Tunturisuden sivut
Kasakat Suomessa - Isoviha 1710 - 1721

Suomessa kasakoihin on menneinä vuosisatoina suhtauduttu varsin kriittisesti eli kielteisesti ja vihamielisesti, sillä ovathan kasakat sodissamme olleet vihollisia. Suuressa Pohjan sodassa (1700 - 1721) kasakat opittiin tuntemaan julmina taistelijoina, jotka ryöstelivät ja polttivat kyliä ja ottivat asukkaat orjiksi. Vankeja kidutettiinkin.

Esimerkiksi vuonna 1714 Hailuotoon souti kaksisataa venäläistä kasakkaa. He tunkeutuivat taloihin, jotka olivat täynnä saarelle tulleita pakolaisia, ja löivät asukkaat kuoliaiksi kirveillä. Talot ryöstettiin ja poltettiin, ja lapsista hyväkuntoisimmat sullottiin veneisiin mutta suurin osa tapettiin. Surmansa saaneita oli 800. Suomalaisia kuljetettiin näinä vuosina Venäjällekin kymmeniä tuhansia.

Tapani Löfving

Sissipäällikkö Tapani Löfving

Tapani (Stefan) Löfving (24. joulukuuta 1689 Narva - 22. lokakuuta 1777 Porvoo) oli suomalainen sissipäällikkö ison- ja pikkuvihan aikoihin. Jälkipolville häneltä on jäänyt päiväkirja, jossa hän kertoo huimapäisistä seikkailuistaan.

Päiväkirjassa kerrottujen tapahtumien pohjalta Kyösti Wilkuna on kirjoittanut romaanin Tapani Löfvingin seikkailut, jonka ensimmäinen painos painettiin yli sata vuotta sitten. Alkuperäinen päiväkirja on nähtävillä Porvoon Lyseon kirjastossa.

Tapani Löfvingin seikkailut voi myös kuunnella upeasti toteutettuna äänikirjana Ylen sivuilta. (Kuten teki Tunturisusi kesällä 2017).

Tapani Löfving Radioteatteri esittää: Esko Salervo lukee Kyösti Wilkunan teosta Tapani Löfvingin seikkailut.

Pohjanmaa hävityksen kourissa

Venäläiset hävittivät ja ryöstivät isonvihan aikaan erityisesti Pohjanmaata. He harjoittivat siellä lähes poltetun maan taktiikkaa pyrkien näin vaikeuttamaan pelkäämänsä Ruotsin hyökkäystä. Varsinkin maanteiden varsilla sijanneiden kylien talot poltettiin.

Voi vain kuvitella, mihin kauhuun talon taikka mökin asukkaat ovat yöllä heränneet, kun ovat havahtuneet siihen, että kasakat tunkevat sisään. Kasakat liikkuivat 30 - 50 miehen joukkoina. Se oli riittävä miesmäärä ja yleensä takasi harvaan asutuilla seuduilla murskaavan ylivoiman. Joskus vainolaisille itselleen kävi huonosti, kuten erään kerran, kun noin 50 kasakan joukko saatiin Tornion pohjoispuolella väijytyksessä ammutuksi viimeiseen mieheen.

Ivan Mazepa

Kasakkapäällikkö Ivan Mazepa.

Kasakkapäällikkö Ivan Mazepa

Ivan Mazepa (nimi kirjoitetaan myös Mazeppa), ukrainalainen kasakkapäällikkö eli hetmani, joka liittoutui Ruotsin Kaarle XII:n kanssa nousten kapinaan Venäjän keisaria, Pietari Suurta vastaan. Mazepa hävisi Kaarlen kanssa Suuren Pohjan sodan ratkaisevan, Pultavan taistelun vuonna 1709.

Suureen Pohjan sotaan ruotsalaisia vastaan osallistui tuhansittain Donin, Kubanin ja Uralin kasakoita. Mazepa jäi elämään historian lehdille samanlaisena taiteilijoiden muistamana sankarihahmona, kuin edellisellä vuosisadalla Moskovaa vastaan kapinoinut kasakkapäällikkö Stenka Razin (kirj. myös Rasin).
Pikkuviha 1742 - 1743

Pikkuviha toi Suomen maaperälle monenlaista sotilasosastoa, husaareja ja kasakoita. Husaarit olivat kasakoiden kaltaista, kevyttä ratsuväkeä. Kasakoiden joukossa liikkui avustavina joukkoina 6 000 Donin kasakkaa. Ja siellä, missä liikkuivat kasakat, olivat mukana myös kalmukit - heitäkin on Suomessa liikkunut tuhotöissä paljon. Kalmukit ovat länsimongoleista polveutuva, keskiaasialainen kansa.

Kustaan sota 1788 - 1790

Myös Kustaan sodassa olivat Donin kasakat liikekannalla maaperällämme. Näistä Leonovin ja Pozdejevin komentamat tunnetaan nimeltäkin. Vielä 1790 Suomeen tuli kahden upseerin johdolla 165 miehen sotnia Orenburgin kasakoita, jotka ilmeisesti olivat pääasiassa baskiireja. Mukana oli myös Volgan Stavropolin kastettuja kalmukkijoukkoja.

Suomen sota 1808 - 1809

Suomen sotaan 1808 - 1809 osallistui neljä rykmenttiä Donin kasakoita, nimittäin henkivartiokasakat sekä 2. Isajevin, 2. Kiseljovin sekä Lostsilinin rykmentti - molemmat jälkimmäiset oleskelivat Suomessa ainakin vielä Napoleonin sodan aikana 1812 - 1814. Lisäksi Uralin kasakoiden n. 60 miehen henkivartiosotnia ylitti Pohjanlahden ja oli sittemmin mukana taistelussa Ahvenanmaan saaristosta.

Sotnia sai myöhemmin keisarilta moitteita Suomessa aiheuttamastaan epäjärjestyksestä.

Romanttisia lemmentarinoitakin on siltä ajalta kirjattu, kuten osoittaa Astrid Väringin romaani Kasakat tulevat yli Pohjanlahden.

Venäjän vallan aika 1809 - 1917

Kasakat olivat Venäjän keisarin luottomiehiä, joten eipä ihme, että heitä oli Venäjän vallan aikana myös Suomessa. Kasakoita ylipäänsäkin käytettiin valloitettujen alueiden hallintaan ja asuttamiseenkin. Suomessa heitä käytettiin poliisi- ja valvontatehtävissä, sekä kapinoita ja levottomuuksia kukistettaessa. Tsaarille ehdottoman uskollisina kasakat kukistivat kaikki kapinat ja levottomuudet raakojakin menettelyjä käyttäen.

Venäläisiä asejoukkoja oli Suomessa Venäjän vallan ensimmäisinä vuosikymmeninä, 1850-luvulle saakka noin 12 000 miestä. Heistä osa oli kasakoita. Krimin ja Oolannin sodan myötä venäläisten sotilaiden määrä Suomessa kohosi, ollen 1850-luvun lopulla 45 000 - 50 000 miestä. Tämän jälkeen miesmäärä oli taas vuosisadan loppupuoliskon ajan noin 10 000 venäläistä sotilasta.

Vielä vuonna 1914 nousi venäläisten sotilaiden määrä Suomessa yli 30 000 mieheen. Venäläiset järjestelivät armeijaansa ja esim. vuonna 1915 Suomen venäläiseen armeijakuntaan kuului 8. Orenburgin kasakkarykmentti. Elokuun lopulla 1917 nousi venäläisten maajoukkojen määrä maassamme huippuunsa, ja se oli silloin 100 000 miestä.

Usein kasakoiden paikalliset osastot Suomessa olivat kooltaan varsin pieniä. Esimerkiksi Ouluun siirrettiin vuonna 1827 Etelä-Suomessa olleesta Donin kasakkarykmentistä 30 kasakan osasto, jonka vahvuus vuodesta 1849 alkaen oli 40 miestä.

Tällaisen joukkueen vahvuisen osaston sotilaallinen merkitys on luonnollisesti ollut hyvin vähäinen, mutta kuitenkin se edusti yksin sotilaallista valtaa läänin pääkaupungissa kahtena kautena 1827 - 1855 sekä 1867 - 1881. Koska Suomessa ei vielä ollut sotaväkeä varten kasarmeja, oli joukkojen majoituttava maan harvalukuisen väestön luokse. Tämä oli melkoinen rasitus, vaikkakin joukkojen vahvuus pieneni vähitellen ja kasarmeja rakennettiin.

Kenraali

Kenraali Vasili Orlov-Denisov, jonka johdolla 40 kasakkaa tuli rankaisemaan Kauhajoen kapinallisia.

Kauhajoen kapina 1808

Kauhajoen kapinassa Suomen sodan aikana heinäkuussa 1808 pohjalaiset talonpojat yrittivät ryöstää venäläisen huoltokuormaston, mutta epäonnistuivat. Kasakat laittoivat tämän jälkeen talonpoikia kuriin, ja hävittivät siinä ohessa Kauhajokea sekä polttaen että ryöstäen.

Ensimmäisenä sai surmansa erään talon renki, joka heräsi yöllä katsomaan, että mitä meteliä pihalta kuuluu. Myös muut talon rengit ja isäntäväki joutuivat kasakkajoukon kaltoin kohtelemiksi. Näissä kostotoimissa sai surmansa ainakin 13 ihmistä syyskuun alkuun mennessä ja monia kiinniotettuja kidutettiin. Asukkaat pakenivat kasakoita peläten piilopirtteihinsä.

Suomen eri seutujen paikallishistorioissa elää lukematon määrä erilaisia kasakoihin liittyviä tapauksia, tarinoita, kuvauksia ja sattumuksia. Usein niissä on mukana kasakoiden harjoittama väkivalta.
Carl Gustaf Emil Mannerheim

Tunnetuin suomalainen kasakoiden työtoveri ja ystävä oli Suomen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim (4.6.1867 Askainen, Suomi - 27.1.1951 Lausanne, Sveitsi).

Kasakat ja suomalaiset Venäjän vallan aikana

Kasakoita oli Suomessa pysyvästi yli sadan vuoden ajan. Heidän vaikutusvaltansa ulottui sotilaallisen toimen ohessa myös monin tavoin muuhun, siviilikansan julkiseen elämään, sosiaaliseen kanssakäymiseen ja kulttuuriin. Monet suomalaiset myös palvelivat tsaarin armeijassa ja olivat kasakoiden työtovereita ja ystäviä.

Tunnetuin heistä on Mannerheim, jonka sanotaan syntyneenkin tsaarin palvelukseen. Suomalaisten ja kasakoiden suhteita tutkii mm. Aleksei Shkvarov, joka on kasakoiden historian erityisasiantuntija. Hän on tehnyt väitöskirjan kasakoista ja kirjoittanut mm. kirjan Pietari Suuri ja kasakat.

Mannerheim Carl Gustaf Emil Mannerheim

Suomineito

Suomi Kasakoiden poistuminen Suomesta

Kun Suomi itsenäistyi vuonna 1917, kasakat lähtivät ensimmäisinä venäläisten sotajoukkojen edustajina maasta. Suurin osa venäläisistä sotilaista karkotettiin Suomesta keväällä 1918 - heidän oltuaan viimeiset aikansa vankileireillä. Vuonna 1921 osa Kubanin kasakoista palasi Suomeen Kronstadtin kapinan jälkeen. Yhdessä erään suomalaisen liikemiehen kanssa he perustivat Haminaan kubanilaisen kasakkakylän, joka toimi vuoteen 1924 saakka.

Kasakat olivat kommunistisen Neuvostoliiton aikana vainottuja, ja heitä muutti emigrantteina maailmalle suuria määriä heti vallankumouksen vuosista lähtien.

Sotivista kasakoista rauhan rakentajiksi ja rakkauden lähettiläiksi

Hengellisyys ja isänmaallisuus ovat aina olleet kasakkaliikkeen perusajatuksia. Hengellisyys ei tarkoita vain ortodoksista uskontoa, sillä kasakoiden joukossa on jäseniä myös muista uskontokunnista. Se tarkoittaa moraalisia arvoja ylipäänsä.

Nykypäivän kasakkaliike ei enää kulje aseet tanassa, vaan levittää rauhan ja rakkauden sanomaa. Näin kertoo Ukrainasta Kruunun kasakoiden hetmanni Anatoli Shevtshenko. Hänen mukaansa rakkaus on maailman voimakkain ase, ja tällaista sanomaa kasakat levittävät nyjkyisin nuorille jäsenilleen.

Ukrainan kasakat haluavatkin solmia kontakteja myös suomalaisiin niin tieteen, taiteen kuin kulttuurinkin saralla. Kasakkatoimintaan Suomessa osallistuvan ei tarvitse olla ukrainalaista syntyperää. Riittää, kun kannattaa liikkeen perusajatuksia - hengellisyyttä ja isänmaallisuutta - ja on valmis kohtaamaan kanssaihmiset rakentavasti ja rakkaudella.

Lähteet
Blomstedt, Oskar: Kapina Kauhajoella w. 1808
Spectrum: Kasakat
Genealogia.fi: Katsaus Suomessa toimineen venäläisen sotaväen etniseen koostumukseen
Venäjän ja Itä-Euroopan instituutti - Alex Karpinsky: Ukrainan kasakoiden menneisyyttä ja nykypäivää
Pohjankilta: Venäläiset joukot Suomessa 1809 - 1917
Sakari Topelius
Sakari Topelius ja lapset - Ville Vallgren 1909 - Erottajankatu, Helsinki.
Koivu ja tähti

Suomen kansan rakastaman satusedän, Sakari Topeliuksen, tunnetuin yksittäinen satu lienee Isonvihan aikoihin sijoittuva Koivu ja tähti. Satu kertoo tytöstä ja pojasta, jotka vihollinen sodan aikana vie mukanaan Suomesta Venäjälle. Yksi Muhoksen nähtävyyksistä on Lumiaisten muistokivi Toppeliusten Isonvihan aikaisen piilopirtin paikalla. Muistokivi on pystytetty vuonna 1986.
Koivu ja tähti
Juuri täältä kasakat kaappasivat lapset, 7-vuotiaan Kristoffer Toppeliuksen ja muhoslaisen tytön Briitta Keräisen ja veivät heidät Pietarin kautta Inkerinmaalle, ja myivät ottolapsiksi pajariperheeseen. Perhe kuului tsaari Pietari Suuren seurapiiriin ja lapsia kohdeltiin hyvin. Lasten ainoa muisto kodista on "kartanolla kasvava koivu, jossa linnut laulavat auringon noustessa, ja jonka lehvien lomitse kirkas tähti iltasella tuikkii". Ikävän kasvaessa he lopulta lähtevät etsimään koivua ja tähteä ja Jumalan avulla löytävätkin kotiinsa.

koivu ja tähti

Kasakat Koivu ja tähti
*** tunturisusi.com linkit ***