Levinneisyys
Juovasakaali elää keskisessä ja eteläisessä, trooppisessa Afrikassa,
Saharan eteläpuolella. Sen elinalue ulottuu etelässä Etelä-Afrikan koillisosiin,
pohjoisessa Etiopiaan ja Sudaniin, lännessä Nigeriaan.
Maat, joissa laji elää:
Angola, Botswana, Burkina Faso, Burundi, Kamerun, Keski-Afrikan tasavalta,
Kongo, Etiopia, Gabon, Gambia, Ghana, Kenia, Malawi, Mali, Mosambik,
Namibia, Niger, Nigeria, Ruanda, Senegal, Sierra Leone, Somalia,
Etelä-Afrikka, Sudan, Swazimaa, Tansania, Togo, Uganda, Sambia ja Zimbabwe.
Elinympäristöt
Juovasakaalin tapaa tiheiköistä ja metsien reunoilta - mutta se elää myös
vuoristoissa ja viljelyalueiden tuntumassa, sekä veden valtaamilla
tulva-alueilla. Parhaiten se viihtyy vuoristometsissä ja metsäisillä savanneilla,
ei avoimilla savanneilla muiden sakaalien tapaan.
|
Äänet
Sakaaliksi juovasakaali on varsin hiljainen, sillä se ei kilju,
kuten vaippasakaali eikä ulvo, kuten kultasakaali, vaan se
enimmäkseen hillitysti uikahtelee.
Sillä on kuitenkin laaja repertuaari erilaisia ääniä - murahduksia,
vingahduksia, uikahduksia ja huudahduksia
erilaisiin tilanteisiin.
Ravinto ja saalistus
Juovasakaali on kaikkiruokainen ja se, mitä se syö, riippuu suuresti
vuodenajasta ja siitä, missä se elää. Sillä on ilmiömäinen kyky löytää
syötäväksi sopivaa ravintoa sieltäkin, missä ihmissilmin ei näyttäisi
olevan mitään ravinnoksi kelpaavaa. Jopa pensaspalojen jäljiltä
mustaksi ja autioksi jääneessä maisemassa juovasakaali selviytyy.
Laji liikkuu öisin ja saalistaa yksin tai pareittain. Seuduilla, joissa
saaliseläimiä on riittävästi, voi juovasakaali myös liikkua pieninä perhelaumoina,
joissa voi olla seitsemänkin yksilöä.
Juovasakaalin hampaisto kertoo monipuolisesta
ravinnosta. Juovasakaali ei kuitenkaan pysty saalistamaan suuria eläimiä, vaan tyytyy jyrsijöihin
ja muihin pikkueläimiin, kuten kaneihin
ja pienimpiin antilooppeihin.
Se syö myös raatoja ja hyönteisiä, kuten termiittejä.
Raatoja se löytää niinkin, että se seurailee leijonia ja muita suuria petoja,
päästäkseen näiden jättämille haaskoille.
Kasvikunnan tuotteetkin maistuvat, erityisesti maissi ja öljypalmun hedelmät.
Joillakin seuduilla tiettyinä aikoina 30 % juovasakaalin ravinnosta
voi olla erilaisia luonnon villikasviksia.
Jos sopivan kokoisia saaliseläimiä
on tarjolla, muuttuu juovasakaali kasvissyöjästä saalistavaksi pedoksi ja siirtyy
liharuokailuun.
|
Lisääntyminen
Pentuja juovasakaali saa 4–6 ja ne syntyvät noin 60 vuorokauden kantoajan jälkeen.
Pentujen syntymäpaino on 200 - 250 grammaa.
Pennut lähtevät vanhempiensa luota noin 11 kuukauden ikäisinä.
Uhanalaisuus - elinvoimainen kanta
Juovasakaali on harvinainen kautta koko esiintymisalueensa, mutta ei ole
suoranaisessa vaarassa kuolla sukupuuttoon. Laji ei siten ole uhanalainen
ja sen kanta on arvioitu vakaaksi.
Yksilöiden kokonaismääräksi on arvioitu kolme miljoonaa.
Maailman luonnonsuojeluliitto eli IUCN (The World Conservation
Union) on määrittänyt uhanalaisuusluokituksessaan juovasakaalin
tilan elinvoimaiseksi (LC, Least Concern) - eli kyseessä on hyvin tunnettu laji,
jonka kanta on runsas tai vakaa.
Eläintarhat
Juovasakaaleja on jonkin verran eläintarhoissa, mutta mikään
yleinen laji se ei niissä ole.
Kuusi alalajia
Canis adustus adustus
Canis adustus bweha
Canis adustus grayi
Canis adustus kaffensis
Canis adustus lateralis
Canis adustus notatus
Lähteet
Kaarina Kauhala: Koiran villit sukulaiset
Afrikan savannit - Eläinten maailma
Kuvat ylhäällä Public domain.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Toiseksi alin kuva, juovasakaali Copyright
Jenny Varley
*Alin kuva, juovasakaali Copyright
David Schenfeld
Koiraeläimet
|