Kissaeläimet Felidae

MANULI (Otocolobus manul)

Manulin vanha nimi oli arokissa. Manul on tämän kissalajin nimi mongoliaksi. Nimi on otettu myös lajin tieteelliseen nimeen. Suomessa kissaa kutsutaan joko arokissaksi taikka manuliksi. Englantilaisen nimensä "Pallas cat" laji on saanut saksalaisesta luonnontieteilijästä Peter Simon Pallas, joka tutkimusretkillään yli 220 vuotta sitten, Kaspianmeren lähettyvillä, löysi ja kuvasi arokissan.

Kuvat kertovat usein enemmän kuin tuhat sanaa, ja niin manulinkin kohdalla. Nimittäin, se on yksi erikoisimman ja persoonallisimman näköisistä kissaheimon edustajista. On vaikeaa tarkkaan määritellä sitä, että mitä eläintä se muistuttaa. Sillä on harmaa turkki, jossa on valkoisia raitoja, mistä syystä se muistuttaa lumileopardia, mutta sen suuret silmät tuovat mieleen pöllön tai jonkin muun yöeläimen - jollei jotakin pikkuapinaa.

Alalajit

Otocolobus manul manul, Mongolia, Länsi-Kiina.
Otocolobus manul ferruginea, Iran, Kazakstan, Kirgisia, Turkmenistan, Uzbekistan, Tadikistan, Afganistan, Pakistan.
Otocolobus manul nigripecta, Kashmir, Nepal, Tiibet.

Lähes uhanalainen laji

Maailman luonnonsuojeluliitto eli IUCN (The World Conservation Union) on määrittänyt uhanalaisuusluokituksessaan, että manuli on silmälläpidettävä (NT, Near Threatened) laji, eli se on taantunut tai harvinainen, joka lähes täyttää uhanlaisuuden kriteerit. Ryhmään lasketaan myös huonosti tunnetut lajit, joiden elinympäristöt ovat taantuneet tai uhanalaisia.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva oikealla Copyright Tambako the Jaguar

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Tambako the Jaguar

Ominaisuuksia

Manuli on sopeutunut elämään hyvin kylmissä olosuhteissa ja siksi sille on kehittynyt tiheä ja varsin pitkäkarvainen turkki. Turkki on harmaanruskea tai vaaleankellertävä, ja siinä voi olla tummempia poikkijuovia. Vatsapuolikin on tuuhean, pitkän karvan peitossa. 25 cm pitkän hännän pää on mustakärkinen. Jalat ovat lyhyet. Pää on leveä ja pienet korvat ovat aika etäällä toisistaan.

Naamassa ja hännässä on juovakuviointia. Poskissa on tuuheat pulisongit ilveksen tapaan. Isot silmät sijoittuvat "korkealle" päähän. Silmät katsovat ja suorastaan tuijottavat niin herkeämättä, että tulee tunne, että manuli tuosta paikasta on hyppäämässä kohti. Manulin paino on 2 - 5 kg ja sen ruumiilla on pituutta 50 - 60 cm - manuli on ison kotikissan kokoinen.

Levinneisyys ja saalistus

Manuli elää Keski-Aasian ylätasangoilla ja vuoristoissa Iranista lännessä Kaspianmerelle, ja sieltä aina Sisä-Mongoliaan ja Tiibetiin. Pakistanissa, Mongoliassa, Afganistanissa, Iranissa, Turkmenistanissa ja Kazakstanissa. Sitä on tavattu 4 800 metrin korkeudesta sellaisilta seuduilta, missä syvä lumi ei haittaa sen liikkumista. Manuli saalistaa pikkujyrsijöitä, murmeleita, jäniksiä, lintuja ja matelijoita. Manuli elelee yksikseen ja liikkuu saalistusmatkoillaan öisin taikka aamuvarhain.

Kehityshistoriaa

Oletettavasti manulin esi-isä on aasianmetsäkissa, josta manuli kehittyi runsaat 5 mvs. (O'Brien, Johnson 2007)

Lisääntyminen

Manulin pentue on kooltaan 3 - 6. Manuli saavuttaa 12 vuoden iän.

Metsästys

Aikoinaan manulia metsästettiin laajasti turkkinsa vuoksi sekä Mongoliassa että Kiinassa. Nykyisin metsästys on kielletty, mutta salametsästäjät eivät jätä manuliakaan rauhaan.