|
|
Aavikkoilves (Caracal caracal)
eli karakali on väriltään hiekanruskea taikka punertava
ja täplätön. Sen korvissa on
pitkät, mustakarvaiset tupsut.
Aavikkoilvekset muistuttavat ilvestä mutta ovat tätä pienempiä ja
hoikempia. Aiemmin aavikkoilvestä pidettiin ilveksen lähisukulaisena.
Aavikkoilveksen 25 - 30 cm pitkä häntä on pitempi ja raajat hoikemmat kuin ilveksellä.
Aavikkoilvesuros painaa 13 - 20 kg ja sen ruumiilla on pituutta 80 - 105 cm.
Naaraalla samat mitat ovat 11 - 15 kg ja 60 - 92 cm.
Kantoaika on 69 - 78 vrk ja pentuja syntyy 1 - 6, mutta keskimääräinen pentueen
koko on 2 - 3 pentua.
Karakali tulee turkinkielisestä nimestä "karakulak", joka tarkoittaa mustaa korvaa.
Swhahilinkielessä karakali on saanut nimen "simbamangu".
Aavikkoilvekset kesyyntyvät. Eräät eläintieteilijät pitävät aavikkoilvestä servaalin lähimpänä sukulaisena, toiset
taas pitävät sitä aitona ilveksenä. Vankeudessa se käyttäytyy kuin kissa, kehräten
ja hiertäen itseään vaikkapa tankoihin. Aavikkoilves kesyyntyy
varsin helposti ja Intiassa sitä on käytetty urheilumetsästyksessä. Suosittua huvia
oli päästää pari aavikkoilvestä maassa ruokailevan
kyyhkysparven kimppuun. Eläimet tappoivat niin monta lintua kuin ehtivät
ennen parven lentoonlähtöä. Jo lentoon ehtineitä lintujakin aavikkoilvekset
ahdistelivat nousten takajaloilleen taikka hypäten linnun perässä puolentoista
metrin korkeuteen.
Turkin väri. Väritys aavikkoilveksellä on aavikoiden
eläimille tyypillinen. Harvoja poikkeuksia lukuunottamatta aavikoiden ja
puoliaavikoiden nisäkkäät ovat väriltään kellanruskeita, ruskehtavia tai
hiekanpunaisia. On ilmeistä, että tällainen ympäristöön hyvin sulautuva
väritys toimii hyvin suojavärinä. Sinänsä juuri aavikkoilvekselle suojaväristä
ei ole niin paljon hyötyä, sillä se saalistaa öisin.
Levinneisyys ja elinympäristöt. Aavikkoilveksen elinympäristöä ovat kuivat metsät, aavikot, pensasarot ja savannit.
Aavikkoilves on levinnyt suurimpaan osaan Afrikkaa lukuun ottamatta läntisen
Afrikan sademetsiä ja Saharan sisäosia. Afrikassa sen asuma-alueet ulottuvat
etelästä, Hyväntoivonniemeltä pohjoiseen, Marokkoon. Lisäksi sen levinneisyysalueeseen
kuuluu Arabian niemimaa ja eteläinen Aasia Turkin itäosista Afganistaniin ja lounaiseen Intiaan.
Aasiassa se on nykyisin erittäin harvinainen. Missään sitä ei esiinny runsaasti, ollen
sen kanta kaiken aikaa kutistumassa ja
kun se on arka, niin aavikkoilveksen näkeminen luonnossa on harvinaista.
Eniten aavikkoilveksiä on eteläisessä Afrikassa, jossa sitä karjalle tekemiensä tuhojen
vuoksi pidetään haittaeläimenä ja sitä ei suojella Etelä-Afrikassa eikä Namibiassa.
Saalistusta. Aavikkoilves saalistaa öiseen taikka hämärän aikaan ja monenlaista riistaa -
jäniksiä, erilaisia
jyrsijöitä, kuten hyppyrottia, myös apinoita,
gaselleja ja muita pienikokoisia antilooppeja, tamaaneja - sekä frankoliineja, helmikanoja ja muita
erikokoisia lintuja, käärmeitäkin. Lintujen saalistajana
aavikkoilves on kissaeläimistä taitavin. Väitetään sen pystyneen hyppäämään strutsinkin
niskaan ja tappaneen sen puraisemalla sitä nopeasti niskaan. Se voi syödä
myös joskus erilaisia kasvin osia.
Yhteiseloa ja kiintymystä yli lajirajojen - kuvassa kesyt aavikkoilves ja servaali.
ALALAJEJA
Afrikka
Aavikkoilves (Caracal caracal caracal). Sudanista Etelä-Afrikkaan.
(Caracal caracal damarensis). Pohjois-Afrikka.
(Caracal caracal algira). Namibia.
(Caracal caracal limpopoensis). Pohjoinen Transvaal ja Botswana.
(Caracal caracal lucani). Gabon.
(Caracal caracal nubicus). Sudan ja Etiopia.
(Caracal caracal poecilictis). Niger ja Nigeria sekä läntinen Afrikka.
Aasia
Turkmenistaninaavikkoilves (Caracal caracal michaelis). Turkmenistan.
Intianaavikkoilves (Caracal caracal schmitzi). Arabiasta Intiaan.
Elinvoimainen kanta. Maailman luonnonsuojeluliitto eli IUCN
(The World Conservation Union) on määrittänyt vuonna 2006 uhanalaisuusluokituksessaan aavikkoilveksen
tilan elinvoimaiseksi (LC, Least Concern) - eli
kyseessä on hyvin tunnettu laji, jonka kanta on runsas tai vakaa.
|
|
|
