|
|
Espanjanilves (Lynx pardinus)
eli iberianilves eli pantteri-ilves on pienempi, kuin euraasianilves
(Lynx lynx) mutta sitä kuvataan kaksi kertaa isommaksi, kuin kotikissaa.
Varsin pitkine jalkoineen se vaikuttaa hontelolta. Etenkin nuoremmissa
yksilöissä tämä hontelous ja heiveröisyys voi näkyä selvästi, kun ne useinkin
nälkäisinä tekevät taivaltaan, hakeutuessaan omalle reviirilleen.
Kolmen vuoden ikäisenä espanjanilves on saavuttanut aikuisen raskastekoisemmat mitat.
Silloin sen ruumiilla on pituutta 85 - 110 cm ja painoa 9 - 13 kg.
Naaraat ovat hieman keveämpiä kuin urokset.
Naaraiden keskipaino 9.3 kg. Urosten keskipaino 12.8 kg.
Korvissa on ilvesten tapaan
kärkinä karvatupsut.
Lyhyellä töpöhännällä on pituutta noin 12 cm. Tämän lajin turkki on aina täplikäs.
Lisääntyminen. Kerran vuodessa syntyy 2 - 4 pentua, tavallisimmin kolme.
Lisääntymiskyky säilyy sekä uroksilla että naarailla kymmenen vuoden ikään asti.
20 kuukauden ikäisinä pennut lähtevät omille poluilleen. Niiltä menee noin 6 kuukautta
siihen, että ne ovat ottaneet hallintaansa oman reviirinsä, joka sijaitsee noin 10 - 20
kilometrin, enimmilläänkin vain 30 kilometrin päässä synnyinpaikasta.
Juuri tämä nuorten yksilöiden siirtyminen omalle alueelleen on meidän päivinämme
osoittautunut espanjanilveksille kohtalokkaaksi, sillä puolet niistä kuolee tässä vaiheessa
ansoihin taikka auton alle jääden.
Yhden vuorokauden aikana espanjanilves voi tehdä retkillään matkaa 7 km.
Sen reviiri on kooltaan vain 3 - 4 neliökilometriä ja pienempikin,
jos jäniksiä on runsaasti. Yksinään elävien espanjanilvesten
kanssakäyminen lajikumppaneiden kanssa rajoittuu lisääntymisaikaan sekä aikaan, jolloin
pennut ovat emonsa seurassa. Tosin, niiden reviirit voivat mennä osittain
limittäinkin, joten kyllä ne ainakin salaa toistensa liikkeitä seurailevat
muulloinkin. Espanjanilvekset ovat lisääntymiskykyisiä 10 vuoden ikään asti.
Ne saavuttavat 13 - 14 vuoden iän.
Saalistus ja elinympäristöt. Espanjanilves
on yöeläin ja jänikset ja kaniinit ovat sen tärkeitä saaliseläimiä -
kuten myös sorsalinnut sekä kuusipeuran ja saksanhirven vasat.
Jänikset muodostavat ruokavaliosta 75 - 100 %, riippuen ihan siitä,
miten niitä on saatavilla. Jänisten
tarve on suunnilleen yksi jänis päivässä. Saaliinsa espanjanilves kuljettaa
tappopaikalta kauemmaksi, missä se ruokailtuaan hautaa jäävät osat maan peittoon.
Jos on tarpeen,
kiipeää espanjanilves myös taitavasti puussa.
Ideaalisen elinympäristön
espanjanilvekselle muodostaa välimerellisen maiseman kaunis mosaiikki,
jossa vuoret ja tasangot vuorottelevat. Pensaikkoiset niityt,
korkea ruohikko ja yksinäiset taikka pieninä metsinä kasvavat
vanhat korkkipuut tarjoavat yllin kyllin
piilopaikkoja saaliin väijymiseen ja soveltuvat myös oivasti lepopaikaksi ja pesintään.
Yllättävästi espanjanilveksen ihanteelliseen elinympäristöön
kuuluu myös sopivan vähäisessä määrin ihmisen läsnäolo. Espanjanilvekset taittavat
matkojaan mieluummin ihmisten tekemillä vähäisilläkin poluilla,
kuin ihan erämaassa. Niiden on havaittu merkkailevan reviiriensä rajojakin
juuri tällaisille polku- ja tielinjoille. Ihan oma lukunsa on sitten se,
että talojen takapihoilta saattaa jänisten puuttuessa löytyä kana, ankka,
taikka muuta maukasta naposteltavaa. Yksi syy siihen, että espanjanilvestä
on jahdattu, on sen kotieläimille muinoin tekemät vahingot.
Euroopan tiikeri. Pienestä koostaan huolimatta espanjanilvestä
kutsutaan myös Euroopan tiikeriksi, sen turkkikuvioinnin ja saalistustaitojen
vuoksi. Eduardo Goncalves on kirjoittanut espanjanilveksestä juuri kirjankin, jonka nimenä on "The Algarve Tiger" -
Algarven tiikeri.
Äärimmäisen uhanalainen! Espanjanilveksen
on Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) luokitellut äärimmäisen uhanalaiseksi
ja se siten on samalla yksi maailman harvinaisimpia kissaeläimiä.
Laji elää vain Iberian niemimaalla, Espanjassa ja Portugalissa.
Tähän on tosin nyt jo laitettava tarkennus, että on elänyt myös Portugalissa,
josta se ilmeisesti on jo sukupuutossa.
Myös Espanjan puolella espanjanilves on välittömässä vaarassa kuolla sukupuuttoon.
Sitä uhkaavat sopivien elinalueitten puute, pirstoutuminen ja väheneminen - ihmisen vaino
metsästäen sekä sen tärkeän saaliseläimen, jäniksen väheneminen.
Se voi myös menehtyä ansoihin, joita on asetettu muille lajeille.
Vaikka espanjanilves rauhoitettiin jo 1970-luvulla, sitä ammutaan edelleen
laittomasti. Pienellä, rajoittuneella alueella eläviä eläimiä uhkaavat
myös metsäpalot, joten onneakin tarvitaan, kun espanjanilveksiä yritetään
pelastaa.
Liikennekuolemat. Liikenne kutistaa pahasti espanjanilvesten määrää, niiden jäädessä autojen alle. Liikennekuolemien
sanotaan olevan tällä hetkellä useimmiten espanjanilvesten kuolinsyynä.
Juuri vasta on toisen espanjanilvesten asuttaman seudun läpi rakennettu tie,
jota WWF-UK sanoo laittomaksi. Sen mukaan on ironista, että samaan aikaan, kun
EU tukee projekteja, jotka
pyrkivät säilyttämään espanjanilveksen, se rahoittaa ja tukee tiehankkeita,
jotka ajavat saman lajin tuhoon.
WWF on vuosien ajan vaatinut Espanjan viranomaisia sulkemaan Villamanrique-El Rocio-tien,
joka kulkee läpi Doñanan luonnonpuiston ja samalla poikki ilvesten asuinalueen.
Tien on EU osittain rahoittanut ja WWF:n mukaan useat ilvekset ovat saaneet
surmansa juuri tällä tiellä.
Jänikset. IUCN:n mukaan espanjanilvesten
säilyminen riippuu ensi tilassa, eräiden muiden seikkojen ohessa, tiukasti siitä, miten niille riittää jäniksiä
ravinnoksi. Myös jäniskanta olisi saatava kohoamaan, muuten tulevaisuutta ei ole.
Espanjanilveksen alamäki alkoi 1950-luvulla, kun sen pääasiallista ruoanlähdettä eli
jäniksiä alettiin hävittää istuttamalla niihin myxomatosis-nimisen alkueläimen
aiheuttamaa limakasvaintautia. Hävityksen jälkeen jäniskanta alkoikin elpyä pian,
mutta se on silti edelleen pieni, sillä 1980-luvulla sitä verotti verenvuotoja
aiheuttava keuhkokuume. Toimia jäniskannan elvyttämiseksi onkin meneillään ilvesten asuinalueilla
ja samalla yritetään muita jäniksiä saalistavia eläimiä, kuten kettuja, eliminoida.
|
|
|
|
|
Levinneisyys. Kartta alueista, joilla espanjanilvestä on aiemmin esiintynyt.
Esiintymisalueet ovat tästä nykyisin huomattavasti supistuneet ja keskittyvät kahteen
paikkaan Espanjassa:
Sierra Morenan alueelle pohjoisessa Andalusiassa - muodostuu
kahdesta luonnonpuistosta, jotka ovat Andújar ja Cardeña-Montoro - sekä Doñanan
kansallispuistoon lounaisessa Andalusiassa - josta kuva alla.
Doñanan kansallispuistopuisto, Parque Nacional de Doñana, jolla
myös nimenä Coto de Doñana, sijaitsee Andalusiassa Huelvan ja Sevillan maakunnissa, ollen Espanjan
suurin luonnonpuisto ja sen pinta-ala on 507 km².
Espanjan ja Portugalin yhteistyö. Kesällä vuonna 2000 Espanja ja Portugali julkistivat yhteisen sopimuksensa,
jonka puitteissa aloitettiin tarkka kartoitus niistä alueista, joilla espanjanilves
oli vielä 1980-luvulla elänyt. Tässä laskennassa käytettiin automaattikameroita,
joita nyt jo tällä hetkellä on Andújarin alueella 200,
ja eläinten jätösten geneettistä tutkimusta. Selvityksen tulokset kaksi vuotta
myöhemmin kauhistuttivat, sillä niissä todettiin espanjanilveksen
olevan sukupuutossa Portugalin puolella ja kadonneen tyystin useilta aiemmin
asuttamiltaan seuduilta Espanjasta.
|
|
|
|
|
Määräarviot maaliskuussa vuonna 2005: 100 - 120.
Vielä 1900-luvun alkupuolella espanjanilveksiä eli 100 000. Raju kannan aleneminen
oli meneillään jo 1960-luvulla. 1980-luvulla ja vielä 1990-luvun alkupuolella
yksilöitä oli yli tuhat. Raju syöksy alas on jatkunut edelleen vuosi vuodelta.
IUCN antoi vuonna 2002 määräarvioksi 150 yksilöä.
Cat Specialist Group puolestaan arvioi
yksilöiden määrää vuonna 2002 niin, että se oli 250 lisääntymiskykyistä yksilöä.
Suomen WWF ilmoitti kannan suuruudeksi noin 200 yksilöä vuonna 2003.
Vuoden 2005 keväällä kertovat uusimmat saatavat tiedot, että espanjanilveksiä
luonnossa elää enää 100 - 120. Tähän on liitettävä mukaan sellainen tarkennus,
että tämä noin sata tarkoittaa tässä lisääntymisikäisiä ilveksiä. Pentuikäisiä
ja nuoria espanjanilveksiä on toinen sata.
Ottaen huomioon yksilöiden määrän nopean alenemisen muutamana edeltäneenä vuotena,
voi sukupuutto luonnossa toteutua tällä tahdilla pahimmillaan jo alle viidessä vuodessa.
SOS Lynx, joka on Lissabonissa Portugalissa toimiva suojelujärjestö, sekä WWF ovat arvioineet, että keväällä 2005 on enää
21 - 25 lisääntyvää naarasilvestä kahdessa Iberian toisistaan eristyneessä populaatiossa.
Apua eläintarhoista - Brecina, Brezo ja Brisa! Espanjanilveksiä ei aiempina vuosikymmeninä
ole ollut eläintarhoissa, joten niiden lisääntymisestäkään eläintarhoissa
ei ole voinut olla kokemuksia. Nyt, yrityksissä säilyttää laji, on mukaan
valjastettu myös eläintarhojen suomat mahdollisuudet. Niinpä keväällä
vuonna 2005 tarhaoloissa oli jo 13 espanjanilvestä, joista lisääntymiskykyisiä
12. Suuri hetki ja ensimmäinen menestys koettiin 28. päivänä maaliskuuta vuonna 2005,
kun Doñanan kansallispuiston tarhaoloissa syntyi ensimmäinen kolmen pennun
pentue. Pentujen emo, Saliega-niminen espanjanilves oli vangittu
aiemmin vuonna 2002 Sierra Morenan alueelta. Pentujen isä, Garfio,
elää myös vankeudessa tässä yrityksessä saada laji lisääntymään ja säilymään
tarhaoloissa. Syntyneet pennut olivat alusta alkaen erinomaisessa kunnossa,
vilkkaita ja touhukkaita pentujen tapaan. Pennut saivat nimet Brecina, Brezo ja Brisa.
Vuoden 2006 pentumäärät.
Vuonna 2006 pentuja syntyi eläintarhassa vielä neljä lisää. Mutta luonnossa pentuja
syntyi 63. Tämä on selkeästi enemmän, kuin vuonna 2002, jolloin pentuja syntyi
yhteensä vain 26. 63 pennusta 51 syntyi Cardeña-Andújarin alueella ja
loput Doñanassa.
Tarhauksen tulevaisuuden näkymiä.
Pidemmän ajan tavoitteena on, että tarhoissa olisi vuoteen 2010 mennessä
yhteensä 60 espanjanilvestä - sekä tarhoissa tapahtuvan lisääntymisen,
että ulkoa tulevien yksilöiden myötä. Vaikka lajin säilyttäminen
tarhauksella onnistuisi lyhyellä aikavälillä, niin se ei kuitenkaan muuta sitä
tosiasiaa, että tärkeintä olisi, että lajin villi, luonnossa elävä kanta
säilyisi.
Montes de Toledo. Maaliskuussa 2005 saatiin merkkejä siitä, että Montes
de Toledossa, josta ilvesten luultiin hävinneen jo 15 vuotta sitten, mahdollisesti
elääkin vielä muutama ilves. Tämä olisi kolmas erillinen, tosin hyvin pieni
espanjanilvespopulaatio.
Sapelihammastiikeristä espanjanilvekseen. Jos espanjanilveskannan nykyinen
kehitys jatkuu, kyseessä olisi ensimmäinen
sukupuuttoon kuollut kissaeläinlaji sitten sapelihammastiikerin, joka katosi
maapallolta noin 10 000 vuotta sitten.
Espanjanilveksen esihistoriaa ja evoluutiota. Espanjanilves, euraasianilves
ja kanadanilves erosivat omiksi lajeikseen noin 1 500 000 - 1 000 000 vuotta sitten.
Tuolloin useat jääkaudet vyöryivät yli Euraasian ja niiden puristuksessa
espanjanilvekset työntyivät kohti etelää, päätyen lopulta Iberiaan. Jo tuolloin
Iberiassa ilvesten ratkaisevan tärkeän ravinnon muodostivat jänikset.
Euraasianilveksiä jääkaudet työnsivät juuri toiseen suuntaan, eli Aasiaan -
josta nämä sitten jääreunan vetäytyessä palailivat hiljalleen takaisin Eurooppaan.
Näiden kahden lajin levinnäisyysalue on siten jo alusta alkaen muodostunut
kooltaan hyvin erilaiseksi. Euraasianilves eli Pyreneiltä Siperiaan, Vladivostokiin
ja Tyynelle merelle asti, kun taas espanjanilves sopeutui elämään omalla
rajallisen pienellä alueellaan.
Se on aiemmin elänyt Iberian lisäksi myös eteläisessä Ranskassa.
Äärimmäisen uhanalainen laji. Maailman luonnonsuojeluliitto eli IUCN
(The World Conservation Union) on määrittänyt vuonna 2006 uhanalaisuusluokituksessaan espanjanilveksen
tilan äärimmäisen uhanalaiseksi (CR, Critically Endangered). Äärimmäisen uhanalaiseen
lajiin kohdistuu äärimmäisen suuri välitön uhka hävitä luonnosta.
|
|
|
|
