Tunturisuden sivut
Voodoo-neitsyt
Keiju Voodoota harjoittava, paholaismaisen kaunis metsästäjä Keiju Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © Flickr/Duchess Flux
Pikkupiru PAHOLAINEN eli PIRU

Paholainen, piru, saatana, viikatemies - pahuuden ja kuoleman kuninkaalla, helvetin hallitsijalla on eri yhteyksissä erilaisia nimityksiä.

Paholainen on pahuuden edustaja monissa uskonnoissa. Sitä koskeva oppi lähtee näkemyksestä, jonka mukaan on olemassa sellaista perusjuurista pahuutta, jota ei voi selittää pelkästään ihmislähtöiseksi. Pohdittaessa teologisesti pahan olemusta, paholainen on usein ymmärretty Jumalaan rinnastettavaksi, mutta hänelle vastakkaiseksi hahmoksi.

Kansanperinteen paholaiseen eli piruun puolestaan on liitetty hyvin monenlaisia ominaisuuksia, joissa vain mielikuvitus on ollut rajana. Usein pahan edustajaa voidaan ajatella pelkästään vertauskuvallisena.

Field of the Scarecrow

Field of the Scarecrow

Kuvassa on pahuuden uhkaavia tunnuksia, kuten korpit ja viikate. Ne symboloivat myös ihmisen elämän rajallisuutta ja kaikkia joskus odottavaa kuolemaa.

Keiju All rights reserved
*Kuva oikealla Copyright © deviantART.com/dark-spider - Cris Ortega
© Website/Spider's Soul - Cris Ortega
Art used with permission.
Paholainen raamatussa ja juutalaisuudessa

Paholainen esiintyy jo muinaisen Babylonian, sekä muinaisten Persian ja Egyptin uskonnoissa. Vanhan testamentin vanhemmissa kirjoissa se mainitaan varsin harvoin. Perinnäisesti on syntiinlankeemuskertomuksen käärme ymmärretty paholaisen ruumiillistumaksi. Jobin kirjassa esiintyy itse saatana, jota vastaava hepreankielinen sana merkitsee vastustajaa, vihollista. Saatana on lähinnä Jumalan tuomioistuimen edessä oleva syyttäjä.

Yamada Michiko - satan girl

Yamada Michiko - satan girl - pikkupaholainen.

Varsinaisesti vasta myöhäisjuutalaisuudessa paholainen käsitetään Jumalan vastustajaksi, langenneeksi enkeliksi, joka viekoittelee ihmisiä syntiin ja samaistuu paratiisin käärmeeseen. Quimranin teksteissä hän on pimeyden enkeli, Belia, joka lopun aikana kukistetaan. Uudessa testamentissa pahan ilmentymästä käytetään nimityksiä diabolos, Beliar, Beelsebul tai Beelsebub.
Angelica

Paholainen suomalaisessa kansanperinteessä

Kansanperinteemme paholainen, piru, on hyvin moni-ilmeinen. Vanhoissa myyteissä se dualistisen perusasetelman mukaan on luojajumalan kilpailija. Jumala luo maailman hyvät elementit, kun taas pahat elementit, kuten käärmeet ja kivikot, ovat pirun luomia.

Saduissa piru esitetään konnana ja veijarina, ja legendoissa kerrotaan pyhien miesten taistelusta pahan voimia vastaan. Etenkin keskiajalla näyttää kirkollisen ja kansanperinteen välillä olleen erittäin huomattavaa vuorovaikutusta. Piru on yksi Agricolan mainitsemista hämäläisten eli länsisuomalaisten jumalista. Suomessa näyttävät useimmat piruun liittyvät kertomukset olevan perinnelainaa, jonka juuret ovat Keski-Euroopassa.

Angelica

Susityttö
Paholainen ja Jeesus

Paholainen ja Jeesus kädenväännössä

Hyvyys käy jatkuvaa taistelua pahaa vihollistaan pahuutta ja sen ilmentymää, paholaista vastaan - voittaen lopulta varmasti!

Jeesus Kristus - (ajanlaskun alussa, n. 7 - 2 eaa. - n. 26 - 36 jaa.)

Kristinuskon perustaja ja kristittyjen näkemyksen mukaan Jumalan Poika. Jeesus syntyi Juudean Betlehemissä, Marian poikana, kristittyjen uskomuksen mukaan neitseellisesti. Marian mies, Joosef, opetti tiettävästi nuorelle Jeesukselle kirvesmiehen taitoja, mutta sen lisäksi Jeesuksen nuoruudesta tiedetään varsin vähän.

Jeesuksen myöhempiä vaiheita kuvataan neljässä evankeliumissa. Sen jälkeen, kun Jeesuksen serkku, Johannes Kastaja oli kastanut Jeesuksen, tämä kokosi avukseen 12 opetuslasta ja aloitti saarnaajan työnsä. Jeesus sai myötäelämiskykynsä ja parantajantaitojensa ansiosta osakseen tavallisen kansan palvovan rakkauden, mutta herätti toisaalta fariseusten ja hallitsevan luokan vihan, arvostelemalla ankarasti vallitsevia oloja.

Tämä vihamielisyys johti lopulta siihen, että roomalaiset sotilaat pidättivät Jeesuksen. Seurauksena oli oikeudenkäynti, jossa Jeesus tuomittiin kuolemaan - jumalanpilkasta syytettynä. Hieman yli 30-vuotiaana Jeesus kuoli ristiinnaulittuna, Golgatalla.

Jeesuksen rakkauden sanoma elää

Jeesuksen sanoma rakkauden, eikä koston Jumalasta - ja hänen rakkauden, vaatimattomuuden, nöyryyden ja laupeuden oppinsa antoivat maailmalle uskonnon, jolla nykyisin on ainakin noin miljardi, mutta eräiden arvioiden mukaan jopa kaksi miljardia tunnustajaa. Yhä uudet toivonsa menettäneet, murheen murtamat ihmiset kokevat elämässään uuden auringonnousun, kun he kuulevat tuon värähdyttävän sanoman: Jeesus rakastaa sinuakin!

Jeesus Kristus.

Paholainen kirjallisuudessa

Klassinen paholaisen kuvaus sisältyy John Miltonin (1608 - 1674) runoelmaan Kadotettu paratiisi. Kuuluisa on niinikään Faustin tarina, jossa päähenkilö myy itsensä paholaiselle saavuttaakseen salaisen tiedon. Aihetta ovat käsitelleet monet kirjailijat, mutta se on tullut erityisesti tunnetuksi Wolfgang von Goethen (1749 - 1832) samannimisen runodraaman ansiosta.

Suomalaiset kirjailijat ovat kansanperinteen innoittamana kuvanneet paholaista myös huumorin avulla. Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä paholainen on koominen hahmo, Joel Lehtonen Henkien taistelussaan puolestaan esittää paholaisen purevan satiirin avulla.

Useat suuret kirjailijat, kuten Graham Greene, eivät pidä tuotannossaan pahaa persoonallisena olentona vaan pyrkivät tarkastelemaan pahuuden olemusta laajemmin ja yleensäkin tutkimaan hyvän ja pahan välisen taistelun problematiikkaa.

Sexy Red Devil

Keiju All rights reserved
*Kuva Copyright © deviantART.com/shibashake - Shiba Shake
Art used with permission.
Galidor

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright Charles Rodstrom


Lucifer

Paholainen sai keskiajalla nimityksen Lucifer - valontuoja, kointähti. Nimi liittyy Jesajan kirjaan. Kansa ymmärsi paholaisen luonnonomaisesti, eri hahmoissa tavattavaksi olennoksi. Tällaisiksi hahmoiksi vakiintuivat vähitellen pukki, kaviojalkainen ja ontuva nuorukainen tai mies, siivekäs kaunis nuorukainen, kolmijalkainen hahmo ja kaksipäinen käärme.

Ilmeisesti nämä kuvitelmat saivat aineksensa erilaisista myyteistä, esimerkiksi Pania ja satyyreja koskevista kreikkalaisen jumaltaruston käsityksistä. Paholaisen ja hänen joukkojensa töitä nähtiin kaikkialla. Niiden väkivaltaista vastustamista merkitsivät noitavainot.

Galidor

Keiju All rights reserved
*Kuva Copyright © deviantART.com/anndr
© character/deviantART.com/galidorthedragon
Art used with permission.


Kirkkotaiteen pirut

Kansanperinteen paholaiskuvitelmat saivat ilmauksensa kirkkotaiteessa, joka vuorostaan vaikutti kansanomaisiin käsityksiin. Kuvitelmat paholaisesta olivat taiteilijoille herkullinen kuva-aihe. Monissa keskiaikaisissa kirkoissa paholainen kuvataan hirviöksi. Usein on myös viittauksia paholaisen ja seksuaalisuuden väliseen yhteyteen.

Nykytaiteessa kirkon ulkopuolella ei ole vain viittauksia seksuaalisuuteen, vaan se on useinkin paholaistaiteen keskeinen sisältö.
AnimeDevil

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright Charles Rodstrom


Uuden ajan paholaiset

Uudella ajalla on esitetty monenlaisia käsityksiä paholaisesta. 1600-luvun paholaisusko noitavainoineen menetti merkitystään seuraavalla vuosisadalla; valistusajan teologit esittivät sen käsityksen, että saatana on vain pahan vertauskuva. Immanuel Kant (1724 - 1804) piti paholaista ehdottoman itsekkäänä ideana. Paholaisen saatettiin nähdä kuvastavan myös ihmisen itsetuhon periaatetta. Nykyteologiassa puhutaan persoonallisen paholaisen sijasta usein pahan prinsiipistä.

Kirkon perinne

Kirkollisissa perinteissä on ollut mukana kastetoimitukseen liittyvä vanhan kirkon käytäntö, jossa on karkotettu pahoja henkiä. Abrenuntiaatio puolestaan on ollut irtisanoutumista saatanasta, jonka katsottiin hallitsevan pakanuudessa.

Langenneiden enkeleiden poikia

Pahat henget on kirkon piirissä mielletty myös langenneiden enkeleiden pojiksi, joiden äidit kuuluvat ihmissukuun. Origenes, joka kuoli n. 254, hylkäsi nämä Heenokin kirjaan sisältyvät kertomukset ja piti saatanan lankeemuksen syynä hänen ylimielistä ylpeyttään, hybristä. Origeneen käsityksen mukaan kaikki kerran saatetaan ennalleen ja saatanakin sovitetaan (apokatastatis).

Piruja kaikkialla

Monet piruun liittyvät tarinat ovat kansainvälisesti tunnettuja. Niissä piru kuvataan noituuden, korttipelin tai tanssin opettajaksi. Vapaamuuraritarinoissa kerrotaan sielunsa pirulle luovuttaneista. Useissa tarinoissa piru on moralisti, joka rankaisee pyhätyöstä ja muusta epäsovinnaisesta käyttäytymisestä.

Uudemmassa perinteessä piru on syrjäyttänyt paljon hyvää tarkoittavia olentoja, kuten jättiläiset, haltiat ja tontut, jotka olivat tuomassa monenlaista onnea, kuten karjaonnea.

Kirosanojen kirjo

Suurin osa kirosanoista perustuu erikielisiin paholaisen eli saatanan nimityksiin. Piru on myöhemmin käsitteenä syrjäyttänyt muut kansankieliset nimitykset, kuten Karjalan piessan ja levinnyt yleissuomalaiseen käyttöön.

Keiju Lähde
Spectrum: Noitausko
*** tunturisusi.com linkit ***