|
|
Aasiankultakissa (Catopuma temmincki)
muistuttaa monessa suhteessa afrikankultakissaa.
Esimerkiksi molempien väri vaihtelee alueittain ja yksilöittäin, kullanruskeasta
likaisenharmaaseen, taikka hyvin tummaan.
Se on kuitenkin hieman kookkaampi, kuin afrikkalainen serkkunsa, joka
on sen läheinen sukulainen. Vartalolla on pituutta 90 cm ja hännällä
50 cm. Painoa 12 - 16 kg. Vankeudessa voi saavuttaa 20 vuoden iän, mutta
villinä luonnossa elinikä jäänee huomattavasti lyhyemmäksi.
Tieteellisen nimensä laji
sai hollantilaiselta eläintutkijalta nimeltänsä Coenraad Jacob Temminck.
Liikkeellä öin ja päivin ja yksin.
Tästä näkymättömästä saalistajasta ei tiedetä kovinkaan paljon, ja pääosa tiedoista
on peräisin vankeudesta elävistä yksilöistä. Aiemmat havainnot viittasivat siihen,
että aasiankultakissat ovat lähinnä yöeläimiä, mutta tuore tutkimus kahdesta
kultakissasta paljasti, että aktiivisuus ei noudata säännöllistä rytmiä.
Enimmäkseen on ilmeisesti kuitenkin kyse yöllä liikkuvasta eläimestä.
Ilmeisesti aasiankultakissat viihtyvät yksin ja enimmäkseen maan kamaralla -
mutta ne voivat kiipeillä saalistuksen sitä vaatiessa myös puissa.
Aasiankultakissat ääntelevät suhisemalla, sylkemällä, naukumalla,
kehräämällä, murisemalla ja kurluttamalla. Muita vankeudessa elävillä kissoilla
havaittuja kommunikointitapoja ovat hajumerkintä, virtsan suihkutteleminen,
puiden raapiminen tassuilla ja pään hierominen jotakin vasten.
Levinneisyys ja saalistus.
Aasiankultakissa on
levinnyt kautta koko Kaakkois-Aasian, Himalajan eteläosista Sisä-Kiinaan,
Tiibetiin, Nepaliin, Thaimaahan, Kamputseaan, Malesiaan ja
Sumatralle. Nämä kissat viihtyvät hyvin sekä metsissä, että avoimissa
kallioisissa maastoissa, missä ne saalistavat ravinnokseen lintuja, hiiriä,
rottia, jäniksiä ja pieniä hirvieläimiä kuten munjakkeja ja etenkin niiden vasoja. Myös maatalous-asutuksen piiristä
aasiankultakissatkin saalistavat kanoja, vuohia, lampaita ja jopa vesipuhvelin
vasikoita.
Lisääntyminen.
Sukukypsyys puolentoista - kahden vuoden iässä. Kantoaika kestää noin 80 päivää.
pentueessa on yleensä vain yksi poikanen, joskus kuitenkin kaksi taikka jopa kolme.
Pesä on ontossa puussa, kallionkolossa taikka muussa sopivassa, suojaisassa
maakuopassa. Aasiankultakissojen lisääntymistä on voitu tarkkailla vain vankeudessa
olevien yksilöiden kautta ja tällöin on havaittu, että myös urokset osallistuvat
jälkeläisistä huolehtimiseen.
Tähänkin kissaan liittyy taikaa ja uskomuksia.
Paikalliset ihmiset ovat antaneet kultakissalle useita eri nimityksiä, joista
yksi on Thaimaassa käytetty "Seua fai". Nimi tarkoittaa tiikerin pois
polttamista; paikalliset maalaisasukkaat uskoivat, että jos poltti
tämän kissalajin turkin, niin lähistöllä liikkuva tiikeri pakeni pois.
Joissakin kylissä koko kissa keitettiin ja syötiin - näin saatiin suoja
petoeläinten hyökkäyksiä vastaan. Myöskin oli vallalla uskomus,
että jos kantoi mukanaan yhtä ainutta karvaa aasiankultakissasta, niin
se riitti pitämään tiikerit loitolla.
Vaarantunut kanta. Maailman luonnonsuojeluliitto eli IUCN
(The World Conservation Union) on määrittänyt vuonna 2006 uhanalaisuusluokituksessaan
aasiankultakissan
tilan vaarantuneeksi (VU, Vulnerable).
Vaarantuneeseen lajiin kohdistuu suuri uhka keskipitkällä aikavälillä hävitä luonnosta.
|
|
|
