Kenguruita puissa
Kiipeilyä varten puukenguruilla on hyvin kiipeilyyn kehittyneet pitkät eturaajat ja kaarevat kynnet.
Kynsillään puukenguru saa hyvän otteen oksista ja köynnöksistä.
Etu- ja takaraajat ovatkin lähes yhtä pitkät. Suurten jalkojen tyynymäisiä polkuanturoita
peittää karkea iho, joka estää kiipeilevää eläintä lipeämästä.
Nilkat ovat joustavat, joten puukengurut
voivat kääntää jalkansa sisäänpäin. Pitkää häntää ne käyttävät tasapainoiluun, vaikkei sillä saakaan otetta oksista.
Kirjopuukenguru - ei siis karhu, jolta se näyttää.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© Valerie
Puukengurut ovat maassa varsin kömpelöitä - maanpinnalla ne liikkuvat lyhyin hypyin, ruumis miltei vaakasuorassa
asennossa ja häntä kohotettuna. Puissa ne kiipeilevät nopeasti ja ketterästi ja loikkivat
puusta toiseen kuuden metrin ilmahyppyjä.
Alastulo puusta silloin, kun puukengurua häiritään, voi sekin tapahtua äärimmäisen nopeasti. Puukenguru voi hypähtää
maahan jopa 10 - 15 metrin korkeudesta ja onpa havaittu 20 metrinkin alastulohyppy. Normaalioloissaan puukengurut
laskeutuvat alas puusta pitkin runkoa silppuamalla, takaruumis edellä.
Puukengurut viettävät pieninä ryhminä paljon aikaansa puissa, ne nukkuvatkin puiden oksilla.
Silti, ne liikkuvat paljon myös maassa, mutta ensimmäisen vaaranmerkin ilmaantuessa ne rynnistävät
taas takaisin puuhun.
Sinänsä, puissa liikkuva kenguru on vain tehnyt paluun sinne, mistä se alunalkaen on lähtöisinkin.
Sillä kaikkien kenguruiden, myös maassa elävien, esi-isä on kauan aikaa sitten ollut opossumin kaltainen,
puissa elänyt pussieläin.
Puukenguruita päästään kuvaamaan eläintarhoissa, mutta luonnossa se on vaikeaa, sillä arat ja vaikeasti lähestyttävät
eläimet elävät piiloissaan sademetsissä hyvin näkymätöntä elämää. Niiden elinseudutkin ovat usein jo luoksepääsemättömiä.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
© Eric Kilby