KANIINI - LEMMIKKIKANI - CITYKANI
Kaniini (Oryctolagus cuniculus) - (Linnaeus, 1758) Kaniinin tieteellinen nim johtuu kreikan sanoista orukter, joka tarkoittaa kaivuuvälinettä, ja lagos, joka tarkoittaa jänistä. Villinä elävän kaniinin luontaista asuinaluetta ovat Euroopassa olleet otaksuttavasti Välimeren seudun länsiosat. Sieltä se on jo antiikin aikana levinnyt muualle Etelä-Eurooppaan, ja keskiajalla Keski-Eurooppaan. Leviäminen tapahtui sekä luonnollisesti että istutusten seurauksena. Eräille syrjäisille saarille kaniineja vietiin merimiesten ja haaksirikkoutuneiden ravinnoksi. Tällaisista kaniineista on vuosisatojen myötä kehittynyt kantamuodosta poikkeavia kantoja, jotka eivät enää pysty risteytymään alkumuodon kanssa. Näitä kaniineja tavataan myös paikoin Tanskassa, Norjassa sekä Ruotsin eteläosissa. Suomen villikanit ovat viime vuosikymmenten aikana kesykaneista villiintyneitä. Alkuperäisillä alueilla Espanjassa ja Portugalissa kaniinikannat ovat huvenneet virustautien, elinalueiden tuhoutumisen ja voimaperäisen metsästyksen johdosta. Niinpä kaniini luokitellaankin Espanjassa nykyisin vaarantuneeksi lajiksi, Portugalissa silmälläpidettäväksi. Ravinto Ravintona ovat erilaiset ruohot, laiho, juurekset, puunkuori ja silmut. Laji voi aiheuttaa melkoisia vahinkoja sekä puutarhoissa että taimistoissa. Kaniini on liikkeellä pääasiassa öisin. Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva sivun yläreunassa Copyright Justin and Elise *Kuva oikealla yllä Copyright Craig Elliott *Kuva oikealla alla Copyright Paul Hocksenar |
|
|
|
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Carly Lesser & Art Drauglis |
|
Lemmikkikani
Kaniinista on kehitetty suuri määrä erilaisia lemmikkikanirotuja. Lemmikkikaneja on hyvin erikokoisia ja -näköisiä. Pienimmät löytyvät kääpiöroduista ja niitä ovat kääpiöluppa ja hermeliini, sekä pienin kaikista lemmikkikaneista, kääpiöjänis. Suurimmat, kuten belgianjätti, painavat vähintään 7 kg, mutta usein huomattavasti enemmän. Belgianjätti on suurin kanirotu Suomessa. Kaneista on kehitetty myös erilaisia turkkimuunnoksia, kuten leijonanharjas ja pitkäturkkinen angora sekä rex, jolla on samettisen pehmeä ja lyhyt turkki. Kanilinkkejä Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva vasemmalla Copyright Craig Elliott |
|
|
Citykani -
Helsingin citykani, kuva yllä - Pikku Huopalahti, Helsinki 21.6.2010.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva yllä Copyright Tomi Tapio *Sinisilmäkani vasemmalla Copyright Tambako the Jaguar Citykanit Suomessa lemmikkikaneista villiintyneitä kaneja eli villikaneja, joita kutsutaan puhekielessä citykaneiksi, on sekä Helsingissä että Turussa. Pääkaupunkiseudulla kaneja on ollut vuodesta 1985. Alun perin pääkaupunkiseudun kanikanta on saanut alkunsa Helsingin Kyläsaaresta ja Arabianrannasta. Ajattelemattomat kaupunkilaiset ovat vapauttaneet lemmikkikanejaan luontoon. Citykaneja on pääkaupunkiseudulla arviolta 5 000 - 10 000. Pääkaupunkiseudun kanien tulevaisuus Helsingissä kaneja on saalistettu frettien avulla. Kanin leviämistä luonnossa rajoittavat pedot, kuten huuhkaja ja kettu. Leviäminen tulee todennäköisesti silti pääkaupunkiseudulla jatkumaan ihmisasutuksen suojissa. Talojen aluset ja ulkorakennukset tarjoavat oivia piilopaikkoja ja leikatut nurmikot ja puutarhaympäristö tarjoavat runsaasti ravintoa. 
|
|
Kaniinin ominaisuudet ja elintavat
Villinä elävän kaniinin ruumiin pituus on 34 - 50 cm, hännän pituus on 4 - 8 cm ja painoa on 1,3 - 2,5 kg. Ulkonäöltään kaniini muistuttaa pienikokoista rusakkoa tai kesäpukuista metsäjänistä. Huomattavasti lyhyemmät korvat eivät kuitenkaan ole mustakärkiset. Jalat ovat myös lyhyemmät kuin jäniksellä. Usein luonnon yhdyskunnissa tavataan täysin mustia yksilöitä. Säikäytetyn kaniinin loikat ovat huomattavasti lyhyemmät, kuin jäniksellä. Pakenevan kaniinin häntä on pystyssä ja hännän valkoinen alapuoli on selvästi erottuva signaali. Vaaran uhatessa kaniini rummuttaa takatassuillaan nopeasti maata. Kaniini elää yhdyskuntina maahan kaivamissaan käytävissä ja koloissa. Se pystyy elämään vain hiekkaisella tai muuten kaivamiseen soveltuvalla maaperällä. Kasvillisuuden koostumus ei sitä vastoin näytä niinkään ratkaisevalta. Laji viihtyy avoimilla niityillä sekä meren rannoilla että sisämaassa, katajaisilla mäillä, mutta myös metsäalueilla. Lisääntyminen Kaniini on eräs niitä harvoja nisäkkäitä, joka parittelee silloinkin, kun lisääntyminen ei ole mahdollista. Kaniini lisääntyy erittäin nopeasti. Poikueita on 3 - 6 vuodessa ja poikasia syntyy 3 - 12 kerrallaan. Luku on paljon suurempi, kuin muilla jäniseläimillä ja vastaa lähinnä eräillä pikkunisäkkäillä todettavia lukuja. Erityisessä pesäkammiossa, joka on pehmustettu heinillä ja emon vatsavillalla, syntyvät poikaset ovat alussa karvattomia ja sokeita. Emo kaapii pesäkammion suun tukkoon jättäessään poikaset yksin. Poikasten silmät avautuvat ja alkavat nähdä 10 päivän iässä. Ne imevät emoaan kerran päivässä noin kolmen viikon ajan. Usein poikaset ovat sukukypsiä jo samana kesänä. Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva vasemmalla Copyright Watershed Post |
|
|
Villi kaniini - Maryland, USA.
Lähteet Anders Bjärvall: Suuri nisäkäskirja - Tammi 1985. IUCN ADW Animal Diversity Web Luonnontieteellinen keskusmuseo HS *ClipArt Copyright ClipartHeaven.com |
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Joshua Davis |
| TUNTURISUDEN ELÄIN- JA LINTUSIVUJA AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ |
| *** www.tunturisusi.com *** |