Kahvilakulttuurin historiaa
Ensimmäiset kahvihuoneet syntyivät Arabiassa. Siellä tosin hengelliset johtajat vastustivat kahvin juomista
voimakkaasti siksi, että kahvi sisälsi piristävää kofeiinia. Siitä huolimatta kahvin nautiskelu
yleistyi vauhdikkaasti. Kahvia on sanottu islamin viiniksi, sillä alkoholittomana se ei huumaa, vaan päinvastoin
virkistää ja kiihottaa älyä.
Mekkaan syntyneet
Kaveh kanet olivat ensimmäisiä kahvihuoneita. Alkujaan ne oli perustettu islamilaisiksi
rukoushuoneiksi, mutta ne muuttuivat sitten yleisemmiksi tapaamishuoneiksi, joissa harjoitettiin laulua ja soittoa,
pelattiin pelejä ja vaihdettiin kuulumisia. Näistä ensimmäisistä kahvihuoneista alkaen samantyyppinen
kahvilaperinne on jatkunut halki vuosisatojen, ulottuen eri puolille maailmaa. Aluksi kahviloita syntyi Välimeren
maiden tienoille.
Kahvinjuonti levisi Jemenistä Kairoon noin vuonna 1510. Kun osmanisulttaani Selim I valloitti
Lähi-idän 1510-luvulla, hän toi kahvinjuontitavan ja välineet Konstantinopoliin. Ensimmäisistä Euroopan puolella sijainneista
kahvihuoneista Konstantinopolissa on mainintoja vuodelta 1554, jolloin kahvinjuontitapa
oli jo yleistynyt. Ensimmäiset kahvilat olivat erityisesti oppineiden,
älymystön ja runoilijoiden suosimia kohtaamispaikkoja.
Venetsiaan kahvi löysi tiensä vuonna 1615 ja sinne perustettiin tuolloin ensimmäinen kahvila.
Myös Venetsiassa kahvinjuontia vastustettiin pappien toimesta ja he yrittivät kieltää koko juoman nauttimisen.
Eivät venetsialaiset tästä hätkähtäneet, vaan he aloittivat ensimmäisinä kahvikaupankin. He kuljettivat raakakahvia Eurooppaan Mochan satamasta Jemenistä.
Mocha antoi nimensä mokka-kahville.
Roomaan ensimmäinen kahvila perustettiin vuonna 1645.
Italiasta kahvi lähti Euroopan valloitusretkelleen. Lontooseen perustettiin ensimmäinen kahvihuone vuonna 1652.
Ranskalaiset oppivat tuntemaan kahvin vuonna 1657
ja Marseilleen perustettiin kahvila vuonna 1671. Wieniläiskahvilat, jotka pääsivät täyteen kukoistukseensa 1800-luvulla, alkoivat nekin
kehittyä jo 1600-luvun lopulta lähtien. Hollannin Itä-Intian kauppakomppania aloitti laajamittaisen kahvintuonnin Eurooppaan Indonesian
suunnalta 1700-luvun alkupuolella.
Jean de Thévenot
Jean de Thévenot oli ranskalainen matkailija, jonka alaa olivat myös kielitiede, luonnontieteet ja kasvitiede.
Rikkaana hän pystyi huoletta matkustelemaan laajasti ja hän myös kirjoitti runsaasti matkoistaan Euroopassa ja idässä, kuten Turkissa.
Matkoillaan hän oppi tuntemaan kahvin ja hän tutustutti pariisilaiset kahviin vuonna 1657 ja hän myös opetti
pariisilaiset juomaan kahvia.
Pariisi ja Wien
Pariisi ja Wien ovat suuria kulttuurikaupunkeja, joidenka ilmapiiriin kuuluvat lukemattomat kahvilat.
Marseillessa avattiin Ranskan ensimmäinen kahvihuone vuonna 1671. Espanjasta ranskalaisille nautittavaksi
tullut kaakao oli kahvin kova kilpailija. Ranskassa todellista kahviloiden kulta-aikaa oli 1800-luku.
Jo tuon vuosisadan alkupuolella pelkästään Pariisissa oli 600 kahvilaa. Asiakaskunnassa kantajoukkoa edustivat
taiteilijat, työttömät ja ylioppilaat.
Wienissä ensimmäinen kahvila avasi ovensa vuonna 1683. Wienissä kahvilakuluttuuri sai kehittyessään uusia piirteitä.
Kahvia juotaessa luettiin sanomalehtiä ja kuunneltiin musiikkia. Wieniläiset nauttivat kahvinsa
seurassa myös lasillisen kylmää vettä. Shakkia wieniläiset eivät kahviloissaan harrastaneet yhtä innokkaasti kuin
turkkilaiset, vaikka sitäkin pelattiin, mutta pelasivat sen sijaan biljardia. Wienin kahviloissa syntyi sisustuksineen kaikkineen
kahvilatyyppi, jota kutsutaan wieniläiseksi kahvilaksi.
Kahvipavut ja kahvimylly
Ennen oli tapana, että kahvit ostettiin papuina, ja nämä kahvipavut jauhettiin kotona omalla, käsikäyttöisellä
kahvimyllyllä. Ihan kahvin varhaisimpina aikoina kahvipavut paahdettiinkin kotona.
Toki kahvinsa voi ostaa papuina vielä tänä päivänäkin ja suorittaa sitten jauhamisen itse, kuten monet tekevätkin.
Kahvin jauhaminen kotioloissa liittyy kahvikulinarismiin. Hartaimmat kahviharrastajat ostavat
papunsa erikoisliikkeistä tai jopa tilaavat ne ulkomailta.
Kahvimyllyjä on ollut lukuisien valmistajien tekeminä mitä erilaisimpia malleja.
Kuvissa näkyy kahvimyllyjen yksinkertainen rakenne. Kahvinpavut asetetaan myllyn yläosaan,
jossa metallikoneisto vipua pyöritettäessä murskaa pavut jauhoksi. Kahvijauho voidaan ottaa
myllyn alaosassa olevasta vetolaatikosta.
Kahvimyllyissä ovat tietenkin nykyisin olemassa myös modernit, sähkökäyttöiset mallit.
Monet todelliset kahvinautiskelijat haluavat jauhaa itse oman kahvinsa pavuista, sillä
täten kahvin kaikki aromit ja ominaisuudet säilyvät. Kehittyneillä kahvimyllyillä
pavuista voi jauhaa pannukahvia, suodatinkahvia, pressokahvia ja espressoa.
Kahviloita ei kenellekään ja erityisesti ei naisille
Kahviloiden perustaminen koki alkuaikoinaan, vuosisatoja sitten vastarintaa. Kahvin juontikin on ollut kiellettyä
useita kertoja menneinä vuosisatoina. Mekassa kahvin juominen kiellettiin vuonna 1511, Kairossa vuonna 1523 ja Istanbulissa
vuonna 1691. Ruotsi-Suomessa kahvin maahantuonti ja käyttö on kielletty neljä kertaa erityisillä asetuksilla
vuosina 1756 - 1761, 1767 - 1770, 1794 - 1796 ja 1799 - 1801.
Kahvikieltojen syyt ovat islamilaisissa maissa olleet uskonnollisia. Ruotsi-Suomessa syyt olivat ensisijaisesti
talouteen liittyviä. Kahvikalustoihin katsottiin turhaan hupenevan arvokkaita materiaaleja, kuten posliinia ja
hopeaa. Kahvin liepeillä ilmenevä salakauppa aikaansai myös veromenetyksiä valtiolle.
Kahvilakulttuurin alkuaikoina kahvilat olivat paikkoja, joissa miehet kohtasivat shakin, seurustelun, tupakoinnin
ja kahvittelun merkeissä. Naiset saivat juoda kahvia vain kotioloissa, mutta kahviloihin heillä ei ollut asiaa.
Lähteet
Satu Jaatinen: Kahvilan pöydässä
Tuula Saarinen: Pannu kuumana - Suomalaisia kahvihetkiä - SKS 2011
Rosemary Moon: Kahvi - Gummerus
Spectrum: Kahvi
Meira: Kahvityypit ja lajit
Pauligin kahvisivut
Wikipedia
MTV: Kahvijuomien ABC: Mitä eroa on cappuccinolla ja café lattella?
MTV: Maito vähentää kofeiinin vaikutusta - 5 yllättävää faktaa kahvista