Kissaeläimet
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva sivun yläreunassa Copyright Tambako The Jaguar

HIETAKISSA (Felis margarita)

Hietakissa on saanut tieteellisen nimensä ranskalaisen kenraalin Marqueritten mukaan. Hän kuvasi sen ensimmäisenä eurooppalaisena vuonna 1870 ilmestyneessä teoksessaan, jossa hän kertoi metsästysretkistään Algeriassa.

Alalajit - kuusi alalajia

Felis margarita margarita, Pohjois-Afrikka - Algeriasta Arabiaan.
Felis margarita airensis, Niger.
Felis margarita harrisoni, Arabian niemimaa.
Felis margarita meinertzhageni, Sahara.
Felis margarita thinobia, Kaspianmeren seudut (Iran, Turkmenistan).
Felis margarita scheffeli, Pakistan.


Hietakissa

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Tambako The Jaguar

Ominaisuudet

Hietakissalla on painoa 1,4 - 3,4 kg ja sen vartalolla on pituutta 45 - 57 cm. Häntineen tällä kissalla on pituutta keskimäärin 70 cm. Hännän pituus on 28 - 35 cm ja sen kärki on tumma. Hartiakorkeus on 26 cm.

Hietakissat voivat olla monenvärisiä punertavanruskeasta harmaaseen, mutta vaalea hiekanruskea on niiden perusväri. Tummia täpliä ja juovia niillä on usein vain naamassa, kyljissä ja hännässä. Turkki on tuuhea, pehmeä ja pitkää karvaa.

Hännässä tummia rengaskuvioita on tavallisesti kolme.

Hietakissan pään muoto on leveä, suuret korvat ovat kaukana toisistaan ja raajat lyhyet. Silmät ovat suurehkot.

Tassujen anturat ovat takkuisen karvan peitossa mikä suojaa tassuja kuumuudelta ja kylmyydeltä, antaa parempaa pitoa ja estää uppoamisen hiekkaan.

Hyvin terävät hampaat ja kynnet ovat oivat välineet saalistuksessa.

Hietakissa

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Tambako The Jaguar

Hyvin piiloilevaa elämää

Hietakissan tassut eivät juurikaan uppoa hiekkaan ja näin ne liikkuvat retkillään melkein jälkiä jättämättä. Hietakissat peittävät piiloon ulosteensa, joten sitenkään niistä ei jää paljastavia jälkiä. Öisin ääneti hiiviskellessään ne katoavat ja sulautuvat maisemaan ja pimeyteen. Täten hietakissojen elämän seuraileminen luonnossa on varsin mahdotonta.

Hietakissa

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright - © Flickr/Tambako The Jaguar


Jos ihminen lähestyy hietakissoja yöllä, niin sanotaan niiden osaavan sulkea jopa silmänsä, jotta niistä heijastuva valo ei paljastaisi niiden olinpaikkaa. Niiden suojaväritys yhdessä varuillaan olon ja piilottelun kanssa tekee niistä hyvin näkymättömiä ja huomaamattomia. Ne ovat todella hyvin sopeutuneet ympäristöönsä ja sulautuvat huomaamattomaksi osaksi sitä.

Hietakissa

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright - © Flickr/Tambako The Jaguar

Levinneisyys

Afrikan ja Aasian armottomat ja kaikelle elämälle vihamieliset autiomaat ovat hietakissan asuinseutuina, se on niissä kuin kotonaan. Hietakissan levinneisyysalue kattaa Pohjois-Afrikan kuivat seudut, mukaan lukien Saharan autiomaan, Senegalista Egyptiin.

Asuinalueen voisi tiivistää näinkin: Saharasta Lähi-Idän kautta Turkestaniin. Arabian niemimaa, Turkki ja eteläisen Aasian arot ja aavikot aina Pakistaniin ja Baluchistaniin asti ovat myös hietakissan keskeistä elinaluetta.

Hietakissoja on tavattu mm. seuraavista maista: Marokko, Algeria, Niger, Tunisia, Libya, Egypti, Sudan, Israel, Saudi-Arabia, Jemen, Qatar, Oman, Iran, Turkmenistan, Uzbekistan ja Pakistan.

Elintavat ja saalistus

Hietakissat elävät, yksikseen, aavikoilla ja puoliaavikoilla. Usein ne viihtyvät keitaiden tai kuivuneiden juomapaikkojen läheisyydessä, missä pensaat ja ruoho tarjoavat suojaa ja syötävääkin on helpommin löydettävissä. Hietakissat ovat reviirieläimiä. Yksinäisillä uroksilla ja naarailla on omat reviirinsä, jotka rajoillaan menevät osin päällekkäin ja joilla on pinta-alaa 16 neliökilometriä. Hietakissat voivat tehdä reviireillään 8 - 10 kilometrin mittaisia vaelluksia.

Hietakissat selviytyvät myös hyvin vaikeissa luonnonoloissa hiekkadyyneillä ja niitä on tavattu monin paikoin Saharan autiomaassa. Ne suosivatkin enemmän hiekkamaita kuin kalliokkoja.

Hietakissa

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright - © Flickr/Tambako The Jaguar


Päivän kuuman ajan ne viettävät piilossa jossakin kallioiden taikka pensaiden lomissa ja lähtevät öisin, ilman viilennyttyä saalistamaan. Ravinnon muodostavat pienet jyrsijät, liskot, linnut ja hyönteiset.

Hietakissa saa kaiken tarvitsemansa veden saaliseläimistään. Se turvautuu saalistaessaan tarkkaan kuuloonsa ja joutuu usein kaivamaan saaliseläimen esille hiekasta.

Pakistanin suunnalla hietakissat ovat talviaikaan liikkeellä myös illan hämärissä ja aamun valjetessa, eivät vain öisin.

Hietakissa

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright Smithsonian's National Zoo

Lisääntyminen

Hietakissan kiima-aika on Pakistanissa heinä-elokuussa ja Saharassa marras-helmikuussa. Hietakissa voi saada kaksikin pentuetta vuoden aikana. Uroskissan kutsuhuuto on matala ja kuulostaa pienen koiran haukkumiselta. Kuivassa aavikkoilmassa sen ääni kantaa kauas ja jossakin hietakissojen tapaan yksin liikkuva naaras kuulee huudon ja uros ja naaras hakeutuvat toistensa seuraan.

Hietakissa ei ole hyvä hyppäämään eikä kiipeilemään mutta kaivamisessa se on mestari ja kaivaakin pesäluolakolonsa itse. Hietakissan kaivamalla luolalla hiekassa voi olla pituutta joskus jopa 4,5 metriä, tällaisen kaivannon suuaukon ollessa vain 14 cm.

Noin kahden kuukauden kuluttua parittelusta naaras synnyttää 1 - 8 pentua, keskimääräisen pentuekoon ollessa 2 - 4. Pennut painavat syntyessään vain 39 grammaa. Pentujen silmät aukeavat, kun niillä on ikää 12 - 16 vuorokautta.

Kolmen viikon kuluessa pennut oppivat kävelemään, ja viisiviikkoisina ne jo vaistomaisesti kaivautuvat hiekkaan. Noin 6 - 8 kuukauden ikäisinä ne jo itsenäistyvät. Hietakissan elinikä on 13 vuotta.

Hietakissojen uhanalaisuus

Hietakissojen määrästä ja sen mukaisesti uhanalaisuudesta ei ole olemassa riittävästi tietoa. Hietakissa on ollut aikoinaan uskonnollisen tiedon mukaan profeetta Muhammedin seurassa - ja siksi karjankasvattajat eivät tapa eivätkä metsästä hietakissaa, jos se nappaa heiltä kanan. Turkiskaupan ja huvimetsästyksen puitteissa hietakissoja metsästetään. On kuitenkin mahdollista, että hietakissoja on enemmän, kuin yleisesti arvioidaan - mutta niiden näkymättömän elintavan vuoksi niiden määrä ei tule julki.

Hietakissa

Pohjois-Carolinan eläintarhan yöosaston hietakissoista yksi on kuvan "Cosmo". Cosmo on kuvattu elokuussa 2017.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Valerie
Felis margarita harrisoni
Felis margarita harrisoni
Felis margarita harrisoni

Felis margarita harrisoni.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat Copyright Joachim S. Müller

Hietakissa

Hietakissa poseeraa kuvaajalle Cincinnatin eläintarhassa, Ohiossa, Yhdysvalloissa.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Charles Barilleaux

Hietakissa

Söpö Najma - silti villi ja vaarallinenkin

Hietakissan ihastuttava ulkomuoto ja pieni olemus voi hämätä unohtamaan sen, että kyseessä on petoeläin. Kuvan hietakissa, nimeltään "Najma", on Pohjois-Carolinan eläintarhan yöeläinten osastolla. Sen kohdalla muistutetaan kävijöitä siitä, että ei ole kyse lemmikkieläimestä, vaan villistä kissaeläimestä, joka on kotiutettu hiekka-aavikoilta tarhaoloihin.

Tämä hietakissa on kuvattu elokuussa 2017.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Valerie