Villikani. - Kuva Copyright
© caroline legg - Creative Commons.
KANIINI - LEMMIKKIKANI - CITYKANI
Kaniini (Oryctolagus cuniculus) - (Linnaeus, 1758)
Kaniinin tieteellinen nim johtuu kreikan sanoista
orukter, joka tarkoittaa
kaivuuvälinettä, ja
lagos, joka tarkoittaa jänistä.
Villinä elävän kaniinin luontaista asuinaluetta
ovat Euroopassa olleet otaksuttavasti Välimeren seudun länsiosat. Sieltä se on jo
antiikin aikana levinnyt muualle Etelä-Eurooppaan, ja keskiajalla Keski-Eurooppaan.
Leviäminen tapahtui sekä luonnollisesti että istutusten seurauksena.
Eräille syrjäisille
saarille kaniineja vietiin merimiesten ja haaksirikkoutuneiden ravinnoksi.
Tällaisista kaniineista on vuosisatojen myötä kehittynyt kantamuodosta poikkeavia
kantoja, jotka eivät enää pysty risteytymään alkumuodon kanssa.
Näitä kaniineja tavataan myös paikoin Tanskassa, Norjassa sekä Ruotsin eteläosissa.
Suomen villikanit ovat viime vuosikymmenten aikana kesykaneista
villiintyneitä.
Alkuperäisillä alueilla Espanjassa ja Portugalissa kaniinikannat ovat huvenneet
virustautien, elinalueiden tuhoutumisen ja voimaperäisen metsästyksen johdosta.
Niinpä kaniini luokitellaankin Espanjassa nykyisin vaarantuneeksi lajiksi,
Portugalissa silmälläpidettäväksi.
Lisääntyminen
Kaniini on eräs niitä harvoja nisäkkäitä, joka parittelee silloinkin,
kun lisääntyminen ei ole mahdollista. Kaniini lisääntyy erittäin nopeasti.
Poikueita on 3 - 6 vuodessa ja poikasia syntyy 3 - 12 kerrallaan. Luku on paljon suurempi, kuin
muilla jäniseläimillä ja vastaa lähinnä eräillä pikkunisäkkäillä
todettavia lukuja.
Erityisessä pesäkammiossa, joka on pehmustettu
heinillä ja emon vatsavillalla, syntyvät poikaset ovat alussa karvattomia ja sokeita.
Emo kaapii pesäkammion suun tukkoon jättäessään poikaset yksin.
Poikasten silmät avautuvat ja alkavat nähdä 10 päivän iässä. Ne imevät
emoaan kerran päivässä noin kolmen viikon ajan. Usein poikaset ovat sukukypsiä
jo samana kesänä.
Villikani. - Kuva Copyright
© caroline legg - Creative Commons.
Ravinto
Ravintona ovat erilaiset ruohot, laiho, juurekset, puunkuori ja silmut.
Laji voi aiheuttaa melkoisia vahinkoja sekä puutarhoissa että taimistoissa.
Kaniini on liikkeellä pääasiassa öisin.