Tunturisuden sivut
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva sivun yläreunassa - Copyright © Flickr/Antonio Marín Segovia


Kasakat

Nuoren kasakan rinnuksilla molemmin puolin ovat koristeellisesti rivissä patruunakasetit, jotka jäljittelevät niitä alkuperäisiä paperihylsyjä, joissa on ollut määrämitat mustaaruutia suustaladattavan musketin lataamiseen.

Kasakat

Ensimmäisiä mainintoja kasakoista löytyy vuoden 1489 aikakirjoista. Kasakka-nimitys tulee turkkilaisten kielten sanasta kazak, huimapää, vapaa mies - vartija, pois karkotettu. Huimia ja vapaita kasakat olivatkin. He olivat sodissa rohkeita ja urheita, ja nauttivat autonomisen hallintonsa vuoksi vapauden ja riippumattomuuden tunteesta, eläen ainakin ajoittain rikasta ja yltäkylläistä elämää.

Kasakoiden etninen koostumus oli kirjava, sillä kuka tahansa saattoi liittyä mukaan ja taas mutkattomasti erota. Kansallisuutta tai uskontunnustusta ei juuri kysytty, mutta suurimmaksi osaksi kasakkakuntaa leimasi venäläisyys, johon myös mukaan tulleet vieraat ainekset sulautuivat. Kaikkien kasakoiden oli joka tapauksessa juhlallisesti vannottava taistelevansa kristillisen uskon puolesta; mukana oli erityisen paljon vanhauskoisia ja lahkolaisia.

Kasakat

Keisarillisen Venäjän kasakat kuvassa noin vuodelta 1917. Kasakoilla on päässään perinteinen papaha-hattu vuosimallia 1910. Korkea hattu on valmistettu karakul-lampaasta. Molemmilla kasakoilla on yllään pitkä tserkessiläistakki. Aseistuksena miesten kupeilla roikkuvat lyhyempänä kasakoiden tikari ja pidempänä kaukasialainen sapeli.

Kasakat ovat venäläisistä ja muista kansallisuuksista, etenkin tataareista, koostunut liikkuva sotilasväestö, joka asui Puolan ja Venäjän jokivarsien aroseuduilla. Keisarillisen Venäjän, Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän armeijassa on vuosisatojen ajan ollut erityisiä kasakkajoukko-osastoja. Kasakoita oli myös erilaisissa erityistehtävissä, kuten keisarin henkivartijoina.

Kasakaksi synnytään

Kasakan elämä ja palvelu periytyi isältä pojalle. Jo vastasyntyneelle kasakkavauvalle ovat isän ystävät ja sukulaiset tuoneet lahjaksi aseita ja ampumatarvikkeita. Näin on alkanut kasvaminen ja kouluttautuminen sotilaaksi. Saamiensa viljelysmaiden korvaukseksi kasakat suorittivat sotapalvelusta. Tässä palveluksessa he käyttivät omia varusteitaan ja omaa hevostaan.
Kasakoiden maailmaa

Moskovan tsaarit ja Puolan kuninkaat rakensivat eteläisille aroseuduille linnakkeita ja varustuksia estämään Krimiltä päin tapahtuvaa orjien ryöstöä, ja näiden varustusten sotaväkeä kutsuttiin kasakoiksi. Tunnetuimmiksi tulivat ns. vapaat kasakat, jotka muodostivat vapaita sotilasyhdyskuntia toisaalta Venäjän ja Puolan, toisaalta turkkilaisten ja tataarien asuma-alueiden väliselle maalle, Dneprin, Donin, Volgan ja Uralin varsille.

Rajaseuduille oli perustettu yksitoista voiskoa eli kasakka-armeijaa: Donin, Kubanin, Terekin, Astrakanin, Uralin, Orenburgin, Siperian, Semiretsian, Transbaikalin, Amurin ja Ussurin kasakat.

Kasakat olivat kieleltään venäläisiä ja periaatteessa uskonnoltaan ortodokseja sekä tsaarin alamaisia. Olennaista on, että he olivat anti-islamisteja.

Kasakoiden eristetty ja liikkuva elämänmuoto ja ryöstettyjen tataarinaisten tuoma verenperintö kehittivät heidät kulttuurillisesti venäläisistä eroavaan suuntaan.

Kasakoilla on ollut ja on edelleen kirjoittamattomia kasakkalakeja. Vihollisiin nähden armottomat kasakat ovat enemmistöltään hyväntahtoisia, auliita ja vieraanvaraisia. Kasakat vaalivat piintyneitä tapojaan kunnioittaen erityisesti vanhempia ihmisiä sekä naisia eli äitiä, sisarta ja vaimoa.

Kasakat

Keisari Nikolai II ja hänen poikansa Aleksei pukeutuivat usein loisteliaisiin sotilaspukuihin, myös kasakoiksi. Olivathan he kaiken aikaa henkivartijoina toimivien kasakoiden ympäröiminäkin. Henkivartiokaartin kasakoiden asut olivat helakanpunaisia, kun ne muilla kasakoilla usein olivat vihreitä, harmaita tai mustia.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © KraljAleksandar
Nikolai II
Keisari Nikolai II ja Aleksei, Anastasia, Olga, Tatjana ja Maria

Venäjän keisari Nikolai II ja poikansa Aleksei kasakkaunivormuissaan, kasakkahenkivartiokaartin kanssa vuonna 1916. Keisariperheen tytärten, Anastasian ja Olgan välissä takana on kasakoiden komentaja Grabbe, jonka sukujuuret ovat suomalaisen aatelin parissa. Tyttäret vasemmalta oikealle: Anastasia, Olga, Tatjana ja Maria.
Viehtymys univormuihin

Nikolai II oli hyvin viehtynyt sotilaallisiin univormuihin. Jo samana vuonna 1894, kun hän astui virkaansa, hän uudisti ensimmäisen kerran koko armeijansa sotilasasut. Tämän hän sitten teki virkakautensa aikana useita kertoja.

Liian prameat ja värikkäät sotilaspuvut johtivat myös katastrofeihin. Venäjän-Japanin sodassa vuosina 1904 - 1905 venäläisten sotilaiden valkoiset univormut hohtivat rintamalla räikeän näkyvinä ja tarjosivat japanilaisille helpon ampumakohteen. Ensimmäisen maailmansodan alkaessa vuonna 1914 virheistä oli otettu opiksi, ja venäläiset sotilaspuvut oli riisuttu kaikista värejä ja kultaa loistavista yksityiskohdista.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva, Romanov Collection, General Collection, Beinecke Rare Book and Manuscript Library, Yale University - Copyright © Photos of the Great War
Kasakkasotaa
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Flickr/Keijo Knutas


Kasakkaperheen perinteitä

Kasakkaperheen isän ja äidin arvovalta on kiistaton. Avioerot olivat aikanaan aniharvoja. Vanhempiin ja yleensä vanhempiin kansalaisiin suhtautuminen on aina kunnioitettavaa ja kohteliasta. Äitiä on aina teititelty. Vanhempien ihmisten läsnäollessa ei saanut istua. Kun vanhempi ihminen avasi oven nuoret ovat nousseet ylös ja lopettaneet tupakoimisen. Toisten puheiden keskeyttäminen on ollut sallimatonta. Perheenisän sana on ollut kaikille perheen jäsenille kiistaton. Esimerkkiä on näyttönyt aina perheenäiti.

Kasakoiden musiikki, laulut ja tanssit

Sotilaallisen uljuuden lisäksi kasakat ovat tulleet tunnetuiksi muullakin tavalla. Heidän laulunsa ja tanssinsa ovat tunnettuja pitkin maailmaa. Kasakkakuorot, sekä Kubanin, Donin ja Siperian kasakoiden laulu- ja tanssiyhtyeet kokoavat aina täysiä katsomoja ihastunutta yleisöä. Laulut ja tanssit ilmaisevat heidän taitoaan, rohkeuttaan ja elämänrakkauttaan. Kasakkayhtyeiden konsertit ovat aitoja, unohtumattomia juhlia.

Pietari Suuri

Pietari Suuri (1672 - 1725)

Venäjän keisari ja tsaari Pietari Suuri sai vastaansa kasakoiden kapinan, syynä olivat parrat ja viitat. Muuttaessaan kertaiskulla Venäjän kasvoja, Pietari Suuri määräsi asetuksella, että kaikkien, siten myös kasakoiden, oli leikkautettava partansa, lyhennettävä viittansa liepeet ja siirryttävä saksalaistyylisiin vaatteisiin. Tämä asetus soti voimakkaasti parrakkaiden ja viiksekkäiden kasakoiden perinteitä vastaan, kun vanhassa venäläisessä asussa liikkuvia kasakoita ei enää edes päästetty kirkkoon, vaan vieläpä pilkattiin. Pilkkaa kasakkaa, ja huomaat olevasi vaikeuksissa.

Vaikka kasakat olivatkin Venäjän keisareiden luottosotilaita, he olivat myös näkyvässä asemassa, kun keisarivalta kukistettiin. Sunnuntaina 11. maaliskuuta 1917 joukko Donin kasakoita hyökkäsi Pietarin Snamjenskaja-torilla ratsupoliiseja vastaan. Tästä tapahtumasta alkoi aseellinen kansannousu tsaarinvallan kukistamiseksi.

Naisväkeä

Naiskasakka, kuva vuosilta 1914 - 1918.

All Rights Reserved
*Kuva Copyright © Olga
Photo used with permission.
Kasakkaluutnantti

Kubanin kasakka-armeijan rykmentin luutnantti (Sotnik), kuva vuodelta 1915.

All Rights Reserved
*Kuva Copyright © Olga
Photo used with permission.


Kasakkakapinat ja kasakoiden armeija

Kasakat kapinoivatkin usein. Venäjä kukisti kaikki kasakkakapinat. Näissä yhteyksissä se edesauttoi kasakoiden sopeutumista rauhantilaan, antamalla kasakoille omistukseen näiden asuttamat maat, sotilaspalvelusta vastaan.

1900-luvun alussa kasakoita oli noin 5 miljoonaa. Kasakkajoukko-osastoissa, jotka käsittivät 890 ratsuväkieskadroonaa ja 108 jalkaväkikomppaniaa, oli noin 330 000 miestä. Kasakkajoukoilla oli tärkeä asema Venäjän armeijassa.

Vuosina 1918 - 1920 kasakoiden enemmistö osallistui valkoisen armeijan eri osastojen toimintoihin. Tällöin heistä noin 30 000 lähti poiskin Venäjältä. Myös punaisessa ratsuväessä oli mukana kasakoita ja he kunnostautuivat erityisesti Puolaa vastaan vuonna 1920.

Vuonna 1936 perustettiin puna-armeijaan kasakkadivisioona. Toiseen maailmansotaan kasakat osallistuivat omana joukko-osastonaan.

Kasakat nykyisin

Venäjällä on nykyisin 7 miljoonaa kasakkaa. Ukrainassa rekisteröityjä kasakoita on 70 000. Heitä on Volgan alajuoksulla, Donin varrella ja Kaukasian pohjoisosissa. He jatkavat toki talonpoikaisia elämäntapojakin, mutta ovat sopeutuneet ja sulautuneet elämään mukana nyky-yhteiskunnan tavallisessa elämän menossa. Heidän elintavoissaan on silti jäljellä runsaasti perinteisiä, omaleimaisia kasakkakulttuurin piirteitä. Kasakat kunnioittavat ja pitävät yllä oman kasakkakulttuurinsa perinteitä - tätä työtä tekee ansiokkaasti ja näkyvästi myös Kubanin kasakkakuoro.

Menneinä vuosisatoina kasakat ovat usein liikkuneet maaperällämme sodan ja vainoretkien merkeissä. Nykykasakat ovat vaihtaneet sotamiekkansa maailman vahvimpaan aseeseen, rakkauteen - ja rauhanaatteeseen.

Naisväkeä

Naiskasakka, kuva sadan vuoden takaa.

All Rights Reserved
*Kuva Copyright © Olga
Photo used with permission.
Dneprin kasakat

Dneprin ja Donin jokivarsille syntyneitä kasakkayhteisöjä voi pitää kasakkatasavaltoina. Näissä tasavalloissa elettiin eräänlaisessa alkeellisessa demokratiassa melko riippumattomina Moskovasta, ja niiden asukkaat taistelivat tataareja ja turkkilaisia vastaan omin päin. Aikaa myöten muodostui Volgan varrelle, Uralin vuoristoon ja muuallekin lisää kasakka-asutuksia.

Dneprin kasakat, zaporologit, olivat ukrainalaisia. He olivat paenneet katolisesta Puola-Liettuan valtiosta, missä talonpoikia sorrettiin.

Zaporologit yrittivät perustaa itsenäisen kasakkavaltionkin, mutta vuonna 1654 he alistuivat Venäjän valtaan. Ei yhteiselo tämänkään jälkeen sujunut ongelmitta, ja moninaisten vaiheiden ja kapinoiden jälkeen Dneprin kasakat pakenivat Turkkiinkin. Heidän Dneprin saaressa ollut suuri linnoituksensa hävitettiin ja heidän erivapautensa lakkautettiin vuonna 1775. Tällöin zaporologit siirrettiin Kubaniin - ja heidän kulttuurinsa perintönä elää tänä päivänä Kubanin kasakkakuoro.

Donin kasakat

Myös Donin kasakat muodostivat eräänlaisen riippumattoman valtakunnan. He auttoivat venäläisiä Uralin, Kaspianmeren ranta-alueiden ja Siperian valloittamisessa, jossa ansioitui erityisesti kasakkapäällikkö Jermak Timofejevits (k. 1584).

Donin kasakat erosivat Dneprin kasakoista paitsi siinä, että heillä oli läheisemmät suhteet tataareihin, myös siinä, että he olivat enimmäkseen vanhauskoisia ortodokseja. Heillä ja muilla itäisillä kasakoilla ei ollut omaa linnoitusta, kuten zaporologeilla, vaan he asuivat hajallaan kylissä.

Donin kasakoilla ei myöskään ollut niitä ritarillisia kunniakäsityksiä, jotka olivat vallalla Dneprin kasakoiden keskuudessa Puolan aatelin vaikutuksesta ja joita kirjallisuudessa on ansiokkaasti kuvannut mm. Nikolai Gogol. Venäläinen kirjailijaklassikko Mihail Sholohov kuvaa kasakoiden elämää monille kielille käännetyssä romaanissaan Hiljaa virtaa Don.

Kuuluisimpia Donin kasakoita on kansanlaulusta tuttu Stepan (Stenka) Razin (k. 1671).

Kasakkaupseeri

Kasakkaupseeri, Orenburg.

Lähteet
Kansakunnan historia 1 -3 - WSOY
Tietosanakirja Spectrum: Kasakat
Tietosanakirja Combi
Henri Troyat: Pietari Suuri - WSOY
http://www.eskoff.net/: Kasakat
Venäjän ääni: Venäjän kansan tapoja. Kasakat
Genealogia.fi: Katsaus Suomessa toimineen venäläisen sotaväen etniseen koostumukseen
Zaporologit laatimassa häväistyskirjettä Turkin sulttaanille
Zaporologit laatimassa häväistyskirjettä Turkin sulttaanille - Ilja Repin (1844 - 1930)

Ilja Repin maalasi tämän monumentaalisen, 2 x 3,6 metrin suuruisen öljyvärityönsä vuosina 1880 - 1891. Maalaus on Pietarin Venäläisessä museossa. Taiteilija esittää työssään episodin kasakoiden värikkäästä elämästä kolmen vuosisadan takaa. Turkin sulttaani Muhammed IV on ylimieliseen ja loukkaavaan sävyyn vaatinut Ukrainan vapaita kasakoita alistumaan käskettäväkseen. Tästä vimmastuneina zaporologit tarttuvat aseisiin ja sepittävät sulttaanille herjaavan kirjeen, jonka allekirjoittaa kaikkien puolesta kasakkapäällikkö, atamaani eli kosevoi Ivan Serko.
Maalaus on kulttuurihistoriallisten ja kansatieteellisten yksityiskohtiensa osalta hyvin tarkoin tutkittua työtä. Huomio kiintyy mm. kasakoiden koristeelliseen aseistukseen ja vaatetukseen, sekä paljaaksi ajeltuihin päihin, joita koristaa pieni hiussuortuva. Erilaisten ihmistyyppien luonteenpiirteet ja ilmeet on tavoitettu mestarillisesti ja työ imaisee katsojansa mukaan kasakoiden värikylläiseen ja seikkailujen täyttämään maailmaan.

Taidemaalari Ilja Repin oli itsekin syntyperältään kasakka, ulaani, ja hän oli siitä hyvin ylpeä.
*** tunturisusi.com linkit ***