Kissaeläimet Felidae

Ilves (Lynx lynx)

Ilves on levittäytynyt (kartta alempana) hyvin laajalle alueelle läntisestä Euroopasta aina kaukaisimpiin, itäisiin Aasian ja Siperian kolkkiin - sinne, missä Tyynen valtameren hiljaiset aallot vyöryvät Sahalinin saaren vieläkin hiljaisemmille rannoille. Sahalin on äärimmäisen sijaintinsa vuoksi myös sikäli poikkeuksellinen paikka, että sinne ilvekset ovat levittäytyneet vasta 1900-luvulla. Pohjoisessa ilveksistä on tehty havainto aivan Aasian mantereen reunalta, 72° pohjoista leveyttä. Etelän suunnalla ilvekset elävät Iranin ja Intian pohjoisissa osissa. Ilves on siten yksi kaikkein laajimmalle levittäytyneistä kissaeläimistä. Vaikka ilves asusteleekin enimmäkseen metsäseuduilla, niin sitä tavataan myös kallioisilta, aavikkomaisilta seuduilta ja se nousee joskus vuoriseuduilla, kuten Himalajalla, puurajan yläpuolellekin.

Euroopan ilvekset
Ilves oli levittäytynyt aikoinaan laajalti Eurooppaan. Se on puuttunut alkuperäiseläimenä vain Pyreneitten niemimaalta (siellä elää Pyreneitten vuoriston eristämänä omalla alueellaan espanjanilves) sekä saarivaltioista - Englannista, Tanskasta ja Islannista. Myös Pohjoismaiden pohjoisimmat, tundramaiset osat, Kreikan eteläisimmät osat ja Välimeren saaret, Sardiniaa lukuun ottamatta, ovat olleet ilveksettömiä. 1900-luvun puoliväliin tultaessa ilves oli tapettu sukupuuttoon laajoilta alueilta Euroopan keski- ja länsiosista. Tällä hetkellä ilvestä yritetään palauttaa monien maiden eläimistöön ja siinä on saavutettu myös positiivisia tuloksia. Suomeen ei ilveksiä ole tuotu muualta, mutta Suomi on kuitenkin yksi hyvä positiivinen esimerkki siitä, kuinka ilveskanta voi uudelleen toipua. Koko Euroopan ilvesmäärä tällä hetkellä on noin 7000 yksilöä.

Pohjoismaiden ilvekset

Pohjoismaat - Suomi, Ruotsi ja Norja. Näissä kolmessa maassa on yhteensä noin 3000 ilvestä. Suomessa 1100 - 1200, Ruotsissa 1500 ja Norjassa 600.

Baltian ilvekset
Baltia - Viro, Latvia ja Liettua - sekä Valko-Venäjä. Virossa ilveksiä on 600 - 800. Liettuassa ilveksiä on noin 100. Latviassa ilveksiä on noin 600. Baltian lähellä Valko-Venäjällä ilvesten määrä on ollut aleneva ja niitä on siellä ollut ehkä noin 200 vuonna 2001, mutta tämäkin arvio on hyvin epävarma.

Venäjän ilvekset

Venäjä ja Venäjän Karjala. Ilvesten koko määrästä suurin osa elää Venäjällä. Prosentuaaliset arviot vaihtelevat, mutta ainakin 75 % kaikista ilveksistä elää Venäjän rajojen sisäpuolella, ehkä enemmänkin. Venäjällä ilvekset olivat aiemmin kovan metsästyspaineen alla, mutta 1930-luvulta niiden asuinalueet ovat uudelleen levittäytyneet sinne, mistä ne aiemmin oli kokonaan hävitetty. Lähialueellamme eli Venäjän Karjalassa ilveksiä on 750.

Ranskan ilvekset

Ranska. 1900-luvun alussa viimeisetkin ilvekset Ranskasta oli tapettu. Tällä hetkellä ilveksiä on siirretty kahdelle alueelle Ranskassa. Ne ovat Vosges, joka on vuoristoinen alue 100 km Nancysta kaakkoon Ranskan koillisessa osassa - ja Jura-vuoret Rhonen pohjoispuolella. Vosgesissa ilveksiä oli vuonna 2001 16, Juran alueella puolestaan 47. Kolmas ilvesseutu Ranskassa ovat Alpit, mutta siellä liikkuu Ranskan puolella joskus vain yksittäisiä ilveksiä. Ranskan koko ilvesmäärä noin 63 yksilöä.

Ranskassa, kuten monissa muissakin Euroopan maissa, erityisesti metsästäjät ja lampaankasvattajat ovat vastustaneet jyrkästi ilveksen paluuta. Tilannetta ei ole parantanut se, että ilvekset aika ajoin ovat onnistuneet napsimaan lammaskatraista lampaita saaliikseen. Mutta mitä voimakkaampaa on paikallisten ihmisten vastustuskin siellä, missä ilveksiä palautetaan luontoon, niin sitä voimakkaampia ovat myös ilveksen palauttamista puoltavat tahot. Bernin sopimus eli Euroopan luonnonsuojelusopimus tukee voimakkaasti ilveksen palauttamista entisille, luontaisille asuinseuduilleen yhtenä tärkeänä osana Euroopan alkuperäisen luonnon perintöä.

Saksan ilvekset

Saksa. Sukupuutossa Saksassa 1950-luvulla. Siirretty taikaisin 1990-luvulla ainakin aluksi alueille nimiltään Bavaria ja Harz. Harzin kansallispuistossa syntyi ensimmäinen ilves Saksan maaperällä tällä uudella ilveskaudella vuonna 2002. Koko Saksan maaperällä, erillisissä saarekkeissa, eli vuonna 2001 noin 30 ilvestä.

Dinaaristen vuorten ilvekset

Dinaariset vuoret - Kroatia, Bosnia-Herzegovina ja osin Slovenia. Ilveksiä oli Kroatiassa vuonna 2001 noin 40 - 60, ilvesten määrä on ollut laskeva. Bosnia-Herzegovinassa samana vuotena oli ilveksiä noin 40.

Ilves Lynx lynx

Alppien ilvekset
Ensimmäiset ilvekset Alpeille Sveitsiin siirrettiin vuonna 1971 ja sieltä ne ovat, vähäisessä määrin tosin, levittäytyneet naapurimaidenkin Alpeille. Koko Alpeille mahtuisi tutkijoiden mukaan elämään noin 1000 - 1800 ilvestä, tilaa olisi läntisen Euroopan suurimmalle ilvesyhteisölle. Paljon mutkia on ollut matkalla, kun Alppeja on yritetty asuttaa ilveksillä. Kaukana on vielä edessä päin se tilanne, että Alpeilla olisi omillaan toimeen tuleva, lisääntyvä ja elinvoimainen ilveskanta. Paikalliset lampaankasvattajat ja metsästäjät vastustavat monissa alueen maissa jyrkästi ilveksen palauttamista.

Ilvekset elävät Alpeilla eristyksissä. Alppien ilvekset ovat eristyksissä kahdella tavalla. Ensiksikin ne ovat itse Alpeilla eriytyneet kahdelle alueelle. Toisen niistä muodostavat Alppien länsiosat, ytimessään Sveitsi ja siihen rajautuvat Italia ja Ranska. Toisen, itäisen osan keskustan muodostavat Slovenian Alpit, jotka rajautuvat Itävaltaan ja Italiaan. Sveitsin läntisten osien ilveksiä on siirretty viime vuosina Alppien itäisiin osiin, pyrkimyksenä on ollut saattaa nämä kaksi erillistä populaatiota yhdistymään. Mutta vieläkin näiden hyvin pienten, erillisten populaatioiden välillä on etäisyyttä 300 km. Alppien pieni ilvespopulaatio on myös eristyksissä muusta euraasianilves-kannasta ja tätä kautta sitä uhkaavat liiallisen sisäsiittoisuuden mukanaan tuomat vaarat.

Alpit ilvesten elinympäristönä. Vaikka Alpeilla on ilveksiä ollut jo yli 30 vuotta, on niiden levittäytyminen ja lisääntyminen ollut hyvin hidasta. Alpiiniset olot puurajan yläpuolella eivät sovi parhaalla tavalla ilveksen luontaiseksi elinympäristöksi. Laaksoissa vuorten väleissä taas on paljon asutusta, teitä ja liikennettä, jotka estävät ilvesten selviytymistä. Ilveksiä jää autojen alle ja niitä myös tapetaan luvattomasti.

SCALP. Alppimaat tulivat 1990-luvun alkupuolella siihen päätelmään, että yksin toimien alueen maat eivät voisi turvata ilveskannan elpymistä. Niinpä perustettiin alueen maiden yhteinen toimielin SCALP (Status and Conservation of the Alpine Lynx Population), joka edistää kaikin tavoin Alppien ilveskannan kehitystä ja pyrkii yhdistämään siinä samalla erillisiä ilvessaarekkeita toisiinsa. SCALP:n ilvesstrategian on myös EU ominut mukaan toimiinsa.

Sveitsi. Sukupuutossa Sveitsissä vuonna 1915. Siirretty takaisin vuonna 1971. Sveitsiin ilvekset tuotiin Karpaateilta, joten Alppien ilvekset ovat alalajiltaan karpaattienilveksiä. Sveitsin Alpeilta ilvekset ovat levittäytyneet omia aikojaan naapurimaihin Itävaltaan, Sloveniaan ja Italiaan, joista ne aiemmin ovat myös olleet sukupuutossa. Sveitsissä Jura- ja Alppivuorten maisemissa ilveksiä oli 1990-luvun lopulla runsaat sata. Tällä hetkellä lukema voi olla pienempi, vuonna 2001 ilvesten määrä Sveitsissä oli 70.

Itävalta. Vähäinen määrä Alppien ilveksistä on siirtynyt Itävaltaan. Vuonna 2001 arvioitu määrä oli 23 yksilöä. Alpeilla niistä noin 20 ja Bohemian-Bavarian alueella Itävallan ilveksistä elää muutama yksilö.

Italia. Italia saa pienen osansa Alpeilla elävästä ilvespopulaatiosta. Ilvesten määrä vähäinen, kymmenkunta tai muutama enemmän. Italiaan on ehkä myös siirretty ilveksiä. Siirtomääristä ei ole tätä kirjoitettaessa käytettävissä tarkempia tietoja.

Liechtenstein. Ei havaintoja ilveksistä Liechtensteinin alueella.

Copyright Staffan Widstrand

Karpaattien ilvekset
Karpaattien vuoristoseuduilla ilveksiä on enemmän, kuin missään muualla Venäjän länsipuolella. Koko Karpaattien ilvesmäärä usean valtion alueella oli 2800 ilvestä vuonna 2001. Karpaateilla on siten saman verran ilveksiä, kuin Euroopan toisessa suuressa ilveskeskittymässä, kolmessa Pohjoismaassa.
Romania. Romaniassa ilveksiä oli noin 2050 vuonna 2001.
Slovakia. Slovakiassa ilvesten määrä oli samana vuotena 2001 noin 400.
Ukraina. Ukrainan ilvesmäärä oli vuonna 2001 noin 230.
Tsekki. Tsekissä ilveksiä oli vuonna 2001 noin 40.
Unkari. Unkarissa ilveksiä oli vuonna 2001 vain 1 - 5.
Serbia ja Montenegro. Ilveksiä vuonna 2001 noin 45.
Bulgaria. Jokin yksittäinen ilves liikkuu joskus Bulgarian alueella.
Puola. Koko Puolassa ilveksiä on ehkä noin 200, ehkä kuitenkin jonkin verran alle - vuonna 2001 arvioitu määrä 179. Bialowiezan kansallispuisto itäisessä Puolassa Valko-Venäjän rajalla ja Tatra Karpaateilla ovat ilvesten keskeiset elinseudut. Puolan ilveksistä suurin osa elää Tatralla. Kolmas ilvesten asuinseutu Puolassa on Kampinos kansallispuisto. Puola on siinä mielessä erityinen maa, että sinne on ilveksiä viety myös Suomesta, sekä Korkeasaaresta että Ähtäristä.
Slovenia. Sloveniassa tapettiin viimeinen ikioma ilves vuonna 1908. Ilvekset tulivat Sloveniaan takaisin vuonna 1973 ja Slovenia onkin ensimmäisiä alueita Euroopassa, jossa ilveksiä on yritetty palauttaa eläimistöön. Tällä hetkellä Sloveniassa elää 40 - 50 ilvestä, joka on noin kolmasosa koko Alppien ilvespopulaatiosta. Sloveniassa ilvekset elävät kahdella erillisellä alueella, lännessä alpiininen ilvesryhmä ja maan eteläisessä osassa toinen ryhmä. Sloveniassa on ajoittain otettu takapakkiakin ilveskannan kehittämisessä, sillä huolimatta ilvesten todella vähäisestä määrästä, on niitä välillä lupien kanssa metsästettykin. Yhteistyössään muiden alppimaiden ja EU:n kanssa Slovenia ymmärtää, että ilveksistä ei riitä metsästettäväksi asti.

Balkanin ilvekset

Balkanin niemimaa - Serbia ja Montenegro, Makedonia, Albania ja Kreikka. Balkanilla ilves on katoamisen partaalla. Vain ehkä noin 80 - 105 ilvestä sinnittelee hengissä enää koko Balkanilla. Slovenian suunnalta voi tulla alueelle ilveksiä, mutta hyvin vähäisissä määrin. Ilveksistä Albaniassa eli vuonna 2001 15 - 25, Makedoniassa 35 ja Serbiassa ja Montenegrossa 30. Kreikasta ei ole ollenkaan havaintoja ilveksistä. Ilves on ollut Kreikassa täysin rauhoitettu jo vuodesta 1937, mutta rauhoitus ei ole palauttanut ilveksiä.

Aasian ilvekset

Venäjä. Venäjän Aasian-puoleisessa osassa Uralin ja Tyynenmeren välisellä metsävyöhykkeellä on mitä ilmeisimmin runsaastikin ilveksiä, mutta kannan suuruudesta ei ole olemassa tarkempia selvityksiä, eikä niitä koskaan voine tullakaan, kun otetaan huomioon asumattomien seutujen valtava laajuus ja muut Siperian olosuhteet. Aika vanhat arviot Venäjän ilveskannasta päätyvät lukemiin 36 000 - 40 000 (IUCN - The World Conservation Union/Matjuschkin 1978, Zheltuchin 1992). Myös muista Aasiassa asuvista ilveksistä on käytettävissä hyvin vähän tietoa, joten Aasian suunnan kaikista ilveskannoista ei ole mahdollista tehdä tässäkään yhteydessä tarkempia selvityksiä.
Kiina. Kiinassa ilveksiä on kautta maan, mutta ne ovat siellä keskittyneet vuorialueille. Eräillä seuduilla ilvekset ovat harvinaistuneet. Ilveksiä on myös Tiibetissä.
Intia. Intiassa ilveksiä on ainakin Ladakhissa ja Indus-laakson pohjoisissa osissa, määrällisistä arvioista ja ilveskannan tilasta ei ole tietoa.
Nepal. Ei tarkempia tietoja.
Mongolia. Mongolian ilveksistä ei ole käytettävissä tarkempia tietoja.
Keski-Aasia. Keski-Aasian maat Kazakhstan, Uzbekistan, Turkmenistan, Kirgisistan ja Tadžikistan ovat myös ilveksen esiintymisaluetta, vaikka seudut vuorineen ja aavikoineen muodostavat hyvin erilaisen ekosysteemin, kuin ilvesten muualla suosimat metsäseudut.
Kaukasia. Kaukasiassa ilveksiä on nykyisin vähän.
Pakistan. Ei tarkempia tietoja.
Turkki. Turkki on yksi niistä Lähi-Idän maista, joissa elää ilveksiä. Tarkempia tietoja Turkin ilveksistä ei ole käytettävissä. Turkissa ja Iranissa ilveksiä, kuten muitakin eläimiä, ammutaan ja metsästetään täysin kontrolloimattomasti.

Levinneisyys

Ilveksen alalajit
Ilveksen eri alalajien erot ovat usein hyvin vähäisiä ja joskus vaikeastikin erotettavia. Tämä nykyhetken alalajijaottelu noudattaa ELOISin (Eurasian Lynx Online Information System for Europe) esitystä. Paitsi, että tähän on lisätty kuitenkin Sardiniassa aikoinaan elänyt ilves. Tämäkään jaottelu tuskin on lopullinen, vaan ajan myötä muutokset ovat mahdollisia.

1) Euroopanilves (North-European Lynx) (Lynx lynx lynx). Ilveksen ns. kantamuoto, nominate form. Pohjoinen Eurooppa - Suomi, Ruotsi, Norja, - Viro, Latvia, Liettua, sekä myös Valko-Venäjä ja Ukrainan pohjoisosat. Läntinen Venäjä ja Siperian länsiosat.

2) Karpaattienilves (Lynx lynx carpathicus). Karpaattien vuoristoalueet. Myös Alpeilla elävät ilvekset on siirretty Karpaateilta.

3) Balkaninilves (Lynx lynx martinoi). Balkanin alue. IUCN on luokitellut balkaninilveksen äärimmäisen uhanalaiseksi.

4) Kaukasianilves (Lynx lynx dinniki). Kaukasian vuorialueet, Turkki sekä Iranin pohjoisosat. Turkki punertavasävyisempi, kuin pohjoisen Euroopan ilveksillä ja täplikkäämpi. IUCN luokittelee kaukasianilveksen mahdollisesti erittäin uhanalaiseksi.

5) Turkestaninilves (Mongolian lynx) (Lynx lynx isabellinus). Keski-Aasia - Mongolia, Kiina, Nepal, Pakistan ja Kazakhstan. Harmaita ja vähätäpläisiä. Turkestaninilvesten määrällistä tilaa ei tunneta.

6) Altainilves (Lynx lynx wardi). Lounainen Mongolia ja eteläinen Siperia. Altain alue.

7) Baikalin- eli irkutskinilves (Baikal lynx/Irkutsk lynx) (Lynx lynx kozlovi). Elää rajoitetusti Baikaljärven lähistöllä. Painavin ja suurikokoisin alalaji. Punertavasävyinen ja runsastäpläinen.

8) Jakutianilves eli siperianilves eli itäsiperianilves (Siberian lynx). (Lynx lynx wrangeli). Siperian keskiosat, siellä Jakutia, sekä Itä-Siperia. Suurikokoinen. Turkissa paljon harmaata, hopeaa ja valkoista - täplitystä harvemmin. Jakutiassa, joka on kooltaan liki yhtä suuri kuin Länsi-Eurooppa, jakutianilves on vielä suhteellisen yleinen.

9) Amurinilves (Lynx lynx stroganovi). Siperian Kaukoitä ja koillinen Kiina.

10) Sardinianilves (Lynx lynx sardiniae). Välimeren toiseksi suurimmalla, Italialle kuuluvalla Sardinian saarella on elänyt tämä alalaji, joka sukupuutossa.

Ilveksen yleisesittely - CLICK!

Copyright Staffan Widstrand

Talven huurruttamina ilvekset näyttävät kyllä hyvin "siperialaisilta".

Copyright Staffan Widstrand

Creative Commons
Lumileopardi sivun logossa Copyright Tambako the Jaguar
Ilves sivun yläreunassa Copyright Andreas Solberg
Ilves sivun alareunassa Copyright Andreas Solberg
Creative Commons: Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.

www.tunturisusi.com