|
|
Leijona (Panthera leo)
Nykyinen leijonamme (Panthera leo) on aikoinaan kuulunut Euroopankin
luonnonvaraiseen eläimistöön. Viimeiset
leijonat tavattiin Kreikassa noin 200 eaa. Leijona on ollut aikoinaan erittäin
laajalle levinnyt. Sen esiintymisalue on ulottunut lännessä Marokkoon, idässä
Indokiinaan, pohjoisessa Bulgariaan ja etelässä Hyväntoivonniemeen. Levinneisyys
on voitu todentaa runsaista luulöydöistä. Lisäksi Pohjois-Amerikassa on elänyt
leijonan sukulaislaji, amerikanleijona.
Senegalinleijona - kuva yllä - edustaa nykyleijonaa ja on yksi elossa olevista alalajeista.
Kun A. E. Brehm taiteili tämän työnsä vuonna 1927, oli lajin tieteellinen nimi
Felis leo senegalensis. Nykisinhän se on Panthera leo senegalensis.
MUINAISET LEIJONAT
Sukupuuttoon kuolleita muinaisia leijonia, joista nykyleijona (Panthera leo)
suoraan polveutuu, ovat:
"Euroopan jaguaari" (Panthera gombaszoegensis).
Kaikkein varhaisin leijonien kantaisä,
jolla oli sekä tiikerimäisiä että leijonamaisia piirteitä, kehittyi noin 1,6
miljoonaa vuotta sitten ja eli Aasiassa ja Euroopassa. Kuvassa yllä.
Luolaleijona (Panthera leo spelaea), kuvassa yllä - on saanut nimensä
siksi, että se esiintyy Ranskan Dordognen maakunnassa olevien Combarellesin luolien kauniissa
kalliomaalauksissa.
Alkukantaiset luolaleijonat alkoivat levittäytyä
Afrikasta ehkä noin 500 000 vuotta sitten. Koillisessa Kiinassa eli
Panthera youngi noin 350 000 vuotta sitten ja se omasi yhtäläisyyksiä
sekä luolaleijonan että amerikanleijonan kanssa. Luolaleijonat
elivät noin ajalta 300 000 - 250 000 vuotta sitten Euraasiassa, avoimilla
taikka pensastoisilla alueilla, mutta eivät ilmeisesti saalistaneet metsissä
eivätkä syvän lumen alueilla. Niiden fossiileja on löydetty lännessä Englannista
ja idässä Siperiasta.
Kaakkois-Euroopassa eli luolaleijonia aina historialliselle
ajalle vuoteen 2000 eaa. asti. Luolaleijona oli aikoinaan yleinen kautta Euraasian ja esiintyi
ehkä Pohjois-Amerikassakin.
Amerikanleijona (Panthera leo atrox). Eli Pohjois-Amerikassa
ja Etelä-Amerikan pohjoisissa osissa, nykyisessä Perussa. Fossiileja on löydetty erityisesti
Rancho La Brea-nimisestä paikasta Los Angelesista, josta on löydetty 80
yksilön jäänteet. Mutta fossiileja on löydetty myöskin läntisestä Kanadasta, Meksikosta sekä
Etelä-Amerikasta - kaiken kaikkiaan yli 40 paikasta. Uroksen painon on arvioitu olleen keskimäärin 235 kg ja
naaraan 175 kg. Amerikanleijonat olivat selvästi suurempia, kuin nykyleijonat.
On päätelty, että amerikanleijonat eivät muodostaneet niin isoja laumoja, kuin
nykyleijonat ja metsästivät enimmäkseen ehkä yksin taikka kaksin. Tosin voi olla myös niin,
että ne muodostivat laumoja ja käyttäytyivät samoin, kuin nykyleijonat. Biisonit olivat
ilmeisesti niiden tärkeitä saaliseläimiä. Alaskasta vuonna 1979 jäätyneenä
löydetyn biisonin "steppe bison" (Bison priscus) jäänteistä pääteltiin,
että sen olisi surmannut amerikanleijona "alkutalvesta noin 36 000 vuotta sitten".
Myös nuoria mammutteja ovat amerikanleijonat ilmeisesti saalistaneet.
Jääkaudella amerikanleijona oli yksi suurimmista Amerikassa
eläneistä petoeläimistä.
Biisoni.
Amerikanleijona katosi Amerikasta noin 15 000 - 10 000
vuotta sitten. Syynä sukupuuttoon oli ehkä se, että amerikanleijonan
jotkin isokokoiset saaliseläimet kuolivat myös sukupuuttoon, eivätkä
amerikanleijonat pitkälle erikoistuneiden saalistustapojensa ja "ruokailutottumustensa"
vuoksi sopeutuneet nopeasti uuteen tilanteeseen.
Ensimmäinen leijonamuumiolöytö. "Sakkarassa Niilin laaksossa kaivauksia
tekevä arkeologiryhmä on löytänyt kuninkaallisesta hautakammiosta ensimmäistä
kertaa muumioidun leijonan. Urosleijona on säilynyt erittäin hyvin ja hämmästyttää
koollaan: se on yksi suurimmista yksilöistä, mitä koskaan on nähty. Noin 2000
vuotta sitten eläneen leijonan hampaat olivat kuluneet, mikä viittaa siihen, että
se päätti päivänsä melko vanhana. Ranskalaisarkeologien Cécile Calloun, Anaïck
Samzunin ja Alain Zivien mukaan leijonaa pidettiin faraoiden Egyptissä pyhänä
eläimenä, jolla oli yliluonnollisia voimia. Leijonia ei ilmeisesti muumioitu
järjestelmällisesti, sillä aikaisempia löytöjä ei ole tehty. Sen sijaan mm.
kissoja, kaloja, lintuja ja koiria haudattiin melko yleisesti. Muumioitu leijona
oli sijoitettu alle 20 vuoden iässä kuolleen farao Tutankhamenin hoitajan Maian
hautaan, joka löydettiin Sakkarasta Bubasteionin nekropoliksesta eli kuolleiden
kaupungista 1996. Hauta suljettiin noin 1330 eea., mutta se otettiin uudelleen
käyttöön ehkä noin tuhat vuotta myöhemmin. Kammioissa palvottiin kissajumala
Bastetia, ja tutkijat pitävät mahdollisena, että leijona nähtiin jälleen syntyneenä
Bastetin poikana, Mahes-jumalana. Maian haudassa oli myös ihmisen ja kissojen luurankoja".
Leijonan yleisesittely - CLICK!
Alalajit - CLICK!
Aasianleijona - CLICK!
Valkoiset leijonat - CLICK!
Luolaleijona ja amerikanleijona - CLICK!
|
|
|
