|
|
Ilves (Lynx lynx)
Ilves (Lynx lynx) on levittäytynyt (kartta alempana) hyvin laajalle alueelle läntisestä
Euroopasta aina kaukaisimpiin, itäisiin Aasian ja Siperian kolkkiin - sinne,
missä Tyynen valtameren hiljaiset aallot vyöryvät Sahalinin saaren
vieläkin hiljaisemmille rannoille. Sahalin on äärimmäisen sijaintinsa
vuoksi myös sikäli poikkeuksellinen paikka, että sinne ilvekset
ovat levittäytyneet vasta 1900-luvulla. Pohjoisessa
ilveksistä on tehty havainto aivan Aasian mantereen reunalta, 72° pohjoista leveyttä.
Etelän suunnalla ilvekset elävät Iranin ja Intian pohjoisissa osissa.
Ilves on siten yksi kaikkein laajimmalle levittäytyneistä kissaeläimistä.
Vaikka ilves asusteleekin enimmäkseen metsäseuduilla, niin sitä tavataan
myös kallioisilta, aavikkomaisilta seuduilta ja se nousee joskus
vuoriseuduilla, kuten Himalajalla, puurajan yläpuolellekin.
Euroopan ilvekset
Ilves oli levittäytynyt aikoinaan laajalti Eurooppaan. Se on puuttunut alkuperäiseläimenä
vain Pyreneitten niemimaalta (siellä elää Pyreneitten vuoriston eristämänä
omalla alueellaan espanjanilves) sekä saarivaltioista -
Englannista, Tanskasta ja Islannista. Myös Pohjoismaiden pohjoisimmat, tundramaiset osat,
Kreikan eteläisimmät osat ja Välimeren saaret, Sardiniaa lukuun ottamatta, ovat olleet ilveksettömiä.
1900-luvun puoliväliin tultaessa ilves oli tapettu sukupuuttoon laajoilta
alueilta Euroopan keski- ja länsiosista. Tällä hetkellä ilvestä yritetään
palauttaa monien maiden eläimistöön ja siinä on saavutettu myös
positiivisia tuloksia. Suomeen ei ilveksiä ole tuotu muualta,
mutta Suomi on kuitenkin yksi hyvä positiivinen esimerkki siitä,
kuinka ilveskanta voi uudelleen toipua. Koko Euroopan ilvesmäärä tällä hetkellä on noin
7000 yksilöä.
Pohjoismaiden ilvekset
Pohjoismaat - Suomi, Ruotsi ja Norja. Näissä kolmessa maassa on yhteensä
noin 3000 ilvestä. Suomessa 1100 - 1200, Ruotsissa 1500 ja Norjassa 600.
Baltian ilvekset
Baltia - Viro, Latvia ja Liettua - sekä Valko-Venäjä. Virossa ilveksiä on 600 - 800.
Liettuassa ilveksiä on noin 100. Latviassa ilveksiä on noin 600.
Baltian lähellä Valko-Venäjällä ilvesten määrä on ollut aleneva ja niitä
on siellä ollut ehkä noin 200 vuonna 2001, mutta tämäkin arvio
on hyvin epävarma.
Venäjän ilvekset
Venäjä ja Venäjän Karjala. Ilvesten koko määrästä suurin osa elää
Venäjällä. Prosentuaaliset arviot vaihtelevat, mutta ainakin 75 % kaikista ilveksistä
elää Venäjän rajojen sisäpuolella, ehkä enemmänkin. Venäjällä ilvekset
olivat aiemmin kovan metsästyspaineen alla, mutta 1930-luvulta
niiden asuinalueet ovat uudelleen levittäytyneet sinne, mistä ne aiemmin
oli kokonaan hävitetty. Lähialueellamme eli Venäjän Karjalassa ilveksiä
on 750.
Ranskan ilvekset
Ranska. 1900-luvun alussa viimeisetkin ilvekset Ranskasta oli tapettu.
Tällä hetkellä ilveksiä on siirretty kahdelle alueelle Ranskassa.
Ne ovat Vosges, joka on vuoristoinen alue 100 km Nancysta kaakkoon Ranskan
koillisessa osassa - ja Jura-vuoret Rhonen pohjoispuolella.
Vosgesissa ilveksiä oli vuonna 2001 16, Juran alueella puolestaan 47.
Kolmas ilvesseutu Ranskassa ovat Alpit, mutta siellä liikkuu Ranskan puolella joskus
vain yksittäisiä ilveksiä. Ranskan koko ilvesmäärä noin 63 yksilöä.
Ranskassa, kuten monissa muissakin Euroopan maissa, erityisesti
metsästäjät ja lampaankasvattajat ovat vastustaneet
jyrkästi ilveksen paluuta. Tilannetta ei ole parantanut se, että ilvekset
aika ajoin ovat onnistuneet napsimaan lammaskatraista
lampaita saaliikseen. Mutta mitä voimakkaampaa on paikallisten ihmisten
vastustuskin siellä, missä ilveksiä palautetaan luontoon, niin
sitä voimakkaampia ovat myös ilveksen palauttamista puoltavat tahot.
Bernin sopimus eli Euroopan luonnonsuojelusopimus tukee voimakkaasti
ilveksen palauttamista entisille, luontaisille asuinseuduilleen
yhtenä tärkeänä osana Euroopan alkuperäisen luonnon perintöä.
Saksan ilvekset
Saksa. Sukupuutossa Saksassa 1950-luvulla. Siirretty taikaisin 1990-luvulla
ainakin aluksi alueille nimiltään Bavaria ja Harz. Harzin kansallispuistossa syntyi
ensimmäinen ilves Saksan maaperällä tällä uudella ilveskaudella vuonna 2002.
Koko Saksan maaperällä, erillisissä saarekkeissa, eli vuonna 2001 noin
30 ilvestä.
Dinaaristen vuorten ilvekset
Dinaariset vuoret - Kroatia, Bosnia-Herzegovina ja osin Slovenia.
Ilveksiä oli Kroatiassa vuonna 2001 noin 40 - 60, ilvesten määrä on ollut laskeva.
Bosnia-Herzegovinassa samana vuotena oli ilveksiä noin 40.
Alppien ilvekset
Ensimmäiset ilvekset Alpeille Sveitsiin siirrettiin vuonna 1971
ja sieltä ne ovat, vähäisessä määrin tosin, levittäytyneet
naapurimaidenkin Alpeille. Koko Alpeille mahtuisi tutkijoiden
mukaan elämään noin 1000 - 1800 ilvestä, tilaa olisi läntisen
Euroopan suurimmalle ilvesyhteisölle. Paljon mutkia
on ollut matkalla, kun Alppeja on yritetty asuttaa ilveksillä.
Kaukana on vielä edessä päin se tilanne, että Alpeilla olisi omillaan toimeen tuleva,
lisääntyvä ja elinvoimainen ilveskanta.
Paikalliset lampaankasvattajat ja metsästäjät
vastustavat monissa alueen maissa jyrkästi ilveksen palauttamista.
Ilvekset elävät Alpeilla eristyksissä.
Alppien ilvekset ovat eristyksissä kahdella tavalla. Ensiksikin ne ovat
itse Alpeilla eriytyneet kahdelle alueelle.
Toisen niistä muodostavat Alppien länsiosat, ytimessään Sveitsi ja siihen rajautuvat Italia ja
Ranska. Toisen, itäisen osan keskustan muodostavat Slovenian Alpit, jotka rajautuvat
Itävaltaan ja Italiaan. Sveitsin läntisten osien ilveksiä on siirretty viime vuosina
Alppien itäisiin osiin, pyrkimyksenä on ollut saattaa nämä kaksi erillistä
populaatiota yhdistymään. Mutta vieläkin näiden hyvin pienten, erillisten populaatioiden
välillä on etäisyyttä 300 km. Alppien pieni ilvespopulaatio on
myös eristyksissä muusta euraasianilves-kannasta ja tätä kautta sitä uhkaavat
liiallisen sisäsiittoisuuden mukanaan tuomat vaarat.
Alpit ilvesten elinympäristönä. Vaikka Alpeilla on ilveksiä ollut jo yli 30 vuotta,
on niiden levittäytyminen ja lisääntyminen ollut hyvin hidasta. Alpiiniset
olot puurajan yläpuolella eivät sovi parhaalla tavalla ilveksen luontaiseksi elinympäristöksi.
Laaksoissa vuorten väleissä taas on paljon asutusta, teitä ja liikennettä,
jotka estävät ilvesten selviytymistä. Ilveksiä jää autojen alle ja niitä myös
tapetaan luvattomasti.
SCALP. Alppimaat tulivat 1990-luvun alkupuolella siihen päätelmään, että
yksin toimien alueen maat eivät voisi turvata ilveskannan elpymistä.
Niinpä perustettiin alueen maiden yhteinen toimielin SCALP (Status and Conservation of the Alpine Lynx Population),
joka edistää kaikin tavoin Alppien ilveskannan kehitystä ja pyrkii yhdistämään siinä samalla
erillisiä ilvessaarekkeita toisiinsa. SCALP:n ilvesstrategian
on myös EU ominut mukaan toimiinsa.
Sveitsi. Sukupuutossa Sveitsissä vuonna 1915. Siirretty takaisin
vuonna 1971. Sveitsiin ilvekset tuotiin Karpaateilta, joten Alppien ilvekset
ovat alalajiltaan karpaattienilveksiä. Sveitsin Alpeilta ilvekset
ovat levittäytyneet omia aikojaan
naapurimaihin Itävaltaan, Sloveniaan ja Italiaan, joista ne aiemmin ovat myös
olleet sukupuutossa. Sveitsissä Jura- ja Alppivuorten maisemissa ilveksiä
oli 1990-luvun lopulla runsaat sata. Tällä hetkellä lukema voi olla pienempi,
vuonna 2001 ilvesten määrä Sveitsissä oli 70.
Itävalta. Vähäinen määrä Alppien ilveksistä on siirtynyt Itävaltaan.
Vuonna 2001 arvioitu määrä oli 23 yksilöä. Alpeilla niistä noin 20 ja
Bohemian-Bavarian alueella Itävallan ilveksistä elää muutama yksilö.
Italia. Italia saa pienen osansa Alpeilla elävästä ilvespopulaatiosta.
Ilvesten määrä vähäinen, kymmenkunta tai muutama enemmän. Italiaan
on ehkä myös siirretty ilveksiä. Siirtomääristä ei ole tätä kirjoitettaessa
käytettävissä tarkempia tietoja.
Liechtenstein. Ei havaintoja ilveksistä Liechtensteinin alueella.
Karpaattien ilvekset
Karpaattien vuoristoseuduilla ilveksiä on enemmän, kuin missään muualla
Venäjän länsipuolella. Koko Karpaattien ilvesmäärä usean valtion
alueella oli 2800 ilvestä vuonna 2001. Karpaateilla on siten saman verran ilveksiä,
kuin Euroopan toisessa suuressa ilveskeskittymässä, kolmessa Pohjoismaassa.
Romania. Romaniassa ilveksiä oli noin
2050 vuonna 2001.
Slovakia.
Slovakiassa ilvesten määrä oli samana vuotena 2001 noin 400.
Ukraina.
Ukrainan ilvesmäärä oli vuonna 2001 noin 230.
Tsekki. Tsekissä ilveksiä oli vuonna 2001 noin 40.
Unkari. Unkarissa ilveksiä oli vuonna 2001 vain 1 - 5.
Serbia ja Montenegro. Ilveksiä vuonna 2001 noin 45.
Bulgaria. Jokin yksittäinen ilves liikkuu joskus Bulgarian alueella.
Puola. Koko Puolassa ilveksiä on ehkä noin 200,
ehkä kuitenkin jonkin verran alle - vuonna 2001 arvioitu määrä 179.
Bialowiezan kansallispuisto itäisessä Puolassa Valko-Venäjän rajalla ja Tatra Karpaateilla ovat ilvesten
keskeiset elinseudut. Puolan ilveksistä suurin osa elää Tatralla.
Kolmas ilvesten asuinseutu Puolassa on Kampinos kansallispuisto.
Puola on siinä mielessä erityinen maa, että sinne
on ilveksiä viety myös Suomesta, sekä Korkeasaaresta että Ähtäristä.
Slovenia.
Sloveniassa tapettiin viimeinen ikioma ilves vuonna 1908.
Ilvekset tulivat Sloveniaan takaisin vuonna 1973 ja Slovenia onkin
ensimmäisiä alueita Euroopassa, jossa ilveksiä on yritetty palauttaa
eläimistöön. Tällä hetkellä Sloveniassa elää 40 - 50 ilvestä, joka on
noin kolmasosa koko Alppien ilvespopulaatiosta. Sloveniassa ilvekset
elävät kahdella erillisellä alueella, lännessä alpiininen ilvesryhmä
ja maan eteläisessä osassa toinen ryhmä. Sloveniassa on ajoittain otettu
takapakkiakin ilveskannan kehittämisessä, sillä huolimatta ilvesten
todella vähäisestä määrästä, on niitä välillä lupien kanssa metsästettykin.
Yhteistyössään muiden alppimaiden ja EU:n kanssa Slovenia ymmärtää, että ilveksistä
ei riitä metsästettäväksi asti.
Balkanin ilvekset
Balkanin niemimaa - Serbia ja Montenegro, Makedonia, Albania ja Kreikka.
Balkanilla ilves on katoamisen partaalla.
Vain ehkä noin 80 - 105 ilvestä sinnittelee hengissä enää koko Balkanilla.
Slovenian suunnalta voi tulla alueelle ilveksiä, mutta hyvin vähäisissä määrin.
Ilveksistä Albaniassa eli vuonna 2001 15 - 25, Makedoniassa 35 ja
Serbiassa ja Montenegrossa 30. Kreikasta ei ole ollenkaan havaintoja
ilveksistä. Ilves on ollut Kreikassa täysin rauhoitettu jo vuodesta 1937,
mutta rauhoitus ei ole palauttanut ilveksiä.
|
|
|
|
|
Aasian ilvekset
Venäjä. Venäjän Aasian-puoleisessa osassa Uralin ja Tyynenmeren välisellä
metsävyöhykkeellä on mitä ilmeisimmin runsaastikin ilveksiä, mutta kannan
suuruudesta ei ole olemassa tarkempia selvityksiä, eikä niitä koskaan
voine tullakaan, kun otetaan huomioon asumattomien seutujen valtava laajuus
ja muut Siperian olosuhteet.
Aika vanhat arviot
Venäjän ilveskannasta päätyvät lukemiin 36 000 - 40 000
(IUCN - The World Conservation Union/Matjuschkin 1978, Zheltuchin 1992).
Myös muista
Aasiassa asuvista ilveksistä on käytettävissä hyvin vähän tietoa,
joten Aasian suunnan kaikista ilveskannoista ei ole mahdollista tehdä
tässäkään yhteydessä tarkempia selvityksiä.
Kiina. Kiinassa ilveksiä on kautta maan, mutta ne ovat siellä keskittyneet
vuorialueille. Eräillä seuduilla ilvekset ovat harvinaistuneet. Ilveksiä
on myös Tiibetissä.
Intia. Intiassa ilveksiä on ainakin Ladakhissa ja Indus-laakson pohjoisissa
osissa, määrällisistä arvioista ja ilveskannan tilasta ei ole tietoa.
Nepal. Ei tarkempia tietoja.
Mongolia. Mongolian ilveksistä ei ole käytettävissä tarkempia tietoja.
Keski-Aasia. Keski-Aasian maat
Kazakhstan, Uzbekistan, Turkmenistan, Kirgisistan ja Tadžikistan ovat myös ilveksen
esiintymisaluetta, vaikka seudut vuorineen ja aavikoineen muodostavat hyvin erilaisen ekosysteemin,
kuin ilvesten muualla suosimat metsäseudut.
Kaukasia. Kaukasiassa ilveksiä on nykyisin vähän.
Pakistan. Ei tarkempia tietoja.
Turkki. Turkki on yksi niistä Lähi-Idän maista, joissa elää ilveksiä.
Tarkempia tietoja Turkin ilveksistä ei ole käytettävissä. Turkissa ja Iranissa
ilveksiä, kuten muitakin eläimiä, ammutaan ja metsästetään täysin
kontrolloimattomasti.
Ilveksen alalajit
Ilveksen eri alalajien erot ovat usein hyvin vähäisiä ja joskus vaikeastikin erotettavia.
Tämä nykyhetken alalajijaottelu noudattaa
ELOISin (Eurasian Lynx Online Information System for Europe) esitystä.
Paitsi, että tähän on lisätty kuitenkin Sardiniassa aikoinaan elänyt ilves. Tämäkään
jaottelu tuskin on lopullinen, vaan ajan myötä muutokset ovat mahdollisia.
1) Euroopanilves (North-European Lynx) (Lynx lynx lynx). Ilveksen
ns. kantamuoto, nominate form. Pohjoinen
Eurooppa - Suomi, Ruotsi, Norja,
- Viro, Latvia, Liettua, sekä myös Valko-Venäjä ja Ukrainan pohjoisosat.
Läntinen Venäjä ja Siperian länsiosat.
2) Karpaattienilves (Lynx lynx carpathicus). Karpaattien vuoristoalueet.
Myös Alpeilla elävät ilvekset on siirretty Karpaateilta.
3) Balkaninilves (Lynx lynx martinoi). Balkanin alue.
IUCN on luokitellut balkaninilveksen äärimmäisen uhanalaiseksi.
4) Kaukasianilves (Lynx lynx dinniki).
Kaukasian vuorialueet, Turkki sekä Iranin
pohjoisosat. Turkki punertavasävyisempi, kuin pohjoisen Euroopan ilveksillä
ja täplikkäämpi. IUCN luokittelee kaukasianilveksen mahdollisesti erittäin
uhanalaiseksi.
5) Turkestaninilves (Mongolian lynx) (Lynx lynx isabellinus). Keski-Aasia -
Mongolia, Kiina, Nepal, Pakistan ja Kazakhstan.
Harmaita ja vähätäpläisiä. Turkestaninilvesten määrällistä tilaa ei tunneta.
6) Altainilves (Lynx lynx wardi). Lounainen Mongolia ja eteläinen Siperia. Altain alue.
7) Baikalin- eli irkutskinilves (Baikal lynx/Irkutsk lynx) (Lynx lynx kozlovi).
Elää rajoitetusti Baikaljärven lähistöllä. Painavin ja suurikokoisin alalaji.
Punertavasävyinen ja runsastäpläinen.
8) Jakutianilves eli siperianilves eli itäsiperianilves (Siberian lynx). (Lynx lynx wrangeli).
Siperian keskiosat, siellä Jakutia, sekä Itä-Siperia. Suurikokoinen.
Turkissa paljon harmaata, hopeaa ja valkoista - täplitystä harvemmin.
Jakutiassa, joka on kooltaan liki yhtä suuri kuin Länsi-Eurooppa, jakutianilves
on vielä suhteellisen yleinen.
9) Amurinilves (Lynx lynx stroganovi). Siperian Kaukoitä ja koillinen Kiina.
10) Sardinianilves (Lynx lynx sardiniae). Välimeren toiseksi suurimmalla, Italialle
kuuluvalla Sardinian saarella on elänyt tämä alalaji, joka sukupuutossa.
Ilveksen yleisesittely - CLICK!
Talven huurruttamina ilvekset näyttävät kyllä hyvin "siperialaisilta".
Oudohkosta ulkomuodosta huolimatta kuvassa on ilves!
|
|
|
|
