näin vehreä ja vihreä
juhannus tuntuu entistäkin vehreämmältä ja vihreämmältä näiden aittojen maailmassa.
Juhannusruis
Juhannuksen tienoilla kylvetty ruis, jonka laiho ensimmäisenä
kesänä niitetään vihantarehuksi ja tuleentunut jyväsato korjataan seuraavana vuonna.
Juhannuskoristeita
Aattona tuodaan koivuja, pystytetään joko yksi koivu kumpaankin porraspieleen tai kokonainen
”kehikko” rappujen eteen. Suiningin Luukkosessa pantiin yksi ”juhannuskoivu” keskelle pihaa.
Kuusamo. Juvas, Maija. 402. 1938.
Kyllä niitä on kuusia pihalla ollut, vain ei nyt enää ole semmoista. Juhannuskuuseksi sitä
sanottiin. Siinä oli vain tupsu latvassa, ja runko oli kuorittu tupsuun asti, ja
keskelle oli heitetty kaksi oksaa syltä levilleen. Välistä se oli vuosikauven keskellä
pihaa, ja sitten se vietiin pois, kun tuotiin toiseksi juhannukseksi uusi.
Saloinen. Paulaharju, S. 19022. 1932.
Nuoriväki valvoi yötä. Koivuja kartanolle tuotiin kahden miehen kannannaisiakin ja
pienempiäkin ja pantiin rappujen ympärille pystyyn. Juhannustarhaksi sanottiin.
Tuomenoksia tuotiin pirttiin.
Ristijärvi. Paulaharju 7124. 1915.
Ja pithän sitä lattialle tuuva lehtiä ja pihlajan oksia koristeiks. Juhannusheiniä
tuotiin lehosta. Nehän pantiin nippuihin ja kattoon riippumaan. Sitten vasta
otettiin pois, kun ne ol ihan kuivia ja vietiin talteen ja lehmälle poijittua
annettiin ensiks.
Pyhäjärvi Ol. Halonen, Vieno. 4149. 1935.
Pirtti pestiin ennen juhannusta. Neljä henkeä oli pesemässä, yksi seinä kullekin.
Hiekalla ja luudalla tai pesimellä toinen hankasi ja toinen viskasi siihen vettä.
Pirstat lähti vain seinästäkin kun pestiin. Katto pestiin käsin ja paskavesi valui
siinä päälle. Liepeää tuhkalipeää pantiin pesuveteen. Kaikki huoneet pestiin samalla
lailla kuin pirttikin. Sitten juhannuksena lattialle pantiin pihlajan lehtiä ja
suopursuja. Haisivat niin väkevältä.
Turtola. Paulaharju. 35402. 1938.
Juhannuksen aikana poltettiin kokkoa. Kirkkomäellä oli toinen kokko, ja toinen oli
Jierisjoen takana Juhomäellä. Kokko tehtiin koivupuista. Pari päivääkin sitä
valmistettiin. Ja sitten juhannusaattona se poltettiin. Käveltiin kokkojen
välillä edestakaisin. Oli nuoria, ja oli vanhojakin joukossa. Tehtiin myös
tuoreista koivuista kota. Pystyssä olevia koivuja hakattiin ja tehtiin niistä kota,
semmoinen pirrikota. Ja kodassa poltettiin tulta, istuskeltiin siellä ja poltettiin
kokkoa, ja ryypättiin viinaa. Keitettiin sitten kahviakin. Vasaran Nikulaavus se
kokkotulen ääressä teki temppuja, kokkotulen kekäleillä. Nikulaavus oli lappalainen.
Muonio. Paulaharju. 35406. 1938.
|
Kuvassa yllä Porvoo.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Porvoosta, Copyright
© Riccardo Romano
Juhannusjuustoja
Juhannuksena makujuusto aamuksi keitettiin, maitoon juoksutettiin juusto ja keitettiin
hera ruskeaksi. Viiliä syötiin puoliseksi. Sitten karja menestyy. Illaksi syötiin
maitopiimää.
Ristijärvi. Paulaharju. 7127. 1915.
Juhannukseksi keitettiin juustoa, toiset munajuuston, toiset ”leipäjuuston”, tulen
hohteessa kannella paistetun tai makeaa juustoa, jota sai keittää ”yökausia”.
Kuusamo. Juvas, Maija. 403. 1938.
Juhannusaattona tuotiin koivut rappusten eteen. Ruoaksi piti olla viiliä ja ”makujuusto”,
jota keitettiin aattoiltana monta tuntia, aina yöhön saakka: Maito lämmitetään ja
laitetaan ämpäriin. Siihen pannaan ”makua” (= juuston juoksutin eli mako pestään,
suolataan ja laitetaan kuivamaan päreen päälle. Tästä pannaan jo edellisenä päivänä
pieni pala likoamaan veteen, jota kaadetaan sitten maitoon. Tämä juoksuttaa maidon
juustoksi.) Juustoa keitetään niin kauan, kunnes ”kokkareet” ovat punaisia.
Paltamo. Heikkinen, Hilkka. 240. 1957.
JUHANNUS ON MEILLÄ HERTTAINEN
"Juhannus on meillä herttainen,
kirkas taivas on sininen.
Pirtti on jo pesty, valkoinen,
pihamaakin laastu on.
Koivujen lehvät portailla huiskii,
kesän juhlasta pihlaat kuiskii,
metsiköstä kielot kannettiin,
sinikukat huoneisiin.
Arkityönsä väki lopettaa,
kaikki iltaa jo odottaa.
Kalliolle kokko kohoaa,
kunhan yöhyt ennättää.
Sielläpä silloin ne laulut soivat,
suuret, pienet kun karkeloivat.
Räiskyellen kokko palavi,
kesäyöhön sammuvi."
|
Kuvassa yllä Olavinlinna.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Olavinlinnasta, Copyright
© Riku Kettunen
Juhannussalko
Suomenruotsalaisella rannikkoalueella on oma perinne,
joka korostaa paikkakunnan yhtenäisyyttä ja vanhaa tapakulttuuria. Niin Ruotsissa
kuin erityisesti Ahvenanmaalla pystytetään juhannussalko, joka oikeastaan on maihin
nostettu aluksen masto.
Juhannussalko, "majstång" eli maistonki, on laivan mastoa muistuttava korkea tanko, joka koristellaan
lehvillä, seppeleillä ja köynnöksillä.
Ruotsissa juhannussalosta tuli 1800-luvulla kokon sijaan juhannuksen keskeinen symboli.
Suomen ruotsinkielinen väestö Ahvenanmaalla, Länsi- ja Etelä-Suomen rannikolla ja
saaristossa ja lähin suomenkielinen naapurusto omaksui saman tavan.
Perinteen alkuperä on tuntematon. Toisaalta on arveltu, että tapaan liittyy skandinaavista
pakanallista hedelmällisyysriittiä ja kyse olisi alun perin ollut muinaisista
uhrimenoista. Toisaalta on uskottu tavan tulleen Hansa-kauppiaiden mukana Pohjoismaihin.
Länsisuomalaisissa herraskartanoissa tiedetään jo 1700-luvulla pystytetyn
juhannussalkoja. Ahvenanmaalta vanhin tieto juhannussalon pystyttämisestä löytyy
1800-luvun alusta, mutta sitä ennen jo pari sataa vuotta aikaisemmin eräs emäntä
oli haastettu käräjille, koska oli koristellut navettansa erilaisilla oksilla ja
pienillä puilla.
Eipä osannut emäntä selittää muuta kuin että kyseessä oli vanha tapa tähän aikaan
vuodesta taittaa erilaisia oksia ja peittää niillä porttia, portaita, taloja,
kirkkoja, kärryjä ja veneitä. Näistä sitten kehittyi salko, joka aikoinaan olivat
täysin peitetty kukilla ja lehdillä.
Kun lehtikoristeet alkoivat vähentyä, salot maalattiin valkoisiksi ja koristeltiin
kierreornamentilla. Väreinä käytetään pääasiassa Ahvenanmaan lipun värejä.
Koristeet ja niiden tulkinta on salkokohtainen, samoin se vaihtuu ajasta toiseen ja
sisältää paljon symboliikkaa. Paikkakuntien kesken on kuitenkin leikkimielinen
kilpailu siitä, kenellä on komein juhannussalko.
Nykyään juhannussalko on maassamme leimallisesti suomenruotsalainen tapa.
Juhannuskoristeet
Paimenet ovat juhannuksena koristelleet myös lehmiä. On katsottu
lehväkoristeiden taanneen karjaonnen ja maidonsaannin. Nykyään näkee koivunoksien huiskavan
autojen, raitiovaunujen, junien ja veneiden keulassa, sillä peltilehmienkin menestys on tärkeää.
Alkolle juhannus on toinen joulu
Alko tekee juhannuksena vuoden toiseksi lihavimman tilinsä, sillä
juhannus on joulun jälkeen Alkon vilkkain myyntisesonki. Juhannusviikolla myydään noin
kolmannes koko kesäkuun myynnistä. Juhannusviikon myynti on noin 1,7-kertainen normaaliin
viikkoon verrattuna.
Juhannusviikolla myymälöissä asioi noin 1,5 miljoonaa asiakasta.
Suomalaiset tuhlasivat juhannusjuominkeihin arviolta 40 miljoonaa
euroa vuonna 2006. Sillä rahalla Alkosta saa 3,6 miljoonaa litraa erisorttisia alkoholijuomia.
Eniten myydään valkoviiniä, 752 000 litraa ja punaviiniä, 684 000 litraa. Kolmanneksi
suosituin juoma on kirkas viina, jota menee kaupaksi 540 000 litraa.
"Kynttelinä kynnet syötiin,
Laskiaisena sorkat,
Juhannuksen aattona velli."
(Rautalampi)
Juhannusliikenne
Juhannuksena ovat teillämme vuoden pahimmat
liikenneruuhkat, ihmisten kiitäessä juhannuksen viettoon.
Suurin osa maan 2,5 miljoonasta autosta
on liikekannalla. Maanteillä tungosta on kaksi kertaa enemmän kuin jouluna.
Ruuhkat kestävät 9-10 tuntia.
Myös höyrylaivakalusto on liikekannalla
juhannuksena. Vanhoista, kauniista höyrylaivoistamme kuvassa oikealla
Tommi Saimaalla.
|
Säät suosivat juhannusta
Juhannuksena paistatellaan keskimäärin 19-22 asteen lämmössä.
Juhlijoiden on kuitenkin syytä varautua voimakkaisiin kuurosateisiin, sillä ne ovat varsin
tavallisia kuokkavieraita tähän aikaan vuodesta. Keskimäärin joka 2. tai joka 3. juhannus
on poutainen ja aurinkoinen.
Juhannusheinät
Jos on jouluisin levitetty tupien lattioille olkia,
niin juhannuksena on levitetty heiniä. Heiniä, taikka haavan lehtiä voitiin
ripustella myös tupien ja pirttien seinille.
Juhannusvillat
Lampaista kerättiin ennen niiden laitumille laskemista
pois huono villa, juhannustakku.
Höyrylaiva Tommi Saimaalla.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Tommista - sekä saunasta alla, Copyright
© Riku Kettunen
|
Juhannus Ahvenanmaalla
Ylväitä, kauniisti koristeltuja juhannussalkoja näet joka puolella Ahvenanmaata. Ne ovat Ahvenanmaan ja ahvenanmaalaisen kesän symboleita.
Juhannuksen vietto on ahvenanmaalaisille rakas perinne, johon myös kaikilla vierailla on mahdollisuus osallistua juhannussalkojen koristelusta aina salon
pystyttämiseen.
Juhannus on vuoden suurimpia juhlia ja ahvenanmaalaiset viettävät juhannusta suurella ilolla – mieluiten ulkona veden äärellä yhdessä perheen ja ystävien
kanssa. Kesän kukat kuuluvat juhannukseen ja tytöillä on tapana sitoa niistä seppeleitä. Yhteinen juhannusateria ja koko kylän juhannussalon pystyttäminen
ovat oleellinen osa juhannuksenviettoa.
Juhannus näkyy myös kaupoissa, jotka sulkevat ovensa juhannusaattona jo puolelta päivin. Monet kaupat ovat suljettuina koko juhannuspäivän, joten juhannusruoat
kannattaa ostaa hyvissä ajoin!
Perinteisen juhannuspöydän antimiin kuuluvat esimerkiksi erilaiset sillit sekä varhaisperuna, savu- ja graavilohi, näkkileipä ja mustaleipä.
Kyytipoikana tarjoillaan usein huurteinen snapsi. Aterian kruunaa jälkiruokana tarjoiltava mansikkakakku. (http://www.visitaland.com/fi)
|
Juhannussauna
Saunan puhdistavaa vaikutusta on pidetty vanhassa talonpoikaiskulttuurissa erityisenä, jopa yliluonnollisena. Tärkeitä saunomisen hetkiä ovat
olleet etenkin joulu ja juhannus. Juhlapäivien aaton sauna on merkinnyt paitsi rentoutumista, myös rituaalista puhdistautumista.
Juhannuskoivuin tai tuorein lehvin koristeltuun juhannussaunaan mentiin yöttömän yön juhlaa korostaen jo päivällä, jotta illalla oltaisiin
saunanraikkaina kokon äärellä.
Juhannusta on vanhassa kansanperinteessä pidetty taikavoimaisena ajankohtana, koska silloin päivä on pisimmillään ja tapahtuu käännös kohti talvea.
Henkien on uskottu nousevan esille seisauspäivien läheisyydessä. Vehreitä koivunoksia on käytetty vihdottaessa pahojen henkien karkottamiseen ihmisestä.
Juhannussauna on myös nähty sopivaksi erityisesti lemmennostatus-taioille. Vihtomisen tiedettiin jo menneinä aikoina kiihdyttävän pintaverenkiertoa ja
puhdistavan ihoa. Koivunlehdistä irtoaa ihoa luontaisesti hoitavia aineita ja koivua onkin pidetty saunavihdan parhaana raaka-aineena.
Kansan keskuudessa on tosin ollut myös muista puulajeista sekä erilaisista yrteistä tehtyjä vihdaksia ja kylpemiskimppuja.
Vihdan sitomisen tavoissa on ollut alueellisia eroja. Länsi-Suomessa oikeaoppinen vihta on ollut tapana sitoa taivutetulla koivun oksalla,
Itä-Suomessa on käytetty koivunvarvusta kierrettyä pantaa eli lenkkiä. Uskomuksen mukaan paras vihta syntyi puusta, jonka kasvupaikalta näki
suoraan saunalle. Myöskään vihtomisjärjestys ei ole ollut vanhan kansan keskuudessa merkityksetön, vaan vihtominen piti aloittaa oikeaoppisesti
päästä ja edetä alaspäin häätämällä taudit pois "varpahista varvikkoon, sormenpäistä sammaleen". (Turun museokeskus/Turun sanomat)
|
|
|
|
JUHANNUSPERINTEET