Kissaeläimet Felidae

IBERIANILVES (Lynx pardinus)

Iberianilves, jonka vanhentunut nimi oli myös espanjanilves on pienempi, kuin euraasianilves (Lynx lynx) mutta sitä kuvataan kaksi kertaa isommaksi, kuin kotikissaa. Varsin pitkine jalkoineen se vaikuttaa hontelolta. Etenkin nuoremmissa yksilöissä tämä hontelous ja heiveröisyys voi näkyä selvästi, kun ne useinkin nälkäisinä tekevät taivaltaan, hakeutuessaan omalle reviirilleen. Kolmen vuoden ikäisenä iberianilves on saavuttanut aikuisen raskastekoisemmat mitat. Silloin sen ruumiilla on pituutta 85 - 110 cm ja painoa 9 - 13 kg. Naaraat ovat hieman keveämpiä kuin urokset. Naaraiden keskipaino 9.3 kg. Urosten keskipaino 12.8 kg. Korvissa on ilvesten tapaan kärkinä karvatupsut. Lyhyellä töpöhännällä on pituutta noin 12 cm. Tämän lajin turkki on aina täplikäs.

Euroopan tiikeri

Pienestä koostaan huolimatta iberianilvestä kutsutaan myös Euroopan tiikeriksi, sen turkkikuvioinnin ja saalistustaitojen vuoksi. Eduardo Goncalves on kirjoittanut iberianilveksestä juuri kirjankin, jonka nimenä on "The Algarve Tiger" - Algarven tiikeri.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva oikealla Copyright Erlon Jequié

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Joachim S. Müller

Lisääntyminen

Kerran vuodessa syntyy 2 - 4 pentua, tavallisimmin kolme. Lisääntymiskyky säilyy sekä uroksilla että naarailla kymmenen vuoden ikään asti. 20 kuukauden ikäisinä pennut lähtevät omille poluilleen. Niiltä menee noin 6 kuukautta siihen, että ne ovat ottaneet hallintaansa oman reviirinsä, joka sijaitsee noin 10 - 20 kilometrin, enimmilläänkin vain 30 kilometrin päässä synnyinpaikasta.

Juuri tämä nuorten yksilöiden siirtyminen omalle alueelleen on meidän päivinämme osoittautunut iberianilveksille kohtalokkaaksi, sillä puolet niistä kuolee tässä vaiheessa ansoihin taikka auton alle jääden. Yhden vuorokauden aikana iberianilves voi tehdä retkillään matkaa 7 km. Sen reviiri on kooltaan vain 3 - 4 neliökilometriä ja pienempikin, jos jäniksiä on runsaasti. Yksinään elävien iberianilvesten kanssakäyminen lajikumppaneiden kanssa rajoittuu lisääntymisaikaan sekä aikaan, jolloin pennut ovat emonsa seurassa. Tosin, niiden reviirit voivat mennä osittain limittäinkin, joten kyllä ne ainakin salaa toistensa liikkeitä seurailevat muulloinkin.

Iberianilvekset ovat lisääntymiskykyisiä 10 vuoden ikään asti. Ne saavuttavat 13 - 14 vuoden iän.

Levinneisyys

Iberianilveksiä on Espanjassa erityisesti kahdella eri alueella. Sierra Morenan alueella pohjoisessa Andalusiassa - muodostuu kahdesta luonnonpuistosta, jotka ovat Andújar ja Cardeña-Montoro - sekä Doñanan kansallispuistossa, lounaisessa Andalusiassa.

Iberianilves

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Arkaitz Lira

Saalistus ja elinympäristöt

Iberiannilves on yöeläin ja jänikset ja kaniinit ovat sen tärkeitä saaliseläimiä - kuten myös sorsalinnut sekä kuusipeuran ja saksanhirven vasat. Jänikset muodostavat ruokavaliosta 75 - 100 %, riippuen ihan siitä, miten niitä on saatavilla. Jänisten tarve on suunnilleen yksi jänis päivässä. Saaliinsa iberianilves kuljettaa tappopaikalta kauemmaksi, missä se ruokailtuaan hautaa jäävät osat maan peittoon. Jos on tarpeen, kiipeää iberianilves myös taitavasti puussa.

Ideaalisen elinympäristön iberianilvekselle muodostaa välimerellisen maiseman kaunis mosaiikki, jossa vuoret ja tasangot vuorottelevat. Pensaikkoiset niityt, korkea ruohikko ja yksinäiset taikka pieninä metsinä kasvavat vanhat korkkipuut tarjoavat yllin kyllin piilopaikkoja saaliin väijymiseen ja soveltuvat myös oivasti lepopaikaksi ja pesintään.

Yllättävästi iberianilveksen ihanteelliseen elinympäristöön kuuluu myös sopivan vähäisessä määrin ihmisen läsnäolo. Iberianilvekset taittavat matkojaan mieluummin ihmisten tekemillä vähäisilläkin poluilla, kuin ihan erämaassa. Niiden on havaittu merkkailevan reviiriensä rajojakin juuri tällaisille polku- ja tielinjoille. Ihan oma lukunsa on sitten se, että talojen takapihoilta saattaa jänisten puuttuessa löytyä kana, ankka, taikka muuta maukasta naposteltavaa. Yksi syy siihen, että iberianilvestä on jahdattu, on sen kotieläimille muinoin tekemät vahingot.

Iberianilvesten määrä 223 vuonna 2009

Vielä vuonna 1990 iberianilvesten määräksi arvioitiin 1 100. Vuonna 2004 määrä oli pienimmillään - 120 iberianilvestä. IUCN ilmoitti vuonna 2008 aikuisten iberianilvesten määräksi 84 - 143.

Andalusian hallinto ilmoitti loppuvuodesta 2009 villeinä elävien iberianilvesten määrät seuraavasti: Andalusiassa yhteensä 223 iberianilvestä - niistä 63 Doñanassa ja 160 Sierra Morenassa. Tämän kerrottiin olevan merkittävä kasvu vuoden 2004 pohjalukemista, jolloin iberianilveksiä oli 120 - niistä tuolloin 42 Doñanassa ja 78 Sierra Morenassa. (http://www.iberianature.com/)

Takaiskujakin uussijoitteluissa

Iberianilveksiä tarhataan ja näistä iberianilveksiä yritetään sijoittaa Espanjassa alueille, joista laji on kadonnut. Ensimmäiset kaksi iberianilvestä tämän projektin puitteissa vapautettiin luontoon joulukuussa 2009 - vapautuspaikkana Guadalmellato, Cordoba, Sierra Morena. Tämä projekti on kokenut myös pahoja takaiskuja, sillä useita tarhoissa elävistä iberianilveksistä on kuollut. Näin kuoli esimerkiksi alkutalvesta 2010 kolme iberianilvestä. Kuolinsyynä oli munuaisten vajaatoiminta, sairaus, jota luonnossa elävien iberianilvesten ei tiedetä sairastaneen.

Äärimmäisen uhanalainen!

Iberianilveksen on Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) luokitellut äärimmäisen uhanalaiseksi ja se siten on samalla yksi maailman harvinaisimpia kissaeläimiä. Laji elää vain Iberian niemimaalla, Espanjassa ja Portugalissa. Tähän on tosin nyt jo laitettava tarkennus, että on elänyt myös Portugalissa, josta se ilmeisesti on jo sukupuutossa. Myös Espanjan puolella iberianilves on välittömässä vaarassa kuolla sukupuuttoon. Sitä uhkaavat sopivien elinalueitten puute, pirstoutuminen ja väheneminen - ihmisen vaino metsästäen sekä sen tärkeän saaliseläimen, jäniksen väheneminen. Se voi myös menehtyä ansoihin, joita on asetettu muille lajeille. Vaikka iberianilves rauhoitettiin jo 1970-luvulla, sitä ammutaan edelleen laittomasti. Pienellä, rajoittuneella alueella eläviä eläimiä uhkaavat myös metsäpalot, joten onneakin tarvitaan, kun iberianilveksiä yritetään pelastaa.

Jänikset

IUCN:n mukaan iberianilvesten säilyminen riippuu ensi tilassa, eräiden muiden seikkojen ohessa, tiukasti siitä, miten niille riittää jäniksiä ravinnoksi. Myös jäniskanta olisi saatava kohoamaan, muuten tulevaisuutta ei ole. Iberianilveksen alamäki alkoi 1950-luvulla, kun sen pääasiallista ruoanlähdettä eli jäniksiä alettiin hävittää istuttamalla niihin myxomatosis-nimisen alkueläimen aiheuttamaa limakasvaintautia. Hävityksen jälkeen jäniskanta alkoikin elpyä pian, mutta se on silti edelleen pieni, sillä 1980-luvulla sitä verotti verenvuotoja aiheuttava keuhkokuume. Toimia jäniskannan elvyttämiseksi onkin meneillään ilvesten asuinalueilla ja samalla yritetään muita jäniksiä saalistavia eläimiä, kuten kettuja, eliminoida.