|
|
KANIINI - LEMMIKKIKANI - CITYKANI
Kaniini (Oryctolagus cuniculus) - (Linnaeus, 1758)
Kaniinin tieteellinen nim johtuu kreikan sanoista orukter, joka tarkoittaa
kaivuuvälinettä, ja lagos, joka tarkoittaa jänistä.
Villinä elävän kaniinin luontaista asuinaluetta
ovat Euroopassa olleet otaksuttavasti Välimeren seudun länsiosat. Sieltä se on jo
antiikin aikana levinnyt muualle Etelä-Eurooppaan, ja keskiajalla Keski-Eurooppaan.
Leviäminen tapahtui sekä luonnollisesti että istutusten seurauksena. Eräille syrjäisille
saarille kaniineja vietiin merimiesten ja haaksirikkoutuneiden ravinnoksi.
Tällaisista kaniineista on vuosisatojen myötä kehittynyt kantamuodosta poikkeavia
kantoja, jotka eivät enää pysty risteytymään alkumuodon kanssa.
Näitä kaniineja tavataan myös paikoin Tanskassa, Norjassa sekä Ruotsin eteläosissa.
Suomen villikanit ovat viime vuosikymmenten aikana kesykaneista
villiintyneitä.
Alkuperäisillä alueilla Espanjassa ja Portugalissa kaniinikannat ovat huvenneet
virustautien, elinalueiden tuhoutumisen ja voimaperäisen metsästyksen johdosta.
Niinpä kaniini luokitellaankin Espanjassa nykyisin vaarantuneeksi lajiksi,
Portugalissa silmälläpidettäväksi.
Ravinto
Ravintona ovat erilaiset ruohot, laiho, juurekset, puunkuori ja silmut.
Laji voi aiheuttaa melkoisia vahinkoja sekä puutarhoissa että taimistoissa.
Kaniini on liikkeellä pääasiassa öisin.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva sivun yläreunassa Copyright
Justin and Elise
*Kuva oikealla yllä Copyright
Craig Elliott
*Kuva oikealla alla Copyright
Paul Hocksenar
|
|
|
Citykani -
Helsingin citykani, kuva yllä - Pikku Huopalahti, Helsinki 21.6.2010.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright
Tomi Tapio
*Sinisilmäkani vasemmalla Copyright
Tambako the Jaguar
Citykanit
Suomessa lemmikkikaneista villiintyneitä kaneja eli villikaneja,
joita kutsutaan puhekielessä citykaneiksi, on sekä Helsingissä että Turussa.
Pääkaupunkiseudulla kaneja on ollut vuodesta 1985.
Alun perin pääkaupunkiseudun kanikanta on saanut alkunsa Helsingin Kyläsaaresta ja Arabianrannasta.
Ajattelemattomat kaupunkilaiset ovat vapauttaneet lemmikkikanejaan luontoon.
Citykaneja on pääkaupunkiseudulla arviolta 5 000 - 10 000.
Pääkaupunkiseudun kanien tulevaisuus
Helsingissä kaneja on saalistettu frettien avulla.
Kanin leviämistä luonnossa rajoittavat pedot, kuten huuhkaja ja kettu.
Leviäminen tulee todennäköisesti silti pääkaupunkiseudulla jatkumaan ihmisasutuksen suojissa.
Talojen aluset ja ulkorakennukset tarjoavat oivia piilopaikkoja ja leikatut nurmikot
ja puutarhaympäristö tarjoavat runsaasti ravintoa.
|
|
Kaniinin ominaisuudet ja elintavat
Villinä elävän kaniinin ruumiin pituus on 34 - 50 cm, hännän pituus on 4 - 8 cm ja painoa on 1,3 - 2,5 kg.
Ulkonäöltään kaniini muistuttaa pienikokoista rusakkoa tai kesäpukuista
metsäjänistä. Huomattavasti lyhyemmät korvat eivät kuitenkaan ole
mustakärkiset. Jalat ovat myös lyhyemmät kuin jäniksellä.
Usein luonnon yhdyskunnissa tavataan täysin mustia yksilöitä.
Säikäytetyn
kaniinin loikat ovat huomattavasti lyhyemmät, kuin jäniksellä.
Pakenevan kaniinin häntä on pystyssä ja hännän valkoinen alapuoli
on selvästi erottuva signaali.
Vaaran uhatessa kaniini rummuttaa takatassuillaan nopeasti maata.
Kaniini elää yhdyskuntina maahan kaivamissaan käytävissä ja koloissa.
Se pystyy elämään vain hiekkaisella tai muuten kaivamiseen
soveltuvalla maaperällä. Kasvillisuuden koostumus ei sitä vastoin
näytä niinkään ratkaisevalta. Laji viihtyy avoimilla niityillä
sekä meren rannoilla että sisämaassa, katajaisilla mäillä,
mutta myös metsäalueilla.
Lisääntyminen
Kaniini on eräs niitä harvoja nisäkkäitä, joka parittelee silloinkin,
kun lisääntyminen ei ole mahdollista. Kaniini lisääntyy erittäin nopeasti.
Poikueita on 3 - 6 vuodessa ja poikasia syntyy 3 - 12 kerrallaan. Luku on paljon suurempi, kuin
muilla jäniseläimillä ja vastaa lähinnä eräillä pikkunisäkkäillä
todettavia lukuja.
Erityisessä pesäkammiossa, joka on pehmustettu
heinillä ja emon vatsavillalla, syntyvät poikaset ovat alussa karvattomia ja sokeita.
Emo kaapii pesäkammion suun tukkoon jättäessään poikaset yksin.
Poikasten silmät avautuvat ja alkavat nähdä 10 päivän iässä. Ne imevät
emoaan kerran päivässä noin kolmen viikon ajan. Usein poikaset ovat sukukypsiä
jo samana kesänä.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva vasemmalla Copyright
Watershed Post
|
|
TUNTURISUDEN ELÄIN- JA LINTUSIVUJA AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ
|
|
|