|
|
Arokissa eli manuli (Otocolobus manul).
Manul on tämän kissalajin nimi mongoliaksi. Nimi on otettu myös lajin tieteelliseen nimeen.
Suomessa kissaa kutsutaan joko arokissaksi taikka manuliksi. (Nykysuomen sanakirjassa muoto manuli,
eikä manul, jota myös näkee käytettävän). Englantilaisen nimensä
"Pallas cat" laji on saanut saksalaisesta luonnontieteilijästä nimeltänsä
Peter Simon Pallas, joka tutkimusretkillään yli 220 vuotta sitten,
Kaspianmeren lähettyvillä, löysi ja kuvasi arokissan.
Kuvat kertovat usein enemmän kuin tuhat sanaa, ja niin arokissankin kohdalla.
Nimittäin, se on yksi erikoisimman ja persoonallisimman näköisistä
kissaheimon edustajista. On vaikeaa tarkkaan määritellä sitä, että mitä eläintä
se muistuttaa.
Sillä on harmaa turkki, jossa on valkoisia raitoja, mistä syystä se muistuttaa lumileopardia,
mutta sen suuret silmät tuovat mieleen pöllön tai jonkin muun yöeläimen - jollei
jotakin pikkuapinaa.
Ominaisuuksia.
Arokissa on sopeutunut
elämään hyvin kylmissä olosuhteissa ja siksi sille on kehittynyt tiheä ja varsin
pitkäkarvainen turkki. Turkki on harmaanruskea tai vaaleankellertävä, ja siinä
voi olla tummempia
poikkijuovia. Vatsapuolikin on tuuhean, pitkän karvan peitossa. 25 cm
pitkän hännän pää on mustakärkinen. Jalat ovat lyhyet.
Pää on leveä ja pienet korvat ovat aika etäällä toisistaan.
Naamassa ja hännässä on juovakuviointia.
Poskissa on tuuheat pulisongit ilveksen tapaan.
Isot silmät sijoittuvat
"korkealle" päähän. Silmät katsovat ja suorastaan tuijottavat niin herkeämättä,
että tulee tunne, että arokissa tuosta paikasta on hyppäämässä kohti.
Arokissan paino on 2 - 5 kg ja sen
ruumiilla on pituutta 50 - 60 cm - arokissa on ison kotikissan kokoinen.
Kuva Copyright Karin Sturzenegger.
|
|
|
|
|
|
Levinneisyys.
Arokissa elää Keski-Aasian ylätasangoilla ja vuoristoissa Iranista lännessä Kaspianmerelle, ja sieltä aina
Sisä-Mongoliaan ja Tiibetiin.
Pakistanissa, Mongoliassa, Afganistanissa, Iranissa, Turkmenistanissa ja Kazakstanissa.
Sitä on tavattu 4 800 metrin korkeudesta sellaisilta
seuduilta, missä syvä lumi ei haittaa sen liikkumista. Arokissa saalistaa pikkujyrsijöitä, murmeleita,
jäniksiä, lintuja ja matelijoita. Arokissa elelee yksikseen ja liikkuu saalistusmatkoillaan öisin
taikka aamuvarhain.
|
|
|
|
|
Lisääntyminen.
Yllä kuvissa arokissan 7,5 viikon ikäiset pennut.
Arokissan pentue on kooltaan 3 - 6. Arokissa saavuttaa 12 vuoden iän.
Aikoinaan arokissaa metsästettiin laajasti turkkinsa vuoksi sekä Mongoliassa että
Kiinassa. Nykyisin metsästys on kielletty, mutta salametsästäjät eivät
jätä manuliakaan rauhaan.
Alalajit.
Felis manul manul, Mongolia, Länsi-Kiina
Felis manul ferruginea, Iran, Kazakstan, Kirgisia, Turkmenistan, Uzbekistan, Tadžikistan, Afganistan, Pakistan
Felis manul nigripecta, Kashmir, Nepal, Tiibet
Lähes uhanalainen laji. Maailman luonnonsuojeluliitto eli IUCN
(The World Conservation Union) on määrittänyt vuonna 2006 uhanalaisuusluokituksessaan,
että arokissa on silmälläpidettävä (NT, Near Threatened) laji, eli se on taantunut tai
harvinainen, joka lähes täyttää uhanlaisuuden kriteerit. Ryhmään lasketaan myös huonosti
tunnetut lajit, joiden elinympäristöt ovat taantuneet tai uhanalaisia.
|
|
|
|
