|
|
Kissaeläimet Felidae
Kissaeläinten historiaa ja kehittymistä
Esi-isistä ja lajien sukulaisuussuhteista. Näiden alkuaikojen osalta petoeläinten
kehittymisessä esiintyy paljon
hämäryyttä ja epäselvyyttä. Tarkkaa tietoa ja sukupuuta - mikä laji
kehittyi mistäkin - ei ole aina käytettävissä, koska sitä ei ainakaan vielä
ole kyetty selvittämään. Esihistoriallisten lajien sukulaisuussuhteet ja
sijoittuminen luokittelussa
ylipäänsäkin muuttuu ja täsmentyy sitä mukaa, kuin tietoa fossiilien myötä tulee lisää,
ja myös tutkimusmenetelmät kehittyvät.
Puuttuvat lenkit. Kaikilla nykypäivän petoeläimillä on yhteinen esi-isä miacis,
joka eli noin 52 - 42 miljoonaa vuotta sitten. Miten ja mistä lajeista kehitys tapahtui,
mitä olivat nuo välikauden lajit - ei ole aina tiedossa. Kehitysketjussa on paljon
puuttuvia lenkkejä ja siksi kissaeläinten kehityshistoria on täynnä varauksia
ja oletuksia - ehkä jokin laji oli esi-isä, ehkä sitä olikin jokin toinen laji.
Biologit eivät ole kyenneet rakentamaan kissaeläimille tarkkaa sukupuuta siksikään,
että kaikki näiden lajien fossiilit muistuttavat hyvin paljon toisiaan, ja eroavat
toisistaan vain kooltaan. Kaiken lisäksi, fossiileja on löytynyt varsin vähän.
Petoeläinten varhaisimmat esi-isät.
Miacoidea on sukupuuttoon kuollut yläheimo, joka jakaantui
kahteen heimoon: Miacidae ja Viverravidae.
Miacidae-heimon lajit edustivat varhaisimpia, primitiivisiä petoeläimiä.
Ne ovat samalla kaikkien nykyisten
petoeläinten ja nykykissaeläinten varhaisimpia esi-isiä.
Heimoon kuului suku Miacis. Sen lajit elivät Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa,
luultavasti trooppisissa metsissä, eoseenikaudella noin 52 - 42
miljoonaa vuotta sitten. Yleisesti tämän suvun lajeistakin käytetään
yleisnimenä niiden suvun nimeä miacis. Miacidae ei ole heimo siten, kuin se luokittelussa ymmärretään,
vaan se on apuheimo (paraphyletic).
Carnivoramorpha. Tämä pitää sisällään petoeläinten lahkon Carnivora - sekä
kaikki sen sukupuuttoon kuolleet sukulaislajit Miacoidea-yläheimon
heimoissa Miacidae ja Viverravidae.
Miacis-suvun jotkin lajit muistuttivat näätää. Niillä oli pitkä ruumis,
varsin lyhyet jalat ja pitkä häntä. Ne olivat sopeutuneet kiipeilemään
hyvin puissa. Puissa ne saalistivatkin ja varmaan kuluttivat aikaansa muutenkin,
kuten eräät kissaeläinlajit, vaikkapa Etelä-Amerikan jaguarundi nykyisin.
Ensimmäiset, paljon myöhemmin kehittyneet kissaeläimet olivat juuri tällaisia,
miacidien kaltaisia, puissa viihtyviä pikkupetoja.
Näille eläimille kehittyivät raateluhampaat, joilla liha ja luutkin murskautuivat.
Fossiileista tuolta ajalta on nähtävissä, että miacidien hampaisto oli samanlainen,
kuin nykyisten petoeläinten. Yläleuassa oli kuusi pienehköä etuhammasta, kaksi
erittäin kehittynyttä kiilamaista kulmahammasta ja kuusi poskihammasta.
Alaleuassa oli kuusi etuhammasta, kaksi kulmahammasta, kahdeksan välihammasta ja
kuusi poskihammasta. Raateluhampaiksi kutsutaan yläleuan neljättä välihammasta ja
alaleuan ensimmäistä poskihammasta. Miacidae-heimon lajit olivat hyvin erikokoisia,
pienimmät oravan kokoisia ja suurimmat koiran - tai toisin verraten, pienimmät lumikon,
suurimmat suden kokoisia. Nämä eläimet olivat kanta-astujia.
Petoeläinten lahko Carnivora jakautuu.
Lajien ominaisuuksien muotoutuessa ja
selkiintyessä miacideista kehittyi petoeläinten
lahko Carnivora ja tämä lahko jakaantui
koiramaisiin Caniformia, ja kissamaisiin Feliformia, petoihin.
Tämän jakaantumisen kissamaisiin ja koiramaisiin petoihin katsotaan
tapahtuneen 42 miljoonaa vuotta sitten.
Viverravidae. Heimo, josta kissaeläimet mahdollisesti kehittyivät.
Proailurus-suku, joka
kuului Viverravidae-heimoon, eli Euroopassa ja Aasiassa noin 25 - 30 miljoonaa
vuotta sitten. Suvun ainoa tunnettu laji on P. lemanensis
ja sen fossiili on löydetty Ranskasta. Proailurus oli kooltaan pieni, vain hieman kotikissaa suurempi.
Sillä oli painoa 9 kg.
Sillä oli pitkä häntä, suuret silmät ja terävät hampaat ja kynnet.
Proailurus muistutti nykyisiä sivettieläimiä, taikka mangusteja. Se ilmeisesti kiipeili puissa.
Proailurus on yksi mahdollisuus kissojen esi-isäksi. Jotkin lähteet
mainitsevat sen ensimmäisenä oikeana kissana.
Kuitenkin, nykykissaeläimemme varsinaisesti aloittivat kehityksensä vasta
10,8 miljoonaa vuotta sitten, joten Proailurusta voidaan kyllä pitää
esi-isänä ja kissan kaltaisena, mutta ei ehkä kissana.
Pseudaelurus-suku kehittyi ilmeisesti Proailuruksesta,
Se eli Euroopassa, Aasiassa ja Amerikassa noin 20 - 8 miljoonaa vuotta sitten.
Se luetaan nykyisin kuuluvaksi Felinae-alaheimoon.
Sitä pidetään yhtenä lenkkinä siinä ketjussa, jonka päätepisteessä
ovat nykyiset kissaeläimemme. Suvussa oli ainakin kaksitoista lajia.
Kooltaan tämänkin suvun ensimmäinen edustaja
Pseudaelurus turnauensis oli kotikissan kokoinen - ja vietti myös puissa kiipeilevää elämää.
Eurooppalainen P. turnauensis kehittyi seuraavaksi ja oli esi-isä suvun
myöhemmille lajeille.
Useat näistä suvun myöhemmistä lajeista olivat kooltaan isompia.
P. lorteti oli ilveksen kokoinen. P. quadridentatus
painoi jo 30 kg ja lähenteli kooltaan pientä puumaa. Viimeksi mainitulla lajilla
alkoivat yläleuan kulmahampaat isontua, ja olivat yksi viite siitä myöhemmin kehittyvistä
sapelihampaisista lajeista, makairodonteista. Isompiakin
suvun lajeja kehittyi Pohjois-Amerikassa. Yllättävästi, suvun ensimmäinen
edustaja P. turnauensis selviytyi suvun elinkaaren loppuun saakka ja kuoli sukupuuttoon
vasta koko suvun kadotessa, kahdeksan miljoonaa vuotta sitten. Kun sen jälkeen kehittyneet,
suvun kehittyneemmät edustajat kuolivat jo pari miljoonaa vuotta sitä aikaisemmin.
Fossa (Cryptoprocta ferox) on harvinainen Madagaskarilla elävä petonisäkäs.
Se on käyttäytymiseltään hyvin kissamainen ja muistuttaa koiran ja kissan
risteytystä. Sillä on pitkä ruumis, matalat
jalat ja pitkä häntä. Se muistuttaa myös yllättävän paljon monia, esihistoriallisia
petoeläimiä. Vertailu vaikkapa Proailuruksen kuvaan kertoo selkeästi tämän.
Fossa ei ole kissaeläin, vaan läheistä sukua mangusteille.
Kymmenen miljoonaa vuotta sitten Eurooppaa kohtasi ekokatastrofi,
joka ilmeisesti aiheutui nopeista ilmaston muutoksista. Suurien nisäkkäiden
(ruumiinpaino yli 1 kg) lajeista noin 70 prosenttia kuoli sukupuuttoon.
Petoeläimistä koirakarhujen lisäksi kuolivat kokonaan sukupuuttoon
valesapelihammaskissat. Sivettikissat hävisivät Euroopasta. Toisaalta uusia
ryhmiä ilmestyi. Varsinaiset sapelihammaskissat (jotka ovat sukua nykyisille kissaeläimille)
kehittyivät jo ennen ekokatastrofia ja niiden lajimäärä jopa kasvoi sen aikana.
Thylacosmilus
Thylacosmilus
muistutti sapelihampaista kissaa, mutta sillä ei ollut mitään
tekemistä kissojen heimon kanssa. Se oli pussieläin, joka eli
Etelä-Amerikassa plioseenikaudella noin 5 miljoonaa vuotta
sitten.
Sapelihammaskissat.
Noin kymmenen miljoonaa vuotta sitten, tai jo varhemmin, kehittyivät
sapelihammaskissat,
jotka hallitsivat maapalloa lähes nykypäivään asti.
Tutustu sapelihammaskissoihin
niiden omalla sivulla!
Nykyiset lajit kehittyvät. Kaikkien nykyisten kissaeläinlajien kehitys alkoi yhteisestä
kantaisästä Aasiassa, 10,8 miljoonaa vuotta sitten. Aasiasta lajit levittäytyivät
Beringin (Beringia) maakannaksen kautta Pohjois-Amerikkaan - ja sieltä edelleen
Panaman kannaksen kautta Etelä-Amerikkaan. Panthera-suvun lajit ovat vanhimpia,
Felis-suvun lajit nuorimpia. Alkuaikojen kissaeläimiin kehittyi kahdeksan päälinjaa -
ja näiden lajit siirtyilivät edestakaisin, mantereilta mantereille.
Esimerkiksi nykygepardin esi-isägepardin on aiemmin katsottu kehttyneen noin 7,5 miljoonaa vuotta sitten.
Nyt, kun tutkimuksissa, joita ovat suorittaneet Warren Johnson ja Stephen O’Brien
(Laboratory of Genomic Diversity - National Cancer Institute in Frederick, Maryland, United States)
kaikkien nykykissojen esi-isäksi on määritetty yhteinen laji, joka on elänyt Aasiassa
10.8 miljoonaa vuotta sitten - on gepardinkin kehtykseen liittyviä vuosilukuja
tarkasteltava uudelleen. Evoluution aikamittakaavassa nykyiset kissaeläimet
ovat iältään varsin nuoria.
Panthera gombaszoegensis (kuva yllä), jota kutsutaan Euroopan jaguaariksi,
eli ennen luolaleijonaa noin 1,6 miljoonaa vuotta sitten Aasiassa ja Euroopassa.
Leijonat Euroopassa.
Noin 750 000 vuotta sitten Itä-Afrikassa eli suurikokoinen jättiläisleijona.
Täältä Afrikasta leijonat levittäytyivät pohjoiseen Eurooppaan ja Euraasiaan
noin 300 000 - 250 000 vuotta sitten.
Panthera leo spelaea eli luolaleijona saapui mm. Balkanille ja Pohjois-Italiaan
ja levittäytyi koko Eurooppaan ja myös Kiinaan ja Siperiaan. Luolaleijona
oli huomattavasti kookkaampi kuin nykyinen leijona ja sitä on pidetty suurikokoisimpana
nykykissaeläinten sukulaisena ja edeltäjänä, joka koskaan on elänyt.
Geneettiset tutkimukset vuodelta 2004 (Burger 2004) osoittavat, että
luolaleijona oli nykyleijonan hyvin läheinen sukulainen.
Sitä on pidetty joko leijonan alalajina Panthera leo spelaea taikka
omana lajina Panthera spelaea.
Leijonia myös Pohjois-Amerikassa.
Muinaiset leijonat siirtyivät myös Aasiasta Pohjois-Amerikkaan ja sikäläinen
leijona, amerikanleijona Panthera atrox levittäytyi etelässä aina Peruun asti.
Ilmaston muutosten myötä ja saaliseläinten kuollessa sukupuuttoon,
amerikanleijonat katosivat noin 15 000 - 10 000 vuotta sitten ja Euroopastakin
leijonat katosivat joksikin aikaa. Leijonat esiintyvät myös kalliomaalauksissa
mm. Ranskassa ja monissa muissa paikoissa. Samoihin aikoihin eli
pienempiä leijonia Afrikassa, Lähi-Idässä ja Intiassa.
Sivilisaation levitessä leijonat saivat väistyä. Viimeiset
eurooppalaiset leijonat kuolivat noin 2 200 vuotta sitten. Leijonat olivat yleisiä
Aasiassa vielä 1800-luvulla, mutta niiden ankara metsästys Arabian niemimaalla,
Persiassa ja Intiassa hävitti ne lähes kokonaan vuosisadan loppuun mennessä.
Vain pieni, noin sadan yksilön populaatio säilyi hengissä pienellä metsäalueella
Luoteis-Intiassa. Gir-metsän suojelualueella elää nykyisin noin
300 aasianleijonaa.
Leijonat jättivät jälkensä Eurooppaan.
Sir Edwin Landseer (1802-1873)
muotoili leijonat, jotka vartioivat Nelsonin muistomerkkiä
Lontoon Trafalgar Squarella. Muistomerkki symbolisoi brittien
voittoja taisteluissa, kuten Nelsonin voittoa Trafalgarin
meritaistelussa. Viimeisen jääkauden aikana todelliset leijonat
karjahtelivat Britannian jäätyneellä kamaralla etsiessään
saaliikseen biisoneita ja villihevosia. Näiden muinaisten
leijonien jäänteitä on löydetty suoraan Landseerin leijonien
alapuolelta modernin Lontoon sydämestä.
Kissaeläinten heimo tänään. Kissaeläinten heimoon Felidae kuuluu
nykyisin 40 lajia. Niiden kaikkien kehitys alkoi yhteisestä kantaisästä Aasiassa,
10,8 miljoonaa vuotta sitten. Voit tutustua kaikkiin kissaeläimiin
näin:
CLICK!
Dinosaurukset. Petoeläimet, kissaeläimet siinä mukana, alkoivat kehittyä
dinosaurusten kadottua.
Dinosaurukset eli hirmuliskot ovat esittelyssä näillä sivuilla
CLICK!
Alhaalla kuvassa mangusti, joka muistuttaa miacista.
Lähteet
National Cancer Institute in Frederick, Maryland, United States
Thylacosmilus ja miacis,
sekä Euroopan jaguaari, kuvat © Copyright Atlas Virtual da Pré-História
Creative Commons
Lumileopardi sivun logossa Copyright
Tambako the Jaguar
Amerikanleijonan fossiili sivun yläreunassa Copyright
avantard
Dinictis kallo Copyright
ThreeLeaf.com
Sir Edwin Landseer's lions in Trafalgar Square Copyright
.kol tregaskes
Kuva fossasta ylhäällä Copyright
fuzuoko
Kuva mangustista alhaalla Copyright
Tambako the Jaguar
Kuva japanilaisessa museossa olevasta tasmaniantiikeristä sivun alareunassa
Copyright
pengo-au
Creative Commons:
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
|
|
|
|