Menu
Juhlat
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Hannu Alatalo
Joutsen Katso ylin kuva kokonaisena.


Heinäkuu

Heinäkuu saa nimensä heinätöistä, sillä silloin korjataan talteen heinäsato. Heinäkuussa on erityisen tärkeää se, että ei sada, vaan on poutaa, sillä "pouta on paras heinämies". Heinäkuu on sydänsuvea ja kesän lämpimintä aikaa.

Marian etsikkopäivä eli Heinä-Maija, tai Kukka-Maaria, tai pelkästään Kukka - Maria 2.7.

"Heinämaariana, tanopäivänä, mentiin miehissä tuohimetsään kiskomaan tuohta virsuiksi, joitten teko oli renkien urakkana. Tuohta otettiin myös kattotuohiksi, marjaropeiksi, tuohiköysiä varten ja moneen muuhun tarpeeseen.

Naisväki pani myös kuntoon sukanneuleensa, sillä yökunnissa ja viikkokunnissa heinässä oltaessa ei sopinut ilman hyppystyötä istuksia..."
(Maisteri Helmi Helminen: Sydänkesän työkalenteri - Kotiliesi N:o 12 Kesäkuu 1942)


Neitsyt Marian kunniaksi pyhitetty päivä. Myös Marian nimipäivä. Marian nimipäivää vietetään heinäkuun 2. päivänä. Maria on kauan aikaa ollut Suomen suosituin naisnimi ja se on kautta aikain ollut yksi kaikista suosituimmista naisnimistä koko kristikunnassa.

Heinäkuu on heinänteon aikaa. Heinänteon voi aloittaa, kun käki on lopettanut kukunnan tai angervo ja apila kukkivat yleisesti. Käkihän tunnetusti lopettaa kukunnan, kun se on nielaissut ohran vihneen väärään kurkkuunsa. Tällöin käki muuttuu haukaksi. Ennen vanhaan heinänteko alkoi siis aika myöhään, heinäkuun loppupuolella. Mutta heinämaatkinhan olivat pääosin luonnonniittyjä.

Vanha keskikesä oli 13.7. - ei siis juhannuksena. Silloin tiedettiin kokemuksesta olevan lämpimintä.

Lounais-Suomessa Heinä-Maija on aloittanut heinänteon, muualla hän pani vasta alulle valmistautumisen heinäntekoon, jota sitten toimittivat Marketta ja Herman.

Suomessa Mariaa juhlistavia nimikkopäiviä ovat olleet:

2.7. Marian etsikkopäivä eli Heinä-Maija, tai Kukka-Maaria, tai pelkästään Kukka. (Maria vierailee sukulaisensa Elisabetin luona).
15.8. Marian taivaaseenottamispäivä eli Jälki-Maaria.
8.9. Marian syntymäpäivä eli Syys-Maaria.
12.12. Marian perisynnittömän sikiämisen päivä.
2.2. Kynttilänpäivä - Maria käy ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen temppelissä.

Heinäkuu on sydänkesän aikaa. Sen säistä ei tehdä ennustuksia kauemmaksi, muun vuoden säille. Onhan nyt saavutettu se vuodenkierron ratkaiseva sydän, jolloinka juuri päivän sää on tärkeä, ja ratkaisee, miten sadon- ja rehunkorjuut ja muut tuotot onnistuvat. Siltikin aina vähän ennustellaankin: "Jos käki kukkuu pitkään vielä heinäkuussa, tulee lämmin ja pitkä syksy."

Heinä-Maijan päivän toivottiin olevan poutainen, sillä sellainen ilma olisi 40 päivää eteenkinpäin, kuin on kyseisenä päivänä. Jos Heinä-Maijana alkaa sataa, kutsutaan päivää pilkallisesti Maija Vesihännäksi.

Lähipäivien sää olikin sitten ennustuksissakin tärkeää, esim. heinänteon yhteydessä. Heinäntekoa varten oli tärkeää ennustaa tulevien lähipäivien sää; sataako vai onko pouta. Seuraavien havaintojen perusteella on niitetty sateella ja koottu poudalla:

Tulee sade, jos aurinko laskee pilveen, jos taivas lientelee, jos taivaalla on pitkiä pilviviiruja (reen jalaksia), Nooakin arkki tai kerrospilviä, ennen sadetta tuoksuu vastaniitetty heinä iltasella, metsä näyttää tavallista tummemmalta, savu laskeutuu maahan, ääni kuuluu tavallista kauempaa, kauimmat puut vuoret yms. näyttävät tavallista suuremmilta, aamusella ruskottaa, aamusumu nousee ylöspäin, iltataivas on harmaa, tuuli kiihtyy, reumaattisen ihmisen jäseniä kolottaa...jne.

Eino Leino

Eino Leinon päivä, Runon ja suven päivä 6.7.

Rauha

Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?

Minä kuulen kuink' kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.

Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.


Suomalaisen suviyön tuntojen tulkki

Eino Leinon merkkihenkilöjuhlaa alettiin viettää vuonna 1992. Sama päivä on omistettu suuren, Suomen suveakin kuvanneen runoilijan myötä, myös runolle ja suvelle.

Eino Leinoa (1878 - 1926) pidettiin jo hänen elinaikanaan suurimpana suomalaisena lyyrikkona. Leino oli monipuolinen kirjailija ja Helkavirsien luojana hän oli syvällinen, myyttejä luova runoilija. Suuri yleisö tuntee hänet raikkaiden laulurunojen ja idealististen aaterunojen tekijänä. 1900-luvun alussa Leino oli näkyvimpiä nuorsuomalaisia kulttuuripoliitikkoja.

Leinon tuotanto voidaan teemojen, elämäntuntojen ja tyylipyrkimysten mukaan jakaa nuoruus-, miehuus- ja loppukauden tuotantoon. Monet pienet lemmen- ja luonnonrunot ovat jääneet elämään mm. Kuulan, Merikannon ja Sibeliuksen säveltäminä yksinlauluina. Meidän aikanamme Jaakko Ryhäsen ja Vesa-Matti Loirin kaltaiset taiteilijat ovat pitäneet Eino Leinon tuotantoa hyvin näkyvästi esillä.

Nocturne

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysikuu;
keäsyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.

En ma iloitse, en sure huokaa
mutta metsän tummuus mulle tuokaa;
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan, neiti kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt uus.

En ma enää aja virvatulta,
ompa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär elon piiri,
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri,
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.


Ruisrääkkä

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Johann du Preez


Ruislintu ruisrääkkä

Leinon suomalaisen suven tunnelmia henkivä Nocturne-runo on valittu useammissakin äänestyksissä Suomen suosituimmaksi runoksi.

Runossa esiintyvä lintu, ruislintu, tunnetaan nykyisin ruisrääkkänä. Tämä rantakanoihin kuuluva lintu esiintyy nykyisin suhteellisen harvinaisena pelloilla ja rantaniityillä Etelä- ja Keski-Suomessa. Vuosisadan alkupuolella se oli vielä melko yleinen Kainuunkin kulmakunnilla. Sen ääntely ei ole kovin kaunista, mutta linnun kaksitavuinen, jopa tuntikausia jatkuva sinnikäs ja kantava narina vaimeine murahduksineen toi runoilijan mieleen täysikuisen, hämyisen kesäyön Paltaniemen rantamilla. (Reijo Heikkinen)
Kultapiisku

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva, kultapiisku (Solidago virgaurea) - Copyright © Kari Pihlaviita


Marketta ja Herman - keskikesä ja karhunpäivä - 12. - 13.7.

"Isännät kiertelevät pyhinä niityillään ja vainioillaan, tarkkaillen viljankasvua, jota varten ovat olemassa tutut merkit:

Kun näet vihnhen ohras,
niin terota viikathes,
kun näät ohras tähään,
nii mee heinhän,
kun näet kaks', niin juakse!"
- (Maisteri Helmi Helminen: Sydänkesän työkalenteri - Kotiliesi N:o 12 Kesäkuu 1942)

Kun Heinä-Maija laittoi heinänteon alulle Lounais-Suomessa, niin muualla Suomessa tämä tehtävä on jäänyt toiselle naispyhimykselle, Margareta Neitsyelle eli Marketalle. Tärkeä heinänteon aloittaja on myös Herman. - "Herman heinät tekee, Markareeta karheet kääntää". Haravatyttö Marketasta tuli pienoisen väärintulkinnan vuoksikin, sillä kirkkokansa tulkitsi Marketan kädessä maalauksissa olevan sauvan haravaksi.

Vanha kansa ei tiennyt mitään tarkkaa siitä, milloin kesällä päivä on pisimmillään. He määrittivät Marketan päivän tienoot keskikesäksi, koska silloin tavallisesti oli suvi lämpimimmillään.

Myös karhunpäivä on 13.7., jolloin palvotaan karhua vahinkojen ja vaaran välttämiseksi. Tämäkin asia on syytä laittaa aikamuotoon "on", koska perinnettä pidetään edelleen yllä.

"Jos ei riistamaa ole Marken päivänä marjametsän väärtti, niin laske siat sisälle".

Sade tulee kesällä myös, jos pääskyset lentelevät liki veden pintaa, palokärki "tillaa", isot linnut pesevät itseään, koira syö ruohoa, kissa pesee itseään, siat lähtevät myöhään illalla liikkeelle, kukko kiekuu poikkeukselliseen aikaan, kanat kylpevät tuhkassa, mehiläiset tekevät pitkiä lentomatkoja, hämähäkit pysyttelevät suojuksissaan, ravut nousevat vedestä maalle, kalat hyppivät vedessä, siipimuurahaisia ilmestyy alakiville, ojakonna kurnuttaa, kärpäset ovat vihaisia ja lentävät korvaan, lammas hypähtelee korkealle...jne.

Kauniin sään ennusmerkkejä - hyttyset tanssivat iltasella kovasti, heinäsirkka sirisee, hämähäkki kutoo verkkojaan, pääskyset lentävät korkealla, pöllö huutaa yöllä, merivesi on matalalla, savu nousee ylös, syntyy kumpupilviä, jotka pian hajoavat, taivas on rastaanrinnalla, aamusumu laskeutuu maahan, aamukaste on vahva, ilma on autereinen, aamupäivän tuuli tyyntyy iltapäivällä...jne.

Naisten viikko 18. - 24.7.

Naisten viikon Leena ja Matleena (22.7.) sananparsissa

"Leena hallahäntä". - "Leenan päivänä sataa melkein joka vuosi". - "Matleena jos sataa, sataa seitsemän viikkoa". - "Kun Matleenanpäivänä sataa, sataa Pertunpäivään (24.8.) asti".

Naistenviikko (ruots. fruntimmersveckan) on seitsemän päivän ajanjakso, jolloin almanakassa on vain naisten nimiä. Nimipäiviään viettävät Riikka (18.7), Saara, Sari, Salla ja Salli (19.7), Marketta, Maarit, Maaret, Margareetta ja Reetta (20.7), Johanna, Hanna, Hannele ja Jenni (21.7), Leena, Leeni, Lenita Ja Mataleena (22.7), Oili ja Olga (23.7) sekä Kirsti, Kristiina, Tiina ja Kirsi (24.7). Kaikkiaan naistenviikolla on almanakassa 32 nimeä, ja silloin viettää nimipäiväänsä noin 627 000 naista (vuonna 2011), joista 280 000:lla on silloin ensimmäisen etunimensä mukainen nimipäivä.

Vähemmän kauniita nimiä naistenviikosta ovat ämmäinviikko, Marketta vesiperse, kusihäntä jne. Suomalaisethan ovat mestareita keksimään loputtomiin erilaisia nimityksiä, ja juuri naistenviikon kohdalla tuntuvat kaikkein riettaimmat päässeen ihan vimmaan nimien keksimisessä.

Elias Lönnrotkin osallistui tähän nimien keksimiseen, sillä hän nimitti naistenviikkoa kirppuviikoksi. Kirppuja on silloin kuulemma eniten.

Naisten viikko on sääsuhteiltaan tärkeä ja mielenkiinnolla seurattu: herrasväet ovat lomilla ja talonpojat niityllä. Kun heinätyöt jo ovat parhaassa käynnissä, pelätään sadetta. Ja kansa höystää tätä pelkoa esittämällä, että naistenviikko ei voi mennä vesittä, koska "naiset ovat niin kovia itkemään". - "Jos on poudat, niin varokaa sitten ämmäviikkoa - kyllä ämmät kastelee!"

Erityisesti Saaran, Reetan ja Mataleenan sanotaan joka kesä kinttunsa kastelevan. Mataleena vielä kaiken lisäksi "itköö mielellään". - "Jos Markena sataa, sataa seitsemän viikkoa". - "Reetan päivänä sataa aina ja kumminkin joku pikkupilvi piskon heittää".

Tämän kaiken lisäksi vielä, jos jossakin on yksikin kuiva paikka jäljellä, "Reeta pissii pirahuttaa".

Albert Edelfelt

Albert Edelfeltin maalaus koivujen alla istuvasta naisesta.

Elias 20.7.

Profeetta Elias on tärkeä henkilö, etenkin ortodoksisessa Raja-Karjalassa. Hänen varsinainen apostolinsa on nimeltään Ilja.

Kun profeetta Elias aikoinaan meni elävänä tulisilla vaunuilla taivaaseen, niin on luonnollista, että hän on läheisissä kosketuksissa ukkoseen. Eliaksen, eli Iljan pilvistä putosivat paikallisen kansan herkun, sienten siemenet. Ilja määritti syksyn sään, ja saattoi olla Marketan tapaan varsin vetinen. Ilja heitti myös Jaakon lailla vilukiven veteen.
Ukon pyhä ja Jaakon päivä, Jaakko 25.7.

Miehekäs Jaakko - apostoli Jaakob Sebedeuksen poika - päättää naisten viikon. Jaakko naulaa tuohen kiinni ja houkuttelee lapset papumaahan. Hänen päivästään alkaa kaura kasvaa. Hän sokaisee paarmat, laittaa ne pussiin ja keittää niistä puuron.

Jaakon päivä esiintyy kalenterissa vain Jaakon ja Jaakopin nimipäivänä, ei minään virallisena merkkipäivänä. Sellaisena se esiintyi kuitenkin vanhassa maaseudun työkalenterissa.

Jaakon päivänä juhlitaan pakanallisesti myös pyhää Ukkoa. Ukosta tiedetään varsin vähän. Hänen kunniakseen järjestetyillä juhlilla on tavoiteltu sadetta kevätkuivuutta virvoittamaan.

Jaakko tunnetaan parhaiten siitä, että hän heittää kylmän kiven veteen ja lopettaa kansanomaisen uimakauden. Hänen päivänään on myös kirppujen kutuaika. Jaakko jakaa kirput, antaen rikkaaseen taloon kapan, köyhään kaksi jne. Jaakon päivänä kesän korkein piste sivuutetaan, yöt pitenevät ja tummuvat - syyskesä alkaa.

Mahtava Jaakko ennustaa myös säätä: jos Jaakkona ei sada, tulee hyvä loppukesä. Jaakon päivänä rupeaa palokärki huutamaan ja huutaa kunnes sataa. Jaakko säätää elonkorjuun sään: "Mitä Jaakkona, sitä Lauriin". Jos Jaakko kastelee housunsa, kastelee sade maata useina päivinä perätysten. Jos Jaakkona on poutaa, on sinä syksynä paljon tulipaloja. Jos käki kukkuu Jaakon jälkeen, tulee huono vuosi ja pitkä kevät. Mitä pikemmin käki lakkaa kukkumasta, sitä varhaisempi on seuraava kevät ja parempi vuosi tulee.

Kansanperinteessä viimeistään Jaakon päivän jälkeen heinänteko on voitu aloittaa joka paikassa, yöt pimenevät ja vesilintujen metsästäminen aloitetaan.

Martta 26.7.

Martta on alkujaan hepreankielinen naisen etunimi, joka alkukielessä tarkoittaa valtiatarta tai emäntää. Nimen on tehnyt laajalti tunnetuksi Uudessa testamentissa mainittu Martta, Betanian Marian ja Lasaruksen sisar, joka tunnetaan erityisesti tunnollisena talouden- ja kodinhoitajajana.

Raamatun Martan mukaan on saanut nimensä myös Marttaliitto, jonka jäsenistä käytetään toisinaan martta-nimitystä. Nimen englanninkielinen vastine on Martha.

Nälkä-Martta

Martta-neitsyt on Suomessa saanut kansanomaisen nimityksen Nälkä-Martta. Martan päivänä aura on otettu ulos vajasta ja sanottu: "Aura on hyvä". Näin kun teki, sai hyvän sadon.

Martan sade on ennustanut pitkäaikaista sadetta. On myös sanottu: "Jos Martan päivänä sataa, tarvitaan paljon riihipuita". Syksy olisi siis Martan sade-enteillä kostea.

Unikeko

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
Kuva Copyright © Flickr/RelaxingMusic


Unikeonpäivä 27.7.

Suomalaiseen kalenteriin unikeonpäivä ilmaantui muualta maailmasta jo 1600-luvulla. Juhlalla on kristillinen tausta. Alunalkaen sitä vietettiin seitsemän luolassa nukkuneen Efesoksen marttyyrin muistoksi. Marttyyrit nukkuivat luolassaan yhtä soittoa 200 vuotta.

Suomessa kansa käsitti päivän nimipäiväksi sille, joka uinaili tuona aamuna pisimpään. Jos unikeonpäivänä nukkuu pitkään aamulla, nukuttaa koko vuoden. Ken jää viimeiseksi vuoteeseen, hän on "talon unikeko ja laiskin koko vuoden".

Suomen almanakka lienee maailmassa nykyisin ainoa, johon unikeonpäivä on vielä merkitty. Vuonna 1973 päivä sai seurakseen Heidin nimipäivän. Suomessa unikekoperinnettä juhlineen on pitänyt näkyvästi yllä Naantali.

Unikeonpäivänä on ennustettu samoin, kuin niin monien muidenkin päivien kohdalla, sateen sattuessa pitkää sadejaksoa: "Jos unikeon päivänä sataa, niin sataa seitsemän viikkoa yhtä mittaa".

"Mennään niin päin kuin seinänraotkin".
"Nukuttaa jottei jaksa korviaan kantoo".
"Makas nin sikeästi, että pers siniist sauvua lykäs".
"Nukkuisa saa kaiken itelleen".
"Nouse sinäki ylös, äläkä makaa ku Roikkosen höylänpää".

Olli 29.7.

Norjan kuningas Olavi Pyhä, joka kaatui taistellessaan alamaisiaan vastaan heinäkuussa 1030, on keskiajalta lähtien ollut Suomessa hyvin suosittu ja kansanomainen hahmo. Ollin päivä on ollut hyvin pyhä, korttakaan ei ole saanut koota - ja tämän säännön rikkojaa ovat rankaiseet sudet, karhut ja käärmeet.

Ollin päivä on syyskesän ensimmäinen päivä, jolloin ongetkin saa laittaa orrelle. "Syksyä Uolevista, kevättä kynttilästä". - Syyskesän tunnelmalliset yöt pimenevät niin, että "vakomitan päästä ei miestä enää erota tervaskannosta".

Helena 31.7.

Helenaa sananparsissa

"Helena vesihelma". - "Helena on sadepäivä".

Heinäkuun Helena on legendan mukaan Ruotsin kuningatar, Länsi-Göötanmaan Skövdestä. Helena oli Mikael Agricolan mukaan leski.

Suomessa Helena on hallahäntä, vesihelma ja myös sateinen, kuten kaikki muutkin heinäkuun naiset.

Onko isäntä kykenevä toimellisuuteen

Tänä päivänä oli heinät saatava kaikki latoon:

"Heleenana viimeistään heinät latoon, jos isäntä toimellinen on!"

Helena

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
Kuva - Copyright © Flickr/the lost gallery


Mätäkuu 23.7. - 23.8.

Mätäkuun aikana tapahtuu pikemminkin kuivumista ja kuolemista kuin mätänemistä: Jos silloin hakkaa kasken, niin se ei ota vesoja. Samoin pajukoiden tai rantaniittyjen perkkaus onnistuu hyvin - uusia vesoja ei synny. Monivuotisia kasveja ei kannata istuttaa mätäkuun aikana. Mätäkuun aikana kannattaa kerätä vuotuiset tarvepuut, sillä silloin ne eivät halkeile. Talvisilakoista tulee hyviä, jos ne suolataan mätäkuussa.

Merivedessä ei mätäkuussa saa enää uida, sillä Koivistolta kantautuneen tiedon mukaan vedessä on silloin suuria käärmeitä, jotka käyvät kiinni ihmiseen. Näistä tarinoista on saanut alkunsa se, että kun joku kertoo oikein mahdottomia juttuja, niin sanotaan, että "ne ovat niitä mätäkuun juttuja".

Mätäkuu on säiden suhteen varsin halkinainen. Siten voi olla kummin päin vain: "Mätäkuu poudalla palaa tai sateella valaa". - "Jollei mätäkuu vedellä vala, niin se tulella polttaa". - "Se sateellaan mäläntää tai poulillaan polttaa". - Se on siten joko "tasain tai hasain", kuten Artjärvellä on sanottu.

Mätäkuusta on ennusteltu tulevia säitä monin tavoin. "Kun mätäkuussa putoo lehtiä puusta, tulee suuri suoja maaliskuussa". - Jos lehtiä putoileekin jo ennen mätäkuuta, tulee hyvin leuto talvi eli "talvesta ei ole pärtöä mitään".
Juhlapäivät ja merkkipäivät - muut mainittavat ajanjaksot
Juhlat Tammikuu

  • Uudenvuodenpäivä 1.1.
  • Loppiainen 6.1.
  • Nuutinpäivä 13.1.
  • Selkäviikot - talvenselkä, talvennapa
  • Anton, Tyni, Antonius 17.1.
  • Heikin päivä 19.1.
  • Apostoli Paavalin kääntymyksenpäivä - Paavali 25.1.
  • Kallen päivä 28.1.

  • Juhlat Helmikuu

  • Laskiainen
  • Kynttilänpäivä 2.2.
  • Runebergin päivä 5.2.
  • Ystävänpäivä 14.2.
  • Sipin päivä 15.2.
  • Talvi-Matin päivä 24.2.
  • Kalevalan päivä 28.2.
  • Karkauspäivä 29.2.

  • Juhlat Maaliskuu

  • Vanha kevätpäiväntasaus - Valonsammuttamisjuhla 12.3.
  • Kevätpäiväntasaus 21.3.
  • Marian ilmestyspäivä eli marianpäivä

  • Juhlat Huhtikuu

  • Pääsiäinen
  • Palmu- eli virposunnuntai
  • Kiirastorstai
  • Pitkäperjantai
  • Lankalauantai
  • Pääsiäispäivä
  • Toinen pääsiäispäivä
  • Aprillipäivä 1.4.
  • Mikael Agricolan päivä eli Suomen kielen päivä 9.4.
  • Suviyöt 12. - 14.4. - Tiburtius 14.4.
  • Eliaksen päivä 17.4.
  • Huutoyöt ja Yrjön päivä 23.4.
  • Markuksen päivä 25.4.
  • Vapunaatto 30.4.
  • Juhlat Toukokuu

  • Vappu 1.5.
  • Ristin päivä 3.5.
  • Äitienpäivä
  • Miikkulan päivä, Kevät-Miikkulan päivä 9.5.
  • Mamertuksen päivä 11.5.
  • J. V. Snellmanin päivä, suomalaisuuden päivä 12.5.
  • Vanha Vappu 14.5.
  • Sofian päivä 15.5.
  • Helatorstai
  • Kaatuneitten muistopäivä
  • Erkin päivä 18.5.
  • Urpon, Urbanuksen päivä - 25.5.

  • Juhlat Kesäkuu

  • Helluntai
  • Nikodemuksen, Nikoteemuksen, Teemun päivä 1.6.
  • Puolustusvoimien lippujuhlan päivä 4.6.
  • Kustaan päivä 6.6.
  • Salun ja Salomonin päivä 8.6.
  • Eskon päivä 12.6.
  • Juhannus, Suomen lipun päivä
  • Pietarin päivä 29.6.

  • Juhlat Heinäkuu

  • Marian etsikkopäivä eli Heinä-Maija, tai Kukka-Maaria, tai pelkästään Kukka 2.7.
  • Eino Leinon päivä, Runon ja suven päivä 6.7.
  • Marketan ja Hermannin päivä - keskikesä ja karhunpäivä - 12. - 13.7.
  • Naisten viikko 18. - 24.7.
  • Eliaksen ja Iljan päivä 20.7.
  • Ukon pyhä ja Jaakon päivä 25.7.
  • Martan päivä 26.7.
  • Unikeonpäivä 27.7.
  • Ollin päivä 29.7.
  • Helenan päivä 31.7.
  • Mätäkuu 23.7. - 23.8.

  • Juhlat Elokuu

  • Laurin päivä 10.8.
  • Marian taivaaseen ottamisenpäivä eli Jälki-Maaria 15.8.
  • Maunon päivä 19.8.
  • Samulin päivä 20.8.
  • Perttylin, Pärttylin, Pertun, Perttulin päivä 24.8.
  • Juhlat Syyskuu

  • Marian syntymäpäivä eli Syys-Maria 8.9.
  • Silmänkirkastusjuhlat - Santerin, Aleksanterin päivä 11.9.
  • Pyhän Ristin eli Syys-Ristin päivä 14.9.
  • Syys-Matin päivä 21.9.
  • Syyspäiväntasaus 23.9
  • Mikkelinpäivä - Mikon päivä 29.9.

  • Juhlat Lokakuu

  • Kekri Mikkelinpäivästä Pyhäinpäivään
  • Pokrova 1.10.
  • Pyhän Birgitan eli Pirkon, Pirjon tai Piritan päivä 7.10.
  • Aleksis Kiven päivä, Suomalaisen kirjallisuuden päivä 10.10.
  • Talviyöt ja ensimmäinen talvipäivä 14.10.
  • Simon päivä 28.10.
  • Jakoaika ja vuoden alkajainen 28.10.
  • Halloween 31.10.

  • Juhlat Marraskuu

  • Pyhäinpäivä
  • Isänpäivä
  • Martin päivä 10.11. ja 11.11.
  • Liisan päivä 19.11.
  • Klemetin päivä 23.11.
  • Kaisan päivä 25.11.
  • Pikkujouluaika
  • Adventtiaika 27.11.
  • Antin, Anteron päivä 30.11.

  • Juhlat Joulukuu

  • Selman päivä 5.12.
  • Nikolain, Nikolauksen päivä, Nikunpäivä - Itsenäisyyspäivä 6.12.
  • Jean Sibeliuksen päivä - Suomalaisen musiikin päivä 8.12.
  • Annanpäivä 9.12.
  • Lucian päivä 13.12.
  • Tuomaanpäivä 21.12.
  • Pesäpäivät 22. - 23.12. - Talvipäivänseisaus 22.12.
  • Jouluaatto 24.12.
  • Joulupäivä 25.12.
  • Tapaninpäivä, 2. joulupäivä 26.12.
  • Johannes Evankelista 27.12. - Arki-, keski- tai pikkupyhät 27. - 28.12.
  • Viattomien lasten päivä - Neljäs joulupäivä 28.12.
  • "Viides joulupäivä" 29.12.
  • Uudenvuodenaatto 31.12.
  • Olavinlinna
    *** tunturisusi.com linkit ***