Guatemala on joukkoliikenteen maa. Siellä on 14,6 miljoonaa asukasta, heistä yksi on kuvan tyttö.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
© Pan American Health Organization PAHO
Matkustaminen kanabussilla on länsimaiselle turistille hyvin halpaa. Noin puolen tunnin matka maksaa
alle dollarin ja puolentoistakin tunnin matkakustannukset ovat alle kaksi dollaria.
Hieman kielteisenä puolena voi pitää sitä, että kanabussien istuinpenkit eivät
oikein hyvin sovellu länsimaisille, pitkille matkustajille. Polvitilat tuppaavat loppumaan.
Suuret matkalaukut kiinnitetään matkan ajaksi bussin katolle. Joskus käy niin,
että kun perille päästään, niin laukut vuorten mutkaisilla ja töyssyisillä teillä ovat kadonneet - mutta
sattuuhan elämässä pahempaakin.
Kanabussi Nicaraguassa.
Kanabussien alkuperä - koulubussit
Kanabussit ovat käytöstä ikänsä vuoksi poistettuja, eli eläköityneitä Yhdysvaltain tai Kanadan keltaisia koulubusseja.
Niitä ostetaan latinalaisen Amerikan maihin. Yhdysvalloissa koulubussit myydään huutokaupalla eniten tarjoaville
noin 10 vuoden käytön taikka 150 000 mailin ajon jälkeen. On olemassa ihan oma ammattikuntansa,
joka käy näissä huutokaupoissa ostamassa busseja Keski-Amerikkaan, hintaan 2 000 dollaria taikka alle sen.
Koulubussit Yhdysvaltoihin ja Kanadaan valmistaa vuonna 1932 perustettu yhtiö, Blue Bird Corporation.
Pitkän ajan myötä koulubussien mallit ovat vaihtuneet, ja kokoluokkiakin on erilaisia,
lyhyemmistä täyspitkiin.
Pohjois-Amerikassa on nykyisin 484 000 koulubussia, eli niitä on valtavasti. Ne kuljettavat
jokaisena päivänä noin 27 miljoonaa koululaista kouluun ja takaisin kotiin.
Yli puolet Yhdysvaltojen lapsista suorittaa koulumatkansa koulubussilla.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
© Pasco County Schools
Koulubussien matkustajina ovat koululaiset koulukirjoineen.
Uudempi, tasakeulainen koulubussimalli.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat Copyright
© Bill McChesney
Koulubussi - School Bus 114 - tästä bussista kuvat ulkoa alempana.
Muutostöissä koulubussista sukeutuu teiden peto
Kun koulubussi saapuu Keski-Amerikkaan, niin sehän vanhana on kohtuullisen huonossa kunnossa.
Jotta siitä sukeutuu kanabussi, suoritetaan monenlaisia korjaus- ja muutostöitä.
Koria voidaan lyhentää ja vaihteisto muutetaan käsivalintaiseksi. Bussiin asetetaan alkuperäisen, hieman
heikkotehoisen moottorin tilalle suurempi uusi, 230 - 250 hevosvoiman moottori, joka takaa
sille hyvän suorituskyvyn jyrkissäkin maisemissa mutkaisilla teillä ja suuren huippunopeuden.
Näkyvin muutostyö on koko korin ulkopuolinen maalaus. Mahdollisimman värikäs, monivärinen
maalaus suoritetaan huipputeknisin taidoin ja lopputulos on loistokas. Erilaiset tekstit,
tekstikyltit ja erikoiskoristelut viimeistelevät kaiken. Tekstit ovat usein uskonnollisia tyyliin
"Jeesus on kuljettajani" tai "Jeesus suojelee minua". Kuvituksissa bussien sisällä vaihtelevat alastomat naishahmot ja vaikkapa Che Guevara.
Joku voi ruiskumaalata tyttöystävänsä nimen bussin pintaan.
Erityisesti Guatemalassa
kanabussit ovat hyvin värikkäitä ja hyvin kauniita.
Kanabussiasema Guatemalassa.
Vaarallista kyytiä
Keski-Amerikassa tiet kulkevat usein vaarallisilla mailla, vuorten rinteillä,
joilla kanabussitkin kiitävät hurjaa vauhtia. Ollenkaan turvallisemmaksi ei meno käy tupaten täysien kaupunkien
katujen vilinässä. Etenkin, kun liikennesääntöjen noudattamisessa on vallalla "latinalainen tyyli",
mikä merkitsee sitä, että kaikki käy, kunhan onnettomuuksia ei satu.
Suuren vaaran kanabusseillekin muodostavat monissa Keski-Amerikan maissa rikolliset.
Kanabussiin voidaan työntyä keskellä kirkasta päivää kera aseiden, ja matkustajilta kerätään
pois kaikki arvoesineet. Bussiyhtiöt ja kuljettajat joutuvat maksamaan paikallisille rikollisjärjestöille, maroille
esimerkiksi Guatemalassa suojelusrahaa. Jos rahaa ei maksa, lähtee henki.
Ainakin yksi kuljettaja kuukaudessa ammutaan pelkästään Guatemalassa.
Vuoden 2006 jälkeen Guatemalassa on surmattu yli 1 000 bussin-, taksin- ja kuorma-autonkuljettajaa.
Omaa lisäjännitystään matkustajille koko rahan edestä tuo se, kun kanabussit
intoutuvat kilpailemaan keskenään. Silloin matkanteko vuorten serpentiiniteillä
äityy todella kamalaksi, ja vasta keskikäytävällle kirkuen singahtava mummo ja muiden matkustajien äkäiset huudot
rauhoittavat kuljettajan takaisin tavalliseen menoon. Jos singahtelevat mummot, niin vaarassa ovat muutkin,
sillä vinyylipintaisilta penkeiltä ilman turvavöitä voi helposti luistaa liukkaalle liikekannalle.
Guatemalassa kanabusseilla liikennöivät yrittäjät pitävät kuitenkin kanabusseja hyvin turvallisina.
Onhan ne heidän kertomansa mukaan jo alunalkaenkin rakennettu takaamaan mahdollisimman
turvallinen matka Yhdysvaltojen lapsille. Silti Guatemalassakin tunnustetaan se, että amerikkalaiset
eivät ottaisi heidän kuljettajistaan yhtä kymmenestä ajamaan koulubussejaan, mutta se on jo toinen juttu.