Tunturisuden sivut
Kuvassa yllä sanjosenkengurotta (Dipodomys insularis).

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright Alan Harper

Kengururotat Kengurotat - Dipodomyinae

Kengururottien nimi nykyisin on kengurotat. Tämä nimistötoimikunnan antama uusi nimi perustuu siihen, että lajinimessä ei saa esiintyä jonkin toisen lajin (kenguru) nimeä. Siksi kenguru on lyhennetty muotoon kengu.

Kengurotat muodostavat oman alaheimonsa Dipodomyinae - jyrsijöiden lahkon Rodentia heimossa hyppyrotat Heteromyidae. Kengurottia on Suomessa joskus aiemmin kutsuttu taskuhyppyrotiksikin.

Kengurottien nimi tulee niiden "kengurumaisesta", kaksijalkaisesta olemuksesta. Niillä on eturaajoja pidemmät takaraajat. Ne myös liikkuvat hyppimällä kuin kengurut konsanaan ja kykenevät tekemään jopa muutaman metrin pituisia loikkia, mikä on hämmästyttävää niiden kokoon nähden.

Kengurotat elävät vain Pohjois-Amerikassa - siellä aavikoilla ja hiekka- ja pensasmailla

Kengurottalajeja on 22 ja niillä on useita alalajeja. Ne kaikki elävät ainoastaan Pohjois-Amerikassa ja siellä alueella, joka ulottuu Missourista Lounais-Kaliforniaan ja Meksikon keskiosiin. Useimmat lajeista elävät vain Kaliforniassa. Tunnetuista lajeista eräät ovat jo kadonneet ja useammatkin lajit ovat hyvin uhanalaisia, kun taas eräät, kuten arizonankengurotta elävät varsin hyvin ja runsaslukuisina.

Kengurottien elinympäristönä on kasvillisuustyyppi, jolla englanniksi on nimenä chaparral. Sana tulee espanjan kielen sanasta chaparro, joka tarkoittaa pientä, kääpiömäistä, ikivihreää tammea. Tällöin maisema on aukeaa, isot puut enimmäkseen puuttuvat ja maa on kuin nummea, ruohon ja pensaiden peittämää pensasmaata, tai vain hiekkaa ja kallioita.

Maaperän on oltava hiekkaa tai muuten pehmeää, niin että se soveltuu kaivamiseen. Tulipalot ovat yleisiä näillä mailla. Eräät lajit, kuten arizonankengurotta, elävät hyvin kuumilla ja kuivilla seuduilla. Kuumuudessa kengurotat eivät viilennä olemustaan hikoilemalla tai läähättämällä.

Chaparral-maisema on sekin monin paikoin uhanalainen, ja kun se katoaa, katoavat monet siitä riippuvaiset lajit, kuten kengurotat. Kengurotilla on tärkeä sijansa niiden asuttaman, toimivan ja terveen ekosysteemin ylläpidossa.

Arizonankengurotta

Arizonankengurotta (Dipodomys merriami) on otettu käteen biologisia lajitutkimuksia varten.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Connorlong90

Kengurottalajeja

Bajankengurotta (Dipodomys agilis)
Kaliforniankengurotta (Dipodomys californicus)
Teksasinkengurotta (Dipodomys compactus)
Sonorankengurotta (Dipodomys deserti)
Oklahomankengurotta (Dipodomys elator)
Korvakengurotta (Dipodomys elephantinus)
Sanquintininkengurotta (Dipodomys gravipes)
Calaverasinkengurotta (Dipodomys heermanni)
Isokengurotta (Dipodomys ingens)
Sanjosenkengurotta (Dipodomys insularis)
Santamargaritankengurotta (Dipodomys margaritae)
Arizonankengurotta (Dipodomys merriami)
Nevadankengurotta (Dipodomys microps)
Chihuahuankengurotta (Dipodomys nelsoni)
Fresnonkengurotta (Dipodomys nitratoides)
Tasankokengurotta (Dipodomys ordii)
Aavikkokengurotta (Dipodomys panamintinus)
Meksikonkengurotta (Dipodomys phillipsii)
Cochisenkengurotta (Dipodomys spectabilis)
Sandiegonkengurotta (Dipodomys stephensi)
Santacruzinkengurotta (Dipodomys venustus)


Tasankokengurotta

Tasankokengurotta (Dipodomys ordii) - Poikanen, syksy 2016 Cochiti Pueblo, New Mexico, USA.

All Rights Reserved
*Kuva Copyright Mark Schraad
Photo used with permission.

Tuntomerkkejä

Useat ihmiset kuvailisivat kengurottia ulkonäöltään söpöiksi. Lajit ovat toistensa kaltaisia, mutta myös eroja sekä koossa, värityksessä että muissakin yksityiskohdissa löytyy.

Lajista riippuen kengurottien pituus on kuonon päästä hännän tyveen 10 - 20 cm. Cochisenkengurotta on kengurotista kooltaan suurin, sen kokonaispituus häntineen on 34 cm. Tupsupäinen häntä on ruumista pidempi. Hännän yläpinnassa on tummempi juova. Pitkällä hännällään kengurotta tasapainottaa hypätessään itseään. Hännän päässä on karvoista muodostuva levennys, huiska kuin luuta. Sillä voidaan jarruttaa ja ohjata ilmalennon aikana. Se on siis kuin peräsin.

Väritys on vaihtelevaa mutta hiekanruskeaa. Selkäpuolen karvapeite voi olla tummanruskeasta vaaleanruskeaan ja kellervänruskeaan, kun puolestaan vatsapuolen silkkinen karva on valkeaa.

Kengurotilla on suurikokoinen pää ja niiden olemuksesta näyttäisi "lähes puolet", tai ainakin kolmasosa olevan pelkkää päätä. Silmät ovat suuret ja pyöreät korvat ovat pienet. Pitkissä takajaloissa on neljä varvasta. Viisivarpaisia lajejakin on kaksi, Dulzura kangaroo rat (Dipodomys simulans) ja sandiegonkengurotta (Dipodomys stephensi). Tassunpohja on karvapeitteinen, mikä parantaa tarttuvuutta löysässä hiekassa. Eturaajat ovat pienet ja kuin kuihtuneet, eli taantuneet.

Yön eläjiä ja piehtaroimalla hiekkakylvyistä nautiskelijoita

Kengurotat viettävät päiväajat nukkuen itsekaivamissaan, maanalaisissa onkaloissa. Liikekannalla ne ovat vain öisin. Silloinkin ne välttävät liikkumista, jos kirkas kuu paistaa.

Kengurotille elinehto on se, että niiden elinympäristönä on hiekkamaa. Hiekkaa on helppo kaivella, siihen voi tehdä tunneleitä ja pesäluolia.

Kengurotat eivät tyydy vain kaivelemaan hiekkaa, vaan ne pyörivät ja piehtaroivat nautinnollisesti siinä, ottaen kunnon hiekkakylpyjä! Mitä ilmeisimmin ne näin pitävät itsensä puhtaina. Ilman näitä hiekkakylpyjä kengurottien iho ärtyisi ja karvapeitekin kadottaisi kiiltonsa.
sanjosenkengurotta Dipodomys insularis

Sanjosenkengurotta (Dipodomys insularis).

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Alan Harper

Hyvin kuivaa ruokailua - hamstraamista poskipussien avulla

Kuivilla hiekkamailla ja aavikoilla elävät kengurotat selviytyvät pitkään ilman vettä. Niillä on siksi vähäiseen nesteensaantiin erikoistuneet munuaiset. Toki kengurotat silloin, kun se on mahdollista, syövät meheviä ja kosteita, taikka sateen kostuttamia kasvinosia, joista ne saavat tarvitsemansa nesteen. Ne saavat riittävästi nestettä kuitenkin myös ihan kuivasta ravinnosta, jolloin vettä syntyy rasvojen ja hiilihydraattien hajoamisprosesseista.

Vaihtelevaan kasvisravintoon kengurotilla kuuluvat kasvien siemenet, varret, lehdet, marjat ja hedelmät. Jotkin harvat hyönteisetkin voivat kelvata ateriointiin. Kengurotat ovat ruokavarastojen kerääjiä, itseasiassa intohimoisia hamstraajia. Ne hamstraavat piiloisiin onkaloihinsa ja kaivantoihinsa valtaviakin ruokavarastoja, joihin ruoka kulkeutuu mukavasti poskipusseissa. Ne muodostuvat karvaisista ihopoimuista, jotka ulottuvat suupielistä lähes niskaan saakka.

Ruokapiilojen määrästä antaa kuvaa se, että tällaisia peitettyjä kaivantoja laskettiin erään pesän läheltä 875 kappaletta. Ruokansa varastoinnissa kengurotat keräävät ruokatarpeet ensiksi pesän lähellä oleviin kaivantoihin, ja kun ruoat ovat tarpeeksi kuivuneet, ne siirretään pesäkoloon ja maanalaisiin onkaloihin, varsinaisiin pitkän ajan päätevarastoihin.

Arizonankengurotta

Arizonankengurotta (Dipodomys merriami). Arizonankengurotan kokonaispituus on häntineen 25 - 30 cm, pituudesta yli puolet on häntää. Painoa on 40 - 50 grammaa.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Alan Harper

Lisääntyminen

Kengurotat lisääntyvät erityisesti lämpimänä aikana ja kovaankin tahtiin, siis joskus kaikenkin aikaa. Pesueita on kuitenkin vähintään kolme vuodessa. Raskausaika on 4 - 5 viikkoa. Karvattomia ja sokeita poikasia syntyy pesään 1 - 5 ja naaras hoitaa niitä pesässä kuutisen viikkoa.

Kengurottien elinikä luonnossa on varsin lyhyt, eli 2 - 5 vuotta.

Hyvin herkkäkuuloisia - koska vihollisia liikkuu - ja paljon

Aavikoilla öisin liikkuvilla eläimillä on yleensä hyvin kehittynyt kuuloaisti, eivätkä kengurotat tee tässä suhteessa poikkeusta. Kengurotan korvassa korvaluut vahvistavat ääntä ja niiden kyky kuulla hyvin hiljaista ääntä on viisi kertaa tehokkaampi, kuin ihmisellä.

Niinpä kengurotat kuulevat hyvin hiljaa liikkuvien, lukuisten pahojen vihollistensa, kuten pöllöjen, kettujen, ilvesten, mäyrien, kojoottien, kissojen, koirien ja kalkkarokäärmeiden aikaansaamat, olemattomatkin äänet. Siksi kengurotat hyvin harvoin jäävät näiden saalistajiensa kiinnisaamiksi. Pieninkin pöllönsiiven suhahdus pimeällä yötaivaalla ja käärmeen kahahdus pimeän ruohikon kätköissä - ja kengurotta jo vilahtaa piiloihinsa. Tämä vilahdus tapahtuu usein pitkällä hypyllä.

Esimerkiksi arizonankengurotta loikkaa eli hyppää pakoon lähtiessään yhdellä loikalla 2,75 metriä, eli lähes kolme metriä. Tällainen, yli kymmenen kertaa sen oman pituuden mittainen loikka on mahdollinen vahvojen takajalkojen ansiosta, niiden avulla kengurotta lähtee liikkeelle kuin katapultista.
Nevadankengurotta

Nevadankengurotta (Dipodomys microps) on otettu käteen biologisia lajitutkimuksia varten.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva nevadankengurotasta yllä Copyright Wildlife Wanderer

Yksin viihtyviä

Kengurotat eivät ole erityisen sosiaalisia eläimiä, vaan ne viihtyvät yksin. Kun lisääntymistä tapahtuu kaiken aikaa, niin toki perhettä on koolla suuren osan aikaa, mutta perhekuntaan kuuluu vain yksi uros.

Kun pesäpaikkoja voi olla lähelläkin toisiaan, niin kengurotat kohtaavat myös toisiaan. Urokset ovat aggressiivisia ja haluavat olla aina näyttämässä toisille uroksille, kuka on kukkulan kuningas ja ketä naaraiden kannattaa suosia ja seurata. Eivät kengurottienkaan maailmassa nahjukset ja nynneröt pärjää.

Arizonankengurotta

Arizonankengurotta (Dipodomys merriami).

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright J. N. Stuart

Kengurotat lemmikkinä

Suomessa ei lain mukaan saa pitää lemmikkieläimenä villieläintä, jollainen kengurottakin on.

Ulkomailla kengurottia pidetään lemmikkinä. Tosin, ei sielläkään lemmikkinä saa olla uhanalainen laji, jollaisia lukeutuu kengurottien lajien joukkoon.

Netin asiantuntijat eivät anna erityisen hyvää arviota kengurotasta lemmikkinä. Se on villi, eikä erityisesti ystävysty ihmiseen, se ei siis ole "seuraeläin". Kengurotta haluaa touhuta omiaan - ja se vaatii suuren häkin ja erityishoivan.

Kullekin ihmisen hoteisiin, vaikkapa eläintarhaankin, otettavalle villieläimelle täytyisi taata mahdollisuus mahdollisimman lajityypilliseen käyttäytymiseen. Kengurotat haluavat juosta nopeasti pitkiäkin matkoja, hypätä kolme metriä, kääntää alastulon jälkeen salamana suuntaa, kuten ne kykenevät tekemään - ja juosta hyppien taas kuin hurmiossa. Välillä ne haluavat kaivaa onkaloita ja pyöriskellä, itseään puhdistaakseen, valtoimenaan hiekassa.

Tätä kaikkea kengurotat haluavat tehdä yöeläiminä juuri öiseen aikaan. Päivät ne haluavat nukkua, ja piilossa, jotta ne tuntisivat olonsa turvalliseksi. Siten, ehkäpä ei sittenkään kannata olla allapäin siitä, ettei voi saada lemmikiksi kengurottaa.

Kengurottien elinmaisemaa

Kengurottien elinmaisemaa

Kengurottien elinmaisemat ovat varsin avaria, parhaimmillaankin kasvustona ovat ruohot, pensaat ja muutamat katajat ja pienet havupuut. Maasto voi olla myös aavikkoa, ihan paljasta hiekkaa ja kalliokkoa. Esimerkiksi sonorankengurotta (Dipodomys deserti) asustaa Mojaven aavikolla, jossa kesällä on hyvin kuumaa ja talvet ovat hyvin kylmiä.

Näillä mailla viihtyvät myös monet muut eläinlajit, kuten muulipeurat, ilvekset, skunkit, ketut, kojootit, piikkisiat, mäyrät, kärpät, lukuisat hiirilajit, ja linnuista haukat, korpit, pöllöt, peltopyyt, viiriäiset, fasaanit, kyyhkyset ja lukuisat laululinnut - sekä kalkkarokäärmeet.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva kengurottien mailta Copyright, Photo credit: BLM Bureau of Land Management


Kengururotat

Fresnonkengurotan alalaji tiptonkengurotta (Dipodomys nitratoides nitratoides), joka on myös äärimmäisen uhanalainen.
Kengurotat
Partiolaiset

Santa Cruzin kengurottien pelastusoperaatio

Yhdysvalloissa partiotytöt laativat kaksikielisiä julisteita, jotka opastavat maastossa kulkijoita suojelemaan luontoa ja sen eläimistöä.

Erityisesti he toimillaan pyrkivät edistämään uhanalaisten, Pohjois-Amerikassa elävien pienten jyrsijöiden, santacruzinkengurottien (Dipodomys venustus venustus) selviytymistä. Näitä hyvin harvinaisia kengurottia elää endeemisesti ainoastaan rajatulla alueella, Santa Cruzin vuorilla Kaliforniassa, Yhdysvalloissa. Siellä niitä on hyvin vähän ja viimeiset sinnittelijät hoipertelevat sukupuuttoon johtavan, hyvin syvän ja synkän kuilun reunamilla. Syvyys ja synkkyys tulee tietenkin siitä, että kun jokin vuosimiljoonien myötä kehittynyt eläin katoaa, sitä ei ikinä saada takaisin.

Kengurottien hyväksi partiotytöt istuttivat myös hopealehtimanzanitoja. Manzanitat eli kanervakasveihin kuuluvat sianpuolukat ovat yksi seudun luonteenomaisista kasveista. Ne ovat puumaisia pensaita ja yksi niistä on erittäin harvinainen, endeeminen, vain näillä vuorilla kasvava "hopealehtisianpuolukka" (Arctostaphylos silvicola) (lajille ei löytynyt suomenkielistä nimeä). Se voi kasvaa kuin puumaisena jopa kuusi metriä korkeaksi.

Santacruzinkengurotat Santa Cruzin vuorilla ovat alueen ekosysteemissä yksi avainlajeista, ja niiden olemassaolosta riippuu koko seudun kasviston ja eläimistön selviytyminen. Näihin lajeihin kuuluu kengurotan ohella yksitoista hyvin harvinaista kasvilajia, kuten edellä mainittu hopealehtimanzanita ja kolme muuta eläinlajia.

Kengurotat kaivavat maastoon käytäviä, joissa muutkin lajit myös kulkevat ja ne kuljettelevat kasvikunnan siemeniä ympäriinsä. Kaliforniassa on todettu, että kengurottien hengissä säilyminen on selkeä indikaattori siitä, että luonto elää ja voi hyvin. Jos ja kun kengurotat katoavat, se ennakoi sitä, että koko luonnon järjestelmä alueella on romahtamassa ja muita lajeja myös alkaa kadota, kengurotan kadottua.

Kengurotat
Kengurotat

Julisteessa kulkijoita kehotetaan liikkumaan hyvin varoen kengurottien asuttamalla maalla ja olemaan astumatta kengurottien kotien päälle. Julisteessa esitellään myös alueen uhanalaisia kasveja.
Opiskelua

Tutustumista kengurottien ravintokasveihin ja niiden istuttamista.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat partiotytöistä Copyright CountryMouse13
*Kuva kengurotan kodin aukosta ja Tipton kengururotasta Copyright Pacific Southwest Region USFWS.


Lähteet
Desert USA: Kangaroo Rat
Arizona-Sonora Desert Museum: Animal Fact Sheet: Merriam's Kangaroo Rat
Sandhills Alliance for Natural Diversity (S.A.N.D.): Santa Cruz kangaroo rat
Sierra Club: Santa Cruz kangaroo rat's decline indicates a plant community at risk by Debbie Bulger and Caitlin Bean
AnimalWised, Josie F. Turner: The Kangaroo Rat as a Pet
Wikipedia: Kangaroo rat
Kodin suuri eläinkirja: Kengururotat
Luonnontieteellinen keskusmuseo: Kengurottien suomenkieliset nimet