|
|
Jaguaari (Panthera onca)
Etelä-Amerikan pohjois- ja keskiosissa, Keski-Amerikassa ja Pohjois-Amerikan
eteläisimmissä osissa elää jaguaari. Jaguaari tarkoitti
alunalkaen Etelä-Amerikassa koiraa. Jaguaari ei kuitenkaan ole koira,
vaan Uuden maailman kookkain kissaeläin. Suurimmat jaguaarit,
jotka elävät Argentiinan eteläosissa, ovat lähes yhtä kookkaita
kuin tiikerit, mutta eivät yhtä painavia. Meksikossa ja Keski-Amerikassa
elävät jaguaarit ovat huomattavasti pienempiä ja vastaavat kooltaan leopardeja.
Pääsääntöisesti, mitä eteläisempi jaguaari on kyseessä, sitä isompi se on kooltaan.
Ominaisuuksia.
Jaguaari muistuttaa ensisilmäyksellä helposti leopardia. Myös jaguaarilla
on pyöreät korvat, pitkä häntä ja kellanruskea turkki, joka on kauttaaltaan
mustien kuvioitten kirjaama. Lähempi tarkastelu paljastaa, että jaguaari on rotevampi
ja kömpelömpi, sen naama on leveämpi ja lyhyempi - usein myös tummempi - ja täpläkuvioinnissa on eroja
leopardin täpliin verrattuna.
Jaguaari on hyvin "tiukka" ja lihaksikas eläin.
Sen ruumiin
pituus on 162 - 183 cm, hännällä on pituutta 45 - 75 cm, säkäkorkeus
on 67 – 76 cm. Tavallisin paino on 56 - 96 kg. Painavimmat
yksilöt voivat painaa 131 - 151 kg. Kaikkein keveimmät jaguaarit
ovat painaneet vain 36 kg. Naaraat ovat 10 – 20% pienempiä, kuin urokset.
Jaguaarilla on leopardin
tavoin täplikäs turkki, jossa täpläruusukkeet ovat kuitenkin suuremmat kuin leopardilla.
Läheltä tarkastellen näissä kuvioissa on selkeä ero: jaguaarin ruusukkeiden sisällä
on pieniä mustia täpliä, leopardin ruusukkeet ovat "tyhjiä".
Mustiakin jaguaareja. Kuten monien muiden kissaeläinten
joukossa, myös jaguaareissa on tummia, jopa mustia värimuotoja. Näissä
mustissakin tyypilliset kuviot kuitenkin erottuvat. Suurin osa jaguaareista
on täplikkäitä. Laji voidaan kuitenkin koon ja värierojen perusteella
jakaa ainakin tusinaan alalajiin. Pohjois- ja Etelä-Amerikassa jaguaari on
ainoa Panthera-suvun edustaja ja sen katsotaan siellä vastaavan Vanhan maailman
leopardia.
Jaguaarit urisevat, ärisevät ja naukuvat. Vaikka jaguaari luetaan kuuluvaksi
isoihin "karjuviin" kissoihin, niin se ei osaa
oikein kunnolla karjua. Saalistaessaan jaguaari aika ajoin urahtaa ja ahdistettuna
se murisee ja ärisee. Paritteluaikana koiraan äänivalikoimaan tulee
mukaan naukuminen.
Lisääntymisaikaa lukuun ottamatta jaguaarit elävät erakon
elämää. Ne ovat territoraalisia eli asustavat hallitsemallaan reviirillä,
jonka koko vaihtelee luonnollisesti saaliseläimien määristä riippuen.
Reviiriään ne merkkailevat virtsaillen ja puita kynsillään raapien.
Joskus
jaguaarien on todettu taivaltavan jopa 800 km pituisia matkoja, syitä näihin
vaelluksiin ei tiedetä.
JAGUAARIN ALALAJEJA
Arizonanjaguaari (Panthera onca arizonensis) - Meksiko
Panamanjaguaari (Panthera onca centralis) - Keski-Amerikka, Kolumbia
Jukataninjaguaari (Panthera onca goldmani) - Lounais-Jukatan, Pohjois-Guatemala, Meksiko, Belize
Meksikonjaguaari (Panthera onca hernadesi) - Meksikon länsirannikko
Amazoninjaguaari (Panthera onca onca) - Amazonia
Parananjaguaari (Panthera onca palustris) - Etelä-Brasilia, Paraguay, Argentiina
Paraguaynjaguaari (Panthera onca paraguensis) - Paraguay
Perunjaguaari (Panthera onca peruviana) - Peru, Equador, Bolivia
Teksasinjaguaari (Panthera onca veraecrusis) - Teksas, Louisiana
Lisääntyminen. Naaraat saavuttavat lisääntymisiän kaksivuotiaina,
urokset 3-4-vuotiaina.
Lisääntyminen ei ole sidottu mihinkään vuodenaikaan, vaan sitä tapahtuu
läpi vuoden. Eniten kuitenkin silloin, kun saalista jaguaareille on tarjolla runsaimmin.
Pariutumisen jälkeen jaguaarit eroavat ja emo huolehtii yksin pennuista.
Jaguaarin kantoaika on 93 - 105 vrk. Se saa pentuja 1 - 4, mutta
yleisimmin pentuja on kaksi. Pentujen paino
on 700 - 900 grammaa. Pennut syntyvät sokeina ja niiden silmät avautuvat
13 vuorokauden iässä. 3 - 4 ensimmäisen viikon ajan
pennut elävät imetyksellä.
Emo ei hyväksy urosta pentujensa lähelle, sillä vaarana on, että
uros tappaa ja syö pennut.
Emojensa seurassa pennut viipyvät jopa kaksi vuotta,
kunnes lähtevät omille poluilleen.
Jaguaarin elinikä luonnossa on 12 - 16 vuotta ja eläintarhassa se voi elää yli
20-vuotiaaksikin.
Levinneisyys. Jaguaarin levinneisyysalue kattaa USA:n eteläosat, Etelä-Meksikon, Keski-Amerikan
ja Etelä-Amerikan pohjois- ja keskiosat.
Sen eteläisimmät esiintymisalueet ovat Argentiinan pohjoisosissa ja Paraguayssa.
Maat, joissa jaguaareja elää ja tavataan tällä hetkellä vuonna 2007: Argentiina, Belize, Bolivia, Brasilia,
Kolumbia, Costa Rica, Ecuador, Ranskan Guayana, Guatemala, Guyana, Honduras,
Meksiko, Nicaragua, Panama, Paraguay, Peru, Surinam, Yhdysvallat ja Venezuela.
Sukupuutossa El Salvadorissa ja Uruguayssa. (IUCN 2000)
|
|
|
|
|
Elinseudut ja saaliit. Jaguaari elää myös ruohikkomailla ja puoliaavikoilla,
mutta parhaiten
se viihtyy alavien maiden suurissa trooppisissa ja
subtrooppisissa metsissä ja mangrovesoilla. Alueilla, joissa on runsaasti jokia, lammikoita
ja puroja - sillä se on hyvä uimari ja rakastaa vettä - sekä hyviä piilopaikkoja.
Siellä se kalastelee uutterasti sammakkoeläimiä, kaloja, vesinisäkkäitä
kuten saukkoja, majavia ja jokisikoja, vesilintuja ja kilpikonnia, eikä se väistä isoja
käärmeitäkään. Huolimatta hieman kömpelöstä ruumiistaan se kiipeilee taitavasti
puissa vaanien saaliikseen myös lintuja ja apinoita. Monipuoliseen
saalisvalikoimaan kuuluvat myös vesialueiden ulkopuolella
metsissä ja mailla elävät vyötiäiset, kauriit, pussirotat,
haisunäädät ja oravat. Saaliseläinlajeja jaguaarille on laskettu
85 eri lajia. Turvassa eivät ole ihmisen kotieläimistä edes
suurikokoiset sonnit taikka hevosetkaan, lampaista ja naudoista
puhumattakaan. Jaguaari suosii saaliseläiminään suurikokoisia
nisäkkäitä, mutta nappaa myös pieniä, kuten hiiriä.
Saalistusretkillään jaguaari liikkuu
enimmäkseen öisin. Sen ainoa luontainen vihollinen ja saalistaja on anakondakäärme.
Voimaa kuin pienessä meksikolaisessa kylässä. Jaguaarin voimista
antaa kuvaa se, että se kykenee raahaamaan 360 kg painavan
härän hampaissaan - ja murskaamaan lujimmatkin luut pulveriksi.
|
|
|
|
|
Häntäongella! Amazonian intiaanit ovat uskoneet vankasti siihen, että jaguaarit osaavat
houkutella kaloja luokseen liruttelemalla häntänsä päätä veden pinnalla,
kuin onkien - ja kun kala tulee tutkimaan häntää, niin jaguaari nappaa
käpälällään sen kaaressa rannalle! Todennäköisempää kuitenkin lienee,
että jaguaarin kyyristellessä rantakaislikoissa vaanimassa, sen häntä
joskus tahattomastikin osuu veteen sen itsensä sitä suunnittelematta ja näin
voi syntyä vaikutelma häntäonginnasta.
Jaguaari kotikissana. 1900-luvun alkupuolella, kun jaguaareja vielä oli
Amerikassa runsaasti,
niitä otettiin koteihinkin kesykissoiksi. Katkelma ajan kirjallisuudesta
kuvailee tätä näin:
"Poikasina vangitut jaguaarit kesyttyvät erittäin miellyttäviksi
ihmisen seuralaisiksi, ja usein niitä Etelä-Amerikassa pidetäänkin
huoneissa aivan kuin kissoja. Mutta paria vuotta kauemmin ei niitä ole
syytä pitää, vanhemmiten ne näet tulevat itsepäisiksi ja omavaltaisiksi,
eikä koskaan voi olla aivan varma, milloin ja millä tavalla niiden
pedonluonne purkautuu ilmi." (Eläinten maailma vuodelta 1954).
Kehityshistoriaa. Brittiläisen tutkijan Reginald Pocockin mukaan
jaguaarien läheisin sukulainen kissaeläimissä on leopardi.
Fossiililöytöjen perusteella tiedämme, että Pohjois-Amerikassa on muinoin elänyt
useita jaguaarin kaltaisia kissaeläimiä, joista jotkut olivat vielä
suurempia ja rotevampia kuin nykyiset jaguaarit.
DNA-tutkimukset osoittavat, että leijonalla, tiikerillä, leopardilla,
jaguaarilla, lumileopardilla ja puuleopardilla on elänyt yhteinen esi-isä,
ja tämä kissaryhmä on iältään noin 6 - 10 miljoonaa vuotta. Panthera-suku
on syntynyt 2 - 3,8 miljoonaa vuotta sitten. Tämän haaran kantaisänä
pidetään puuleopardia (Neofelis nebulosa).
Ensimmäiset fossiilihavainnot jaguaareista ovat 2 miljoonan vuoden takaa.
Tutkimukset
kissaeläinten kehittymisestä jatkuvat - paljon on vielä hämärän peitossa - ja niissä selvitellään
jaguaarin kehittymisen ohessa mm. sitä,
pitäisikö lumileopardinkin kuulua samaan Panthera-sukuun leijonan, jaguaarin,
leopardin ja tiikerin kanssa.
Lähimenneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus. Jaguaarien määrä on kaiken aikaa vähentynyt.
Jaguaarinkin kohtaloksi on koitunut
sen kaunis turkki. Yhdysvalloissa jaguaari oli vielä varsin yleinen
1940-luvulle asti Kaliforniassa, New Mexicossa, Arizonassa, Teksasissa ja Floridassa -
mutta tultaessa 1950-luvulle jaguaarit Pohjois-Amerikan puolelta oli tapettu
sukupuuton partaille. 1960-luvun puolivälissä, jolloin täplikkäiden turkisten
kysyntä oli suurimmillaan, metsästäjien vuotuinen jaguaarisaalis Brasilian
Amazonin alueelta oli 18 000 yksilöä. Suunnilleen tähän tahtiin jaguaareja metsästettiin
vuosittain 1960-luvulta 1970-luvulle. Yhdysvallat kielsi täplikkäitten kissojen ja niitten
taljojen maahantuonnin vuonna 1971. Vielä vuonna 1970 oli Yhdysvaltoihin tuotu
virallisten tilastojen mukaan vajaat 8000 jaguaarintaljaa. Tällä hetkellä
jaguaareja arvioidaan elävän luonnossa 15 000. Tämä jos mikä on karkea arvio, sillä
tarkemmin määrää ei tiedetä.
Jaguaariakin uhkaavat, laittoman metsästyksen ohessa, myös sen elinalueiden pirstoutuminen
ihmisen rakennustoimien vuoksi, sekä sen heikkenevät saalistusmahdollisuudet.
Kaikkien isojen kissaeläinten
kohdalla on saatu todeta, että huolimatta kaikista suojelutoimista ja useille
lajeille eri puolilla maailmaa perustetuista suojelualueista, eivät kannat ole
lähteneet kasvuun. Jaguaari on suojeltu ja sen metsästys on nykyisin useimmissa sen
asuinmaissaan täysin kielletty, mutta jaguaareja ammutaan silti kaiken aikaa laittomasti erilaisin
syin ja perustein, kuten vaikkapa siksi, että karjankasvattajat kokevat ne uhaksi.
Yhden uuden lisäuhan jaguaarille muodostaa ilmastonmuutoksen mukanaan tuoma haihtuvuuden
lisääntyminen ja kosteikkojen kuivuminen. Tällöin kosteikkojen monimuotoisuus
vähenee ja kärsijänä Etelä-Amerikassa on jaguaari.
Ihmiselle jaguaari ei ole uhka, sillä se hyökkää ihmisen kimppuun hyvin harvoin
ja yleensä vain poikkeustapauksissa, jolloin se kokee itsensä uhatuksi.
Silmällä pidettävä - ei uhanalainen. Maailman luonnonsuojeluliitto eli IUCN
(The World Conservation Union)
on määrittänyt vuonna 2006 jaguaarin uhanalaisuusluokituksessaan silmällä pidettäväksi lajiksi.
Silmälläpidettävä (NT, Near Threatened) laji on taantunut tai harvinainen, ja lähes
täyttää uhanalaisuuden kriteerit. Jos jaguaarien määrä kaiken aikaa vähenee,
kuten viimeiset vuosikymmenet on käynyt, käy sen asema tulevaisuudessa
uhanalaisemmaksi.
Jaguaari vanhoissa kulttuureissa ja uskonnoissa. Jaguaari on jättänyt jälkensä kulttuuriin
lukemattomin tavoin.
Mesoamerikan suuria petoja olivat jaguaari ja kotka, joihin liitettiin ajatus
yliluonnollisesta ja joiden hahmoissa jumalien uskottiin esiintyvän.
Olmeekit olivat ensimmäinen suuri sivilisaatio Mesoamerikassa, he elivät eteläisen Meksikon
alueella noin 1500-200 eaa (joidenkin tietojen mukaan 800eaa - 0). Heillä oli suuri
vaikutus mm. mayojen ja azteekkien kulttuureihin, jotka myöhemmin kukoistivat samalla alueella.
Jaguaarilla oli suuri merkitys olmeekkien uskonnollisessa elämässä ja myyteissä.
Monissa olmeekkipatsaissa esiintyy ihmisen ja jaguaarin yhdistelmiä.
Yli vuosituhannen ajan jaguaarit olivat eri intiaaniheimojen, esim Mayojen, Inkojen ja
Guarani-intiaanien "toteemieläimiä".
Mayojen kulttuuriin liittyvät aurinko-, jaguaari- ja maissimytologia.
Mayat uskoivat jaguaarin pilkullisen nahan symboloivan
yötaivasta. Azteekit syöttivät ihmisuhriensa sydämet näille kissaeläimille.
Amazonian intiaaniheimot uskoivat jaguaarin välkähtelevien silmien olevan
ikkuna henkimaailmaan.
Jaguaari symboloimassa valtioita, autoja ja urheiluseuroja.
Jaguaaria käytetään nykyisinkin useissa yhteyksissä symbolisesti.
Se on Guyanan kansalliseläin. Se on myös laajasti käytetty erilaisten
kaupallisten tuotteiden mainostamisessa ja tuoteniminä, joista yksi tunnetuimpia
on ylellisyyttä ja loistoa henkivä Jaguar-auto.
Suomessa näiden autojen harrastajilla on yhdistyksiä, kuten Hollolan Jaguar Klubi r.y.
Formula1-tallien joukossa on Jaguar Racing. Lentokoneissa
on SEPECAT Jaguar, englantilais-ranskalainen rynnäkkökone. Atari Jaguar on pelikonsoli.
Kitaramerkeissäkin
on oma Jaguarinsa - ja onpa samanniminen brittiläinen hevimetal-rockyhtyekin.
Lukuisat urheiluseurat ja -joukkueet ovat nimenneet itsensä jaguaareiksi.
Näistä esimerkkinä Jacksonville Jaguars, joka on amerikkalaisen jalkapallon
ammattilaisjoukkue. Suomessa jaguaarien mainetta ylläpitää jalkapallokentillä
Jyväskylän Jaguaarit.
Jaguaari kuvataiteessa.
Jaguaari on myös ollut kautta aikain suosittu
aihe kuvataiteilijoiden keskuudessa. Jaguaaritaidetta voi katsella Hollolan
Jaguar-fanien sivuilla
CLICK!
|
|
|
|
